Radiohiljaisuus - or not

20.12.2013 klo. 14:00 nousi kone ilmaan Helsinki-Vantaan lentokentältä kyydissään Batte, perhosia vatsassaan. Tästä se lähtee. Kaksi ja puoli viikkoa Etelä-Amerikassa.

Ensimmäiset neljä päivää olivat ne helpot, vähemmän "seikkailulliset". Ihanan ystävän huomassa Buenos Airesissa ja La Platassa, Argentiinan auringon alla. Lämpötila kohosi parhaimmillaan 37 asteeseen, kun kiertelimme tuntitolkulla kauniiden kaupunkien katuja kuulumisia vaihtaen (kun muut urheilut jäävät vähemmälle, joka paikkaan mennään kävellen!). Tuli maistettua empanadat ja milanesat sekä nautittua hyvää Argentiinalaista viiniä. Suurkaupungin vihreys ja kauneus sekä korkea/vaihteleva hintataso yllättivät matkaajan täysin. Kaiken kaikkiaan kaupungista jäi oikein hyvä fiilis ja voin lämpimästi suositelle sitä kaikille!

Hieman haikeana oli kuitenkin jatkettava matkaa, seikkailu alkakoot. Tänä aamuna 25.12.2013 klo. 7:20 (¡Feliz Navidad! eli hyvää joulua vaan!) nousi kone kohti Andeja. Ensimmäinen pitstop Santiago De Chilessä, loungessa, kuinkas muuten ;), ja pian kohti Bolivian La Pazia.

Vielä siis hengissä, hyvissä voimissa (mitä nyt selkää ja akillesjännettä jomottaa), kaikki tavarat tallessa (jes!), hyvin ruokittuna (ilman myrkytyksiä), Argentiinan inflaatiosta järkyttyneenä Batte jatkaa matkaa ja palaa eetteriin mikäli Bolivian ja Perun nettiyhteydet sen sallivat.

Yksi Buenos Airesin kauniista puistoista.

Revähdys

Niinhän siinä kävi, ettei olkapään revähdys/venähdys parantunut kuin taikaiskusta vaan urheilut, joihin tarvitaan oikeaa kättä, on pitänyt jättää käytännössä kokonaan pois. Kiusasin kättä viikonloppuna muuttolaatikoilla ja siivoamisella, mistä se tietysti riemastui ja jomotti urakan jälkeen mielenosoituksellisesti. Salitreeni onkin pitänyt vaihtaa juoksuun ja pyöräilyyn (ja löhöilyyn, hups).

Maanantaina teki tiukkaa pakottaa itsensä juoksemaan mustanpuhuvaan tihkusateiseen talvi-iltaan. Päätin juoksureitin ja -ajan etukäteen, etten vain pääsisi lipsumaan, minkä seurauksena juoksin sysimustassa metsässä ripsarit poskilla ja jännitys sydäntä kiristäen. No, sainpahan todeta käytännössä, että parinvuodentakaisen silmien laserleikkauksen jäljiltä mun hämärä-/pimeänäkö on surkea tai sitten joulukuun puolenvälin jälkeen lumeton havumetsä tihkusateessa ilman valoja kello kahdeksan illalla on vain yksinkertaisesti niin pimeä, että pitäisi olla musta pantteri nähdäkseen mitään.

Eilen hikoilin Elixian xycling (ihme nimi, huhhuh) -tunnilla ja kävin urheiluhierojan mukiloitavana. Tänään pyöräilin pitkästä aikaa töihin ja töistä mutkan kautta kotiin. Huomiselle sama pläni.

Hieronta Espoon urheiluhierontakeskuksessa oli kyllä mitä parhainta ja sain taas todeta, että vaikkei jumit niin kovasti tunnukaan, niin olen silti jumissa. Yläselkä on kuulemma tosi jäykkä ja lukossa (kivasti rusautteli selkärankaa monesta kohtaa auki), oikea lapa ihan jumissa (kuinka makean kipeältä triggeripisteiden painaminen voikaan tuntua) ja oikeassa olkapäässä on arpikudosta ja rajoittunut liikerata (jonka ärsyttäminen sai taas jomotuksen aikaan). Plussana sain vinkin keppijumppailla, jotta yläselkä pysyisi auki sekä perslihasten aktivointiliikkeen (mikä näitä miehiä oikein vaivaa?!) ettei lantio kääntyisi kyykätessä sivulle huonon tuen puutteesta. Urheiluhierojan mielestä mulla ei siis ole skolioosi vaan heikot vasemmanpuoleiset pakaralihakset. Selvä pyy.

Tulokset junnaa

Heti kun jää yhden viikon salitreenit välistä ja edellisestä PT treenistä on enemmän kuin viikko (tarkalleen ottaen kolme) tuntuu kuin ei olisi tehnyt mitään kuukausiin. Toissaillan yläkroppatreeni oli niiiin pettymys. Ensinnäkin jätin leuat vetämättä, koska tiesin, että tulos on huonontunut (sehän se onkin hyvä syy jättää harjoitus välistä, dumbass). Toiseksi, tulokset junnaavat lähes kaikissa liikkeissä paikallaan. Pystypunnerruksessa mulla on ollu tangossa jo n. kuukauden ajan sama 27,5kg, sillä erotuksella, että nyt se tuntuu raskaammalta kuin kuukausi sitten, prkl. Ainoa, missä tapahtuu edelleen selvää kehitystä on hauiskäännöt, wohoo! Reilu kuukausi sitten pudotussarjan painot olivat 9, 6, 5 ja 4kg, nyt 10, 8, 7 ja 6kg. Toistoja siis 4*8 ilman taukoja.

Tämän päivän alakroppatreenissä fiilis oli hyvä. Varmaan sen takia, että kehitys ei ainakaan vielä junnaa. Pahasti. Takakyykkyissä rautaa 80kg (4*10), lantionnostoissa 72,5-75kg (this is how you get a REAL Booty!) Olkapääkivun takia SJMV jäi tekemättä ja vatsalihasliikkeet jouduin jättämään kesken (roikkuminen ja voimapyörä rasitti kättä likaa), mutta mitäs pienestä. Toivotaan, että tuo revähdys paranee nopeasti.

Nyt kun painoja on selvästi enemmän kuin alussa ja tulokset alkavat junnata, olen ruvennut lipsumaan liikkeiden puhtaudessa. Tämä tietysti sieppaa ihan tosissaan, koska väärin tehdyt liikkeet rasittavat vääriä lihaksia ja voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa loukkaantumisia. Jatkossa pitäneekin keskittyä siihen, etten ahnehdi liian suuria painoja liikkeiden puhtauden kustannuksella...

Viime viikon ahmimisen jälkeen olen viimein pääsemässä kiinni normaaliin ruokavalioon ja tänään oli ensimmäistä kertaa yli viikkoon vähän nälkä. Huomenna sitten tulee taas pieni reps, kun mennään työkavereiden kanssa viettämään pikkupikkujoulua.

Note to myself: muista lämmitellä

Tänään sain todeta ihan kantapään kautta, että ennen urheilusuoritusta _pitää_ lämmitellä kunnolla. Olen kyllä aina kiipeilemässä vetänyt muutaman "lämmittelyreitin" alle, mutta ehkä enemmän sillä asenteella, että niiden avulla saa virittäydyttyä tunnelmaan ja muistaa mistä hommassa on kyse (virhe no.1).

Tänään vedin alle vain kaksi helppoa reittiä (virhe no.2), varmistin kaverin lämmittelyt ja lähdin samantien vetämään haastavaa 6b:tä (virhe no.3). Huonostihan siinä kävi. Yhtäkkiä voiman sijaan oikeasta kädestä löytyikin vain olkapääkipu. Todennäköisesti reväytyksen seurauksena.

Nooh. Kaverin varmistaminen sujui grigrin avulla silti ihan hyvin ja siinä levätessä kipukin hälveni. Enkä sitten tietenkään malttanut pysyä pois seinältä, vaan seuraavaksi oli ihan pakko kokeilla sitä toista 6b:tä mikä edellisellä Salmisaaren kerralla ei onnistunut yhdellä yrittämällä. Menihän se! Wohoo!

Enkä tietenkään malttanut lopettaa tähän, vaan kolme reittiä piti vielä vetää päälle. Oikean käden työntövoima oli kuitenkin loppusuoralla ihan olematon ja jomotus liian suuri, joten saa nähdä muodostuuko näistä virhe no.4, mikäli revähdys ei parane inhimillisessä ajassa...

Thus. Note to myself: Muista aina lämmitellä. Hyvin.

Rötväilykrapula

Arvata saattaa, miksi kirjoittamisen saralla on ollut hiljaista. Urheilun ohi on ajanut niin työ, siivoaminen, nukkuminen kuin yleinen hengailu. Lisäksi ruoka on maistunut vähän liian hyvin, minkä takia poden ähkyn lisäksi henkistä krapulaa. Morkkista lievittää onneksi se, että takana on mitä parhain viikonloppu vanhempien ja sisarusten (+puolisoiden) kanssa itsenäisyyspäivää, esijoulua ja isän syntymäpäivää Oulussa viettäen. Viikonloppuun sisältyi mm. hyvää ruokaa, piparien leivontaa, glögiä, torttuja, teatteria, lautapelejä ja Iines-mäyriksen hassutteluille nauramista. Aika meni niin rattoisasti, että töihin palaaminen tuntuu samalta kuin takana olisi muutaman viikon rentouttava loma. Kaikesta tästä kiitos rakkaille lähimmäisilleni!

Tämän viikon urheilut jäivät kolmeen: kävelylenkki äidin ja Iines-koiran kanssa itsenäisyyspäivän aamuna, kiipeily Oulun lähes valmiissa kiipeilykeskuksessa ja tämänaamuinen juoksulenkki Iineksen kanssa raikkaassa -15 asteen pakkassäässä. Vaikka olo on ollut keskimäärin plösö, aamuinen juoksulenkki oli paras aamulenkki ikinä (...erinomainen siihen nähden, että vihaan aamu-urheilua...) ja yllättäen kova pakkanenkaan ei ahdistanut henkeä. Kiitokset taitaa kuulua hyvälle kirittäjälle, joka viipotti edellä fleksin naru kireällä koko matkan. Uudenkarhea Oulun kiipeilykeskus tuli testattua niin perusteellisesti, että nyt on toinen käsivarsi ja polvi taas ruhjeilla *facepalm*. Vaikka avajaiset ovat vasta 21.12. pääsi boulderpuolella ja yhdellä seinällä jo ihan mukavasti telomaan itseään. Mukaan keskuksesta tarttui taikamönjää, josta oma juttunsa myöhemmin.

6b

Tänään meni ensimmäinen puhdas 6b. Me so happy! Kiipeilykerta oli tämän viikon kolmas ja tämän vuoden (elämäni) 23:s. Iso kiitos nopeasta kehityksestä kuuluu ihanille kiipeily-ystävilleni, jotka ovat kerta toisensa jälkeen jaksaneet jakaa tekniikkavinkkejä ja haastaa minut kokeilemaan aina vain vaikeampia reittejä. Tänään tuli kokeiltua jopa 7b reitin alku (se helppo osa siitä).

Tämän päivän toinen haaste oli liidata negatiivinen 5c. Negatiivinen seinä on raskas yläköydelläkin, puhumattakaan liidaamisesta, minkä takia köyteen piti tulla useamman kerran. Haparoin lisäksi lähestulkoon kaikkien klippausten kanssa, mikä vei mehut käsistä todella tehokkaasti.

Kolmas haaste tulikin sitten suoran seinän helposta 6b:stä, jonka melkein flashasin (eli toppasin, eli pääsin ylös asti, ensiyrittämällä). Harmikseni viimeinen ote lipesi ja suoritusta "ei laskettu". Välissä toisen 6b reitin toppaus muutamalla köyteen tulolla ja varmistuksenpituinen tauko, jonka jälkeen uusi yritys edellisellä 6b:llä. Halusin sen puhtaan suorituksen. Puolessa välissä jalkani lipesi, tipuin köyteen ja jouduin aloittamaan alusta. Kolmas kerta toden sanoo... Ja niin se vain meni puhtaasti ylös asti!

Pakkohan se oli vielä kokeilla olisiko tuo jälkimmäinenkin 6b mennyt puhtaasti, mutta kädet ja sormet olivat siinä vaiheessa jo niin väsyneet ja kipeät, että turha toivo. Ensi kerralla sitten.

Huomenna olisikin sitten vuorossa kevyen saliviikon käsitreeni. Onneksi. On nimittäin sen verran spaghettia kädet, ettei mitään kuntosaliennätyksiä tehdä ihan muutamaan päivään.


p.s. Kiipeilyreittien vaikeusasteet menevät muuten kutakuinkin seuraavasti: 4, 4+, 5a-c, 6a-c, 7a-c, 8a-c, jne.. Ja jokaisen kirjaimen perään voi tulla vielä + tai -. Älkää kysykö miksi reittiluokitus on tuollainen. En tiedä.

Tuijotus

Personal Trainereillahan on aina tapana kierrellä ohjattavan ympärillä harjoituksen aikana ja tarkistaa, että asento on oikea ja liike puhdas. Tänään mua kuitenkin rupes vähän häiritsemään, kun PT seisoi takakyykkyjen aikana suoraa takana. Ja tuijotti. Persettä, ajattelin. Kehtaakin noin suoraan ja avoimesti. Sika. Ei sillä, mullahan on ihan hyvä perse, et saahan sitä vähän tuijottaakin ;), kröhöm.

Pilvilinnat kuitenkin mureni, kun ensimmäisen sarjan jälkeen PT kysyi, että onko mulla skolioosi. Ai niinku, eeei, ei ainakaan oo koskaan todettu. Ai miten niin? Ai selkä menee ihan mutkalle, kun kyykkään. Aijjaaa. Eei. Ei se oo kipee. Ainakaan paljon. Ehkä joskus vähän. Mut en mie oo siitä välittäny. Mut mulla on toinen jalka pidempi, katso vaikka.

Lopputreeni kokeiltiinkin sitten erikorkuisia palikoita (lyhyemmän) vasemman jalan alle ja miten se vaikuttaa selän asentoon. Vähän se korjas, mutta ei kuitenkaan kokonaan. Pikainen googletuskin kertoi, että skolioosin taustalla voi olla alaraajojen pituusero... Nyt kai pitäis sit varata aika työterveyshuoltoon ja selvittää, et kuinka vakavasta asiasta on kyse ja mitä sille voi tehdä.

Treenit meni eilen kaikesta huolimatta hyvin ja sain tehtyä ensimmäiset puhtaat yhdenkädenpunnerrukset vasemmalla kädellä \o/. Enkä vain yhtä vaan 5+4! Oikealla kädellä ei sitten mennyt yhtään puhdasta...

Ketutus

Tiedättekö sen ärsyttävän ketutuksen tunteen, jolle ette löydä selitystä? Sen, joka voi alkaa ihan pienestäkin asiasta, vaikka radiossa soivasta kappaleesta. Ja vaikka kappale loppuu, niin kiehuminen pään sisällä vain jatkuu. Ja sitten yritätte kaikin keinoin olla purkamatta ärsytystänne vastaantuleviin ihmisiin. Tiedättekö. Se on todella turhauttavaa! Ketutus olis paljon hyväksyttävämpää, jos sille olis joku oikea syy...

Ketutuksen poistamisen lisäksi olisin tänään tarvinnut jonkun piristys-/herätysruiskeen. Tai -iskun. Muutaman mojovan bitch slapin, you know? Olen koko päivän haahuillut jossain ihme horroksessa ja tänään oli vielä kaiken lisäksi kiipeilyn "vakiovuoro" Tapanilassa. Tosi hyvä lähtökohta mennä killumaan seinälle...

Pieni horros taisi kuitenkin kääntyä edukseni, sillä kun energia ei riittänyt rymyämiseen, pystyin oikeasti keskittymään tekemiseen. Ja hommahan sujui. Pari helppoa lämmittelyreittiä alle, liidaten 4+ ja 5b, jonka jälkeen helppo 6c (oliskohan sit 6b..) ja myöhemmin vielä toinen 6c puoleen väliin. En ole vielä kertaakaan päässyt 6b:tä ykkösellä, eli sitä ei voi virallisesti sanoa mun tasoksi, mutta tänään pääsin jo kaikki kokeilemani muuvit noilla 6c reiteillä (vaikka taukoja pidinkin), eli eiköhän se 6b:kin varmistu tasoksi tässä piakkoin :).

Aion ottaa nyt ensimmäisillä liidikerroilla varman päälle, minkä takia gradet ovat noin alhaisia. Harjoittelen klippaustekniikkaa (eli köyden pujottamista jatkoon) sekä haen varmuutta kiivetä ja pudota. Vaikka reitit olivat helppoja, kädet väsyivät tosi paljon, koska noin metrin välein piti pysähtyä ja pujottaa köysi jatkoon. Toisaalta klippaus antoi luonnollisen tauon levätä ja huomasinkin ravistelevani käsiä paljon useammin kuin yläköydellä kiivetessä. Mikä on tietysti jaksamisen kannalta hyvä.

Ai niin, löysin mountainshopin sivuilta hienon demonstraatiokuvan miten ylä- ja alaköysikiipeily eroaa toisistaan!

a) alaköysikiipeily ja b) yläköysikiipeily (kuva täältä)

Punttien tutinaa

Uskaltauduin tänään, vajaa puoli vuotta ensimmäisen kiipeilykerran ja peruskurssin jälkeen, leadkurssille. Ai siis mitä että? Kun aloittelijana "normaalisti" kiipeät niin, että sidot itsesi ylhäältä tulevaan köyteen, liidauksessa viet itse köyden ylös. Kun yläköysikiipeilyssä pudotusmatka on varmistajasta riippuen maksimissaan puolen metrin luokkaa, voi alaköysikiipeilyssä pudotus olla jopa 5m. Kolmatta kiipeilyn "alalajia" kutsutaan boulderoinniksi, jossa ei käytetä köyttä ollenkaan. Namsk

Ei siis ihme, että viikon sisään ovat puntit tutisseet jo pariin kertaan, kun boulderneitsyys meni viikko sitten ja tänään kurssitin itseni liidaukseen.

Boulderointi vaatii kyllä näistä kolmesta selvästi eniten rohkeutta. Vaikka seinät ovat maksimissaan viisi metrisiä ja alla on patjat, ei pudottautuminen alas tunnu yhtään kivalta. Nössönä tyydyinkin kokeilemaan vain helppoja reittejä, jotka mahdollistivat hallitun laskeutumisen ilman suurta ja yllättävää pudotusta.

Liidauksessa ei ole oikeastaan muuta jännitettävää kuin se, että saa köyden klipattua reitin ensimmäisiin jatkoihin ja pääsee siten riittävän ylös ettei mätkähdä otteen livettyä sitä kolmea-neljää metriä kanveesiin. Toinen on se, että liidatessa tarvitaan oikeasti rohkeutta ja kykyä tunnistaa omat rajansa, koska nyt ei ole köyttä mihin turvautua pahoissa paikoissa. Kaikki on itsestä kiinni. (Ja vähän siellä köyden toisessa päässä olevasta varmistajasta.)

Reilun neljän tunnin kurssi meni kuitenkin loistavasti ja nyt minulla on sitten valmiudet mm. kunnolla negatiivisille reiteille. Negatiiviselle reitille kun ei yläköydellä ole asiaa. Ai miksikö? No miettikääpä kuinka hieno swing-efekti tulee, kun köysi on negatiivisen seinän ylälaidassa kiinni, esim. 4-5m seinän alalaidan ulkopuolella. Sielläpä sitten killuisit ja miettisit kuinka pääset takaisin seinälle jatkamaan :). Lisäksi minulla on nyt mahdollisuus kiivetä Salmisaaressa sijaitseva pohjoismaiden korkein sisäseinä, 29m! Jippii!

Kestävyysharjoittelua

Jippii! Aivan mielettömän hyvät PT treenit viime ja tällä viikolla! Olin niin kuollut viime torstaina, ettei kävely meinannut onnistua, saati protskun sekoittaminen shakerissa. Teki kotona mieli vain kaatua sänkyyn.. ja no.. nukahtaa.

Vedettiin ensimmäistä kertaa voimatreenin sijaan kestävyystreeni. Pitkiä sarjoja kiertoharjoitteluna lyhyillä palautuksilla. Epämääräisiä ilmeitä, puhinaa ja sotahuutoja. Sykkeet pilvissä koko treenin ajan. Oli aika samanlainen fiilis, kuin ihan ensimmäisen 30min PT treenin jälkeen, mukiloitu.

Tänään treeni aloitettiin vähän "rennommin" käsinseisontapunnerrusharjoituksilla, jotka kyllä sujuvat, mutta itsenäisesti tehty punnerrus on kyllä vielä niiiiin kaukana. Seuraavaksi yhdenkädenpunnerruksia, jotka ovat jo lähes puhtaita \o/. Ja sit lähdettiin taas. Takakyykkyjä ja suorinjaloinmaastavetoja. TRX soutuja ja punnerruksia. Ja loppuun sama rääkki kuin viime viikolla. Kokeilkaapa seuraavaa:

• Maljakyykky, sylissä 16kg kahvakuula
• Etuheilautus, 16kg kahvakuula
• Hauiskääntö ja pystypunnerrus jatkuvana liikkeenä, 7-8kg käsipainoilla
• Kyykkyhyppy 16kg:n kahvakuulan kanssa

Kaikki liikkeet putkeen, neljä kierrosta, toistoja jokaisessa liikkeessä 7,8,9 ja 10. Puolen minuutin - minuutin palautus kierrosten välissä. Syke lopussa 187bpm. Viimeiset pystypunnerrukset olivat kyllä kaukana puhtaista, mutta PT kehui että tsemppasin hyvin enkä luovuttanut. Ei ole tapana :).

Mun firma

Viime viikko on ollut ihan hirveää pöhinää. Töitä, töitä, töitä, urheilua ja lomamatkan suunnittelua...

Mistä tulikin mieleen Taitava Esimies -koulutus, johon osallistuin viime viikolla. Päällimmäisenä asiana jäi jostain syystä mieleen seuraava oppi ja sen jälkeen tapahtunut itsetutkiskelu.

Mun oma firma (eli siis keho, eli minä itte) koostuu seuraavista osastoista:

• Fyysinen osasto
• Psyykkinen osasto
• Sosiaalinen osasto
• Työn osasto
• Arvot

Näiden eri osastojen pitäisi olla tasapainossa ja siten kokonaisuuden kunnossa. Reflektio: tällä hetkellä työ ja fyysinen osasto on selvästi ylipainotettuina, sosiaalinen puoli selvästi alihuollettu. Vastatoimenpide: laitoin kolmelle ystävälle viestiä ja sovin treffit kaikki eri viikoille :).

Lisäksi osallistujien joukosta heitettiin kommentti, että jokainen päivä pitäisi jakaa kolmeen osaan: 8h työtä, 8h vapaa-aikaa ja 8h lepoa. Reflektio: riittävän lähellä vaikka vähän lisää yöunta näin syksyn pimeydessä ei olisi pahitteeksi. Ongelmana tällä hetkellä itsensä motivointi lukemaan työhön liittyvää kirjallisuutta vapaa-ajalla (mikä kyllä keikauttaisi 1/3 jaon pyllylleen). Työaika ei riitä, itsensä kehittäminen on aina hyvästä ja aiheetkin sen verran mielenkiintoisia, että aivan hyvin voisi pienen siivun lohkaista vapaa-ajasta tähän tarkoitukseen. Vai voisiko?

Kaiken "muka" kiireen ja sähellyksen keskellä oli kyllä taas hyvä havahtua ja todeta, ettei koskaan voi olla niin kiire etteikö ehtisi ystäviä nähdä ja sisaruksille soitella. Lomamatkan suunnittelusta ja varailuistakin ehdin jo stressaantua, vaikka sen jos minkä pitäisi olla innostavaa ja rentouttavaa!

Helppoa arkiruokaa

Jostain syystä mun elämästä on tullut kovin kiireistä(?) enkä yksinkertaisesti jaksa aina etukäteen miettiä mitä minäkin päivänä söisin. Kiipeilypäivinäkin ehdin kotiin vasta yhdeksän hujakoilla, jolloin on jo niin kaamea nälkä, että voisin syödä vaikka hevoisen.

En kuitenkaan haluaisi valua leipä, jugurtti, mysli, jne. linjalle, joten olen kehitellyt kivoja kotikutoisia pikaruokia, joiden ainekset voi ostaa etukäteen pakkaseen ja joiden valmistamiseen menee max. 10min. Tässä niistä muutama:

• Pirkan grillatut välimeren vihannekset (jotka on kyllä vähän turhan rasvaisia)
• Kokkikartanon oikeat lihapullat (jotka on muuten oikeasti oikeita lihapullia sisältäen 80% naudanlihaa!)
• Muutama aurinkokuivattu tomaattisuikale
• Vähän vihreää pestoa

Toinen perushyvä:

• Chipstersin kirjolohipyörykät (löytyy mm. lidlistä, sisältää 85% kalaa)
• Apetit muurikkakasvikset BBQ tai chili

Molemmat valmistuvat paistinpannulla 5-7minuutissa ja aterian kylkeen voi lisätä vaikka puoli purkkia raejuustoa.

Eineksiähän nämä on, tiedän, mutta minkäs teet kun laiskuus ja nälkä iskee. Pakastekasviksiin olen perehtynyt ihan vain sen takia, etten yksinkertaisesti jaksa aina pilkkoa kaikkea itse (ja silloin ei kyllä puhuttais enää mistään pikaruoasta...). Kana- ja lohisalaatit kuuluvat kuitenkin noin muuten mun normiruokavalioon, joten tuoreita kasviksia ja pilkkomista tulee harrastettua ihan yhtä lailla.

Neljä

Ai mitä? No leuanvetoa!

Tammikuussa asetin itselleni tavoitteen: pystyn tänä vuonna vetämään ainakin yhden leuan. En muista milloin nousi ensimmäinen, kaksi nousi jo ennen kesää.

Elokuun puolessa välissä asetin uudet tavoitteet: vähintään kuusi leukaa, yhden käden punnerruksia ja punnerruksia käsinseisonnasta. 26.9.2013 nousi kolme, tänään 3.11.2013 neljä. PT sanoi, että kuusi leukaa pitäisi nousta ennen joulua. Kova tavoite. Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää ;).

Ostoksia

Olen jo pari vuotta yrittänyt kierrellä urheilukauppoja uuden laskettelupuvun, tai vähintään uusien lasketteluhousujen, toivossa. Olen nimittäin viimeiset kuusi talvea käyttänyt härskisti ex-miehen lasketteluhousuja. Siis silloin kun ei olla oltu yhdessä rinteessä. Obviously. Ai miksi miehen housuilla? No, minulle on suotu niin suhteettoman pitkät jalat, että lähes kaikki naisten ulkohousut näyttävät minun päällä capreilta. Toppahousuissa tuo mitta ei yksinkertaisesti vain toimi. Uskokaa huviksenne.

Uudesta takistakin olen haaveillut. Ostin edellisen eräänä kauniina kevätpäivänä urheilukaupan vihoviimeisestä alerekistä. Halvalla. Eihän se nyt niin kauhean hyvännäköinen ollut, mutta 100-kertaa parempi, kuin sitä edeltävä oranssi-musta takki 90-luvun leikkauksella, johon oli vielä kaiken huipuksi "ostettu" kasvunvaraa... Hieman aiheutti kuitenkin hilpeyttä, ja ripauksen noloutta, kun näin eräällä miehellä rinteessä samanlaisen takin kuin tuo alerekistä napattu. Jep. Miesten malli.

Laskettelupuvun etsintä on tähän asti tyssännyt kahteen asiaan: lahkeiden lyhyyteen ja takkien törkeisiin hintoihin. Vaikka olen ollut täysipäiväisesti töissä jo useita vuosia, en yksinkertaisesti raski laittaa takkiin 400-600 euroa. En vain pysty. Tänään kuitenkin lähdin lehtimainoksen uhrina pyörähtämään BudgetSportissa. Ehkä tällä kertaa löytyisi se täydellinen puku. Ja niin edessäni on rekillinen ihanan värisiä ja mallisia takkeja. Ja koot? Kaikki kokoa 38! Whoot?!? Siis minun koko! Ja hinta? 80€ tai 130€. Wohoo! Ja niin, julmetun pähkäilyn ja sovituksen, mallien, värien ja ominaisuuksien arvioinnin jälkeen, valitsin Haltin takin hintaan 130€ (ovh. 400€).

Takin väri (vihreä, puranssi tai musta) jäi vielä vähäksi aikaa pohdintaa, kun lähdin miesten puolelle etsimään housuja. Mustien housujen kanssa värillinen takki, värillisten housujen kanssa musta takki. Näin päätin. Miesten housut olivat kaikki järjestänsä liian leveitä, joten pakottauduin sovittamaan myös muutamia naisten malleja. Haglöfsin housut, caprit... Haltin housut. Hetkinen... Nämähän ulottuvat melkein maahan asti! Ihme on tapahtunut! Ja hinta? 50€, myöskin alessa (ovh. 150€).

Samalla urheilukauppaan raahautumisen vaivalla tsekkasin myös salihanskahyllyn. Yleensä hyllyissä on vain miesten kokoja (Miksi?!) tai isoja naistenkokoja, joten odotukset eivät tälläkään kertaa olleet korkealla. BudgetSport pääsi kuitenkin jälleen yllättämään kun löysin juuri sopivan kokoiset hanskat. Nämä EcoBodyn hanskat on tosi kevyet ja sisäpinnalta lampaannahkaa, jonka uskoisin antavan hyvän pidon. Pehmustetta näissä ei ole nimeksikään, mutta eipähän ole mitään mikä voisi mennä kämmenpuolella ruttuun ja painaa.

Eilen lähti lisäksi tilaukseen Haglöfsin ihana reppu, joka pysyy aina muodossaan ja syö sisäänsä läppärin lisäksi aika mukavasti päivän reissukamat. Taitaa olla tämän naisen ensimmäinen reppu vuosikausiin ;). Tämäkin alesta postikuluineen 55,5€ (ovh. 79€).

Haglöfs Corker Medium Black (kuva täältä)

p.s. Nyt pitäisi sitten opetella valokuvaamaan tai löytää joku valokuvaaja, koska tämä postaus näyttää tosi törkeeltä verrattuna kaikkiin ihaniin kuvablogeihin...

En kävele viikkoon

Tuli sitten vedettyä sellainen jalkatreeni, etten taida kävellä suorassa viikkoon. Viimeiseltä laitteelta loppuverryttelyyn siirtyminen oli sellaista hoipertelua, että moni olisi saattanut luulla mun vetäneen jotain kiellettyjä aineita. Oli kyllä hyvä fiilis!

Vielä en ole treenatessa kuitenkaan yltänyt _ihan_ samalle mielihyvän tasolle mitä nuori Arnold Schwarzenegger on omien sanojensa mukaan kokenut:

"It's as satisfying to me as, uh, coming is, you know? As, ah, having sex with a woman and coming. And so can you believe how much I am in heaven?" -Arnold Schwarzenegger

Uusi alakroppaohjelma sisältää paljon vaihtoehtoisia liikkeitä ja valinnanvaikeushan siitä seurasi. Päätin jo edellisessä ohjelmassa olleiden takakyykkyjen sijasta aloittaa 1-jalan kyykkyillä (takajalka penkillä käsipainot käsissä). Vähän pliisu fiilishän niistä takakyykkyjen jälkeen kyllä jäi. Muuten uudessa ohjelmassa pääosassa onkin sit tuo takaosaston treenaus, jota työstin tänään lantionnostoilla, SJMV:llä (siis se suorin jaloin maastaveto), reiden loitonnuksilla, reiden koukistuksilla maaten laitteessa sekä pohjelaitteella.

SJMV:n kanssa vaihtoehtoisena liikkeenä oli jalkaprässi, jota en kuitenkaan malttanut olla tekemättä ylimääräisenä liikkeenä. Latasin prässiin ensin 100kg:n edestä rautaa, kokeilin ja totesin liian kevyeksi. 50kg lisäys ja johan alkoi 3*12 sarja tuntua ;). Kun tuohon lisää vielä laitteen omapainon, joka on ehkä ~20kg, ollaan jo melko mehukkaissa lukemissa. Jalkatreenin välissä vielä jo aikaisemmin mainitsemani killerivatsalihastreeni, jalkojen nostot roikkuen + voimapyörä, viimeistelivät hyvän treenipäivän.

Uutta puhtia treeniin!

Valittelin edellisellä kerralla PT:lle, että nykyinen saliohjelma alkaa vähän tylsistyttää, mikä vaikuttaa jo treeni-innostukseen. Lisäksi toistomäärät alkoivat esim. vatsalihasliikkeissä olla jo puuduttavan suuria. PT oli onneksi heti, et "selvä homma, teen seuraavaksi kerraksi uuden ohjelman".

Tänään käytiin uutta ohjelmaa läpi ja meikä on ihan pähkinöinä \o/. Osa liikkeistä oli tuttuja vanhasta ohjelmasta, kuten ylätalja, pystypunnerrus, vipunostot ja polvennostot roikkuen. Tämän päivän PT treeni koostui sitten joukosta uusia liikkeitä (ala- ja yläkroppapäiviltä sekoittaen):

• penkkipunnerrus käsipainoilla (pääsen taas muskelimiesten sekaan pumppaamaan ;))
• alatalja D-kahvalla istualtaan
• takaolkapäälaite
• hauiskääntö 4*8 pudotussarjana
• alaspainallus laitteessa (ojentajat)
• SJMV eli suorin jaloin maastaveto (näppivoimat loppuu kyllä ennen jalkavoimia, eli mangnesiumia kehiin tai vetoremmien ostoon..)
• ja lopuksi ihan killeri vatsalihasyhdistelmä polvennostot roikkuen + voimapyörä (wohoo!)

Muina urheilu-uutisina kerrottakoon, että rymysin taas eilen ihan tosissaan kiipeilyseinällä ja nyt on molemmat sääret ja toinen kyynärvarsi verinaarmuilla. Eihän se nyt haittais jos olis tullut edes oma kiipeilyenkka, mutta vielä mitä! Oli kyllä huonoin kiipeilypäivä ikinä! blaah. Ensi kerralla paremmin.

Tunnustuksia ja lupauksia

Olen alkanut vähitellen sallia itselleni vapauksia ruokavalion suhteen (lue: Olen lipsunut. Ja rankasti). Mitä nyt yksi ruisleipä silloin tällöin? Voi kun tuo juusto- ja kermakuorutettu kasvisgratiini näyttää niin hyvältä. Jos ottaisin sitä ihan vain vähäsen? Ei kai yksi suklaapatukka nyt maalta merelle vie? Onhan tässä nyt käyty taas salilla. Ja niin edelleen.

Ja nyt parin viime viikon aikana: “Matkalla/lomallahan tässä ollaan. Viikko sinne tai tänne. Ei täältä kuitenkaan löydy mitää proteiinipitoista helposti. Voi kuinka ihana tuoksu tuolta Brasseriesta leijaileekaan…" Matkailussa parasta kuitenkin on paikallisten erikoisuuksien maisteleminen ja minkäs minä sille voin, että Barcelonassa _must have_ ruokia olivat mm. batatas bravas, peruna- ja kalakroketit, paella, crema catalana, käsintehty suklaa, vastaleivottu croissant...

Huomasin tuossa myös, että jostain syystä nuo ylimääräiset suklaapatukat ja salmiakit on “vahingossa” unohtunut kirjoittaa ruokapäiväkirjaan… Puhumattakaan siitä viikon reissusta Vietnamiin ja juuri päättyneestä pitkästä viikonlopusta Barcelonassa. Eli sen lisäksi, että ruokavalio lipsuu, niin lipsuu myös ruokapäiväkirjan kirjoittaminen. Olisikohan näillä jokin syy-seuraussuhde?

Naisille tyypilliseen tapaan perustelen herkkujen syömistä itselleni ja myös PT:lle (How pathetic is that?) syksyn ankeudella, hormonitoiminnalla ja milloin milläkin. Kaikkihan me tiedämme, että tekosyitä ne vain on. Haluan tässä nyt erottaa satunnaisen herkuttelun (mikä on mielestäni täysin sallittua) ja sen “pakonomaisen” lähes päivittäisen herkuttelun itsensä lahjomiseksi ja melihyvän saavuttamiseksi joidenkin ulkoisten asioiden, kuten vuodenajan (What the f***?), ollessa pielessä. Jälkimmäinen on se, mistä haluaisin oppia pois. Mielellään heti kiitos. Ei kenelläkään sattuisi olemaan viisastenkiveä tähän?

Pitkä pimeä talvi on onneksi vasta aluillaan ja minulla on paljon aikaa opetella kuuntelemaan ja tulkitsemaan sisäisiä mielihalujani sekä vastustamaan niitä vääränlaisia kiusauksia, joihin olen menneinä talvina sortunut niin monta kertaa. Nyt siis alkaa fyysisen kunnonkohotuksen rinnalla matka kohti henkisesti tasapainoisempaa elämää. Haluan voida hyvin ja tuntea oloni hyväksi riippumatta päivästä, kuukaudesta, vuodenajasta, tehdyistä tai tekemättömistä asioista, kotona ja matkoilla.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Cascada Monumental in Park de la Ciutadella in Barcelona, Spain

Varpaat rutussa

Tänään oli pitkästä aikaa taas kiipeilypäivä ja tauon kyllä huomasi. Kolme viikkoa pois seinältä ja tuntui kuin siellä ei olisi koskaan ollutkaan. Hirveää räpeltämistä. Otteet tuntuivat liian liukkailta, pieniltä, väärän muotoisilta ja kaiken lisäksi ne olivat aivan väärissä paikoissa. Sen lisäksi, että seinät eivät olleet yhteistyöhaluisia, ei myöskään tämä juuri vuoden vanhemmaksi ennättänyt ruho ollut kovin innokas taipumaan sinne minne olisin sen halunnut taipuvan.

Rautakanki-ilmiön lisäksi joka paikkaa tuntuu (taas vaihteeksi, *silmienpyöritys*) kolottavan. Aloitin kevyen viikon jälkeen vähän vähemmän kevyesti tekemällä maanantaina yläkroppatreenin ja tiistaina alakroppatreenin. Tänään kiipeilyä ja huomenna PT treeni... Yritin tuossa muistella onko mulla ollut yhtään kivutonta/jumitonta päivää elokuun jälkeen. Mutta en muistanut. Eli ei. Tällä hetkellä kolottaa eniten etureisiä, pakaroita, yläselkää ja hauiksia. Ja varpaita.

Joo-o. Kiipeilyssä eniten itseasiassa kipeytyy varpaat. Johtunee siitä, että kenkien pitää olla super super pienet, että niillä saa mahdollisimman hyvän tuntuman seinään/otteisiin. Mun normaali kengän koko on 37, joskus 38. Osaatteko arvata kukaan kuinka pienet nuo kuvassa näkyvät tossukat ovat? Huikeat 35,5 :P. Kengät kuulemma venyvät ja muotoutuvat ajan kanssa, jolloin kipukin hellittää.. Niinpä vissiin. Toistakymmentä kiipeilykertaa takana eikä vielä minkäänlaista muutosta. Aivan yhtä tuskaa on joka kerta ennen seinälle menoa tunkea varpaat tuohon minimaaliseen tilaan (kenkiä ei siis _todellakaan_ pysty pitämään muulloin jalassa), jolloin varvaskivun lisäksi rupeaa yleensä vetämään jalanpohjasta suonta.

Kiipeilyvarusteet

Kiipeilyvarusteiksi valikoitui alkukesästä Salmisaaren kiipeilykeskuksen starttipaketti, johon kuitenkin upgreidasin vähän paremmat kengät. Valjaat ovat Black Diamondin, kengät La Sportivan Katanat. Starttipakettiin kuului myös ATC-varmistuslaite (kuvassa ylävasemmalla). ATC:n lisäksi hommasin nyt myös Petzl:n grigrin, jonka automaattinen lukitusmekanismi säästää käsivoimia kun kiipeilykumppani päättää käyttää enemmän kuin tovin narun toisessa päässä roikkuen projektiseinää/-muuvia työstäen.

Raejuustopaistos

Hiilarikammoisten iloksi (s)karppaajat (tai muut intoilijat) ovat kehitelleen monenmoisia herkkuja hetkiin, jolloin on pakko saada suu makeaksi. Ensimmäisenä kokeiluun pääsi työkaverin suosittelema raejuustopaistos.

Raejuustopaistos

1 prk raejuustoa
1 prk maitorahkaa
2dl maitoa
2tl vaniljasokeria
3 kananmunaa
0,5dl sokeria TAI vastaava määrä makeutusainetta
1tlk ananasmurskaa TAI 0,5-1dl manteleita

Valmistus on hyvin yksinkertaista. Sekoita kaikki aineet keskenään ja kypsennä 200 asteessa noin 40 minuuttia. Paistos on sen verran kostea, että se kannattaa tehdä kiinteäpohjaiseen vuokaan sillä jopa manteliversio meinasi valua irtopohjavuoan reunoista. Periaatteessa sokerin määrää voi vähentää tai sen voi jättää kokonaan pois, mutta silloin rahkan kitkeryys tulee kyllä minun makuun vähän liian voimakkaasti läpi. Sekä manteli- että ananasversion testattuani, omaksi suosikikseni tuli manteli.

Yläkropan tulokset

Onko sitten matkaväsymystä, jetlagia vai yksinkertaisesti syysväsymystä, mutta tänään oli kyllä vähän puhti pois. Kolmannen kuukauden ensimmäinen yläkroppatreeni meni ihan kohtalaisesti, mutta silti jäi fiilis, että paremminkin olisi voinut mennä. Ylätaljassa (leveällä myötäotteella) ja vipunostoissa sain lisättyä painoja, mutta muut menivät aika lailla samoilla. Linkkuveitset korvasin voimapyörällä, koska kaikki vähääkään istumaannousuja muistuttavat liikkeet kuuluvat edelleen inhokkeihini :P.

Tänään oli ensimmäistä kertaa myös sellainen fiilis, et kehitys pysähty nyt tähän. Nothing can be done. That's it. Meikän treenit oli nyt tässä. Kolme leukaa, fine. Melkein yhdenkädenpunnerrus, fine. Ei lähellekään käsinseisontapunnerrus, fine... Ja sit kuitenkin takaraivossa ajatus siitä kuinka upeaa olisi saavuttaa asettamansa tavoitteet. Entä jos sitä kuitenkin jaksais vielä treenata? Ihan vähän vain? ... Ankaran tunneanalyysin jälkeen totesin, että väsymyshän siellä vain puhuu. Ja ehkä hienoinen tylsistyminen. Nyt pitää kyllä pistää PT taas hommiin ja kehittelemään mulle uusi saliohjelma! Eiköhän sitä sitten taas saa uutta puhtia treenaamiseen :).

Ja sitten vielä kahden ensimmäisen kuukauden tulokset yläkropan osalta:

• Ylätalja leveä myötäote (vain ensimmäinen kk): 40 --> 50kg
• Ylätalja kapea vastaote (vain toinen kk): 55 --> 65kg
• Pystypunnerrus tangolla: 15 --> 25kg
• Face pull köydellä ristikkäistaljassa: 30 --> 50kg
• Hauiskääntö käsipainoilla: 7 --> 9kg
• Alaspainallus köydellä ristikkäistaljassa: 22,5 --> 35kg
• Vipunostot sivuille käsipainoilla: 4 --> 6kg

Ihan mukava listata tulokset näin ylös, koska nyt vasta oikeasti näkee kuinka huikeaa kehitys on ollut! Yllättäen eniten kehitystä on tapahtunut pystypunnerruksessa, vaikka olin ihan varma, että se jos mikä tulee olemaan tuskaa (ja siitä luonnollisena derivaattana kehitys kaikista hitainta).

Eihän sitä nyt sitten malta lopettaa. Eli tätä lisää ;).

Kalmaria ja sammakonreisiä

Blogin kirjoittamisessa on ollut vähän hiljaista, koska olen ollut tämän viikon työmatkalla Hanoissa. Edellinen reissu Aasiassa (Thaimassa ja Vietnamissa) meni löhöten ja syöden, koska hotelleissa ei ollut kuntosalia ja kaduilla juostessa sykkeet olisivat nousseet ei niinkään liikunnan takia vaan pelosta. Liikenne kun on suomalaisen silmin lievästi sanottuna kaaottista.

Tällä kertaa valitsimme Hanoissa eri hotellin ja varustukseen kuului hienon hieno kuntosali :).

Olin aluksi vähän epäileväinen, että niinköhän tuolla saa mitään tehtyä, mutta pystyin eilen ja tänään tekemään kevyet salitreenit lähes kokonaisuudessaan! Takakyykyn korvasin kyykkyhypyillä ja vatsa- ja selkälihasliikkeitä vähän varioin, mutta muuten oikein mainio ja riittävä varustus! Harmitti tosin se, että säärikipu (penikkatauti) esti pidemmän juoksun juoksumatolla, mutta lämmittelyt sain onneksi tehtyä matolla ja pyörällä.

Kuten reissussa yleensä, myös tällä kertaa ruoka on maistunut ;). Ehdottomasti parasta matkustamisessa on paikallisten erikoisuuksien maisteleminen! Edellisellä reissulla kitaan päätyi mm. heinäsirkkoja, tällä reissulla sammakonreisiä, kalmaria ja jännittävän näköisiä kaloja.

Endorfiiniöverit

Levottomista öistä, unista, heräilyistä, haukotteluista, jännityksestä, stressistä, sydämentykytyksistä, pimeistä aamuista ja illoista... niistä on viime viikko tehty. Kuitenkin, kun tänään salilla vedin ensimmäiset vedot soutulaitteella, asiat kutistuivat vähitellen olemattomiin ja mieli tyhjentyi. Tänään jos koskaan tunsin, että urheilu on henkireikä, joka vapauttaa arkisista asioista, antaa hengähdystauon ja lisää energiaa. Hyvän treenin aikana, ja sen jälkeen, kaikki on mahdollista. Endorfiinit jylläävät.

Mielihyvää lisäsi PT:n hyvä tsemppaus ja kehut. Tänään high fiven arvoinen suoritus oli, kun kerroin tehneeni lauantaina vipupunnerruksia suorin jaloin. Eli kyseessä perinteisen etunojapunnerruksen variaatio, jossa toinen käsi on mahdollisimman suorana sivulla esim. pallon päällä. Treenin tavoitteena, mikäs muukaan, kuin yhden käden punnerrus :). Alla olevasta kuvasta poiketen, joudun vielä pitämään jalat melko harallaan, mutta enää en aio laskea polvia maahan! Nyt tarvitaan vain rohkeutta ja uskoa omiin voimiin laskeutua riittävän alas. Pudotus on onneksi lyhyt ;).

Etunojapunnerrus toinen käsi pallolla, a.k.a. vipupunnerrus (nimi ja kuva täältä)

Tänään myös käsinseisontapunnerrusharjoitukset onnistuivat hieman viime viikkoista paremmin, ojentajapunnerrusten lisäksi jaksoin vielä hyvän sarjan ojentaja-laitteella ja vatsalihastreeni aloitettiin voimapyörällä, joka meni sekin paljon paljon edelliskertaa paremmin. Jäi taas ihan älyttömän hyvä fiilis koko treenistä!

Tällä viikolla vielä kova käsitreeni, jonka jälkeen hyvillä mielin kevyen viikon viettoon!

Mitä tänään tuli syötyä?

Aamun älynväläys oli listata yhden päivän ruokailut kaunistelematta (=huijaamatta) tänne. Så här:

Aamiainen (~370kcal)

~60g Elovena-kaurahiutaleita
1rkl Valo24-pellavansiemenrouhetta (mustikka)
2tl vehnäleseitä
~50g mustikoita ja tyrnimarjoja
100g raejuustoa
4dl teetä (töissä)

Lounas (työpaikkaruokalassa) (~500kcal)

~150g salaattia (1/2 lautasellista)
~10g seesaminsiemeniä ja auringonkukansiemeniä
salaatinkastiketta
~200g lihapyöryköitä
1,5dl kevytmaitojuomaa
4dl teetä

Välipalat (500kcal)

2 luumua + omena (töissä iltapäiväkahvin aikaan)
250g maitorahkaa + 1tl mustikkajauhetta + 1rkl mustaherukkamehutiivistettä  (ennen salitreeniä)
30g Soija90-proteiinijuomajauhetta + 4dl maitojuomaa (treenin jälkeen)

Päivällinen (620kcal)

175g salaattia+paprikaa+tomaattia
50g fetajuustoa
salaatinkastiketta
150g loimulohta
30g manteleita ja cashewpähkinöitä


Päivän ruokailut: ~1990kcal (proteiini 38%, hiilari 27%, rasva 35%)
Päivän aktiivisuus: toimistotyö, pyöräily 12km, kuntosali (840kcal)

Aamiainen menee nykyään punnitsematta, eli puuron määrä on vähän sinnepäin ja lounasta en voi punnita, joten se menee täysin mututuntumalla. Päivällistä varten jaksoin jopa kaivaa vaa'an esiin ;). Syötän ruoat päivän mittaan kalorilaskuriin, joten tiesin iltapäivällä, että rasvoja pitäisi saada lisää. Senpä takia iltaruokasi valikoitui lohi, mikä keikautti PP-HH-R tasapainon mukavasti oikeaan suuntaan. Lisäksi vähän manteleita ja pähkinöitä jälkiruoaksi, namsk. Noh, enemmänhän sitä olisi pitänyt taas syödä, mutta ei vain kykene. Iltapala vois olla hyvä lisä, mutta iltaurheilujen takia päivällinen menee usein niin myöhään ettei iltapalalle jää oikeasti enää tilaa (tai aikaa). Näillä siis mennään.

Jalkatreenin tulokset

Ensi viikolla tulee täyteen kaksi kuukautta tehotreeniä itsekseen ja PT:n kanssa. Tämä on toisen neliviikkoisjakson (<- onko tuo edes sana?!) kovin viikko, mikä tarkoittaa sitä, että ensi viikolla saa ottaa rennosti, aaaah. Ja mikäpäs siinä on rentoutuessa, kun viikko menee työmatkalla Hanoissa :).

Nyt onkin sitten aika kirjata jalkatreenin "tulokset" (eka treeni 1.9. --> vika treeni 7.10.):

• Takakyykky: 55kg, 3*12toistoa --> 72,5-75kg(lisäys kahteen viimeiseen sarjaan), 5*8toistoa
• Askelkyykkyhypyt (vain tämä kk): 3*20 (24.9.) --> 5*24
• Selänojennus: 3*15 --> 10kg(sylissä), 5*15
• Lankkupito olkakosketuksilla: 3*24 --> 5*30
• Polvennostot roikkuen: 3*15 --> 5*18
• Pito kylkilankussa: 2*35s --> 4*40s

*tasajalkahyppyjä ja taputuksia*

Kehitystä on siis tapahtunut! Tätä lisää!

Näin listattuna liikkeitä tuntuu muuten olevan melko vähän, mutta silti tämän päivän treeniin meni 2h + venyttelyt *silmienpyöritystä*. Sarjoja kun tässä vipassa kovassa treenissä on viisi ja jokaisen välissä pitäisi malttaa odottaa se pari minuuttia. Tätä menoa joku luulee, että asun salilla :D.

Nälkä

Minulla on koko viikon ollut kaamea nälkä. Koko ajan. Jatkuvasti. Tai no, ehkä tunnin olen syönnin jälkeen pärjännyt, jonka jälkeen ajatukset ovat taas hakeutuneet ruokaan. Kalorilaskurin mukaan olen koko viikon syönyt tasaisesti ~2000kcal, mikä on jopa aavistuksen enemmän kuin elo-syyskuussa, jolloin lukemat olivat keskimäärin 1800-1900kcal. Noh, pieni laskutoimitus - peruskulutus 1500kcal + 600-700kcal urheilua päivässä - osoittaa, että enemmän murkinaa pitäisi saada rinnan alle.

Ongelmana on kuitenkin se, että olen tietoisesti vähentänyt hiilareita (= helposti paljon kaloreita), mikä tarkoittaa, että proteiinia pitäisi syödä reilusti enemmän. Mutta miten? Työpaikkalounaan valikoimaa on vähän paha mennä muuttamaan ja siellä joudun tyytymään (yllättävän!) rasvapitoiseen ruokaan. Raejuusto, rahka ja soija90-proteiinijuoma kuuluvat jo lähes jokaiseen päivään. Kotona onneksi saan laitettua kanaa, tonnikalaa tai jotain muuta proteiinipitoista, mutta enemmän pitäisi silti syödä.

No juu, ehkä stressaan turhaan. Paino on kuitenkin tämän päivän mittauksen mukaan hienoisessa nousussa ja rasvaprosentin pysyessä samana voinen turvallisesti olettaa, että lihasmassaahan sitä on kehitetty lisää \o/. Harva nainen tuulettaa, kun paino nousee ;).

Tänään treenailtiin taas PT:n kanssa ja vaikka eilisen kiipeilyn jäljiltä kädet olivat spaghettia, leukoja nousi 3,5 (wohoo!) ja käsinseisontapunnerrusharjoituksissakin siirryttiin aivan uudelle tasolle. Olen tähän mennessä tehnyt *insert monsterword here* siten, että polvet ovat penkin päällä tai jalat penkin päällä suorana, lantiossa 90 asteen kulma, pää alaspäin ja siitä punnerrus (älkää koettako tätä kotona). Tänään nostettiinkin sitten jalat jo seinälle, vartalo ei ollut vielä ihan pystysuorassa, mutta yhtä kaikki, punnerrukset menivät siitäkin jo puoleen väliin asti tai vähän yli! (älkää todellakaan kokeilko tätä kotona!)

Ei minihameille

Tuli sitten rymyttyä taas seinällä niin, että oikeaan polveen on muodostumassa ihan kiitettävän kokoinen mustelma. En olis halunnutkaan tällä viikolla käyttää sitä ihanaa harmaata vekkihametta, tai mustaa minihametta... Toisaalta, ah mikä ihana tekosyy siirtää säärikarvojen ajelua muutamalla päivällä. Rehottakoot sitten ;).

Tänään tuli Tapanilassa testailtua taas muutamaa 6b tason kiipeilyreittiä. Ensin kuitenkin kapusin kaksi 4+ ja yhden 5b tasoisen reitin lämmittelyksi. Jostain syystä korkeanpaikan kammo iski vyön alle jo ensimmäisellä reitillä ja ja meinasi ruveta jännittämään. On muuten kumma homma, että voi mennä monta kiipeilykertaa, ettei korkeus häiritse ollenkaan, sitten jollakin kerralla joutuu joka kerta ennen seinälle lähtemistä kokoamaan itsensä.

Kaksi seuraavaa lämmittelyä meni onneksi jo paremmin ja tuntui suorastaan kevyeltä. Tästä rohkaistuneena lähdin yrittämään jo toissakerralla työstämääni 6b-reittiä, jonka jouduin silloin fuskaamaan. Vaikeimmassa kohdassa jouduin tälläkin kertaa ottamaan lyhyen tuumaustauon, mutta move meni heti toisella yrittämällä. Oli niin voittaja olo \o/! Vaikean kohdan ylittämisestä hengästyneenä jouduin loppusuoralla pitämään vielä toisen lepotauon, joten ihan vielä en ole 6b-tasolla, mutta lähellä.

Tai no. Lähellä ja lähellä. Seuraavaksi lähdin yrittämään uutta 6b-reittiä, joka osoittautui tuskalliseksi. Kaksi samantasoista reittiä, mutta kuin yö ja päivä. Jälkimmäisessä oli paljon uudenlaisia otteita, joten en meinannut millään saada hyvää näppituntumaa. Muutenkin homma meni rymyämiseksi. Täysin luokaton, surkea, epätoivoinen yritys. Pfuuh. Enkä lopulta päässyt edes ylös asti vaan oli pakko luovuttaa. Rupes kyllä suorastaan *piiip* ja meinasin jättää kiipeilyt sikseen... Naureskeltiin siinä sitten, että näinkö hienosti Batte tosiaan osaa käsitellä epäonnistumisia :D.

No enhän minä tietenkään luovuttanut ja ilta jatkui parilla helpolla 5-tason reitillä ja yhdellä 6a+:lla. Näistä 6a+ oli tosi kiva negatiivinen reitti (eli seinä kaatuu ylhäältä sinuun päin), joita en ole paljon kiivenyt. Turhan monta lepotaukoa reitti vaati ja lopusta jäi pätkä kiipeämättä, koska käsistä yksinkertaisesti loppui puhti. Olisinhan toki voinut jäädä ylös lepäilemään, mutta korkeanpaikan kammo rupesi siellä yläilmoissa, seinästä irti roikkuessa, taas kiusaamaan. Piru vie. No joo, nyt on kädet ihan spaghettia, koska negatiivisilla reiteillä painoa ei voi laittaa niin paljon jaloille kuin suoralla seinällä. Saa nähdä mitä PT huomenna tuumaa näistä lötköistä käsivarsista. Pitäisi ehkä harkita kiipeily- ja PT-päivien siirtämistä kauemmaksi toisistaan?

Perslihasten aktivointia

Jipii! Sain eilen perseen mukaan jalkatreeniin! PT opasti viimeksi miten takamusta voi yrittää aktivoida ennen takakyykkyjä, jotta etureisien lisäksi myös pakarat ja takareidet tekisivät töitä. Ja se toimi! Me so happy! And welcome tight but! Muutenkin treeni meni tosi hyvin ja rennosti. Takakyykkyä 70 kilolla 4*10 toistoa ja siihen vielä askelkyykkyhypyt päälle (4*24 hyppyä).

Perslihasten aktivointi käy seuraavasti: mene kontalleen lattialle, istu siitä jalkojen päälle ja laske kyynärpäät lähelle polvia, oikaise tästä asennosta toinen jalka suoraksi taakse. Kun olet näin "kerällä" toisen jalan päällä toinen jalka takana, nosta takajalkaa ylös ja laske alas 3*15 molemmin puolin. Liike on pieni, mutta tehokas!

Viime lauantain yläkroppatreeni ei mennyt aivan niin hyvin... Viiden tunnin yöunien jälkeen heti aamupäivällä salille meno ei _ehkä_ ole maailman paras idea... Periaatteessa ihan ok, pystypunnerrukset sössin kuitenkin täysin, hauiskääntöihin sain lisäpainoja, mutta muuten ei kehitystä. Jäi kyllä harmittamaan, koska luultavasti olisin illemmalla tai sunnuntaina saanut itsestäni enemmän irti. No tällä viikolla sitten paremmin ja enemmän ;).

Nyt kevyelle pyörälenkille illan jo pimennyttyä. Onneksi muistin ostaa uudet valot!

Kolme

Ai mitä? No, leuanvetoa!

Töistä lähtiessä oli vähän vätys olo; tiistain jalkatreeni painoi reisissä ja eilinen kiipeily käsissä. Tämän illan PT treeni meni kuitenkin hyvin ja tuntui, että annoin taas kaikkeni.

PT:n kanssa treenatessa on huippua, että lepotaukojen aikana ehtii jutella kaikenlaista. Tänään aiheena oli mm. miksi harjoitus menee reisille ja miten sen voi yrittää estää peppua aktivoimalla. Hähää, olihan siinä pokassa pitelemistä ;). Mitä? Likainen mielikuvitusko? Eeeei ainakaan minulla... Mainittakoon siis vielä, että PT on.. öö.. ihan hyvännäköinen vastakkaisen sukupuolen edustaja.

Pepun aktivoinnin lisäksi katsoimme myös takakyykyn liikerataa ja mahdollisia syitä selän kipeytymiseen. No, eihän siinä ollut muuta kuin, että yritän kyykätä oman liikkuvuuden rajoissa liian alas, minkä takia alaselkä pääsee pyöristymään = huono. Jatkossa ei siis tarvitse murehtia siitä, että kyykky jää vähän "vajaaksi", koska minun liikkuvuus ei edes mahdollista syvempää liikettä.

Kuus bee

Sallin itselleni puolimaratonin jälkeen huimat kaksi lepopäivää ;) vaikka paikat eivät varsinaisesti olleet kipeät tai väsyneet. Paitsi, että oli sittenkin. Molempien peukaloiden tuo iso kämmenen puoleinen lihas. Älkää kysykö miten. Ei aavistustakaan :D. Kai sitä on niin jokaisella solulla ollut juoksussa mukana, että heikoin lenkki kipeytyi. Tsiisus. Ehkä puristin sitä suolakurkkua liikaa?! Alkuviikosta on siis ollut ongelmia vain syömisessä ja no, kaikessa mihin pinsettiotetta yleensä tarvitaan.

Eilen kävinkin sitten vetämässä uuden neliviikkoisjakson ensimmäisen jalkatreenin. PT:n käskystä latasin takakyykkyyn jälleen kerran lisää rautaa vaikka toistomäärät kussakin sarjassa nousivat takaisin kahteentoista. Tiukkaahan se 65 kg:lla teki, viimeiset jäivät vähän vajaiksi, mutten luovuttanut. Ja ylläri pylläri, nyt on etureidet jumissa :P. Tuo etureisien dominointi on kyllä yksi asia mikä minua harmittaa suunnattomasti. Takakyykyssä myös pakaran ja takareiden pitäisi tehdä töitä, mutta ilmeisesti minun jo valmiiksi vahvat etureidet tekevät suurimman osan työstä. No, onneksi PT viimeksi kyseli juuri tuosta takakyykyistä ja, että missä se tuntuu (ei siellä missä pitäisi), minkä takia nyt ruvetaankin yhdessä työstämään noita pakaroita ja takareisiä parempaan kuosiin. Toinen mikä alkaa näillä rautamäärillä pettää on selkälihakset ja keskivartalon tuki. Harkintaan pitääkin laittaa painonnostovyön ostaminen (saakohan niitä näin pienessä koossa?), etten pääse rikkomaan paikkoja.

Tänään tuli taas roikuttua narun jatkeena Tapanilan kiipeilykeskuksessa. Kädet on taas verillä ja polvet mustelmilla, mutta kivaa oli! Tapanilan röpyläseinä (kuva alla) on erityisen mukava ja erilainen Salmisaaren pääasiassa suoriin seiniin verrattuna. Jo viimeksi kokeilin yhtä 6b-tason reittiä ja tänään kahta. Muutamaa tark... eiku siis vahingossa lipsahtanutta cheatia taisi jokaiselle reitille tulla ja levähdystaukoja tarvitsin luvattoman monta, mutta kaikki reitit pääsin ylös asti. Nyt tarvittaisiin vain kestävyyttä kestävyyttä kestävyyttä, että nuo menis ykkösellä. Tekniikka onneksi kehittyy koko ajan ja eiköhän tuo kestävyyskin tule harjoituksen myötä. Jokohan tässä uskaltaisi lead- eli alaköysi-kurssille?

Tapanilan kiipeilykeskus (lähde)

Selittelyä

Näin heti alkuun on sanottava, että olen oikeasti tyytyväinen tuohon puolikkaan tulokseen! Se on täysin oman juoksukuntoni mukainen. Nyt kuitenkin on pakko hieman spekuloida = selitellä, miksi aika ei ollut tuon parempi. Odotukset tuntuivat nimittäin muilla olevan korkeammat kuin itselläni. Esim. PT sanoi, että tavoiteaika on sitten 1:59:00, nauroin hänelle päin naamaa.

Reason number one: kone käy ylikierroksilla. Yrittäkääpä itse juosta reilu kaksi tuntia yli 90% maksimisykkeestä. Ei siinä paljon enää vauhtia lisätä, tai jos lisätään, olisi lopputuloksena märkä läntti Espoon rantaraitilla. Toisaalta, kääntäen, kestävyyspuoli näyttäisi olevan kunnossa, koska pystyin oikeasti vetämään tuollaisilla sykkeillä noin kauan :P.

No niin, mutta miksi kone käy ylikierroksilla? Miksi lajissa kuin lajissa sykkeet pomppaa aina pilviin? Ei kai sillä ole mitään tekemistä asian kanssa, että laiskottelu ei kuulu sanavarastoon ja jos urheillaan niin sitten urheillaan? Eli ->

Reason number two: treenaan aina liian korkeilla sykkeillä, jolloin vauhtikestävyys on kyllä hyvissä kantimissa, mutta peruskestävyys ei sitten niinkään. Olen ymmärtänyt, että peruskestävyysalueella treenaaminen auttaisi laskemaan sykkeitä ja lisäämään vauhtia (jos jollain on parempaa tietoa, niin kertokaa!). Eli lapsena/nuorena olisi pitänyt malttaa ottaa välillä vähän kevyemmin. Tai no, ei kai se vieläkään olisi liian myöhäistä. Jos malttaisi...

Reason number three: jos haluaa menestyä juoksukisoissa, niin pitäisi varmaan juosta. Olen tänä vuonna juossut yhteensä alle 30 lenkkiä, viime vuonna vain reilu 20. Tarkistin tuossa marantonkoulu.fi-sivuston puolimaratonin harjoitusohjelman ja se sisälsi kolme juoksulenkkiä 8 viikon ajan. Minä olen viimeisen kahden kuukauden aikana juossut 10 lenkkiä (syyskuun aikana vain 2) ja harrastanut muita lajeja 40 kertaa. Monipuolisen urheilun downside on se, ettei ole oikein missään erityisen hyvä.

Olen nyt kahden vaiheilla. Toisaalta voisin luovuttaa koko juoksuharrastuksen kanssa ja käydä vain omaksi ilokseni silloin tällöin jolkottelemassa. Toisaalta voisin perehtyä juoksun saloihin, ruveta harjoittelemaan ihan tosissaan ja katsoa mihin tämä koneisto pystyy, kun sitä treenaa oikein. Jää nähtäväksi. Ehkä ensi kesänä. Ehkä ei koskaan.

Rantapuolikkaan matkakertomus

Lähtö - Liimaan katseeni 2h15min jänikseen. Siristän silmiäni, aurinko pilkistää pilven reunan takaa. iPodissa soi poppi, isolla.
1km - Kevyt rullaava askel. Juoksu ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä.
2km - Tätä vauhtia jaksan hyvin maaliin asti (~9,7km/h). Hikeä korvassa. Huono yhdistelmä nappikuulokkeen kanssa.
7km - "Wohoo, ensimmäinen kolmannes meni kevyesti!" ja samanaikaisesti "Mihin sitä tulikaan lupauduttua..."
11km - Edelleen 2h15min vauhdissa. Kevyt askel. Hyvä fiilis. Huoltopisteeltä mukaan napattu suolakurkku oli virhe, vähän paha olo. Akillesjänne vaivaa, mutta en anna sille huomiota.
15km - En oppinut suolakurkusta mitään. Huoltopisteeltä pieni banaani ja vähän rusinoita. Jo ohi mennyt paha olo tulee takaisin. Nyt oikean päkiän oikeaan laitaan sattuu. Vauhti on alkanut hiipua (~9,2km/h).
16-18km - Tuskaisimmat kilometrit. Nyt myös vasemman päkiän vasempaan laitaan sattuu. Päätän etten välitä. Huoltopisteen kohdalla on pakko kävellä hetki, juon vettä.
19km - Enää kaksi kilometriä! Vatsaan sattuu, eikä juomapullovyö auta asiaa, painan sen alemmas lantiolle. Rintaa puristaa, joudun hölläämään vauhtia entisestään.
20km - Jalat eivät meinaa enää totella. Askel on raskas. Vauhti on hiipunut edellisten kilometrien aikana liikaa. Nyt tsemppi päälle ja kunnialla (ja vauhdilla) maaliin! Loppusuoralla tekee mieli kävellä, mutta yleisöä on liikaa. Vimeinen kilometri ~9,9km/h.
21km - MAALI! Olo on huikea! (vaikka pahoinvointi jatkuu). Halaus ystävälle. Virallinen tulos 21,139km:n matkalla 2:18:06. Laitoin itseni likoon, tein parhaani, annoin kaikkeni. Enempään en olisi pystynyt. Kiitän ja kumarran.

Hymy herkässä

Jälkisanat
En ole koskaan juossut näin pitkää matkaa. En ole koskaan juossut näin lujaa. Koko matkan keskisyke 180bpm (92% maksimisykkeestä) on varmaan jonkinlainen ennätys sekin. En voi olla muuta kuin tyytyväinen! Pikkiriikkisen kuitenkin harmittaa häviäminen koomikko Sami Hedbergille, minuutilla ;).

Kevyt viikko

Tämä kevyt treeniviikko tuli kyllä tarpeeseen. Viime viikkojen omat ja PT treenit veivät kyllä naisesta mehut ihan kiitettävästi. Tämä viikko onkin sitten mennyt palautellessa ja venytellessä. Sunnuntaina kävin patikoimassa, maanantaina en malttanut olla lähtemättä kevyelle juoksulenkille (mikä tuntui kyllä, hmm, ei niin hyvältä ja rennolta, kuin olisi toivonut). Tiistaina salilla kevyt jalkatreeni ja pitkät venyttelyt, keskiviikkona kiipeilyä ja tänään kevyt käsitreeni. Huomenna korkeintaan leppoisa kävelylenkki ystävän kanssa ennen lauantain koitosta.

Miten tämä näin aukikirjoitettuna ei kuulosta yhtään kevyeltä :D.

Kevyen treeniviikon periaate on tehdä 1-2 suht. pitkää sarjaa (esim. 15 toistoa) 50-60%:lla maksimipainoista. Tuntui kyllä sangen laiskalta ja aavistuksen tyhmältä, kun tankoon ei saanutkaan ladata niitä "normaaleja" painoja. Vielä kun osa käsitreenistä tehdään vapaapainoilla. Siis siellä steroideilla pumpattujen muskelimiesten keskellä. "Hei vaan! Jos mie tästä nämä neljän kilon käsipainot.. Et jos teistä ei kukaan niitä just nyt tartte?"

Ja loppukevennykseksi tällainen, miksi tätä nyt kutsuisi, motivaatiovideo? :P

Patikkaretki minilomalla

Varastin tuossa itselle pienen minilomasen lähtemällä pitkäksi viikonlopuksi mökille Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan maisemiin. Syyskuu näytti parastaan, kun lämpötila kohosi sunnuntaina 17 asteeseen ja auringonsäteet saivat ruskan värit hehkumaan. Vietinkin puolet päivästä patikoiden Kuusamon Julman-Ölkyn jylhissä maisemissa nautiskellen luonnon tarjoamasta rauhasta ja istuen pitkät tovit kallioilla upeita maisemia ihaillen, auringon lämmittäessä kasvojani.

Jalassa jo nuoruusvuosina ostetut vaelluskengät, metsän tuoksu, kinttupolut.

Se tietynlainen fiilis, lähes transsimainen, kun haet maastosta jalalle sopivaa paikkaa, hamuilet alamäessä lähimmästä puusta tukea, hipaiset ohimennen sileäpintaista keloa, nappaat mehevän mustikan tai puolukan matkaevääksi.

Metsän huumaava hiljaisuus.

Testipäivä

Vietimme tänään firman TyKy-päivän Kisakallion Urheiluopistolla. Ohjelmassa oli InBody-mittaus, kuntotesti pyöräergometrillä ja päivän sporttina frisbeegolf. Odotin innolla etenkin InBody-kehonkoostumusmittausta, koska en oikein halunnut uskoa kuntosalin mittarin antamia tuloksia oikeiksi.

Olen ollut kerran aikaisemmin InBody-mittauksessa neljä vuotta sitten ja silloin sain tulokseksi, että tavoitepainoon rasvaa on reilu kilo liikaa ja lihaksia 3,5kg liian vähän. Eli rasvainen alipainoinen :P. Rasvaprosentti oli normaalin rajoihin mahtuva 26. Melkoinen muutos tässä on vuosien aikana sitten tämän testin perusteella tapahtunut! Painoa olisi edelleen hyvä saada reilu pari kiloa lisää, mutta nyt rasvaa. Rasvaprosentti oli 18, eli samaa luokkaa, kuin mitä kuntosalin mittari on näyttänyt. Sekä PT että tämän päivän testaaja sanoivat ettei kovin paljon tämän alle passaisi mennä, koska silloin alkaa hormonitoiminta mennä sekaisin. Olivat miehet kovin huolissaan lisääntymiskyvystäni. Ehkä se pitäisi itsekin olla. Hyviä rasvoja siis ruokavalioon lisää, sillä rasvat pitävät hormonitoimintaa yllä!

Pyöräergometritestillä arvioitiin hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa. Maksimisykkeitä tässä testissä ei lähdetty hakemaan vaan minun testi päättyi 89%:n maksimisykkeestä (koneen arvioima 195bpm). Maksimaalinen hapenottokykyni (VO2max) on tämän perusteella 53 ml/kg/min ja MET (metabolinen ekvivalentti) 15,1. Ja mitä ***vettiä nämä nyt sitten tarkoittavat :D? Pienen KVG-tuokion jälkeen osaan sanoa, että molemmat korreloivat mm. jollain tavalla juoksuvauhdin kanssa. Tuon VO2max tuloksen perusteella minun pitäisi periaatteessa pystyä juoksemaan cooperin testissä noin 2800m ja MET-indeksin perusteella mun juoksunopeus voisi olla 12,8km/h. *kieriskelee lattialla ja meinaa tukehtua nauruun* Jep jep.

Peppu

Tänään kyllä huomasi PT:n kanssa treenatessa, että on raskaimman viikon loppu. Voimia ei enää riittänyt leuanvetoihin eikä punnerruksiin edellisten viikkojen malliin. Esimerkiksi viimeisenä yläkropan liikkeenä tein 10 miesten punnerrusta kädet steppilaudan päällä + 10 naisten punnerrusta lattialla. Eka kiekka meni ihan ok, mutta toisella kierroksella hyydyin jo 5:n kohdalla miestenpunnerruksissa ja 4:n kohdalla naistenpunnerruksissa. Siis hei haloo, 10 naistenpunnerrusta pitäis olla ihan piece-of-cake! No, eihän sitä kuitenkaan lusmuilemaan sovi ruveta ja toisen kierroksen punnerrukset vedinkin loppuun tekniikalla käsien ravistelu - punnerrus - käsien ravistelu - punnerrus.

Treeni meni kaikesta huolimatta tosi hyvin, ja mikä parasta, tänään ei treenattu pohkeita, wohoo! Sen sijaan työn alle otettiin peppu ja takareidet. Takareisiin olen kaivannutkin vähän lisää muotoa ja kiinteä peppuhan on joka naisen, ja heitä katsovan miehen, unelma ;). Ai niin paitsi jos on tissimies :D.

Olis kiva jos kykenisin kertomaan tarkemmin minkälaisia liikkeitä PT mulla teettää, mutta olen ihan saletti, että mun epämääräisten kuvausten perusteella en pystyisi itsekään toistamaan samaa. Turvallisuussyistä jätän siis selitykset sikseen ja annan kuvien ja videoiden kertoa. Peppua treenattiin tänään mm. seuraavan videon osoittamalla tavalla. Hartiat/kädet olivat tosin steppilaudan päällä niin, että pepun liikerata saatiin suuremmaksi, sylissä 35-40kg ja yläasennossa 1-2s pito. Nam.

Training for a real booty ;)

Tänään opin myös uuden termin: superkompensaatio. Alla olevassa kuvassa tuo positiivinen superkompensaatio (kaksi ensimmäistä) on se "perinteinen" tapa treenata. Eli treenataan, kroppa väsyy, nukutaan hyvin, pidetään ehkä lepopäivä, noustaan vähän normaalitason yläpuolelle ja sitten treenataan taas lisää. Tämä mun neljän viikon jaksotus aiheuttaa tuon toiseksi alimmaisen reaktion, eli kolme kovaa treeniviikkoa vie kunnon suhteessa tosi alas ja kevyen viikon aikana noustaankin sitten jo reilusti lähtötason yläpuolelle. Ainakin noin niin kuin periaatteessa.

Kuva kirjasta Science and practice of strength training

25%:n kehitys

Edellisen PT treenin ja oman jalkatreenin jälkeen oli sitten aika hiljaista sen pitkän juoksulenkin kanssa... Pohkeet oli niin jumissa vielä eilen maanantainakin, että hätinä sain oikaistua itseni suoraksi saati käveltyä kunnolla. Työkavereilla tosin oli hauskaa, kun näytin kävellessä siltä, että olis p***at housussa :D. Olen _yrittänyt_ olla vähän hissukseen näistä treeneistä töissä, mutta jotenkin eilen koin tarpeelliseksi selittää mistä oikesti oli kyse :P.

Sunnuntain pitkä juoksulenkki (viimeinen ennen puolimaratonia) jäi siis tekemättä pohjejumin, mutta myös orastavan flunssan takia. Liekkö flunssanpoikasella oli vaikutusta myös tuohon järkyttävään jumitukseen... Mene ja tiedä. No. Nyt on puolimaraton sitten herran huomassa. Tavoitteeksi on asetettu maaliin pääsy, aikaa lähden tekemään, mikäli päivän fiilis sen sallii. Viime viikon tiistaina hyvältä tuntuneen lenkin keskinopeus oli 9,5km/h (matka 8km), joten kahden tunnin alitusta on aivan turha odottaa. Minusta ei ole juoksijaksi. Piste.

Tänään oli vuorossa yläkropan kovin treeni tällä ensimmäisellä neljän viikon jaksolla. Tulokset ovat nousseet tasaisesti, mistä olen kovin ylpeä! Ylätaljassa rautaa on noussut 40->45->50kg, kun toistojen määrä on viikosta toiseen vähentynyt (12->10->8) ja sarjojen määrä kasvanut (3->4->5). Tällainen jaksotus on treenarille kyllä hirmuisen palkitseva, koska toistomäärien vähentämisellä on selvä psykologinen vaikutus siihen, että rautaa uskaltaa aina laittaa enemmän kuin edellisellä kerralla.

Tänään huomasin lisäksi salilla, että mun toinen nilkka on paksumpi kuin toinen = turvoksissa. En kyllä yhtään tiedä, että mistä ja miksi. Piti oikein mitata, koska en ollut varma valehtelevatko silmät: 19cm ja 20,5cm. Ystävä kommentoi, että vain tohtorille tulee mieleen mitata moinen asia. Tutkija mikä tutkija :D.

Kehityskelpoinen yksilö

Eilen treenattiin taas PT:n kanssa ja ai että oli mukavaa! Viime viikon epätoivoiset yritykset harjoitella käsinseisontapunnerruksia olivat muisto vain, kun samat harjoitukset sujuivat tällä kertaa ongelmitta. Oltiin molemmat ihan ihmeissään, että mitä tässä on viikon aikana oikein tapahtunut :D.

Tällä kertaa treenattiin myös leuanvetoja kuminauhalla keventäen. PT löysi mulle vain suht. löysän kuminauhan ja tuumas, et noh, onpahan sitten vähän rankempi treeni. Mutta niinpä vaan yllätin taas PT:n suoriutumalla harjoituksesta mallikkaasti. 3*6 leukaa ja jokaisen sarjan välissä miestenpunnerruksia kädet steppilaudalla. Mikäli kehitys jatkuu samaa tahtia, pitäisi leukoja kuulemma nousta jouluun mennessä se tavoiteltu 6, jihuu! Kehityskelpoinen yksilö totta tosiaan!

Töissä tuli eilen puhetta tästä minun treeni-innostuksesta ja PT:n palkkaamisesta ja joku kysyi, että mitäs sitten puolen vuoden tai vuoden päästä? Että eikö koko homma mene vähän hukkaan, jos treenit jää vain tähän syksyyn? Ei kyllä ainakaan minun tapauksessa. Olen jo niin paljon oppinut ruokavaliosta, saliharjoittelusta, lihaksista ja omasta kehostani, että vaikken personal traineria hyödyntäisi tämän jälkeen enää koskaan, on minulla nyt jo hyvät valmiudet itsenäiseen harjoitteluun.

PT:kin sanoi minulle jo heti ensi tapaamisella, että tarkoituksena ei ole, että näkisimme joka viikko seuraavan kolmen vuoden ajan vaan, että oppisin treenaamaan itsenäisesti. Jatkossa voisin sitten käyttää häntä apuna uusien saliohjelmien tekemiseen. Tämä kyllä kuulostaa itseasiassa aika huonolta bisnekseltä, mutta minun korvaan vallan sopivalta ratkaisulta :).


p.s. PT teetti minulla jälleen kerran sellaisen tappopohjetreenin, että oksat pois. Niin ja tämän päiväinen itsenäinen jalkatreeni tuskin auttoi tilannetta (hups), joten katsotaan kuinka kipeä olen sunnuntaina kun pitäisi juosta viimeinen pitkä lenkki ennen parin viikon päässä siintävää puolimaratonia.

Kauraa ja rautaa

Tykkään tästä saliohjelmasta ja neljän viikon jaksotuksesta! Vaikka suurin osa liikkeistä on aika peruskauraa, mahtuu väliin sopivasti haasteita viikkotavoitteiden ja muutamien liikkeiden (linkkuveitset, ugh) muodossa.

Tänään oli vuorossa toinen itsenäinen yläkroppatreeni. Kun viime viikon treenissä sarjoja oli liikkeestä riippuen 2-3 ja toistoja 10-12 (raskas), tällä viikolla sarjoja oli 3-4 ja toistoja 8-10 (raskaampi). Ensi viikon treeni kestääkin sitten jo tovin, kun sarjoja on 4-5 ja toistoja 6-8 (raskain). Tällainen jaksotus mahdollistaa sen, että myös rautaa voi lisätä joka viikko. Ainakin periaatteessa. Tällä viikolla se ainakin onnistui, kun mm. ylätalja leveällä myötäotteella nousi 40->45kg ja pystypunnerrus tangolla 15->17,5kg. Myös muissa liikkeissä sain kivasti lisättyä rautaa tai toistoja. Wohoo! (Tässähän nyt ei tietenkään ole sellaista mahdollisuutta, että olisin ensimmäisessä treenissä laittanut liian vähän painoja :P).

Niin ja ne linkkuveitset. On kyllä yksi kauheimmista liikkeistä. Kerroin PT:lle etukäteen etten tykkää istumaannousuista, koska mun alaselkä on niin jäykkä, että nousen käytännössä puolet matkasta suorin selin. Kuvittelin (äää, virhe...) siten pääseväni tekemään jotain kivoja vatsalihasliikkeitä, mutta eiköhän tässä nyt tehdä sitten joka viikko linkkareita ja varpaiden kosketuksia. Blaah. Noh, ainakin ne on tehokkaita ja kehittää tasapainoa/kehonhallintaa! Ja onneksi alakroppatreenin yhteydessä on vatsaliikkeenä jalannostot roikkuen!

Elämän pieniä nautintoja

Ah, mikä ihana urheilun ja hyvän ruoan jälkeinen raukeus... Taustalla soi Diana Krall, kun hautaudun tyynyihin kirjoittamaan.

Eilisestä jumista huolimatta tänään oli pakko päästä salille. Alkuperäinen ajatus oli tehdä yläkroppatreeni ja pistää sen myötä saliohjelma näin heti alkuun sekaisin (koska jalkatreeni jäisi tältä viikolta kokonaan väliin). Alkulämmittelyn ja lyhyiden liikelaajuutta hakevien venyttelyjen jälkeen jalat tuntuivat kuitenkin niin hyviltä, että päätin kaikesta huolimatta tehdä jalkatreenin.

Lihaksia herättelevien kyykkyhyppyjen ja lämmittelysarjojen jälkeen latasin takakyykkyä varten tankoon 30kg (eli tanko mukaan luettuna yht. 50kg). Tällä kertaa heikoin lenkki oli yllättäen keskikroppa, etenkin selkä, minkä takia jouduin todella keskittymään asennon ylläpitämiseen ja liikkeen puhtauteen. Ensimmäinen 12 toistoa tuntui kevyehköltä, joten lisäsin tankoon vielä 5kg. Tällä menikin sitten seuraavat 2*12. Toisena liikkeenä askelkyykkykävelyä kahden 16kg:n kahvakuulan kanssa. Lopputreeni olikin sitten mukavia, mutta sopivan haastavia selkä ja vatsalihasliikkeitä. Treenistä jäi hyvä fiilis! Ja mikä parasta, veli pääsi kanssani ilmaiseksi testaamaan paremmin varusteltua kuntosalia, kuin missä hän kotopuolessa käy.

Kotona Soija90-proteiinijuomat molemmille ja nopea lounas jääkaapin jämäruoista, jonka jälkeen lähdimme urheiluvaateostoksille. Itselleni löysin uudet pitkät juoksuhousut ja collegehousut, myös veli löysi salihousut. Sitten olikin jo aika lähteä seuraaviin urheiluhaasteisiin :). Lupasin viedä veljen kokeilemaan kiipeilyä (josko saisin käännytettyä lajin harrastajaksi?) ja suuntasimme Tapanilan kiipeilykeskukseen. Hyvinhän se veli pärjäsi ja itsekin pääsin kokeilemaan vähän erilaisempia reittejä, kuin mihin olen Salmisaaressa tottunut. Illan päälle nautittiin vielä maukkaat pihvit Parillassa. Mmmm.

Tämä hetki ja tämä päivä. Koko viikonloppu. Parhautta.

Happy thank you more please :)

Au

Note to myself: älä tee kaikkea mitä PT käskee. Varsinkaan jos tiedät jo treenin alkupuolella ettet kävele seuraavaan viikkoon. Mulla ei ole _ikinä_ ollut mitkään lihakset näin kipeät. Siis ikinä. Paikoillaan ollessa pohkeisiin ei satu. Paitsi jos niitä vähänkään hipaisee. Tänään tuli lisäksi todistettua, että hetkenkin pysähtyminen on virhe, koska uudelleen liikkeelle lähteminen asettuu kipuasteikolla 1-10 luokkaan 15. Ja nyt puhutaan siis kuitenkin vain kävelystä. Kipu on tänään ollut lähes sietämätön ja aiheuttanut enemmän kuin sata irvistystä, ähkäisyä ja manausta. Portaiden kulkeminen on näyttänyt ja tuntunut naurettavalta. Ai niin, ja mitäkö tein koko päivän? Kiersin veljen kanssa Helsingin nähtävyyksiä ja kauppoja. Kuinka loistava idea se sitten oli? Aivan upea! Meillä oli kerrassaan mainio päivä, jota pieni pohjejumi ei olisi millään voinut pilata!!

Sitä saa mitä tilaa

Tänään treenattiin PT:n kanssa ensimmäinen täyden tunnin mittainen setti yhdessä. Odotukset olivat korkealla ja jännitys kihelmöi hermosoluissa, tarvitsenko huomenna rollaattorin?

Treeni aloitettiin harjoituksilla, joilla tähdättiin käsinseisonnasta tehtäviin punnerruksiin. Epätoivohan siinä meinasi iskeä. Heti. Ei puhettakaan. Ihan mahdotonta. Nyt minulla on siis kaksi BHAGia: punnerrus käsinseisonnasta ja puolivoltti. Puolivoltista en uskalla edes haaveilla ennen kuin saan tuon käsinseisontapunnerruksen. Ja ensin pitäisi pystyä seisomaan käsillä. Apua. No sitähän varten tässä ollaan!

Toinen harjoitussetti keskittyi tavoittelemaan sitä yhden käden punnerrusta. Nämä menivätkin jo paljon paremmin ja sain PT:ltä jopa kehuja :). Vuorottelimme kahta liikettä. Ensimmäisessä tanko oli telineessä n. vyötärön korkeudella, jalat haralla suht. kaukana tangosta, vain toinen käsi tangolla ja siitä punnerrus alas (eli käytännössä yhden käden punnerrus kevennettynä). Toista liikettä varten tanko nostettiin n. pallean korkeudelle, vartalo tangon alla, jalat suorana suht. kaukana, kroppa suorana, vain toinen käsi tangolla ja toinen suorana sen yli ja siitä veto ylös niin, että rintakehä osuu tankoon. Näistä harjoitteista tykkäsin tosi paljon!

Jalkaosastolle siirryttäessä homma aloitettiin askelkyykyllä käsipainot käsissä niin, että toinen jalka on penkillä. Kolmen kierroksen aikana hiki kirjaimellisesti lensi ja syke oli sarjan jälkeen 187. Kummassakin kädessä taisi olla 10-12kg (en tollo katsonut). Eh. Ei siis mitään kevyttä hommaa. Mutta tämäpä oli vasta alkua. PT kysyi, että kuuluuko fitnekseen muodokkaat pohkeet. Mietin, että onkohan tämä kompa, koska olishan se toki kiva, että näissä mun rimpulajaloissa olis enemmän muotoa. Ja saappaatkaan ei sit pyöris jaloissa. Virhe. Tai siis, sitä saa mitä tilaa :). Pohjetreeni tehtiin istuen 20kg lisäpainolla ja ai ai sitä poltetta. Tunsin itseni ihan masokistiksi, niin _tuskaa_ se oli. Tehtiin pitkää sarjaa eli 2*25 toistoa (PT:n oli pakko keventää viimeiset), 5kg pois ja 20 toistoa ja vielä 5kg pois ja 10 toistoa. Olen 100% varma, etten pysty vkl aikana käyttämään portaita. Yhtään. Au.

Tunnin loppupuolella treenasimme vielä takaolkapäitä (jotka kuulemma helposti unohtuvat) sekä keskikroppaa kolmen liikeen patterilla kaksi kierrosta. Patteriin kuului kierrot istuen painon kanssa (10kg, 20/puoli), pyöräily (20/puoli) sekä lankkupito (45s). Viimeinen lankkupito rösähti alas alle 30s jälkeen, mutta sinnikkäästi nostin vielä hetkeksi ylös.

Tunnin lopuksi kysyin vielä ruokavaliosta ja mikä tavoiteltava P-HH-R suhde on, että pystyn tekemään myös pidempää aerobista treeniä. PT tarkensi, että mikäli tekisin _vain_ salitreeniä niin 40-20-40 ja 35-30-35 välillä olisi hyvä, mutta aerobiseen tarvitsen hiilareita, jolloin 30-40-30 on oikein hyvä. Eli vähän turhan tiukalla ruokavaliolla olen sitten kuitenkin vetänyt ja saan nyt vähän höllentää noiden hiilareiden kanssa :). Ainakin jos on pitkä lenkki tiedossa.

Kesäinen Porvoo

Tätä kesää voisi tituleerata elämäni pyöräilykesäksi. Punainen hybridi-Rossano on saanut oikein kunnolla kyytiä (vai minä saanut Rossanolla kyytiä?) Etelä-Suomen ei-aina-niin-sileillä asfaltti- ja hiekkateillä. Kilometrejä on kertynyt tähän mennessä jo yli 1200, johon sisältyy arkista A->B siirtymistä sekä pidempiä pyörälenkkejä, joissa tärkeintä on matka ei päämäärä.

Pk-seudun länsipuoli tuli nähtyä alkukesän aikana, joten nyt otettiin suunta kohti itää. Päivä oli mitä parhain! Aurinko paistoi koko päivän siniseltä taivaalta ja lämpötila huiteli syksyisesti 20:ssa asteessa :). Matkalla naureskeltiin, että vieläköhän se elokuun aurinko ruskettaa, kotiin tullessa katsoin epäuskoisena tummanruskeaksi värjäytynyttä yläselkää ja käsivarsia, onkohan tuo katupölyä vai mitä. Ei huuhtoutunut pesuveden mukana pois -> rusketusta \o/.

Kuva Porvoon vanhasta kaupungista

Matkaa kertyi yhteensä mukavat 138km, perillä herkuteltiin Amarillon kesäravintolassa ja nautittiin cappucchinot Porvoon vanhan kaupungin Cafe Helmissä. Tankkauspuoli oli siten kunnossa ja paluumatka sujui vähintäänkin yhtä joutuisasti kuin menomatka.

Tuntejahan matkalla vierähti useampi (ehkä jopa vähän liikaa). Niinpä jo alkukesästä mielen vallannut haave ostaa maantiepyörä sai uutta tuulta alleen ja harkitsen asiaa jos suht. vakavasti. Kunnon fillarilla pääsisi kauemmas ja ehtisi nähdä enemmän samassa ajassa. Sitä ennen pitää kuitenkin hyvin palvellut Rossano saada kuntoon. Reppana alkoi matkan aikana nitistä, rohista ja sirkuttaa siihen malliin, että lompakko saattaa keventyä aika tuntuvasti pyörähuollon hyväksi.

Ai niin! Yksi asia mikä minulle ei pohjoisesta muuttaneena mene jakeluun: Miten ihmeessä pk-seudulla voi pyörätie muuttua kesken kaiken asfalttitiestä hiekkatieksi?! Olen monta kertaa luullut eksyneeni kuntopolulle, vaan ei, ihan "pääteitä" ne on. Nyt vasta ymmärrän, miksi Oulua kutsutaan pyöräilijöiden unelmakaupungiksi...

Kaksijakoinen

Jihuu! Tästä se lähtee!

Toinen virallinen tapaaminen PT:n kanssa sisälsi minun itsenäisesti tehtävien salitreenien läpikäynnin. Koska lupasin sitoutua käymään salilla yhteensä 3 kertaa viikossa (Hullu!), on itsenäisesti suoritettava saliohjelma kaksijakoinen, jonka lisäksi treenaamme PT:n kanssa kerran viikossa.

Kaksijakoisen saliohjelmani ensimmäinen päivä on yläkroppapainotteinen pääliikkeinä ylätalja (vaihtoehtoisilla otteilla), pystypunnerrus tangolla sekä etunojapunnerrus toinen käsi pallolla (niitä yhden käden punnerruksia!). Toinen salipäivä onkin sitten alakroppaan keskittyvä pääliikkeinä takakyykky ja askelkyykkykävely/-hypyt. Jalkapäivänä treeniin sisältyy lisäksi monipuolisesti keskikropan harjoitteita.

Aiemmista saliohjelmistani poiketen ohjelmaan sisältyy huomattavasti vähemmän toiminnallisia, montaa lihasryhmää samalla kerralla kuormittavia, liikkeitä. Vahva veikkaukseni kuitenkin on, että näitä tehdään sitten PT:n kanssa yhdessä :). Mukavana uutena juttuna treenin neljän viikon jaksotus periaatteella kova-kovempi-kovin-kevyt viikko. Periaate helppo, muisti huono. Senpä takia ostin elämäni ensimmäisen treenipäiväkirjan!

Treenipäiväkirjalle asetetut kriteerit: 1) Kierre, että kynä kulkee mukana ja vihkon saa kokonaan auki. 2) Kuminauha, että paketti pysyy kasassa eikä mene hiirenkorville. Suomalaisesta kirjakaupasta löytynyt täydellinen yksilö!

Treenipäiväkirja olisi toki voinut olla myös sähköinen, mutta luotan tässä tapauksessa perinteisiin menetelmiin. Oikea sivu on koko ajan auki nenän edessä ja kynä valmiina merkitsemään heti sarjan jälkeen kuinka monella kilolla kuinka monta toistoa. Lisäksi sain kirjaan jo muistiin viikkojaksotuksen mukaiset sarjojen ja toistojen määrät, eli salilla voin keskittyä itse asiaan eli raudan lisäämiseen.

Kävimme tunnin aikana PT:n kanssa kaikki liikkeet nopeasti läpi ja saimme suurimpaan osaan suuntaa antavat aloituspainot. Treenikerta olisi muuten jäänyt aika köykäiseksi, joten tein vielä yläkroppatreenin vajailla sarjoilla. Tulee kyllä olemaan _niin tuskaa_ tuo yläkroppatreeni! Yläkropan saamisessa kuosiin on vain niin paljon enemmän tekemistä... Tosin tämän päivän jalkajumista päätellen ei tuo alakroppatreenikään mikään helppo nakki tule olemaan, jos pari seuraavaa päivää pitää aina kulkea rollaattorilla :P.

Niin ja se väsymys

Kurotan käteni keksikulhoon, teen pikaisen laskutoimituksen, isken kiinni pulleaan dominokeksiin ja tungen sen suuhuni. Reps. Yksi keksi sinne tai tänne.

PT ei vitsaillut varoitellessaan hiilarihimosta. Vasta tänään muistin toisen varoituksen, "voit tuntea olosi aluksi väsyneeksi". Jep jep. Viikko vähemmillä hiilareilla ja tänään se iski. Iltapäivä meni haukotellessa ja keskittymiskykyä hakiessa. Illalla salilla jouduin jättämään ylätaljasarjan kesken enkä meinannut selvitä loppuveryttelystä soutulaitteella. What the f**k?! En minä tätä tilannut! Nytkö pitäisi muka sitten aloittaa treenaaminen ihan tosissaan, kolme kertaa viikossa?! Ai niin, ja puolimaratonkin lähestyy. Ja viikonlopun pyöräilyreissu Porvooseen (rapiat 60km suuntaansa).

On muuten tosi hieno yhdistelmä tämä hiilarihimo ja väsymys. Vaatii melkoista itsehillintää olla syömättä kaapissa lymyilevää 200g wienernougat-rasiaa yhdellä kahmaisulla... Mikähän niiden käärepapereiden P-HH-R-suhde muuten on? Ihan vain siltä varalta, että itsehillintä pettää niin pahasti, että menee kääreineen...

Naisena seinällä ja sen ulkopuolella

Tänään tuli rymyttyä kiipeilyseinällä taas ihan urakalla. Ei ole kyllä mikään hienon naisen laji se :D. Sääret ja polvet on jatkuvasti vähintään mustelmilla, tämän illan jälkeen taas verinaarmuilla (facepalm). Bye bye soreat silosääret, bye bye minihameet, welcome pitkät housut ja paksut sukkikset. Noh, ainakin yksi syy olla onnellinen uhkaavasti lähestyvästä syksystä ja kylmästä pimeästä talvesta.

Ei kuitenkaan riitä, että jalat on lommoilla. Tällä hetkellä parantuvia verinaarmuja on molemmissa kyynärpäissä ja magnesiumin kuivattamat kynsinauhat huutaa jo kesän kosteutuksen jälkeen halleluujaa. Odotan niiiin innolla Suomen ihanan pitkää ja kuivaa talvea, joka jo yksistään saa kädet halkeamaan verille. Niin ja pitkät kynnet ovat completely no-no ja kynsilakat... no voitte arvata.

Kiipeily ei siis _ehkä_ ole paras lajivalinta naiselle, joka haluaa näyttää kauniilta kiipeilyareenan ulkopuolella. Seinällä narussa kiikkuessa, hikisenä, joka paikka mankasta valkoisena ja pylly ja reidet kiipeilyvaljaiden väleistä pursuten peli on luonnollisesti jo menetetty.

Noh, minun osalta peli on jo menetetty. Olen hurahtanut lajiin täysin! Kiitos uuteen lajiin tutustuttamisesta kuuluu ihanille työtovereilleni, jotka ovat lisäksi kannustaneet ja yllyttäneet minua reiteille, joita en olisi ikinä itse lähtenyt yrittämään. Kun vaikealla reitillä epätoivo kymmenen tai kahdenkymmenen yrityksen jälkeen valtaa ja haluan päästä alas, saan vastaukseksi kannustavan huikkauksen: "Vielä yksi yritys!" ja kappas, eihän se niin vaikea kohta ollutkaan! Voi sitä onnistumisen tunnetta!

Kuten aikaisemmassa postauksessa laitoinkin, tällä hetkellä ongelmitta menee 6a tason reittejä. Tänäänkin, vaikka päivä ei ollut mikään paras ja piti useamman kerran jäädä köyden varaan lepuuttelemaan käsiä. Tekniikkaa vaan parempaan kuosiin ja lisää voimaa, niin kyllä se siitä :). Me like!