Fartlek ja muuta kivaa

Mun valmentaja on sadisti. Piste.

Me on näköjään tähän asti vaan lämmitelty noiden jalkatreenien kanssa ja tänään päästiin sit itse asiaan. Ja no, treenien kanssa ylipäätään. Jukola on takana päin ja Vierumäki Trail Maraton lauantaina, joten katse ja treneenivaihde käännettiin tän viikon alusta puolimaratonmoodiin syyskuun yhdeksääntoista tähdäten.

Valmentaja laittoi juhannuspäivänä (*ahkera poika*) mulle uuden treeniohjelman ja en voi muuta sanoa kuin että huhhuh. Sellaiset vaatimattomat neljä salitreeniä ja neljä juoksutreeniä viikkoon :D. Jos ei tällä tulokset parane, niin ei sitten millään. Tai sit mä ajan itseni ylikuntoon. Saa nähdä kumpi tulee ensin.

Ja nyt varmaan mietitte, että millä ajalla meinaan kahdeksan treeniä tehdä. Sitä minäkin mietin.

No, kaksi juoksutreeniä on niputettu jalkatreenien yhteyteen, eli urheilupäiviä tulee edelleen se sama 6 per viikko, mitä tähänkin asti. Ja siitähän se riemu repes, kun tänään tein ensimmäistä kertaa ensin salilla jalkatreenin ja siihen päälle juoksumatolla fartlekin. Joo ei, älkää kääntäkö sitä englannista suomeen vaan ruotsista. Google tiesi kertoa, että fartlek tarkoittaa vauhtileikittelyä (speed play) ja se kuormittaa niin aerobista kuin anaerobista systeemiä. Selvä. Ja salitreenin päälle tehtynä myös kaikkia muita systeemejä.

Treeni alkoi kevyesti lyhyillä takakyykysarjoilla (max 80kg), pidemmillä etukyykkysarjoilla (55kg), bulgarialaisilla kyykyillä ja jalkaprässillä. Jep. Aika kova. Tunnin salitreenin jälkeen sit siirtyminen juoksumatolle, jossa 4km kevyttä juoksua ja väliin 5*30s spurtit. Sinnillä kiroillen vedin kevyen juoksun 8,5km/h ja sprintit 12km/h. Ensimmäistä kertaa juoksu poltteli myös pakaroissa.

Jännä nähdä mihin tällä treenillä päästään. Valmentaja asetti puolimaratonin aikatavoitteeksi 1:50. Joka on siis -28min kahden vuoden takaisesta suorituksesta. Glup...

Elämäni toinen Jukola

Jukola-joukkueen kasaaminen oli tänä vuonna täynnä jännitystä eritasoisten vammautumisten, leikkausten, onnettomuuksien ja muiden menojen takia. Minäkin lupauduin alunperin Jukolan lisäksi myös Venloihin, mutta perjantaille sattuneet pippalot ja lauantain myöhäisempi saapuminen kisapaikalle muutti omatkin suunnitelmat vielä suht. viime metreillä. 

Jukolan osuuksista heitettiin työkaverin kanssa kolikkoa ja minulle lankesi edellisvuoden tapaan aamuyön nelososuus, joka myös tällä kertaa oli osuuksista lyhin. No, sattumien summana minulle tarjoutui kuitenkin mahdollisuus vaihtaa osuuteni viidenteen ja vaikka se olikin 0,5km pidempi, tartuin siihen mielelläni. Tarkoittihan se pidempiä yöunia :). Viime vuodesta poiketen unta saikin palloon huomattavasti enemmän, sillä pehkuihin painuttiin jo puolenyön aikaan ja sade herätteli puoli seitsemän kieppeillä.

Jännittävin osuus edellisvuoden tapaan oli aikaisempien osuuksien suoriutuminen ja oman startin ajoittuminen. Vähän siinä nukkumaan mennessä mietin, että niinköhän se klo. 7 herätys on liian myöhään, mutta turhaan. Yövuorolaiset käyttivät omiin osuuksiinsa 3-4,5h, joten yhteislähdössä olikin sitten joukkueen 4., 5., 6. ja 7. osuuksien juoksijat. Ei siis kauhean vahva suoritus :D.

Pitkä alku asfaltilla ennen K-pisteelle saapumista oli vähän poikkeuksellinen ja nastareilla vähän ärsyttävä, mutta samalla nopea. Muita 5. osuuden juoksijoita oli yhteislähdössä sen verran paljon, että lopulta itsenäistä suunnistusta tuli 8,6km reitillä melko vähän. Suurin osa matkasta meni parin osaavan suunnistajamiehen peesissä, joten suunnistamisen sijaan sain keskittyä maastojuoksuun :). Otin kyllä joka rastilta suunnan seuraavalle rastille uudella peukalokompassilla (Mahtava keksintö!) ja olin rastivälit pääasiassa kartalla, mutta sen verran pahoissa paikoissa nuo rastipisteet tällä kertaa olivat, että yksin niitä olisi saanut etsiä melko paljon kauemmin. Hatunnosto siis meidän yöllisille suunnistajille, jotka kertomustensa mukaan olivat metsässä pääasissa yksin! Yyyh kuinka pelottava ajatus!

Uusi peukalokompassi Louna-Jukolan kartalla (kuva lavastettu)

Näin jälkikäteen ajatellen juoksusuoritus oli hyvä, sijoitus omalla osuudella 843/1605 (viime vuonna 1315/1504), mutta suunnistaa olisin kyllä voinut enemmän. Viime vuonna uskalsin tehdä huomattavasti rohkeammin omia reittivalintoja, enkä peesiä juuri käyttänyt. Tällä kertaa erityisesti rastiväleille 7-14 löytyi sen verran hyvä ja nopea peesi, ettei sitä voinut olla käyttämättä. Toisaalta, yleisfiiliksenä suorituksen jälkeen jäi vähän tyhjä olo. Entä jos olisin tehnyt vain oman suorituksen? Olisinko sitten pärjännyt?

Kuvakaappaus suorituksestani Jukolan RouteGadgetista

Nyt voi ehkä puhua jo suunnistusjoukkueesta, kun olimme samalla ydinporukalla jo kolmatta kertaa Jukolassa. Etenkin, kun tänä vuonna olimme varustautuneet oikein tiimipaidoilla ja Jukolan lisäksi saimme ensimmäistä kertaa joukkueen myös Venloihin! Itse olin ensimmäistä kertaa mukana viime vuonna, jolloin jäi kauhea nälkä lähteä mukaan myös uudelleen. Nyt olen varma, ettei nämä tule jäämään viimeisiksi kerroiksi ;).

Paras mobiilikarttasovellus polkujuoksuun?

Polkujuoksupäivä, muttei tietoa mihin lähtisi. Ihan kotiovelta ei matkaan pääse. Tavoitematka 10km. Mistä löytyisi riittävän pitkä ja monipuolinen reitti? No Nuuksion kansallispuistosta ainakin. Mutta sinne ei kyllä ilman karttaa uskalla lähteä. Eksyisin vielä. Hmm. Löytyisiköhän vanhoja suunnistuskarttoja jostain kaapin pohjalta? No ei löytynyt. Bummer.

Netistä löytyy reittikartta.fi, mutta ainakin aikaisemmin se on kännykällä toiminut vähän huonosti. Ja navigointi sen avulla on vähän hankalaa, kun ei saa itseä pisteenä kartalle. Voi kun jotenkin saisi Bodom Trail Marathonin tai Nuuksio Classic Trailin .gpx tiedostot kännykkään. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Ensimmäisenä latasin kokeiluun Jahtikartat android-sovelluksen, mutta en sit vissiin osannut käyttää sitä, koska vaikka kuinka toin sovellukseen Bodom Trail Marathonin reittikartan, niin mitään ei tullut oikeasti kartalle. Bummer. Vähän lisää googletusta ja vastaan tuli Maastokartat-sovellus, jossa reittien sisäänluvun lisäksi pystyy myös luomaan ja tallentamaan omia reittejä! This is definitely my choice!

Vaikka insinööri olenkin, ei reitin sisäänluku ollut tässäkään ihan selvä homma. Ehdin jo maksaa sovellukseen 4,95€ lisäkilkkeen, ennenkuin löysin oikean napin (tuo tähti tuossa oikealla), mistä ladatun reitin saa kartalle näkyviin. En siis tiedä oliko tuo maksu tarpeen vai ei :D. Tai siis oli se. Koska ilman maksua ei voi nauhoittaa tai jakaa reittejä. Mikä on tietysti ihan ehdottoman tärkeää. Eikö vain?! Yllä siis Bodom Trail Marathonin reitti Maastokartat sovelluksessa ja alla osuus, jonka siitä tänään hilpaisin.

Olihan se vähän tyhmän tuntuista (ja varmaan hullun näköistä) juosta kännykkä kädessä metsässä, mutta minä nyt vain satun olemaan sellainen urheilija, että tarvitsen jonkun muun antamaan minulle suunnan :). Eniten pelkäsin kuitenkin sitä, että tohelona heittelen kännykkää miten sattuu, rikon sen enkä lopulta löydä metsästä pois. Niinpä viritin narusta remmin, jolla sidoin kännykän ranteeseen ja off I went!

Kauden ennätysvetoja

Tällä viikolla on taas vedetty tämän kevään enkkoja salilla. Leuanveto jäi edelleen siihen reiluun yhdeksään (damn!) vaikka optimistina otin suorituksen myös videolle, et jos vaikka menis toiselle kymmenelle. Sen lisäksi tuli liikautettua alataljassa 80kg (kolmiolla) ja tänään maastavetoa 100kg:lla. Siitäkin valkun pyynnöstä video, alla :). Vähä mulla on rimppakintut!

Tässä on pitkin kevättä heiluteltu mavessa kevyitä 60-80kg:n tankoja ja mie oon sit tunnollisesti joka kerta kuitannu treenipalautteeseen että "iisi setti :)". Jossain vaiheessa valkku oli silleen et "Iisi! No johan!" Siinä vaiheessa tajusin, et mä oon vähän niinkun unohtanu kertoa hälle, että maven ykkösmaksimi viime syksyltä on 110kg *grin*. No sen jälkeen rautaa onkin laitettu vähän enemmän tankoon ;).

Valkun kommentit yo. videoon oli, et vähän kyykystä lähtee ja paino päkiöillä. Niitä kun sais vähän fiksattua niin sais taka-akselin paremmin mukaan ja enemmän rautaa tankoon. Itsekin huomasin tuossa jo tehdessä, että meinaa turhaa kaatua eteenpäin. Pientä viilausta, ja tuo viime syksyn enkka ylittyy heittämällä :). Maven lisäksi seuraavat ennätystavoitteet on ehdottomasti penkissä. Siinä ei meinaa tulokset parantua sitten millään! argh!

Polkujuoksua paljasjalkakengillä - My new favorite!

Nyt teki valkku hyvän teon laittamalla sunnuntain juoksulenkin tavoitteeksi 8km n. 150 keskisykkeellä ilman aikatavoitetta. Mietin, että niinköhän jaksan tuolla maanteillä tepsutella riittävän hitaasti, että sykkeet pysyy noin matalalla, mutta sitten muistin, että polkujuoksuakin voisi vähän harjoitella. Vierumäki Trail Maratoniin on nimittäin alle kuukausi, enkä ole käynyt poluilla ollenkaan!

Niin, olenko muistanut edes mainita siitä! Ilmoittauduin Vierumäki Trail Maratonin vajaamittaiselle! Eli 15km polkujuoksua 27.6.2015. Vierumäellä. Metsässä. Polkuja. Näillä näkymin varvaskengillä :).

Eilen kävin tosiaan ensimmäistä kertaa kokeilemassa ko. lajia ja vain kerran vedin kunnon faceplantin, kun kengännauhan silmukka kiepsahti toisen jalan ukkovarpaan ympärille (thing that would never happen with normal shoes), jonka jälkeen vedin molempiin kenkiin ammattimaisen silmukkarusettisolmuyhdistelmän. Tähän pitää kyllä keksiä joku pomminvarma ratkaisu, sillä en halua enää toiste olla polvet verillä rähmälläni. Metsässä. Yksin. Tosin yksi hyvä puoli tuossa mun uudessa juoksurepussa on > siinä on pilli! Voin sitten loukkaantuneena morsettaa apua paikalle. En kyllä osaa muuta kuin SOS. Mutta eiköhän se riitä.

Ostin tosiaan Vierumäen kisaa varten vesipullojuoksurepun, sillä kilpailuohjeissa sanottiin, että jokaisella pitää olla omat juomat ja EA-kamat mukana. En sitten tiedä, että jos reisi murtuu, niin kuinka paljon siitä laastaripaketista on hyötyä, mutta kyllä tuo Camebak Octane LR:n uusi lantiolle sijoittuva 2l vesisäiliö on kyllä aika oivallinen keksintö. Kulkee lähes huomaamatta mukana! Tosin vähän nuo olkahihnat hankaa kaulaa, mutta sekin ratkennee vähän korkeampikaula-aukkoisella paidalla.

Kuten etukäteen arvelinkin, on polkujuoksu juuri sopiva yhdistelmä juoksua ja suunnistusta. Tai jos toisin haluaa sanoa, niin jotain niiden väliltä. Maantiejuoksu on usein tosi puuduttavaa, suunnistus taas usein aika hidasta (kun ei ne rastit vaan löydy!). Polkujuoksussa saa suunnistuksen helpon osuuden, eli polut, monipuolisen maaston ja vähän rennomman tahdin kuin tiellä. Vibramin Fivefinger Speed XC:t toimivat lisäksi erinomaisesti myös maastossa. Niissä on sopivasti pohjaa ettei jokainen kivi, juuri ja käpy raasta jalanpohjaa ja vedenpitävyys huolehtii siitä, ettei pienet suolämpäreet tai mutalammikot haittaa. Suosittelen! (ja tämä ei sitten ollut maksettu mainos)