Varpaat rutussa

Tänään oli pitkästä aikaa taas kiipeilypäivä ja tauon kyllä huomasi. Kolme viikkoa pois seinältä ja tuntui kuin siellä ei olisi koskaan ollutkaan. Hirveää räpeltämistä. Otteet tuntuivat liian liukkailta, pieniltä, väärän muotoisilta ja kaiken lisäksi ne olivat aivan väärissä paikoissa. Sen lisäksi, että seinät eivät olleet yhteistyöhaluisia, ei myöskään tämä juuri vuoden vanhemmaksi ennättänyt ruho ollut kovin innokas taipumaan sinne minne olisin sen halunnut taipuvan.

Rautakanki-ilmiön lisäksi joka paikkaa tuntuu (taas vaihteeksi, *silmienpyöritys*) kolottavan. Aloitin kevyen viikon jälkeen vähän vähemmän kevyesti tekemällä maanantaina yläkroppatreenin ja tiistaina alakroppatreenin. Tänään kiipeilyä ja huomenna PT treeni... Yritin tuossa muistella onko mulla ollut yhtään kivutonta/jumitonta päivää elokuun jälkeen. Mutta en muistanut. Eli ei. Tällä hetkellä kolottaa eniten etureisiä, pakaroita, yläselkää ja hauiksia. Ja varpaita.

Joo-o. Kiipeilyssä eniten itseasiassa kipeytyy varpaat. Johtunee siitä, että kenkien pitää olla super super pienet, että niillä saa mahdollisimman hyvän tuntuman seinään/otteisiin. Mun normaali kengän koko on 37, joskus 38. Osaatteko arvata kukaan kuinka pienet nuo kuvassa näkyvät tossukat ovat? Huikeat 35,5 :P. Kengät kuulemma venyvät ja muotoutuvat ajan kanssa, jolloin kipukin hellittää.. Niinpä vissiin. Toistakymmentä kiipeilykertaa takana eikä vielä minkäänlaista muutosta. Aivan yhtä tuskaa on joka kerta ennen seinälle menoa tunkea varpaat tuohon minimaaliseen tilaan (kenkiä ei siis _todellakaan_ pysty pitämään muulloin jalassa), jolloin varvaskivun lisäksi rupeaa yleensä vetämään jalanpohjasta suonta.

Kiipeilyvarusteet

Kiipeilyvarusteiksi valikoitui alkukesästä Salmisaaren kiipeilykeskuksen starttipaketti, johon kuitenkin upgreidasin vähän paremmat kengät. Valjaat ovat Black Diamondin, kengät La Sportivan Katanat. Starttipakettiin kuului myös ATC-varmistuslaite (kuvassa ylävasemmalla). ATC:n lisäksi hommasin nyt myös Petzl:n grigrin, jonka automaattinen lukitusmekanismi säästää käsivoimia kun kiipeilykumppani päättää käyttää enemmän kuin tovin narun toisessa päässä roikkuen projektiseinää/-muuvia työstäen.