I'm screwed...

#runningsucks #notmycupoftea #whyevenbother #slowasasnail ja mitä näitä nyt on.

Oliskohan nyt hyvä aika palautella mieleen se seikka, että reipas kaksi vuotta sitten vannoin etten enää ikinä lähde puolimaratonille. Ja se syy? Juoksu ei ole minua varten. Minä en ole juoksija. Ei. En ole. Kaikki eivät vain ole. Tiedän. Olen urheilullinen. Käyn salilla, juoksen, pyöräilen hullun tuhannen kilometrin kesälomareissun, kiipeilen, rullaluistelen, hiihdän, jne. jne. Mutta ei. Juoksu ei ole mun juttu.

Kesälomareissun rasittaman polven parannuttua on syksy hipsuteltu ja vähän spurttailtu PK-kunnon parantumisen toivossa. Ja onhan ne keskisykkeet suhteessa vauhtiin vähitellen laskeneet. Mutta ei riitävästi. Nauroin partaani, kun valmentajan sanoi, että puolimaratonin alkupuoliskon voisi sitten juosta n.150bpm keskisykkeellä. Älä unta näe! Jos hän on kerta asettanut tavoiteajaksi 1:50:00, niin siihen päästään keskisykkeellä 179 :D.

Vähän tuntumaa tässä on tämän vuoden juoksukuntoon saatu, ja onnekseni voin todeta, että parannusta kahden vuoden takaiseen on tullut ihan kohtalaisesti. Hilpaisin tuossa esimerkiksi yhden keskipitkän lenkin vauhdilla 6'32 min/km keskisykkeen ollessa 160bpm, ja jos sitä vertaa edelliseen puolimaratoniin, niin jonkinmoista kehitystä on tapahtunut.

Matka: 21km
Aika: 2:18:12
Vauhti: 6'27
Keskisyke: 180 (!)
Nopein kilometri: 6’05

No joo. Tänään sit viimeisiä tempojuoksuja ennen ensi viikon koitosta ja 6km tuli hikihatussa pingottua 5'41 min/km keskarilla ja 175bpm sykkeellä... Tuolla vauhdilla saa just hätinä sen 2h:n suorituksen puoliskalla. Mistäköhän taikurinhatusta sen viimeisen 10min muka saa pois. Blaah. Voisko joku lähtä juoksemaan Espoon Rantamaratonin mun puolesta? Anyone?

Paras mobiilikarttasovellus polkujuoksuun?

Polkujuoksupäivä, muttei tietoa mihin lähtisi. Ihan kotiovelta ei matkaan pääse. Tavoitematka 10km. Mistä löytyisi riittävän pitkä ja monipuolinen reitti? No Nuuksion kansallispuistosta ainakin. Mutta sinne ei kyllä ilman karttaa uskalla lähteä. Eksyisin vielä. Hmm. Löytyisiköhän vanhoja suunnistuskarttoja jostain kaapin pohjalta? No ei löytynyt. Bummer.

Netistä löytyy reittikartta.fi, mutta ainakin aikaisemmin se on kännykällä toiminut vähän huonosti. Ja navigointi sen avulla on vähän hankalaa, kun ei saa itseä pisteenä kartalle. Voi kun jotenkin saisi Bodom Trail Marathonin tai Nuuksio Classic Trailin .gpx tiedostot kännykkään. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Ensimmäisenä latasin kokeiluun Jahtikartat android-sovelluksen, mutta en sit vissiin osannut käyttää sitä, koska vaikka kuinka toin sovellukseen Bodom Trail Marathonin reittikartan, niin mitään ei tullut oikeasti kartalle. Bummer. Vähän lisää googletusta ja vastaan tuli Maastokartat-sovellus, jossa reittien sisäänluvun lisäksi pystyy myös luomaan ja tallentamaan omia reittejä! This is definitely my choice!

Vaikka insinööri olenkin, ei reitin sisäänluku ollut tässäkään ihan selvä homma. Ehdin jo maksaa sovellukseen 4,95€ lisäkilkkeen, ennenkuin löysin oikean napin (tuo tähti tuossa oikealla), mistä ladatun reitin saa kartalle näkyviin. En siis tiedä oliko tuo maksu tarpeen vai ei :D. Tai siis oli se. Koska ilman maksua ei voi nauhoittaa tai jakaa reittejä. Mikä on tietysti ihan ehdottoman tärkeää. Eikö vain?! Yllä siis Bodom Trail Marathonin reitti Maastokartat sovelluksessa ja alla osuus, jonka siitä tänään hilpaisin.

Olihan se vähän tyhmän tuntuista (ja varmaan hullun näköistä) juosta kännykkä kädessä metsässä, mutta minä nyt vain satun olemaan sellainen urheilija, että tarvitsen jonkun muun antamaan minulle suunnan :). Eniten pelkäsin kuitenkin sitä, että tohelona heittelen kännykkää miten sattuu, rikon sen enkä lopulta löydä metsästä pois. Niinpä viritin narusta remmin, jolla sidoin kännykän ranteeseen ja off I went!

Polkujuoksua paljasjalkakengillä - My new favorite!

Nyt teki valkku hyvän teon laittamalla sunnuntain juoksulenkin tavoitteeksi 8km n. 150 keskisykkeellä ilman aikatavoitetta. Mietin, että niinköhän jaksan tuolla maanteillä tepsutella riittävän hitaasti, että sykkeet pysyy noin matalalla, mutta sitten muistin, että polkujuoksuakin voisi vähän harjoitella. Vierumäki Trail Maratoniin on nimittäin alle kuukausi, enkä ole käynyt poluilla ollenkaan!

Niin, olenko muistanut edes mainita siitä! Ilmoittauduin Vierumäki Trail Maratonin vajaamittaiselle! Eli 15km polkujuoksua 27.6.2015. Vierumäellä. Metsässä. Polkuja. Näillä näkymin varvaskengillä :).

Eilen kävin tosiaan ensimmäistä kertaa kokeilemassa ko. lajia ja vain kerran vedin kunnon faceplantin, kun kengännauhan silmukka kiepsahti toisen jalan ukkovarpaan ympärille (thing that would never happen with normal shoes), jonka jälkeen vedin molempiin kenkiin ammattimaisen silmukkarusettisolmuyhdistelmän. Tähän pitää kyllä keksiä joku pomminvarma ratkaisu, sillä en halua enää toiste olla polvet verillä rähmälläni. Metsässä. Yksin. Tosin yksi hyvä puoli tuossa mun uudessa juoksurepussa on > siinä on pilli! Voin sitten loukkaantuneena morsettaa apua paikalle. En kyllä osaa muuta kuin SOS. Mutta eiköhän se riitä.

Ostin tosiaan Vierumäen kisaa varten vesipullojuoksurepun, sillä kilpailuohjeissa sanottiin, että jokaisella pitää olla omat juomat ja EA-kamat mukana. En sitten tiedä, että jos reisi murtuu, niin kuinka paljon siitä laastaripaketista on hyötyä, mutta kyllä tuo Camebak Octane LR:n uusi lantiolle sijoittuva 2l vesisäiliö on kyllä aika oivallinen keksintö. Kulkee lähes huomaamatta mukana! Tosin vähän nuo olkahihnat hankaa kaulaa, mutta sekin ratkennee vähän korkeampikaula-aukkoisella paidalla.

Kuten etukäteen arvelinkin, on polkujuoksu juuri sopiva yhdistelmä juoksua ja suunnistusta. Tai jos toisin haluaa sanoa, niin jotain niiden väliltä. Maantiejuoksu on usein tosi puuduttavaa, suunnistus taas usein aika hidasta (kun ei ne rastit vaan löydy!). Polkujuoksussa saa suunnistuksen helpon osuuden, eli polut, monipuolisen maaston ja vähän rennomman tahdin kuin tiellä. Vibramin Fivefinger Speed XC:t toimivat lisäksi erinomaisesti myös maastossa. Niissä on sopivasti pohjaa ettei jokainen kivi, juuri ja käpy raasta jalanpohjaa ja vedenpitävyys huolehtii siitä, ettei pienet suolämpäreet tai mutalammikot haittaa. Suosittelen! (ja tämä ei sitten ollut maksettu mainos)

Kymppi miinus - leuanvetoenkkoja viikosta toiseen!

Ihan käsittämätöntä kuinka leuanveto on ruvennu kulkemaan! Valkkukaan ei varmaan kohta usko kuinka mulla voi joka viikko mennä vähintään se yks leuanveto enemmän kuin edellisellä viikolla :D. Viime viikolla nousi 8 ja tänään melkein kymmenen! Ens viikolla täytyy varmaan laittaa kännykkä kuvaamaan niin muutkin uskovat, että näin sitä ennätyksiä vain tehtaillaan. Ja sen lisäksi, että ensin meni melkein 10, niin sit lepotauon jälkeen vedin 8 vielä perään. Hyvä minä!

Eilen hilpaisin myös hyväntuntuisen 7km:n juoksulenkin 5:44 keskinopeudella. Sitä edeltävät pari lenkkiä oli kyllä työn ja tuskan takana. Hengitys ei oikein kulkenut, vähän samoja oireita kuin viime syksynä, vaikka jalat olis kyllä varmaan vieny vaikka kuinka lujaa. Eli nyt vissiin alkaa näkyä voimapuolelle panostaminen tuon kestävyyspuolen heikentymisenä. Vaikka nojoo, ei mulla tuo kestävyyspuoli oo koskaan mikään järin vahva oo ollu... Jotain tarttis siis tehdä. Ei oo lapsena tullu vissiin riittävästi juoksenneltua villinä ja vapaana, et olis saanu riittävän hyvän pohjan hapenottokyvylle. Mut ehkä se tästä.

Hengityksen lisäksi mulla on ollu ongelmia nilkkojen kanssa ja tuossa ehti tulla parin viikon taukokin juoksemisesta. Lieneekö sitten varvaskenkien syytä tai missä vika, kun lenkkiä seuraavana päivänä kanta- ja nilkkaluun väli kipuilee ja kävely menee nilkuttamikseksi. Viimeksi kipu meni lopulta ohi pohjetta/akillesjännettä venyttelemällä, joten lieneekö sitten kyse vain jumista.

Kaiken muun treenin ohella olen viime viikot laittanut meidän puutarhaa kuntoon. Viime viikon aikana tuli lapioitua ja kärrättyä sellaiset kuusi tonnia multaa. Sitä edeltävien parin viikon illat menivät ojaa kaivaessa. Ai mitäkö puuhaan? No tuija-aitahan siitä tuossa viikonlopun aikana lopulta tuli :). Perjantaina ahkeroin myös 23 metriä vanhaa lauta-aitaa pakettiautoon ja pakettiautosta Sortti-asemalle kierrätyslavalle. Ei muuten ole mitään kovin kevyttä hommaa nostaa 2m pitkiä ja reilun metrin korkuisia aitaelementtejä yli metriä maasta, että sain nostettua ne jätelavalle. Vaikkei mulla nyt oikeasti ollut edes ongelmia aitojen kanssa, niin tokihan siitä vierestä löytyi ystävällinen mies joka tarjoutui avuksi viimeisten kaikista isoimpien kanssa ;).

Urheiluviikko Mallorcalaisittain

Miltäs kuulostais maaliskuinen viikko auringossa 18-22 asteen lämpötilassa? Aivan. Täydelliseltä! Istun juuri paluulennolla Mallorcalta, jossa vietimme rennon urheilullisen viikon miehen sukulaisten kanssa. Joukossa oli vanhusten lisäksi miehen samanikäset ja -henkiset serkut ja toisen puoliso, joiden kanssa oli valtavan mukava viettää aikaa!

Näkymä huoneiston parvekkeelta

En ollut ihan henkisesti valmistautunut ensimmäiseen urheilusuoritukseen, koska minulle kerrottiin vain, että pysähdytään matkalla majoitukseen katsomassa yhtä nähtävyyttä, mutta kukaan ei kertonut, että se olisi 330 m korkea Puig de Maria. No, pääsimme autolla jonkin matkaa serpentiinitietä ylös, mutta kyllä se melkoisen hien puski pintaan, kun kapusimme lopun matkaa ylös auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta. Edellisen päivän jalkatreenikin painoi askelta vähän liiaksi asti. Hiki valuen saavuimme ylös, jossa paikalliset perheet grillailivat ja viettivät rauhallista piknikiä. En tajua kuka ne kamat on sinne kantanut :D. Vaan olihan sieltä ylhäältä hienot maisemat (!) ja paluumatka alas olikin jo vähän helpompi nakki.

Maanantaiaamupäivä meni turisteeraten ja iltapäivällä porukka hajaantui uimaan (märkäpuvussa, sen verran kylmä keli vielä) ja lenkille. Lähdimme N:n kanssa naisissa juoksemaan ja pinkkaisimmekin 10 kilometrin lenkin reipasta 6,36 min/km vauhtia! Siinä jutustellessa matka taittui joutuisaan ja lenkistä tulikin nopein ja pisin lenki fivefingereillä! Eikä seuraavana päivän olleet pohkeet edes kipeät! Huippua! (note to myself: liikaa huutomerkkejä)

Tiistaina oli tarkoitus mennä melomaan, mutta hieman epämääräiseltä vaikuttanut kayak-mesta meni kiinni jo puoli kolmelta "toimistotöihin" vedoten, joten päätimme miehen serkun ehdotuksesta lähteä kiipeämään läheiselle vuorelle. Jälleen kerran en ollut ihan varautunut siihen, mitä tuleman piti. Jossain vaiheessa vain huomasin seisovani alle kahden metrin levyisellä kielekkeellä, jonka oikealla puolella oli lähes kolmen sadan metrin lähes pystysuora pudotus mereen ja toisella puolella vähän loivempi pudotus kallioille. Homma meni vahvasti kiipeilyn puolelle alunperin ajatuksissa olleen vuoristovaelluksen sijaan ja pääsin kuin pääsinkin kokeilemaan kiipeilytaitojani myös luonnossa. Näin jälkikäteen ajatellen homma oli kyllä ehkä vaarallisempaa, kuin miltä se paikan päällä tuntui, mutta kaikilta vaaratilanteilta vältyttiin ja ainoa damage oli alarinteen piikkikasvien aiheuttamat verinaarmut kaikkien mukana olleiden säärissä.

Miehet suunnittelivat ja varmistelivat reittiä edellä, naisissa tultiin ohjeiden mukaan perässä (Kuva: N.K.)

Keskiviikkopäivä vierähti kaupunkikierroksella ja ennen päivällistä päätimme taas N:n kanssa pyrähtää pikaiselle lenkille. Tavoitteeksi asetettiin "lyhyt ja nopea", minkälainen lenkistä viiden kilometrin ja 5,56 min/km keskinopeudella tulikin. Ihan huikea vauhti! Hyvä fiilis ja hyvä askel (fivefingereillä tietysti). Olisin jaksanut pidempäänkin! Puhumaan tuossa vauhdissa ei kuitenkaan ilman kylkipistoa pystynyt, joten matka taitettiin enimmäkseen hiljaisuuden vallitessa.

Torstai valkeni melonnalle sopivassa säässä ja suuntasimme heti aamutuimaan rannalle. Saimme suruksemme vain päälläistuttavat kaksikot (oikeat kajakit olivat kuulemma saatavilla vain "melontakortilla"), mutta tahto vesille oli kova, joten sinne lähdettiin. Ensimmäiset reilu 5km meni tekniikkaa hakiessa ja tuskastellessa serpentiiniksi kihartuvaa reittiä (jep, onnistuu myös vesillä, kun ei osaa meloa suoraan). Jossain vaiheessa saimme miehen kanssa kuitenkin hommasta kiinni ja reilu parin tunnin (ja 12km:n) reissu meni paluun pienestä vastatuulesta huolimatta ihan mukavasti.

Kävimme paluumatkalla tsekkaamassa rantaan uponneen purjeveneen (Kuva: N.K.)

Viimeiselle kokonaiselle päivälle vuokrasimme vielä pyörät ja lähdimme katselemaan lähiympäristöä kaksirenkaisilla. Miehet saivat alleen maantiekilpurit ja he lähtivät taittamaan matkaa ylös ja alas serpentiiniteitä. Me otettiin N:n kanssa naisissa vähän iisimmät pyörät (mutta ei toki mitään mummopyöriä!) ja lähdettiin rennommissa tunnelmissa tekemään matkaa. Lainapyörä oli kaikenlaisista natinoista ja napsunoista huolimatta paljon omaa hybridiä parempi ja reilu 53km matka sujui mitä vauhdikkaimmin! Vähän meinasin hyytyä muutamassa meidänkin eteen sattuneessa serpentiiniylämäessä, mutta laitan syyn vaihteiston huonolle välitykselle, en omalle huonolle kestävyyskunnolle ;).

Emännät ja maisema (Kuva: V.H.)

Paljasjalkajuoksufiilistelyä

Ensimmäiset kävelyaskeleet töksähtävät kantapäälle. Siirrän ajatukseni päkiöille ja jalkojen ulkosyrjille. Alamäet tuntuvat kaikista hankalimmilta. Kanssaliikkujien iloksi vedän kadulla hyvän matkaa polvennosto- ja pakarajuoksua. Nyt tuntuma on selvästi parempi. Seuraavissa punaisissa valoissa voisi hyppiä vähän aikaa päkiöillä tasajalkaa. Ei tullut punaisia valoja. Aloitan juoksun.

Myös juoksu töksähtelee kantapäille ja joudun pinnistämään ajatukseni taas päkiöille. Pohkeita alkaa polttaa melkein samantien. Tällä kertaa oikea askel löytyy aiempaa nopeammin, alle 10 minuutissa. Ylämäet ovat ensimmäistä kertaa lähes miellyttäviä, koska askel laskeutuu helpommin oikein. Juoksu tuntuu rennolta ja vauhdikkaalta. Kappas! 10km/h.

Hiekkatien jälkeen on pakko tyhjentää kengät hiekasta. Pienikin jyvänen tuntuu ikävältä paljaan jalan ja kengän välissä. Huups! Meinaan kompastua kengännauhaan, kun ukkovarvas takertuu hetkellisesti toisen kengännauhan silmukkaan. Saan onneksi pidettyä tasapainoni. Tätä ei normaalikengillä tapahtuisi...

Loppumatkasta pohkeiden lisäksi polttelee penikoita ja sisäreisiä. Pohkeet alkavat tuntua kovilta ja askel on raskas. Vedän sinnillä loppuun paljasjalkajuoksuennätykseni - 45min. Kaiken kaikkiaan ehkä paras lenkki tähän mennessä. Juoksunopeus huiteli 9,5-10km/h välillä ja sykkeet pysyivät kuitenkin suht. matalalla. Kotona portaissa piti ottaa kaiteesta tukea. Pohkeisiin sattuu.

Haasteita lajivalinnoissa

Rupesin blogin alkutaipaleella kirjoittamaan ao. tekstiä, joka kuitenkin syystä tai toisesta jäi tuolloin luonnokseksi.

Voimaharjoittelu ja kestävyysharjoittelu eivät tue toisiaan. Yhtään. Kestävyysharjoittelusta voi siirtyä voimaharjoitteluun, mutta entä toisinpäin? Kaivanko itselleni hautaa? Ei kiinnosta siirtyä pelkästään "kehonrakentamiseen", vaan haluaisin jatkaa monipuolista urheilua, johon sisältyy myös aerobisia lajeja kuten juoksu, rullaluistelu, pyöräily ja hiihto. Onko mahdollista tasapainottaa voima- ja kestävyysharjoittelu niin, että molempien lajien harrastaminen on mukavaa ja että molemmissa on mahdollista kehittyä? Vai pitääkö valita jompi kumpi?

Viimeiset pari vuotta ovat olleet tasapainoilua eri urheilulajien välillä. Salilla on tullut vietettyä 2-3krt/vk ja loput 2-3 urheilukertaa on sitten ollut aerobisella puolella. Salitreenin tavoitteena on ollut lähinnä tukea ja tasapainottaa aerobista puoleta. Tämä vuoden alku sen sijaan on mennyt voimaharjoittelu edellä ja rankat salitreenit 3krt/vk ovat syöneet energiaa kiipeilyltä ja juoksulta. Ja miten se on näkynyt? Kiipeilyssä en ole edes yrittänyt ylittää itseäni, vaan himmaillut helppoja 5c-6b reittejä. Olen sanonut itselleni ja muille, että nautiskelen nyt, harjoittelen tekniikkaa, haen salilta voimaa ja pian ne kiipeilytuloksetkin paranevat. Vaan kyllähän se, ettei edes yritä antaa parastaan, syö naista. Lisäksi satunnaiset juoksut ovat menneet salitreenistä väsyneillä jaloilla paljasjalkakenkäilyä harjoitellessa, joita en ole edes kehdannut merkitä treenikalenteriin "juoksu"lenkeiksi, koska yli puolet matkasta on mennyt kävellen...

Ensi viikosta eteenpäin kestävyys- ja voimaharjoittelun välille pitäisi kuitenkin löytää kultainen keskitie ja sopiva tasapaino, niin ettei kumpikaan vie energiaa toiselta. Nyt nimittäin alkaa valmistautuminen kesäkuun Jukolaan ja syksyn puolimaratonille! Eilen tuli mätettyä huhti-kesäkuun ilta- ja espoorastit kalenteriin (ma, ti) ja kiipeily siirrettiin pysyvästi torstaille. Näiden väliin pitäisi sitten ujuttaa salitreenit ja mahdolliset lisäjuoksut. Luvassa siis työntäyteinen kevät ja täysi urheilukalenteri. Niin, ja pääsee etävalmentajan erikoistuminen voima- ja kestävyysharjoittelun yhdistämiseen myös todelliseen testiin :). Voimapuolen trainer-taidot hän on kyllä jo todistanut ja innolla odotan uutta treeniohjelmaa, jonka saan huomenna!

Paljasjalkafiilistelyä

Kyllä siinä paljasjalkajuoksussa on sitä jotain. Katsokaa nyt, kuinka suloinen jalanjälkikin siitä jää!

Tuoreella lumella teki vain mieli tepastella ees taas ja tuijotella lumeen piirtyviä varpaiden jälkiä. Siinä on mun tägi. Tapa sanoa: "I was here". Human. Leaving my footprint in this world. Mistä voisi helposti hypätä päivittelemään minkälaisen jalanjäljen sitä _ihan aikuisten oikeasti_ jättää tähän maailmaan. No, me käytetään tuulisähköä ja auton co2 päästöt on alle 100, ja tämän postauksen tavoitteena on valottaa vähän paljasjalkajuoksua, so let's leave it at that.

Ei muuten ole mikään ihan helppo laji! Vaikka niinhän se sanontakin menee, että ensin pitää oppia kävelemään ennen kuin voi juosta, mutta kyllä se näin kolmekymppiselle ikiliikkujalle on vähän vaikeaa malttaa mielensä ja käydä _kävelyllä_. Booooring (*yawn*). Onneksi mulla on ikioma Personal DJ (a.k.a. pikkuveli), joka laittaa mun Spotify-soittolistalle lähes päivittäin uutta musaa! Lisäksi hoen itselleni joka kerta, että tässä sitä nyt rakennetaan sitä "peruskuntoa" puolimaratonia varten, eikä vain lähdetä suoraan repimään 15-18km lenkkejä (joka olis normikengillä ihan mahdollista).

Takana on nyt kourallinen kävely ja juoksufiilistelylenkkejä sekä saman verran työpäiviä varvaskengät jalassa. Juoksun kanssa olen yrittänyt malttaa sen verran, että takana on nyt kolme lenkkiä 10, 15 ja 20min juoksupätkillä. On muuten ihan jännä fiilis juosta, kun kylmä loska pääsee varpaiden väliin :D (vaikka Speed XC:t pitävätkin hyvin vettä). Kovin on vaikeaa oppia kanta-astumisesta pois ja pohkeet ja penikathan tässä tulee kipeäksi, mutta kun homma alkaa sujua, on meno rennompaa, vauhdikkaampaa ja sykkeet ovat matalammalla (ainakin tänään). Tätä lisää!

Ilmoittautumisia ensi kesän tapahtumiin

Louna-Jukola, Here We Come! Viime vuoden Kuopio-Jukola oli niin parhautta, että olen jo nyt ihan täpinöissäni, vaikka tämän vuoden tapahtumaan on vielä 138 päivää. Ystävämme sai ilmoittautumisen sisään jo pari viikkoa sitten ja tänään pääsimme suunnittelemaan joukkuelle logoa. Ajatuksissa oli nimittäin tilata joukkuepaidat, sillä onhan nyt jo kuitenkin kolmas osallistumiskerta samalla ydinporukalla. Logon kuvitukseksi valittiin yhden jäsenen pienen pieni rastinhakutuokio vuodelta 2013 (see picture below and be amazed). Kuvannee melko hyvin joukkueemme tasoa ;).

Ja, kuten otsikossa lukee, ilmoittauduin myös toiseen tapahtumaan. Vaikka olin lähes varma etten enää koskaan... Vaan eikö sitä sanota, että älä koskaan sano ei koskaan... Ensi kesänä on nimittäin luvassa taas puolimaraton jo tutuksi tulleella Espoon rantaraitilla! Ja jotta homma menisi tänä vuonna tyylillä, tavoitteena on juosta tuo puolikas varvaskengillä - barefoot-style!

Eeeen todellakaan tiedä mistä tämä yhtäkkinen juoksuinnostus taas tuli, mutta toivotaan, että se jatkuu koko vuoden. Tai ainakin syyskuu 19:nteen päivään asti. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin :D.

Yllytyshullu

Mulla on tapana innostua asioista. Välillä ehkä vähän liikaakin. Etenkin uusista urheilulajeista. Ja niihin liittyvästä varustelusta. Etenkin siitä varustelusta. Sisälläni asuu pieni insinööri (*tinkering*). Vaan ehkä se on parempi, että kiihdyn nollasta sataan kiipeilyharrastuksen tai salitreenin takia, kuin vedän hirveät kilarit väärin täytetystä astianpesukoneesta. Eiks je?

Ai mitäkö olen nyt keksinyt? No paljasjalkajuoksun tietenkin! Tai eihän se tälläkään kertaa ollut minun oma idea, vaan mies on pallotellut minulle ajatusta satunnaisesti jo jonkin aikaa. Hän on itse juossut joskus feelmaxeilla ja meidän ystävä on vannoutunut paljasjalkajuoksija, joka on vienyt homman ihan avojalkajuoksun tasolle (uuuuh, auts).

Kaikkine näine selkä- ja pakaravaivoineni olen ruvennut ajattelemaan, että ehkäpä luonnollisuus olisi valttia. Ehkä. Tai sitten saan vain pahempaa tuhoa aikaan. No. Ostin matalat, ohutpohjaiset salikengät. Ostin matalakantaiset nahkasaappaat (nm. entinen vannoutunut korkokenkäilijä). Ostin tennarit (omg! what's happening to me!). Ja nyt siis *rummunpärinää* tilasin fivefingersin paljasjalkajuoksukengät!

Vibram FiveFingers Speed XC

Jep. Onhan ne aika speden näköiset. Ja hetkinen. Enhän mä oikeasti edes tykkää kauheasti juoksemisesta. Ihan hirveesti. Tai no, ehkä vähän. Ihan vähän. Ja kuka oikeasti kuvittelee, et mun kärsivällisyys riittää uuden juoksutekniikan opetteluun? Näillä saa kuulemma kävellenkin jo paikat rikki. Ja juoksukin pitää aloittaa max. 5-10 minuutin pätkistä. Ugh. Mihinköhän soppaan taas lusikkani työnsin...