Ensimmäinen kerta

Today was the day, kun tämä emäntä pääsi testaamaan uutta lumilautaa! Aamupala nassuun, 30min ajoa, kengät jalkaan, 2h hissilipun osto, laudan tuhertaminen vasempaan jalkaan kiinni ja sydän oli samantien kurkussa. Uhups. Glup. Hetkinen. Miten tää homma nyt menikään? En tahdo ankkurihissiin! Olisko jotain muuta keinoa mennä ylös? Ai kävely. Okei. Otan siis hissin. Rauhassa nyt. Onneksi tämä on vasta lanattu. (Puolessa välissä alkaa käsiin sattuaa.) Ehkä tässä vähän uskaltais höllätä otetta? No ni. Parempi. Ei tässä nyt missään hengenhädässä olla. Apua! Miten tämä kapistus pysäytetään?!

Siitä se lähtee. Ensimmäinen lasku uudella laudalla!

Turvallisesti ylhäällä, molemmat jalat ähertämisen jälkeen laudassa kiinni (*I'm clearly too old for this*). Pic or it did not happen ja sit liikkeelle. Yritin nohevana nousta seisomaan naama rinteeseen päin ja pyllähdin samantien takamukselleni. Okei. Mennään sit nolosti mahan kautta. Mut tällä reissulla opettelen nousemaan myös toisinpäin seisomaan, eiks je?!

Ensimmäinen lasku kauheaa haparointia ja yksi pyllähdys. Väkeä pukkaa oikealta ja vasemmalta ohi. Toinen nousu jo selvästi rennompi. Toinen lasku vähän helpompi. Kyllä tämä tästä. Vaihto vähän loivempaan rinteeseen. Pari vaahtosammutinta lautailee rennosti keinutellen ohi. Minä haparoin, huidon ja teen kokovartaloliikkeitä saadakseni laudan kääntymään. Tosi tyylikästä. *silmienpyöritys*

Pysyin hississä pystyssä (myös kuvan oton jälkeen)!

Vähitellen aloin rentoutua myös hississä ja uskalsin jopa kaivaa kännykän esiin (pic or it did not happen!). Kertaakaan en hississä kaatunut ja vain yhden nousun alussa töppäilin, kun en saanut ankkurista kunnon otetta niin, että se olisi päätynyt jalkoväliin asti. Missään vaiheessa lasku ei ollut helppoa ja rentoa vaikka loppua kohden aloin taas muistaa miten homma toimii. Myös tällä kertaa sain kankkuun ihan mojovan kokoisen mustelman :P. Onneksi uusi lauta on kuitenkin helppo käsitellä ja laskea, joten eiköhän meillä tule olemaan monta vauhdikasta vuotta yhdessä!

Hymy = Ehjä ja hengissä. Jei!

Lopussa on helppo hymyillä vaikkei varusteiden hommaaminen ihan helppo tehtävä ollutkaan (Miten tuo lauta muuten näyttää noin pitkältä?!). Edellisen postauksen aikaan uupui vielä siteet (Ai niin, seison rinteessä :D). Ostin yhdet. Asensin paikalleen, sovitin kengän kanssa ja totesin, että side on liian pitkä. Kenkä ei asetu keskelle lautaa vaan kannoista useamman sentin yli. Menin toiseen kauppaan. Ostin toiset. Palautin ensimmäiset. Tulin kotiin. Asensin toiset. Tai siis en. Sidepaketissa ei ollut oikeanlaisit discejä (siis niitä kiekkoja, joilla side kiinnitetään lautaa ja asentoa säädetään). Prkl! Armoton googletus ja kysely ystäviltä. Ei löydy. Tai löytyy. Ebaystä. Toimitusaika=pitkä. Soitan lähimpään suksihuoltoon, löytyisikö heiltä. Vien laudan voideltavaksi ja heiltä löytyi kuin löytyikin oikeanlaiset discit. Niin no, kuinkas muuten olisin päässyt tänään rinteeseen :).

Tarjouksen uhri

Arvaattekos mitä ostin?

Lähdimme tänään miehen kanssa ostoksille hakemaan muurahaismyrkkyä ja miehelle uutta tyynyä. Minä tuli reissusta kotiin lumilaudan kanssa. Hups. 

Ostin viime vuonna alemyynneistä lumilautakengät, koska vuokrakengät ovat aina vähän mitä ovat, ja ajattelin, että voin aivan hyvin laskea vuokralaudalla sen muutaman kerran vuodessa. Omaan lautaan saa kuitenkin upottaa satasia ja vuokrahintojen ollessa >25€/pv, ei oman laudan ostamisessa ole kauheasti järkeä. Vielä kun se pitäisi aina roudata mestoille, jonne lähtee jo muutenkin niin paljon kamaa mukaan (murtsikat, laskettelusukset,...), että kohta meidän pitää hommata pakettiauto.

Jep jep. Siinä vaiheessa, kun Intersportissa on himoitsemani Burtonin 350€:n Feather-lauta 150€:lla, niin mitä sitä pieni ihminen voi tehdä, muuta kuin napata sen kainaloon? Mitä muuta, kysyn vaan?! No, kai sen olis voinut jättää ostamatta, mutta ei vain pystynyt. Mutta miten musta nyt tuntuu, että tästä setistä puuttuu jotain?

Aivan! Siteet! En uskaltanut ostaa Burtonin siteitä, koska sattuneesta syystä nuo Salomonin monot eivät olleet tällä kauppareissulla mukana ja niiden istuvuus Burtonin (tai muun merkkisiin) siteisiin ei ole niin sanottu. Nyt onkin sitten vuorossa sopivien siteiden metsästys ennenkuin pääsee rinteeseen :).

Talviurheilua

Päätettiin miehen kanssa viettää viime vuoden viimeiset päivät mökin hiljaisuudessa rauhoittumassa. Ja rauhassa sitä saikin olla, koska nettaaminen gprs:llä oli tuhottoman hidasta (olisitteko ikinä osanneet arvata). Valoisan ajan käytimmekin ulkoiluun ja pimeän ajan lukemiseen, saunomiseen ja ruoan laittoon.

Ensimmäinen päivä meni lumitöitä tehdessä ja jäistä mökkiä lämmitellessä, ulko- ja SISÄlämpötilan ollessa hyytävät -21 astetta. Seuraavana päivänä lähdimme ulkosalle nauttimaan luonnonvalosta ja viritimme lainaamamme metsäsukset hiihtokuntoon. Ja voi sitä riemua suihkia umpimetsässä! Ei mitään kiirettä minnekään, hiljainen koskematon metsä, vähän lintujen siritystä siellä täällä ja monenlaisia jälkiä lumessa (jotka saivat toteamaan, etten tainnut olla hereillä biologian tunnilla). Alkoi jo vähitellen hämärtää, kun reilun kolmen tunnin päästä palasimme mökille järvenjäätä pitkin.

Umpihankihiihdosta innostuneena päätimme lähteä myös seuraavana päivänä hiihtelemään vaikka mittari näytti mökin pihassa -25 ja Hossassa (jonne menimme) -28. Ja mikä upea talvimetsä! Ja Aurinko! Tuo ihmeellinen ja harvinainen valoilmiö talvisaikaan pohjoisessa :) (kuva yllä). Olimme edellispäivään verrattuna vähän myöhempään liikkeellä ja kun ilta alkoi hämärtyä ja nälkäkin olla, niin meinas tulla pupu pöksyyn, että ehdimmekö autolle ennen pimeää. No hyvin ehdimme kun pistimme vähän vauhtia suksiin, vaikka olimme molemmat onnistuneet rikkomaan toisen sauvan jo alkumatkasta.

Neljäntenä päivänä halusin ehdottomasti lähteä kokeilemaan minulle uutta lajia, lumikenkäilyä. Lähdimme kohti yhtä mökin lähettyvillä olevaa vaaraa, koska mies halusi ehdottomasti kokeilla kiipeilyä lumikengillä. No huonoa tuuria oli mukana tälläkin kertaa, kun miehen toinen lumikenkä meni rikki jo muutaman kilometrin jälkeen. Hetken hän jaksoi tarpoa lähes polvensyvyisessä hangessa ilman lumikenkiä, jonka jälkeen alkoi kummasti löytyä ideoita kengän korjaamiseen ;). Saimme kuin saimmekin lumikengän korjattua avainlenkillä ja pääsimme kapuamaan vaaran päälle ja nauttimaan siellä avautuneista maisemista.

Viimeisille reissupäiville oli luvattu selvästi lauhempaa ja päätimme käyttää ne Rukan rinteistä nauttien. Maanantai-aamusta oli vielä -19 ja iltapäivästä -13 ja kosteudesta johtuen sää tuntui hyytävän kylmältä, mutta kaakao- ja ruokatauoilla ryyditettynä päivä rinteessä meni joutuisaan. Tiistaina oli enää -9 pakkasta ja edellispäivänä ostamani merinovillakerrasto päällä tarkeni ihan mukavasti. Vielä kun päätin käyttää iltapäivän lautailuharjoitteluun, ei kylmyydestä ollut tietoakaan. Muutaman aika mojovan ilmalennon kyllä tein ja lukuisia mustelmia sain, mutta kyllä se alkoi taas lopussa näyttää ihan lautailulta!

Loppuun vielä yksi ihana talvinen aurinkokuva!

Lautailuharjoittelua

Viikonlopun kiteytys: paljon aurinkoa, lunta, lumilauta, märät hanskat, mustelma kankussa, hyvää ruokaa, liikaa karkkia ja sipsiä, erinomaista seuraa, mökki, sauna ja siideri. Parhautta.

Lautailuharjoittelua Himoksella

Lumilautailun keinuva liike alkaa viimein löytyä ja lauantain suoritusta voi ehkä jopa ennemmin sanoa lautailuksi kuin kämmäilyksi. Harjoituskertoja takana vähemmän kuin kymmenen, mutta viime kevään neljä peräkkäistä kertaa laudalla suksien sijaan alkaa jo kantaa hedelmää.

Vielä muutama vuosi sitten vannoin etten kyllä tule koskaan sitomaan molempia jalkoja samaan palikkaan, saati laskemaan tuo palikka jaloissa alas yhtään mitään rinnettä. Mutta niin se vaan mielenkiinto, uuden asian oppiminen ja itsensä ylittäminen voitti - ja tässä ollaan. Hidastahan tuo eteneminen vielä on, mutta toisaalta Suomen lyhyillä rinteillä hyötysuhde on siten myös aika paljon parempi. Kunhan vain laskutoverit malttavat odottaa.

Nyt pitääkin sitten taas (s)karpata ruokavalion suhteen, kun kolme edellistä viikonloppua on mennyt karkkia ja muita herkkuja mässäillessä...