Toinen yritys Rantapuolikkalla

En ole vieläkään oikein toennut viime lauantain Rantamaratonin pettymyksestä, mutta alla kuitenkin tapahtumaraportti asioiden purkamiseksi.

Koko viime viikko meni vähän väsyneissä fiiliksissä. Pari edellistä viikkoa kestänyt työhulabaloon rauhoituttua kroppa vissiin otti aikalisän työkiireiden laannuttua ja treenien kevennyttyä puolimaratonin lähestyessä. Vaikka nukuin kohtuullisen hyvin, oli yöt täynnä unia ja päivät meni haukotellessa. Tiistaina kävin urheiluhierojalla availemassa paikkoja, mutta lopputuloksena oli vasemman pohkeen lihaskalvon(?) ärtyminen, joka vaivasi vielä lauantaiaamunakin.

Lähtökohdat juoksulle eivät siis olleet kovin hyvät ja lauantaiaamupäivä menikin lähtöä stressatessa. No päätin tehdä parhaani ja asetin tavoitteeksi kahden vuoden takaisen ajan alittamisen. Alkuperäisen tavoitteen, kahden tunnin alittaminen, tuntui epätodennäköiseltä, mutta toivoin, että pääsisin edes lähelle.

Juoksu lähti rullaamaan yllättävän kevyesti ja pysyin ensimmäisen 10km:n ajan hyvin kahden tunnin jäniksen perässä. Vähitellen jalat alkoivat kuitenkin mennä pökkelöksi ja hengitys vaiheutua. Vasta tässä vaiheessa aloin vilkuilemaan sykemittaria ja tajusin, että 177-182bpm on vähän liikaa... Vauhtia oli pakko laskea, että sain sykkeitä alaspäin ja siinäpä se sitten oli. Alkumatka meni keskisykkeellä 178bpm ja keskivauhdilla 5'46 min/km, toinen puolisko 175bpm ja 6'24min/km.

Matkan varrelta löytynyt kaksoisolento. Kumpi on kumpi?

Loppuaika 2:07:57 oli hienoinen pettymys, mutta oli se sentään reipas 10min nopeampi kuin pari vuotta sitten, joten kai sitä voi vähän tyytyväinen olla :). Tällä(kin) kertaa vannoin etten enää koskaan lähde tällaisiin hullutuksiin mukaan, sillä juoksu ei ole minua varten, vaan mistä sitä koskaan tietää. Vannomatta paras, vai miten sen meni?

Kyllä se maalissa lopulta hymykin irtosi :).

Leuanveto 10kg:n lisäpainolla

Tänään nousi yksi leuanveto 10kg:n lisäpainolla ja päälle 10+6 omalla kehonpainolla. Wohoo! Ei hullummin ottaen huomioon, että vielä tammikuussa lähtötilanne oli 3-4 leukaa kehonpainolla ja oliskohan 1,5 vuotta sitten yksi leuanveto 2,5kg:lla.

Tosin muistui mieleen yksi, olikohan tiede-lehden tekemä testi, jossa naistoimittaja lähti kokeilemaan, kuinka monta leukaa hän saa vedettyä kolmen kuukauden harjoittelulla. Lähtötilanne oli 0 ja lopputulos 21. Siis 21! Ihan käsittämätöntä... Taustalla henkilöllä oli lähinnä kestävyyslajeja, enimmäkseen juoksua, eikä juuri lainkaan voimaharjoittelua. Toisilla on lahjoja. Toisilla ei. Minulla ilmeisesti kovalla harjoittelulla vähän.

Eipä mulla sit muuta. Harjoittelu jatkuu :).

Kesän välituloksia salirintamalla

No nyt on aika kehua vähän itseä. Ja ehkä vähän valmentajaakin.

Tämän kevään treenimatka on ollut aivan huikea. Alkuvuodesta tuntui, ettei kehitystä juuri tapahdu. Leuanvetotreenit olivat järjestään tooosi raskaita, jalkatreenit sen sijaan menivät heittämällä läpi. Salitreenien lisäksi mukaan mahtui juoksua, suunnistusta ja kiipeilyä, joten urheilukertoja tuli viikkoon keskimäärin kuusi.

Touko-kesäkuussa alkoi kuitenkin tapahtua. Leuanvetotulos parani lähes joka viikko ja muutaman huonomman viikon jälkeen pääsin kaksinumeroiseen lukuun. 10 leuanvetoa nousi 16.6.2015 - painakaamme tämä päivämäärä historiankirjoihin ;).

Huhtikuussa treeniohjelmaan mukaan otettu penkkipunnerrus lähti myös tahmeasti liikkeelle, mutta maanantaina saavutin siinäkin uuden ennätyksen 50kg. Tämä siis ykkösmaksimi, edellisen ollessa 45kg. Ihan mahtavaa!

Myös jalkatreenit ovat vähitellen vaikeutuneet ja viime viikolla päästiin jalkatreeni & fartlek -yhdistelmällä jo ihan uusiin sfääreihin. Tänään lyötiin lisää pökköä pesään kun valmentaja oli laittanut takakyykky-ohjelmaan ykkösmaksimin 92,5kg (edellinen 85kg). Vähän piti hakea pohjaa 82,5kg:n ja 87,5kg:n suorituksista ja niin se reipas 90 kiloinenkin meni heittämällä. Enhän minä siihen malttanut hommaa jättää vaan latasin tankoon 97,5kg. Ja se nousi - puhtaasti vielä! Tämän jälkeen mätin tankoon vielä piskuiset 2,5kg, mutta siihen hyytyi tämä tyttö ja 100kg jäi vielä toistaiseksi saavuttamatta.

Nyt jatketaan kesä ja alkusyksy kovalla sali- ja juoksutreenillä ja katsotaan kuinka paljon tämä tyttö pystyy parantamaan kahden vuoden takaista puolimaratonaikaa. Rantamaratonin jälkeen olen kuitenkin päättänyt, että juoksut saavat jäädä, ainakin vähäksi aikaa, ja keskityn taas talvikaudella enemmän kiipeilyyn :).

Kauden ennätysvetoja

Tällä viikolla on taas vedetty tämän kevään enkkoja salilla. Leuanveto jäi edelleen siihen reiluun yhdeksään (damn!) vaikka optimistina otin suorituksen myös videolle, et jos vaikka menis toiselle kymmenelle. Sen lisäksi tuli liikautettua alataljassa 80kg (kolmiolla) ja tänään maastavetoa 100kg:lla. Siitäkin valkun pyynnöstä video, alla :). Vähä mulla on rimppakintut!

Tässä on pitkin kevättä heiluteltu mavessa kevyitä 60-80kg:n tankoja ja mie oon sit tunnollisesti joka kerta kuitannu treenipalautteeseen että "iisi setti :)". Jossain vaiheessa valkku oli silleen et "Iisi! No johan!" Siinä vaiheessa tajusin, et mä oon vähän niinkun unohtanu kertoa hälle, että maven ykkösmaksimi viime syksyltä on 110kg *grin*. No sen jälkeen rautaa onkin laitettu vähän enemmän tankoon ;).

Valkun kommentit yo. videoon oli, et vähän kyykystä lähtee ja paino päkiöillä. Niitä kun sais vähän fiksattua niin sais taka-akselin paremmin mukaan ja enemmän rautaa tankoon. Itsekin huomasin tuossa jo tehdessä, että meinaa turhaa kaatua eteenpäin. Pientä viilausta, ja tuo viime syksyn enkka ylittyy heittämällä :). Maven lisäksi seuraavat ennätystavoitteet on ehdottomasti penkissä. Siinä ei meinaa tulokset parantua sitten millään! argh!

Kymppi miinus - leuanvetoenkkoja viikosta toiseen!

Ihan käsittämätöntä kuinka leuanveto on ruvennu kulkemaan! Valkkukaan ei varmaan kohta usko kuinka mulla voi joka viikko mennä vähintään se yks leuanveto enemmän kuin edellisellä viikolla :D. Viime viikolla nousi 8 ja tänään melkein kymmenen! Ens viikolla täytyy varmaan laittaa kännykkä kuvaamaan niin muutkin uskovat, että näin sitä ennätyksiä vain tehtaillaan. Ja sen lisäksi, että ensin meni melkein 10, niin sit lepotauon jälkeen vedin 8 vielä perään. Hyvä minä!

Eilen hilpaisin myös hyväntuntuisen 7km:n juoksulenkin 5:44 keskinopeudella. Sitä edeltävät pari lenkkiä oli kyllä työn ja tuskan takana. Hengitys ei oikein kulkenut, vähän samoja oireita kuin viime syksynä, vaikka jalat olis kyllä varmaan vieny vaikka kuinka lujaa. Eli nyt vissiin alkaa näkyä voimapuolelle panostaminen tuon kestävyyspuolen heikentymisenä. Vaikka nojoo, ei mulla tuo kestävyyspuoli oo koskaan mikään järin vahva oo ollu... Jotain tarttis siis tehdä. Ei oo lapsena tullu vissiin riittävästi juoksenneltua villinä ja vapaana, et olis saanu riittävän hyvän pohjan hapenottokyvylle. Mut ehkä se tästä.

Hengityksen lisäksi mulla on ollu ongelmia nilkkojen kanssa ja tuossa ehti tulla parin viikon taukokin juoksemisesta. Lieneekö sitten varvaskenkien syytä tai missä vika, kun lenkkiä seuraavana päivänä kanta- ja nilkkaluun väli kipuilee ja kävely menee nilkuttamikseksi. Viimeksi kipu meni lopulta ohi pohjetta/akillesjännettä venyttelemällä, joten lieneekö sitten kyse vain jumista.

Kaiken muun treenin ohella olen viime viikot laittanut meidän puutarhaa kuntoon. Viime viikon aikana tuli lapioitua ja kärrättyä sellaiset kuusi tonnia multaa. Sitä edeltävien parin viikon illat menivät ojaa kaivaessa. Ai mitäkö puuhaan? No tuija-aitahan siitä tuossa viikonlopun aikana lopulta tuli :). Perjantaina ahkeroin myös 23 metriä vanhaa lauta-aitaa pakettiautoon ja pakettiautosta Sortti-asemalle kierrätyslavalle. Ei muuten ole mitään kovin kevyttä hommaa nostaa 2m pitkiä ja reilun metrin korkuisia aitaelementtejä yli metriä maasta, että sain nostettua ne jätelavalle. Vaikkei mulla nyt oikeasti ollut edes ongelmia aitojen kanssa, niin tokihan siitä vierestä löytyi ystävällinen mies joka tarjoutui avuksi viimeisten kaikista isoimpien kanssa ;).

Kahdeksan! ...ja vähän muutakin

Ai mitä? No leuanvetoa! 

Ja puhdasta sellaista. No okei, vähän nytkytin kropalla vauhtia parissa viimeisessä, mutta kun leuka nousi joka kerta tangon yli, niin kyllähän se lasketaan, eikö lasketakin? Niin ja huomiona, että tällä kertaa käsky kävi tehdä leuanvedot vastaotteella, joten eipä se vastaote niin kovin paljon myötäotetta heikompi olekaan :). Ja mikä positiivista, mun rimakauhu alkaa viimein taittua! Jippii! Olen ehkä maininnutkin, että mulla oli pitkään lähes kirjaimellinen rimakauhu, kun aina leuanvetotangon nähdessä iski epätoivo ja epäusko omaan tekemiseen. Nyt kun ensimmäiset 5-6 leuanvetoa menee helposti, niin sitä alkaa uskoa, että ehkä se pari enemmänkin vielä menee ;).

Ja tämän saavutuksen kunniaksi alla ensimmäinen salipose.

Okei, en osaa _oikeasti_ poseerata (kuten ehkä asiaan perehtyneet huomaavat), mutta eiköhän tuosta käy hyvin ilmi, että jotain tuolla selkäosastolla on tämän kevään aikana tapahtunut :D. Olen viime aikoina lähinnä ihmetellyt kainaloiden alta omituisesti levenevää selkää ja tämän kuvan ottamisen jälkeen rupesin toden teolla epäilemään, että mahtuukohan kesän juhlamekko enää päälle... (Naiset! *silmienpyöritys*)

Ja mekosta, ja kesästä, puheenollen. Äidin mielestä lihaksikas nainen ei ole naisellinen.

Se sai minut taas miettimään, että miksi treenaan miten treenaan. Fitneksen ollessa nyt oih! niin muodikasta, olen itse vierastanut ko. sanan käyttöä. Vaikka monet ovat hyvin kirjoittaneet (tässä wikipediaa siteeraten), että (physical) fitness on "a general state of good health, usually as a result of exercise and nutrition", niin silti nykypäivänä fitness yhdistetään lähes aina fitness-urheiluun ja sitä minä en ole tai tavoittele. Treenaan tavoitteellisesti, mutta en yritä järjestelmällisesti kasvattaa lihaksista tietyn kokoisia tai tietyn muotoisia. En myöskään diettaa vaikka vähähiilihydraattista tulikin kokeiltua. Nyt on kuitenkin urheilumäärät sitä luokkaa, että voin käytännössä syödä mitä vain (ja melkein pakko), että saan riittävästi energiaa. Eikä se paino silti nouse! (Jep, olen omituinen. Paino saisi mun tapauksessa ennemmin nousta kuin laskea...)

Niin, miksi treenaan? No mut hei, onhan se ihan törkeen hienoa ylittää itsensä ja saavuttaa asettamansa tavoitteet! Hyvä olo, jaksaminen, muuttunut ulkonäkö, jne. ovat kaikki vain sivutuotteita :).

Seitsemän (miinus)

Ai mitä? No, leuanvetoa!

Miinus ihan vain siitä, että viimeinen nousi vain nenään asti :D. Mutta kyllähän se jo melkein lasketaan, eikö lasketakin? Vaikka alkuvuoden kehitys tuntui hitaalta (sitä taidetaan kutsua "pohjan" rakentamiseksi), niin nyt tulokset ovat parantuneet viikko viikolta: 6.4. nousi viisi, 13.4. nousi kuusi (miinus) ja tänään 20.4. melkein se seitsemän leuanvetoa. Eli TAVOITE YLITETTY! Kakkua ja pullaa! Aaltoja! Hurraa huutoja!

Ja tarkennuksena vielä, että ennätystehtailu on onnistunut myötäotteella. Kapealla neutraaliotteella saattaisi mennä jopa enemmän, perinteisellä vastaotteella vähemmän. Nyt alkaa selvästi jo tuntemaan omat vahvuudet :).

Aloitin leuanvetotreenit tammikuussa 2012 ja ihan ensimmäinen nousi ennen kesälomia samana vuonna. Toista en edes muista, jossain vaiheessa syksyllä kuitenkin. Alkuvuosi 2013 oli melkoista turbulenssia ja tänne onkin tullut raportoitua loppuvuoden saavutukset: kolme nousi 26.9.2013 ja neljä 3.11.2013. Viime vuosi meni vähän miten meni ja lähtötilanne tammikuussa oli kolme ja puoli.

Mies oli tänään ihan hämmästynyt kuinka nopeaa kehitys on ollut. Että miten voi joka viikko mennä yksi enemmän. Hän kun on itse pitkään tavoitellut 20:ta leuanvetoa ja nyt on jo pidemmän aikaa mennyt se 19. Kovasti yritän aina tsempata sohvalla löhöten, kun mies rehkii täällä kotosalla ;). On kuitenkin ihan eri  asia parantaa tulosta kolmesta tai neljästä kuuteen kuin 19:ta 20:een!

Viisi

Ai mitä! No leuanvetoa! Puhdasta sellaista. High five! Myötäotteella. Eikä ollu edes kauhean hyvä päivä, eli uskoa on, että se tavoiteltu kuus vielä nousee ;). Vähän tässä on ehtinyt epätoivo iskeä, että niinköhän se koskaan menee. Toisaalta mitä nopeammin saavutan tavoitteen, niin sitä nopeammin pitäisi olla uusi mietittynä. Ja se ei tule olemaan helppoa! :D Vähän jo harkitsin palomiesten kuntotestiin treenaamista. Siis joo ei. En ole vaihtamassa alaa. Mutta 25 penkkipunnerrusta minuutissa 45kg:lla on niin kaukana, että siihen joutuis jo vähän aikaa tekemään töitä ;). No onhan siinä muitakin osa-alueita, mutta ne on ihan doable.

Maanantaina aloiteltiin valkun kanssa uusi treenisetup rentouttavan lomaviikon jälkeen. Kesän juoksu- ja suunnistuskisat lähestyvät, joten salitreenien lisäksi kalenteriin mahdutettiin suunnistukset, juoksulenkit ja eihän sitä nyt kiipeilystäkään malta luopua. Ensimmäinen setup-ehdotus sisälsi seitsemän treeniä viidelle päivälle, mutta itseni tuntien en uskaltanut sitoutua saleilemaan kahtena päivänä aamutuimaan (Ei. En edelleenkään ole aamu-urheiluihminen, vaikka aamuihminen muuten olenkin). Nyt kokeillaankin sitten yhden lepopäivän taktiikkaa, minkä pitäisi toimia ainakin alkuvuoden trackrecordin perusteella hyvin. Etenkin kun nyt salit ja muut treenit on jaksotettu viikon ajalle niin, ettei niiden pitäisi syödä toinen toisiaan.

Ja näin ensimmäisen treenijakson päätyttyä on hyvä listata myös kauden välitulokset:

• Leuanveto lähtötilanne 2*12 + 2*10 keskivahva kumpparilla 3/4 polven alla ja loput jalanpohjan alla > nyt 4*10 kevyt kumppari polven alla
• Leveä ylätalja 50kg > 60kg
• Alatalja 40-45kg > 65kg
• Etukyykky 40kg > 65kg
• Goblet-kyykky 16kg > 30kg

Tällä kertaa toistojen määrän kirjaaminen tekisi tulosten raportoinnista niin monimutkaista, että oikaistaan hieman ;). Yhteenvetona ehkä se, että esim. 65kg:n alatalja ei olisi edes hievahtanut ja olisin lyyhistynyt 65kg:n etukyykkytangon alle vielä tammikuussa, joten kehitystä on tapahtunut! Tästä on hyvä jatkaa!

Syyskauden välitulokset

Nyt onkin hyvä aika raportoida kauden välitulokset, kun ei tiedä kuinka pitkään tässä ollaan taas puolikuntoisena.

Sain syyskuun puolivälissä uuden kaksiosaisen yläkroppatreenin ja sitä on nyt painettu parin kuukauden verran. Etenkin haukkari-ojentaja-olkapäätreeni on saanut mut tuntemaan itseni ihan bodariksi, kun vetelen siellä raavaiden miesten joukossa vapaapainoilla ;). Viime viikolla puhisin muutaman lihaskimpun kanssa kilpaa välillä jopa isommilla käsipainoilla (mitä nyt liike oli eri, *hih*).

Ja ne tuloksethan ovat taas erinomaisen positiivisia :).

Selkä ja rinta (kaikkia 3*10 toistoa)

• Alakulmapenkki käsipainoilla: 12,5 --> 16kg
• Kulmasoutu tangolla: 40 --> 47,5kg
• Vinopenkki hakissa: 27 --> 29,5kg
• Alatalja (leveä): 40 --> 55kg
• Ristikkäistalja seisten: 12,5 --> 17,5kg
• Ylätalja yksi käsi kerrallaan: 20 --> 25kg

Hauis, ojentajat ja olkapäät (kaikkia 3*10 toistoa)

• Hauiskääntö tangolla (seisten): 17,5 --> 20kg
• Pystysoutu taljassa: 30 --> 40kg
• Ranskalainen punnerrus: +7,5 --> +12,5kg (tanko tähän päälle ehkä 7,5kg)
• Vipunosto eteen: 7 --> 10kg
• Vipunosto sivuille: 7 --> 10kg
• Hauiskääntö käsipainoilla (istuen): 8 --> 10kg
• Ojentajat käsipainoilla (istuen): 5 --> 7kg

Maksimeita

Sanoin joskus PT:lle, että olis kiva kokeilla ykkösmaksimeita, ja tänään oli se päivä! Nuita ykkösiä kun ei yksin ilman varmistajaa uskalla kokeilla etenkään, kun tekniikka saattaa olla vähän hakusessa (ainakin maksimipainoilla). Ja olihan se vallan mukavaa nähdä kuinka paljon sitä rautaa nousee.

Ensimmäisenä perinteinen maastaveto, johon hyvät lämmittelyt alle ja +20kg nousuin maksimiykköseen. Joka oli... tättärää... 110kg! Eli paljon ei jää vajaaksi siitä, että nostaisin kaksi kertaa oman painoni verran. PT kyllä sanoi, että varmasti nousisi 120-125kg, jos mun selkä olis paremmassa kunnossa, mutta ei tosiaan lähdetty kokeilemaan, että katkeaako se. Vaikka kaksi suorituksen nähnyttä PT:tä peukutti ja kehui, oli vähän vaikea arvioida, että oliko se nyt sit oikeasti hyvä vai mitä. Pakkohan se oli googletella "referenssiä" ja löysinkin sivun, jossa on listattu "weightlifting performance standards" painoluokittain. Sivuston mukaan asetun asteikolla 1-5 sinne 4 (advanced) ja 5 (elite) väliin. Eliten tasoraja on 125kg, joka on nyt virallisesti asetettu tavoitteeksi!

Jaloissa on kuulemma jerkkua enemmän kuin pienessä kylässä, mikä tuli todistettua myös syväkyykyissä. Ensin lämpät alle, jonka jälkeen 80kg, 82,5kg ja kerta kiellon päälle 85kg. Ja nousihan se! Tiukkaa teki, mutta nousi. Ja jälleen kerran jaloissa kyllä riittäis mehua, mutta selkälihakset ei riitä pitämään pakettia kasassa. Myös tässä voin hyvillä mielin asettaa itseni advanced ja elite tasojen väliin (yo. asteikolla, joka tuskin on mikään absoluuttinen totuus, mutta jotain kuitenkin). Eliten raja on 95kg, johon tuntuu, että on vielä aika paljon matkaa, mutta eiköhän se sieltä.

Seuraavaksi noloistakin noloin leuanveto, jonka ykkösmaksimi oli nopeasti saavutettu. 2,5kg lisäpainolla nousi juuri ja juuri se yksi :D (tää vaatii kyllä oikeasti skarppausta!). Penkkipunnerruksen aloituspainoksi PT ehdotti 40 kiloa ja minä olin, että eheei, ei kai me niin paljon. Mutta niin sitä vaan lapattiin painoja tankoon ja ykkösmaksimiksi kirjattiin 45kg. Tällä tuloksella asetun intermediaten ja advancen väliin. Ihan jees :). Näihin kahteen sellainen huomio, että tein eilen "pohjalle" kunnon selkä- ja rintatreenin, joten mehut olivat vähän vähissä.

Viimeisenä kokeiltiin vielä pistoolikyykkyjä, jotka ei kyllä suorilta mene, mutta lauta kantapään alla ja 5kg paino käsissä meni 3+1 per puoli. Nämä otetaan nyt saliohjelmaan mukaan ja katsotaan missä vaiheessa menis ilman noita apuja.

Treenien jälkeen kävin vielä hakemassa postista paketillisen evästä. Olin ihan tohkeissani, kun ystäväni PT:n facebook sivuilla oli maininta tuosta Self Micro Whey Active Pancakesta, joka on laktoositon! Tätä on pakko saada! (Olen niin turhautunut, kun laktoosittomia tuotteita on niin vähän.) Lisäksi repsahdin klikkaamaan alelaarista mukaan laatikollisen So-Lo-Carb Manteli-Tummasuklaa proteiinipatukoita, joita myytiin reilusti alle puoleen hintaan, koska päivämäärä lähestyy. Nyt voin ripotella muutaman patukan jokaiseen laukkuun, ettei nälän yllättäessä tule sorruttua herkkuihin.

Kevätkauden välituloksia

Siitä onkin tovin aikaan, kun olen viimeksi vuodattanut salitreenistä ja sen etenemisestä. Ehkä syynä on se, ettei mitään edistymistä ole tapahtunut. Ainakaan kovin paljon. Innostuksen lopahtaminen, PT:n vaihtuminen, loukkaantumiset, ... you know.

Rupesin nyt kuitenkin selailemaan treenipäiväkirjaa taaksepäin ja onhan sitä tullut jo neljä viikkoa treenailtua salilla itsenäisesti ja uuden PT:nkin kanssa jo useamman kerran. Melko surkeaa katseltavaa on vain nuo luvut.

• Ylätaljaan en ole saanut yhtään lisättyä painoja (ja itseasiassa on menty reilusti takapakkia), koska harjoittelen edelleen uutta tekniikkaa, jossa lavat johtavat liikettä. Kun uusi tekniikka on hallussa, myös leukojen pitäisi nousta helpommin, koska selkä tekee enemmän töitä.
• Penkkipunnerrus on uutena liikkeenä ollut onneksi positiivinen yllätys: 25kg > 32,5kg.
• Kulmasoutu käsipainoilla, myöskin uutena liikkeenä: 15kg > 20kg
• Päänyliveto käsipainolla, uusi tämäkin: 10kg > 15kg
• Pystypunnerruksessa ollaankin menty hirmuisesti takapakkia. Pari edellistä kertaa olen suosiolla tehnyt surkealla 17,5kg:lla. Itselleni selitän tätä ainakin sillä, että uudessa saliohjelmassa tämä on kuudes liike, kun ennen tein tämän ensimmäisenä. Lisäksi myös tässä on meneillään uuden tekniikan opettelu.

Jalkapuolella

• Kyykky-luvut ovat myös masentavia,  _vain_ 55kg. Suurimpana syynä uusi syvä kyykkytekniikka (polvet alle 90 asteen kulmaan), jossa ihan oikeasti pelkään jääväni jumiin "kuolleeseen kulmaan".
• Suorinjaloinmaastavedossa (SJMV) alan olla ennen joulua edeltävässä tilanteessa: 55kg.
• Pohjeprässiä istuen olen silloin tällöin tehnyt aikaisemminkin, nyt viikottain ja kehitys ihan ok: 10kg > 17,5kg. En kyllä tiedä voiko tuota 10 kiloa laskea aloituspainoksi, koska se oli sairastelujen ja loukkaantumisten jälkeen ensimmäisellä "fiilistelysalitreenillä".
• Penkillenousut sujuvat selvästi ensimmäistä kertaa helpommin. Penkin korkeus n.80cm.

Syksyn "massankeräys" näkyi selvästi myös elopainossa, joulun tienoilla vaaka näytti 62,5 kiloa. Nyt yllätyksekseni maanantain punnitus näytti 59kg. Vahva epäilys kuitenkin on, että tuosta se lähtee taas nousuun :).

Neljä

Ai mitä? No leuanvetoa!

Tammikuussa asetin itselleni tavoitteen: pystyn tänä vuonna vetämään ainakin yhden leuan. En muista milloin nousi ensimmäinen, kaksi nousi jo ennen kesää.

Elokuun puolessa välissä asetin uudet tavoitteet: vähintään kuusi leukaa, yhden käden punnerruksia ja punnerruksia käsinseisonnasta. 26.9.2013 nousi kolme, tänään 3.11.2013 neljä. PT sanoi, että kuusi leukaa pitäisi nousta ennen joulua. Kova tavoite. Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää ;).

Yläkropan tulokset

Onko sitten matkaväsymystä, jetlagia vai yksinkertaisesti syysväsymystä, mutta tänään oli kyllä vähän puhti pois. Kolmannen kuukauden ensimmäinen yläkroppatreeni meni ihan kohtalaisesti, mutta silti jäi fiilis, että paremminkin olisi voinut mennä. Ylätaljassa (leveällä myötäotteella) ja vipunostoissa sain lisättyä painoja, mutta muut menivät aika lailla samoilla. Linkkuveitset korvasin voimapyörällä, koska kaikki vähääkään istumaannousuja muistuttavat liikkeet kuuluvat edelleen inhokkeihini :P.

Tänään oli ensimmäistä kertaa myös sellainen fiilis, et kehitys pysähty nyt tähän. Nothing can be done. That's it. Meikän treenit oli nyt tässä. Kolme leukaa, fine. Melkein yhdenkädenpunnerrus, fine. Ei lähellekään käsinseisontapunnerrus, fine... Ja sit kuitenkin takaraivossa ajatus siitä kuinka upeaa olisi saavuttaa asettamansa tavoitteet. Entä jos sitä kuitenkin jaksais vielä treenata? Ihan vähän vain? ... Ankaran tunneanalyysin jälkeen totesin, että väsymyshän siellä vain puhuu. Ja ehkä hienoinen tylsistyminen. Nyt pitää kyllä pistää PT taas hommiin ja kehittelemään mulle uusi saliohjelma! Eiköhän sitä sitten taas saa uutta puhtia treenaamiseen :).

Ja sitten vielä kahden ensimmäisen kuukauden tulokset yläkropan osalta:

• Ylätalja leveä myötäote (vain ensimmäinen kk): 40 --> 50kg
• Ylätalja kapea vastaote (vain toinen kk): 55 --> 65kg
• Pystypunnerrus tangolla: 15 --> 25kg
• Face pull köydellä ristikkäistaljassa: 30 --> 50kg
• Hauiskääntö käsipainoilla: 7 --> 9kg
• Alaspainallus köydellä ristikkäistaljassa: 22,5 --> 35kg
• Vipunostot sivuille käsipainoilla: 4 --> 6kg

Ihan mukava listata tulokset näin ylös, koska nyt vasta oikeasti näkee kuinka huikeaa kehitys on ollut! Yllättäen eniten kehitystä on tapahtunut pystypunnerruksessa, vaikka olin ihan varma, että se jos mikä tulee olemaan tuskaa (ja siitä luonnollisena derivaattana kehitys kaikista hitainta).

Eihän sitä nyt sitten malta lopettaa. Eli tätä lisää ;).

Jalkatreenin tulokset

Ensi viikolla tulee täyteen kaksi kuukautta tehotreeniä itsekseen ja PT:n kanssa. Tämä on toisen neliviikkoisjakson (<- onko tuo edes sana?!) kovin viikko, mikä tarkoittaa sitä, että ensi viikolla saa ottaa rennosti, aaaah. Ja mikäpäs siinä on rentoutuessa, kun viikko menee työmatkalla Hanoissa :).

Nyt onkin sitten aika kirjata jalkatreenin "tulokset" (eka treeni 1.9. --> vika treeni 7.10.):

• Takakyykky: 55kg, 3*12toistoa --> 72,5-75kg(lisäys kahteen viimeiseen sarjaan), 5*8toistoa
• Askelkyykkyhypyt (vain tämä kk): 3*20 (24.9.) --> 5*24
• Selänojennus: 3*15 --> 10kg(sylissä), 5*15
• Lankkupito olkakosketuksilla: 3*24 --> 5*30
• Polvennostot roikkuen: 3*15 --> 5*18
• Pito kylkilankussa: 2*35s --> 4*40s

*tasajalkahyppyjä ja taputuksia*

Kehitystä on siis tapahtunut! Tätä lisää!

Näin listattuna liikkeitä tuntuu muuten olevan melko vähän, mutta silti tämän päivän treeniin meni 2h + venyttelyt *silmienpyöritystä*. Sarjoja kun tässä vipassa kovassa treenissä on viisi ja jokaisen välissä pitäisi malttaa odottaa se pari minuuttia. Tätä menoa joku luulee, että asun salilla :D.

Kolme

Ai mitä? No, leuanvetoa!

Töistä lähtiessä oli vähän vätys olo; tiistain jalkatreeni painoi reisissä ja eilinen kiipeily käsissä. Tämän illan PT treeni meni kuitenkin hyvin ja tuntui, että annoin taas kaikkeni.

PT:n kanssa treenatessa on huippua, että lepotaukojen aikana ehtii jutella kaikenlaista. Tänään aiheena oli mm. miksi harjoitus menee reisille ja miten sen voi yrittää estää peppua aktivoimalla. Hähää, olihan siinä pokassa pitelemistä ;). Mitä? Likainen mielikuvitusko? Eeeei ainakaan minulla... Mainittakoon siis vielä, että PT on.. öö.. ihan hyvännäköinen vastakkaisen sukupuolen edustaja.

Pepun aktivoinnin lisäksi katsoimme myös takakyykyn liikerataa ja mahdollisia syitä selän kipeytymiseen. No, eihän siinä ollut muuta kuin, että yritän kyykätä oman liikkuvuuden rajoissa liian alas, minkä takia alaselkä pääsee pyöristymään = huono. Jatkossa ei siis tarvitse murehtia siitä, että kyykky jää vähän "vajaaksi", koska minun liikkuvuus ei edes mahdollista syvempää liikettä.