Talviurheilua

Päätettiin miehen kanssa viettää viime vuoden viimeiset päivät mökin hiljaisuudessa rauhoittumassa. Ja rauhassa sitä saikin olla, koska nettaaminen gprs:llä oli tuhottoman hidasta (olisitteko ikinä osanneet arvata). Valoisan ajan käytimmekin ulkoiluun ja pimeän ajan lukemiseen, saunomiseen ja ruoan laittoon.

Ensimmäinen päivä meni lumitöitä tehdessä ja jäistä mökkiä lämmitellessä, ulko- ja SISÄlämpötilan ollessa hyytävät -21 astetta. Seuraavana päivänä lähdimme ulkosalle nauttimaan luonnonvalosta ja viritimme lainaamamme metsäsukset hiihtokuntoon. Ja voi sitä riemua suihkia umpimetsässä! Ei mitään kiirettä minnekään, hiljainen koskematon metsä, vähän lintujen siritystä siellä täällä ja monenlaisia jälkiä lumessa (jotka saivat toteamaan, etten tainnut olla hereillä biologian tunnilla). Alkoi jo vähitellen hämärtää, kun reilun kolmen tunnin päästä palasimme mökille järvenjäätä pitkin.

Umpihankihiihdosta innostuneena päätimme lähteä myös seuraavana päivänä hiihtelemään vaikka mittari näytti mökin pihassa -25 ja Hossassa (jonne menimme) -28. Ja mikä upea talvimetsä! Ja Aurinko! Tuo ihmeellinen ja harvinainen valoilmiö talvisaikaan pohjoisessa :) (kuva yllä). Olimme edellispäivään verrattuna vähän myöhempään liikkeellä ja kun ilta alkoi hämärtyä ja nälkäkin olla, niin meinas tulla pupu pöksyyn, että ehdimmekö autolle ennen pimeää. No hyvin ehdimme kun pistimme vähän vauhtia suksiin, vaikka olimme molemmat onnistuneet rikkomaan toisen sauvan jo alkumatkasta.

Neljäntenä päivänä halusin ehdottomasti lähteä kokeilemaan minulle uutta lajia, lumikenkäilyä. Lähdimme kohti yhtä mökin lähettyvillä olevaa vaaraa, koska mies halusi ehdottomasti kokeilla kiipeilyä lumikengillä. No huonoa tuuria oli mukana tälläkin kertaa, kun miehen toinen lumikenkä meni rikki jo muutaman kilometrin jälkeen. Hetken hän jaksoi tarpoa lähes polvensyvyisessä hangessa ilman lumikenkiä, jonka jälkeen alkoi kummasti löytyä ideoita kengän korjaamiseen ;). Saimme kuin saimmekin lumikengän korjattua avainlenkillä ja pääsimme kapuamaan vaaran päälle ja nauttimaan siellä avautuneista maisemista.

Viimeisille reissupäiville oli luvattu selvästi lauhempaa ja päätimme käyttää ne Rukan rinteistä nauttien. Maanantai-aamusta oli vielä -19 ja iltapäivästä -13 ja kosteudesta johtuen sää tuntui hyytävän kylmältä, mutta kaakao- ja ruokatauoilla ryyditettynä päivä rinteessä meni joutuisaan. Tiistaina oli enää -9 pakkasta ja edellispäivänä ostamani merinovillakerrasto päällä tarkeni ihan mukavasti. Vielä kun päätin käyttää iltapäivän lautailuharjoitteluun, ei kylmyydestä ollut tietoakaan. Muutaman aika mojovan ilmalennon kyllä tein ja lukuisia mustelmia sain, mutta kyllä se alkoi taas lopussa näyttää ihan lautailulta!

Loppuun vielä yksi ihana talvinen aurinkokuva!

Talviurheilua huhtikuussa

Etelä-Suomen talvea ei ole oikein voinut talveksi kutsua. Lunta ei ole ollut nimeksikään ja vaikka jotain nöyhtää on jossain välissä satanut, on se sulanut aivan liian nopeasti pois. Kyllähän sitä jossain välissä hehkutettiin, että ainakin Paloheinässä, ja huhujen mukaan jossain Espoossakin oli latu, mutta ei sinne kyllä miljoonan muun kanssa huvittanut lähteä suihkimaan.

Optimistisesti laitatin kuitenkin alkukeväästä luistelusukset ammattilaisella kuosiin, jos vaikka lunta tulis vähän lisää, mutta eiköhän sitä seuraavalla viikolla sulanut ne vähäisetkin pois... Viikkojen vieriessä alkoi hiipiä mieleen epäilys, niinköhän sitä pääsee koko kaudella ladulle.

Perjantaina kuitenkin koitti se päivä, kun ajelimme Rukalle, ja heti hotelliin kirjautumisen jälkeen suunnattiin ladulle. Keli oli mitä parhain! Vähän pakkasen puolella, ei liikaa tuulta, aurinko paistoi, suksi luisti. 22,5km meni hujauksessa, vaikka olikin kauden ensimmäinen lenkki. Asiaa saattoi tosin edesauttaa reitiksi valikoitunut Kuontivaaran kierros, joka taitaa olla yksi Rukan helpoimpia. Ilta päättyi herkulliseen poron ulkofilepihviin Rukan kuksa ravintolassa, mmm. Voiko pieni ihminen enempää perjantai-illalta pyytää?

Lauantai vietettiinkin sitten suksilla Rukan rinteissä ja illaksi suunnattiin mökille saunomaan. Aamun valjetessa, auringon paistaessa siniseltä taivaalta, oli pakko kokeilla, kantaisiko hanki. Ja niin sain kaudelle plakkariin vielä toisen hiihtolenkin, järven jäällä 14km. Taisi olla elämäni ensimmäinen hiihtolenkki vedettyjen latureittien ulkopuolella (tosin kuvasta poiketen suurin osa matkasta tuli vedettyä leveää kelkkareittiä pitkin).