Jotain kengistä

Kuten edellisessä postauksessa jo päivittelin, on fitnesskenkämaailma yhtä kryptinen kuin, no, mikä tahansa elektroniikkahankinta (tai ehkä minä vain tein siitä vaikeaa). Pitääkö sen kengän nyt sit olla bare, zero vai joku drop? Pitääkö varpaiden päästä "leviämään" kengän sisällä? Entä miten on pohjan kannan ja päkiän pehmeyden laita?

Erehdyin lueskelemaan Anna Uusitalon postausta crossfit-kengistä ja menin ihan solmuun. Vaikken edes harrasta crossfitiä, olin ihan varma, että tulisin lopulta kaupasta kolmen kenkäparin kanssa! No, järki voitti, kun annoin asian muhia joulun pyhien yli ja pääsin sovittamaan minulle uutta merkkiä, Inov-8:a. Olin jo aikaisemmin kokeillut Reebokin yhtä mallia (muistakseni Nano 4.0), joka oli kuitenkin minun jalkaan aivan liian leveä. Myös Inov-8:lla on leveälestisiä malleja, mutta myös kapeampaa, heidän omilla termeillään ns. "precision" kenkiä. Ja yksi tällainen pari mukaan sitten tarttui.

Inov-8 F-Lite 215 tuntui jalkaan heti tosi hyvältä, napakalta, mutta kuitenkin pehmeältä. Droppia (kuten piireissä sanotaan) on 6mm, eli kannan alla on vähän korkoa kyykkyjä helpottamaan verrattuna täysin "korottomiin" malleihin, eli bare tai zero. Oikeissa painonnostokengissä on droppia, jopa 16mm, mutta uskoisin, että nämä F-Litet ovat vähän monikäyttöisemmät.

Inov-8 F-Lite 215 (kuva täältä)

Tämän päivän yläkroppatreenissä ei kenkiä päässyt testaamaan, mutta raportoin kyykkypäivän jälkeen, että kuinka paljon tukevammat nämä ovat, kuin minun iänikuisen vanhat, paksu- ja pehmeäpohjaiset sekä joustavat "aerobic"-kengät (noloa)...

Ja nyt kun pääsin vauhtiin, on tässä ihan pakko mainostaa Sarvan suunnistuskenkiä myös tien päälle näin talvella. Ostin Sarvan D'Vilit viime kesän Jukolassa juuri ennen omaa vuoroa, koska mutainen, mäkinen ja kallioinen metsä vanhoilla juoksulenkkareilla ei jostain syystä houkuttanut (erinomainen päätös!). Eilen tuli sitten testattua kengät pääkallokelillä ja tulipahan juoksuun ihan uusi ulottuvuus, kun oli ihan pakko oikein etsimällä etsiä sellainen reitti, että sai juosta kaikista liukkaimissa kohdissa. Eikä muuten lipsunut!

Sarva D'Vil (kuva täältä)

p.s. postausta ei ole tehty yhteistyössä kenenkään kanssa ;)

Heatia ja crossfitia

Edellisellä PT treenillä oli puhetta, että tänään työn alle otettaisiin jalat. Viime viikon jalkatreeni sattui kuitenkin vasta perjantaille, joten pääsin tekemään toiminnallisempaa heat/crossfit-tyyppistä harjoittelua.

Liikkeinä oli kahvakuulapunnerrus (ojentajille), leuanveto (kuminauhalla), polvennostohypyt, linkkuveitset, tasajalkahyppy penkille, askelkyykkykävely ja soutu laitteella. Treeni tehtiin aikaa vastaan, mahdollisimman paljon toistoja 50 sekunnissa, liikkeiden välissä 10s tauko ja jokaisen patterin jälkeen 2-3min lepoa. Ja tätä sitten yhteensä kolme kierrosta.

Ensimmäisen patterin jälkeen mietin, että näitäkö pitäisi vielä kaksi lisää?!? Toinen kierros tuntui jo selvästi helpommalta, kolmannen kierroksen penkille hyppelyssä meinasi välipalat tulla väärää kautta ulos.

Ihan huippu treeni ja mahtava fiilis jälkikäteen! Eniten jäi v***ttamaan linkkuveitset, jotka ovat edelleen supernoloa ja kankeaa ähinää, puhinaa ja turhautumista. Treeniähän sitä vain tarttis, mutta entä jos ei just linkkuveitset ja istumaannousut yhtään kiinnosta? (lue: en vain osaa, eikä kropassa ole tehoja)