Leuanveto 10kg:n lisäpainolla

Tänään nousi yksi leuanveto 10kg:n lisäpainolla ja päälle 10+6 omalla kehonpainolla. Wohoo! Ei hullummin ottaen huomioon, että vielä tammikuussa lähtötilanne oli 3-4 leukaa kehonpainolla ja oliskohan 1,5 vuotta sitten yksi leuanveto 2,5kg:lla.

Tosin muistui mieleen yksi, olikohan tiede-lehden tekemä testi, jossa naistoimittaja lähti kokeilemaan, kuinka monta leukaa hän saa vedettyä kolmen kuukauden harjoittelulla. Lähtötilanne oli 0 ja lopputulos 21. Siis 21! Ihan käsittämätöntä... Taustalla henkilöllä oli lähinnä kestävyyslajeja, enimmäkseen juoksua, eikä juuri lainkaan voimaharjoittelua. Toisilla on lahjoja. Toisilla ei. Minulla ilmeisesti kovalla harjoittelulla vähän.

Eipä mulla sit muuta. Harjoittelu jatkuu :).

Kesän välituloksia salirintamalla

No nyt on aika kehua vähän itseä. Ja ehkä vähän valmentajaakin.

Tämän kevään treenimatka on ollut aivan huikea. Alkuvuodesta tuntui, ettei kehitystä juuri tapahdu. Leuanvetotreenit olivat järjestään tooosi raskaita, jalkatreenit sen sijaan menivät heittämällä läpi. Salitreenien lisäksi mukaan mahtui juoksua, suunnistusta ja kiipeilyä, joten urheilukertoja tuli viikkoon keskimäärin kuusi.

Touko-kesäkuussa alkoi kuitenkin tapahtua. Leuanvetotulos parani lähes joka viikko ja muutaman huonomman viikon jälkeen pääsin kaksinumeroiseen lukuun. 10 leuanvetoa nousi 16.6.2015 - painakaamme tämä päivämäärä historiankirjoihin ;).

Huhtikuussa treeniohjelmaan mukaan otettu penkkipunnerrus lähti myös tahmeasti liikkeelle, mutta maanantaina saavutin siinäkin uuden ennätyksen 50kg. Tämä siis ykkösmaksimi, edellisen ollessa 45kg. Ihan mahtavaa!

Myös jalkatreenit ovat vähitellen vaikeutuneet ja viime viikolla päästiin jalkatreeni & fartlek -yhdistelmällä jo ihan uusiin sfääreihin. Tänään lyötiin lisää pökköä pesään kun valmentaja oli laittanut takakyykky-ohjelmaan ykkösmaksimin 92,5kg (edellinen 85kg). Vähän piti hakea pohjaa 82,5kg:n ja 87,5kg:n suorituksista ja niin se reipas 90 kiloinenkin meni heittämällä. Enhän minä siihen malttanut hommaa jättää vaan latasin tankoon 97,5kg. Ja se nousi - puhtaasti vielä! Tämän jälkeen mätin tankoon vielä piskuiset 2,5kg, mutta siihen hyytyi tämä tyttö ja 100kg jäi vielä toistaiseksi saavuttamatta.

Nyt jatketaan kesä ja alkusyksy kovalla sali- ja juoksutreenillä ja katsotaan kuinka paljon tämä tyttö pystyy parantamaan kahden vuoden takaista puolimaratonaikaa. Rantamaratonin jälkeen olen kuitenkin päättänyt, että juoksut saavat jäädä, ainakin vähäksi aikaa, ja keskityn taas talvikaudella enemmän kiipeilyyn :).

Kymppi miinus - leuanvetoenkkoja viikosta toiseen!

Ihan käsittämätöntä kuinka leuanveto on ruvennu kulkemaan! Valkkukaan ei varmaan kohta usko kuinka mulla voi joka viikko mennä vähintään se yks leuanveto enemmän kuin edellisellä viikolla :D. Viime viikolla nousi 8 ja tänään melkein kymmenen! Ens viikolla täytyy varmaan laittaa kännykkä kuvaamaan niin muutkin uskovat, että näin sitä ennätyksiä vain tehtaillaan. Ja sen lisäksi, että ensin meni melkein 10, niin sit lepotauon jälkeen vedin 8 vielä perään. Hyvä minä!

Eilen hilpaisin myös hyväntuntuisen 7km:n juoksulenkin 5:44 keskinopeudella. Sitä edeltävät pari lenkkiä oli kyllä työn ja tuskan takana. Hengitys ei oikein kulkenut, vähän samoja oireita kuin viime syksynä, vaikka jalat olis kyllä varmaan vieny vaikka kuinka lujaa. Eli nyt vissiin alkaa näkyä voimapuolelle panostaminen tuon kestävyyspuolen heikentymisenä. Vaikka nojoo, ei mulla tuo kestävyyspuoli oo koskaan mikään järin vahva oo ollu... Jotain tarttis siis tehdä. Ei oo lapsena tullu vissiin riittävästi juoksenneltua villinä ja vapaana, et olis saanu riittävän hyvän pohjan hapenottokyvylle. Mut ehkä se tästä.

Hengityksen lisäksi mulla on ollu ongelmia nilkkojen kanssa ja tuossa ehti tulla parin viikon taukokin juoksemisesta. Lieneekö sitten varvaskenkien syytä tai missä vika, kun lenkkiä seuraavana päivänä kanta- ja nilkkaluun väli kipuilee ja kävely menee nilkuttamikseksi. Viimeksi kipu meni lopulta ohi pohjetta/akillesjännettä venyttelemällä, joten lieneekö sitten kyse vain jumista.

Kaiken muun treenin ohella olen viime viikot laittanut meidän puutarhaa kuntoon. Viime viikon aikana tuli lapioitua ja kärrättyä sellaiset kuusi tonnia multaa. Sitä edeltävien parin viikon illat menivät ojaa kaivaessa. Ai mitäkö puuhaan? No tuija-aitahan siitä tuossa viikonlopun aikana lopulta tuli :). Perjantaina ahkeroin myös 23 metriä vanhaa lauta-aitaa pakettiautoon ja pakettiautosta Sortti-asemalle kierrätyslavalle. Ei muuten ole mitään kovin kevyttä hommaa nostaa 2m pitkiä ja reilun metrin korkuisia aitaelementtejä yli metriä maasta, että sain nostettua ne jätelavalle. Vaikkei mulla nyt oikeasti ollut edes ongelmia aitojen kanssa, niin tokihan siitä vierestä löytyi ystävällinen mies joka tarjoutui avuksi viimeisten kaikista isoimpien kanssa ;).

Kahdeksan! ...ja vähän muutakin

Ai mitä? No leuanvetoa! 

Ja puhdasta sellaista. No okei, vähän nytkytin kropalla vauhtia parissa viimeisessä, mutta kun leuka nousi joka kerta tangon yli, niin kyllähän se lasketaan, eikö lasketakin? Niin ja huomiona, että tällä kertaa käsky kävi tehdä leuanvedot vastaotteella, joten eipä se vastaote niin kovin paljon myötäotetta heikompi olekaan :). Ja mikä positiivista, mun rimakauhu alkaa viimein taittua! Jippii! Olen ehkä maininnutkin, että mulla oli pitkään lähes kirjaimellinen rimakauhu, kun aina leuanvetotangon nähdessä iski epätoivo ja epäusko omaan tekemiseen. Nyt kun ensimmäiset 5-6 leuanvetoa menee helposti, niin sitä alkaa uskoa, että ehkä se pari enemmänkin vielä menee ;).

Ja tämän saavutuksen kunniaksi alla ensimmäinen salipose.

Okei, en osaa _oikeasti_ poseerata (kuten ehkä asiaan perehtyneet huomaavat), mutta eiköhän tuosta käy hyvin ilmi, että jotain tuolla selkäosastolla on tämän kevään aikana tapahtunut :D. Olen viime aikoina lähinnä ihmetellyt kainaloiden alta omituisesti levenevää selkää ja tämän kuvan ottamisen jälkeen rupesin toden teolla epäilemään, että mahtuukohan kesän juhlamekko enää päälle... (Naiset! *silmienpyöritys*)

Ja mekosta, ja kesästä, puheenollen. Äidin mielestä lihaksikas nainen ei ole naisellinen.

Se sai minut taas miettimään, että miksi treenaan miten treenaan. Fitneksen ollessa nyt oih! niin muodikasta, olen itse vierastanut ko. sanan käyttöä. Vaikka monet ovat hyvin kirjoittaneet (tässä wikipediaa siteeraten), että (physical) fitness on "a general state of good health, usually as a result of exercise and nutrition", niin silti nykypäivänä fitness yhdistetään lähes aina fitness-urheiluun ja sitä minä en ole tai tavoittele. Treenaan tavoitteellisesti, mutta en yritä järjestelmällisesti kasvattaa lihaksista tietyn kokoisia tai tietyn muotoisia. En myöskään diettaa vaikka vähähiilihydraattista tulikin kokeiltua. Nyt on kuitenkin urheilumäärät sitä luokkaa, että voin käytännössä syödä mitä vain (ja melkein pakko), että saan riittävästi energiaa. Eikä se paino silti nouse! (Jep, olen omituinen. Paino saisi mun tapauksessa ennemmin nousta kuin laskea...)

Niin, miksi treenaan? No mut hei, onhan se ihan törkeen hienoa ylittää itsensä ja saavuttaa asettamansa tavoitteet! Hyvä olo, jaksaminen, muuttunut ulkonäkö, jne. ovat kaikki vain sivutuotteita :).

Työkiireitä

Se on jännä fiilis ku koko alkuvuosi on mennyt 6krt/vk urheillen ja yhtäkkiä tulee samalle viikolle kaksi peräkkäistä "lepo"päivää työkiireiden takia. Toisen päivän iltana tuntui ettei ole urheillut ainakaan viikkoon! Tiesin, että kauhea työsuma jatkuisi vielä toisenkin viikon, joten laitoin suosiolla eka viikon jälkeen valkulle viestiä, et nyt ei vain kykene. Lopputuloksena oli "vain" seitsemän urheilupäivää kahden viikon ajalle. Kaaaaameaa. No ei oikeasti. Ei vain pystynyt.

Tällä viikolla olenkin päässyt jo kohtuullisen hyvin takaisin "normaaliin" päiväryhmiin, vaikka työpäivät venyvätkin vielä vähän pitkiksi. Ja eipä se ihan "normi" tuo tän viikon päivärytmikään ole ollut: aamulla töihin, suoraan töistä salille tai suunnistamaan, sieltä kotiin, vähän evästä nassuun ja pensasaidan istutusojan kaivamiseen. Kyllähän siinä kuoppaa kaivaessa hiki tulee :D.

No, korkeat stressitasot tuntuivat viime perjantain juoksulenkillä, kun hengityselimistö ei oikein pysynyt jalkojen mukana. Lisäksi venäytin oikean nilkan niin, että sitä on jomottanut koko viikon. Ärsyttää! Maanantaina ei noussut penkistä valkun ohjeistama 42,5-45kg vaan täytyi tyytyä pumppaamaan 40kg:lla. Yllättäen leukoja kuitenkin nousi se seitsemän puhdasta ja ihan vähän kasin alkua. Hyvä minä!

Tänään sain viimein haettua täydennystä protskuvarastoon ja päätin Carnebolicin sijaan ottaa kokeiluun laktoosittoman Whey Protein Isolate -valmisteen. Lisäksi ostin tuttavan suosituksesta maltoa antamaan energiaa kestävyyslajeihin. Kesällä kun on luvassa vähän enemmän pyöräilyä ;). Näistä makustelu- ja fiiliskommentteja myöhemmin.

Seitsemän (miinus)

Ai mitä? No, leuanvetoa!

Miinus ihan vain siitä, että viimeinen nousi vain nenään asti :D. Mutta kyllähän se jo melkein lasketaan, eikö lasketakin? Vaikka alkuvuoden kehitys tuntui hitaalta (sitä taidetaan kutsua "pohjan" rakentamiseksi), niin nyt tulokset ovat parantuneet viikko viikolta: 6.4. nousi viisi, 13.4. nousi kuusi (miinus) ja tänään 20.4. melkein se seitsemän leuanvetoa. Eli TAVOITE YLITETTY! Kakkua ja pullaa! Aaltoja! Hurraa huutoja!

Ja tarkennuksena vielä, että ennätystehtailu on onnistunut myötäotteella. Kapealla neutraaliotteella saattaisi mennä jopa enemmän, perinteisellä vastaotteella vähemmän. Nyt alkaa selvästi jo tuntemaan omat vahvuudet :).

Aloitin leuanvetotreenit tammikuussa 2012 ja ihan ensimmäinen nousi ennen kesälomia samana vuonna. Toista en edes muista, jossain vaiheessa syksyllä kuitenkin. Alkuvuosi 2013 oli melkoista turbulenssia ja tänne onkin tullut raportoitua loppuvuoden saavutukset: kolme nousi 26.9.2013 ja neljä 3.11.2013. Viime vuosi meni vähän miten meni ja lähtötilanne tammikuussa oli kolme ja puoli.

Mies oli tänään ihan hämmästynyt kuinka nopeaa kehitys on ollut. Että miten voi joka viikko mennä yksi enemmän. Hän kun on itse pitkään tavoitellut 20:ta leuanvetoa ja nyt on jo pidemmän aikaa mennyt se 19. Kovasti yritän aina tsempata sohvalla löhöten, kun mies rehkii täällä kotosalla ;). On kuitenkin ihan eri  asia parantaa tulosta kolmesta tai neljästä kuuteen kuin 19:ta 20:een!

Viisi

Ai mitä! No leuanvetoa! Puhdasta sellaista. High five! Myötäotteella. Eikä ollu edes kauhean hyvä päivä, eli uskoa on, että se tavoiteltu kuus vielä nousee ;). Vähän tässä on ehtinyt epätoivo iskeä, että niinköhän se koskaan menee. Toisaalta mitä nopeammin saavutan tavoitteen, niin sitä nopeammin pitäisi olla uusi mietittynä. Ja se ei tule olemaan helppoa! :D Vähän jo harkitsin palomiesten kuntotestiin treenaamista. Siis joo ei. En ole vaihtamassa alaa. Mutta 25 penkkipunnerrusta minuutissa 45kg:lla on niin kaukana, että siihen joutuis jo vähän aikaa tekemään töitä ;). No onhan siinä muitakin osa-alueita, mutta ne on ihan doable.

Maanantaina aloiteltiin valkun kanssa uusi treenisetup rentouttavan lomaviikon jälkeen. Kesän juoksu- ja suunnistuskisat lähestyvät, joten salitreenien lisäksi kalenteriin mahdutettiin suunnistukset, juoksulenkit ja eihän sitä nyt kiipeilystäkään malta luopua. Ensimmäinen setup-ehdotus sisälsi seitsemän treeniä viidelle päivälle, mutta itseni tuntien en uskaltanut sitoutua saleilemaan kahtena päivänä aamutuimaan (Ei. En edelleenkään ole aamu-urheiluihminen, vaikka aamuihminen muuten olenkin). Nyt kokeillaankin sitten yhden lepopäivän taktiikkaa, minkä pitäisi toimia ainakin alkuvuoden trackrecordin perusteella hyvin. Etenkin kun nyt salit ja muut treenit on jaksotettu viikon ajalle niin, ettei niiden pitäisi syödä toinen toisiaan.

Ja näin ensimmäisen treenijakson päätyttyä on hyvä listata myös kauden välitulokset:

• Leuanveto lähtötilanne 2*12 + 2*10 keskivahva kumpparilla 3/4 polven alla ja loput jalanpohjan alla > nyt 4*10 kevyt kumppari polven alla
• Leveä ylätalja 50kg > 60kg
• Alatalja 40-45kg > 65kg
• Etukyykky 40kg > 65kg
• Goblet-kyykky 16kg > 30kg

Tällä kertaa toistojen määrän kirjaaminen tekisi tulosten raportoinnista niin monimutkaista, että oikaistaan hieman ;). Yhteenvetona ehkä se, että esim. 65kg:n alatalja ei olisi edes hievahtanut ja olisin lyyhistynyt 65kg:n etukyykkytangon alle vielä tammikuussa, joten kehitystä on tapahtunut! Tästä on hyvä jatkaa!

228 leuanvetoa

Totta on! Uskokaa pois! No okei. Kuminauhalla avustettuna, mutta silti! 228 leuanvetoa! Tammikuun aikana. Ja kuminauha on siis se salin kapeampi sininen, parin sormen levyinen ja sekin polven alla. Enimmäkseen. No alussa piti olla vähän myös jalapohjan alla, mutta ei enää.

Yläkroppapäivä tosiaan alkaa aina rennolla 4*12 (=48!) leuanvedolla kuminauhalla avustettuna ja jatkuu jossain välissä ohjelmaa negatiivisella leuoilla (eli sitä kun hypätään tankoon ja valutetaan sieltä hitaasti alas), joita jaksoin tammikuussa tehdä 77 (noiden 228 lisäksi). Sitten tietysti "vähän" alataljaa, pystypunnerruksia, hauiksia jne., niin avot ei veri kierrä seuraavana yönä käsissä :D.

Edellisenä treenipäivänä oli salilla taas ruuhkaa ja kaksi siskosta vei kaikki apukuminauhat. Päädyin sitten heidän kanssa vetämään leukaa vuorotellen ja kertomaan hullusta tavoitteestani. Pakkohan se oli selittää, kun ohjelmassa oli sama 4*12 leuanvetoa, mutta 3s palautuksilla alas, että mitä mie oikein puuhaan. Pyörittelivät vähän silmiään. Tosin rupesivat kyllä siinä harkitsemaan PT:n palkkaamista, kun kerroin minkälaisessa valmennuksessa tällä hetkellä olen.

Asetin 1,5 vuotta sitten tavoitteeksi kuusi leuanvetoa, mutta vasta nyt tuntuu, että treenaan oikeasti sitä kohti. Jos ei tällä treenillä leuanvetotulokset nouse, niin ei sitten millään! Kiitos uuden etävalmentajan!

20 leuanvetoa ja vähän muutakin

Olo oli tänään työpäivän päätteeksi vähän heikko, yökötti ja vatsakin oli sekaisin. PT treeni oli kuitenkin sovittu, joten eihän se auttanut kuin suunnata salille. "I've paid for it, so I'll suffer it" (vaikkei se aina niin fiksua oliskaan).

Olo oli alkulämpän jälkeen onneksi hyvä, treeni kulki (ihan okei), mutta tunnin treenin jälkeen kuppi oli taas nurin. Toisesta syystä vain. PT nimittäin pisti mut tänään sellaiseen rääkkiin, että heikotuksen sijaan nyt on ihan hakattu olo. Just like the old days, I would say. Muistuu nimittäin mieleen viime syksyn ensimmäinen PT treeni, jonka jälkeen olin kyllä rikki monta päivää :).

Ensimmäinen patteri sisälsi leuanvetoja ja punnerruksia vuoron perään. Yksi aina kumpaakin. PT kysyi, että otetaanko kuminauha jeesaamaan leuanvedoissa, mihin totesin ykskanttiin, että lähtökohtaisesti pitäis mennä ilman. Ja menihän ne! Huikeat 20! No olihan siinä aina punnerrus ja käsien ravistelu välissä, mutta silti! Viimeinenkin nousi puhtaasti ylös, joten eihän sitä tiedä vaikka olis mennyt enemmänkin *wink*.

Seuraava patteri olikin sitten vatsoille. Ensin lankkupidosta polvet rintaan jalat TRX remmeillä ilmassa, jonka jälkeen vatsarutistus ylätaljalla 30kg:n lisäpainolla. Molempia 15 toistoa ja yhteensä neljä kierrosta.Tähän asti kaikki meni hyvin ja oli kivaa.

Kunnes piti siirtyä kyykkäämään, jolloin homma rupes hajoilemaan. En meinannut millään jaksaa kymmentä toistoa peruskyykkyä 60kg:lla. Jalat oli ihan soosia. Siis mitä ihmettä! Tiputettiin paino 50kg:aan ja silti 15 toistoa oli työläs. Whooot?! Peruskyykyn kaverina oli vielä 20 askelkyykkyhyppyä, joten sykkeet huiteli 180bpm:n tienoilla ja paha olo alkoi hiipiä takaisin. Ennen viimeistä, neljättä paria, piti haukata ihan kunnolla happea, että uskalsin tangon alle. Pelkäsin, että lyyhistyn kasaan.

Näin jälkikäteen on joka tapauksessa ihan voittajafiilis. 20 leukaa! Mitä nyt vatsalihakset, ja pakarat, ja yläselkä saattaa olla huomenna kipeät, mutta tietääpä taas tehneensä jotain. Tätä lisää!

Neljä

Ai mitä? No leuanvetoa!

Tammikuussa asetin itselleni tavoitteen: pystyn tänä vuonna vetämään ainakin yhden leuan. En muista milloin nousi ensimmäinen, kaksi nousi jo ennen kesää.

Elokuun puolessa välissä asetin uudet tavoitteet: vähintään kuusi leukaa, yhden käden punnerruksia ja punnerruksia käsinseisonnasta. 26.9.2013 nousi kolme, tänään 3.11.2013 neljä. PT sanoi, että kuusi leukaa pitäisi nousta ennen joulua. Kova tavoite. Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää ;).

Nälkä

Minulla on koko viikon ollut kaamea nälkä. Koko ajan. Jatkuvasti. Tai no, ehkä tunnin olen syönnin jälkeen pärjännyt, jonka jälkeen ajatukset ovat taas hakeutuneet ruokaan. Kalorilaskurin mukaan olen koko viikon syönyt tasaisesti ~2000kcal, mikä on jopa aavistuksen enemmän kuin elo-syyskuussa, jolloin lukemat olivat keskimäärin 1800-1900kcal. Noh, pieni laskutoimitus - peruskulutus 1500kcal + 600-700kcal urheilua päivässä - osoittaa, että enemmän murkinaa pitäisi saada rinnan alle.

Ongelmana on kuitenkin se, että olen tietoisesti vähentänyt hiilareita (= helposti paljon kaloreita), mikä tarkoittaa, että proteiinia pitäisi syödä reilusti enemmän. Mutta miten? Työpaikkalounaan valikoimaa on vähän paha mennä muuttamaan ja siellä joudun tyytymään (yllättävän!) rasvapitoiseen ruokaan. Raejuusto, rahka ja soija90-proteiinijuoma kuuluvat jo lähes jokaiseen päivään. Kotona onneksi saan laitettua kanaa, tonnikalaa tai jotain muuta proteiinipitoista, mutta enemmän pitäisi silti syödä.

No juu, ehkä stressaan turhaan. Paino on kuitenkin tämän päivän mittauksen mukaan hienoisessa nousussa ja rasvaprosentin pysyessä samana voinen turvallisesti olettaa, että lihasmassaahan sitä on kehitetty lisää \o/. Harva nainen tuulettaa, kun paino nousee ;).

Tänään treenailtiin taas PT:n kanssa ja vaikka eilisen kiipeilyn jäljiltä kädet olivat spaghettia, leukoja nousi 3,5 (wohoo!) ja käsinseisontapunnerrusharjoituksissakin siirryttiin aivan uudelle tasolle. Olen tähän mennessä tehnyt *insert monsterword here* siten, että polvet ovat penkin päällä tai jalat penkin päällä suorana, lantiossa 90 asteen kulma, pää alaspäin ja siitä punnerrus (älkää koettako tätä kotona). Tänään nostettiinkin sitten jalat jo seinälle, vartalo ei ollut vielä ihan pystysuorassa, mutta yhtä kaikki, punnerrukset menivät siitäkin jo puoleen väliin asti tai vähän yli! (älkää todellakaan kokeilko tätä kotona!)

Kolme

Ai mitä? No, leuanvetoa!

Töistä lähtiessä oli vähän vätys olo; tiistain jalkatreeni painoi reisissä ja eilinen kiipeily käsissä. Tämän illan PT treeni meni kuitenkin hyvin ja tuntui, että annoin taas kaikkeni.

PT:n kanssa treenatessa on huippua, että lepotaukojen aikana ehtii jutella kaikenlaista. Tänään aiheena oli mm. miksi harjoitus menee reisille ja miten sen voi yrittää estää peppua aktivoimalla. Hähää, olihan siinä pokassa pitelemistä ;). Mitä? Likainen mielikuvitusko? Eeeei ainakaan minulla... Mainittakoon siis vielä, että PT on.. öö.. ihan hyvännäköinen vastakkaisen sukupuolen edustaja.

Pepun aktivoinnin lisäksi katsoimme myös takakyykyn liikerataa ja mahdollisia syitä selän kipeytymiseen. No, eihän siinä ollut muuta kuin, että yritän kyykätä oman liikkuvuuden rajoissa liian alas, minkä takia alaselkä pääsee pyöristymään = huono. Jatkossa ei siis tarvitse murehtia siitä, että kyykky jää vähän "vajaaksi", koska minun liikkuvuus ei edes mahdollista syvempää liikettä.

Kehityskelpoinen yksilö

Eilen treenattiin taas PT:n kanssa ja ai että oli mukavaa! Viime viikon epätoivoiset yritykset harjoitella käsinseisontapunnerruksia olivat muisto vain, kun samat harjoitukset sujuivat tällä kertaa ongelmitta. Oltiin molemmat ihan ihmeissään, että mitä tässä on viikon aikana oikein tapahtunut :D.

Tällä kertaa treenattiin myös leuanvetoja kuminauhalla keventäen. PT löysi mulle vain suht. löysän kuminauhan ja tuumas, et noh, onpahan sitten vähän rankempi treeni. Mutta niinpä vaan yllätin taas PT:n suoriutumalla harjoituksesta mallikkaasti. 3*6 leukaa ja jokaisen sarjan välissä miestenpunnerruksia kädet steppilaudalla. Mikäli kehitys jatkuu samaa tahtia, pitäisi leukoja kuulemma nousta jouluun mennessä se tavoiteltu 6, jihuu! Kehityskelpoinen yksilö totta tosiaan!

Töissä tuli eilen puhetta tästä minun treeni-innostuksesta ja PT:n palkkaamisesta ja joku kysyi, että mitäs sitten puolen vuoden tai vuoden päästä? Että eikö koko homma mene vähän hukkaan, jos treenit jää vain tähän syksyyn? Ei kyllä ainakaan minun tapauksessa. Olen jo niin paljon oppinut ruokavaliosta, saliharjoittelusta, lihaksista ja omasta kehostani, että vaikken personal traineria hyödyntäisi tämän jälkeen enää koskaan, on minulla nyt jo hyvät valmiudet itsenäiseen harjoitteluun.

PT:kin sanoi minulle jo heti ensi tapaamisella, että tarkoituksena ei ole, että näkisimme joka viikko seuraavan kolmen vuoden ajan vaan, että oppisin treenaamaan itsenäisesti. Jatkossa voisin sitten käyttää häntä apuna uusien saliohjelmien tekemiseen. Tämä kyllä kuulostaa itseasiassa aika huonolta bisnekseltä, mutta minun korvaan vallan sopivalta ratkaisulta :).


p.s. PT teetti minulla jälleen kerran sellaisen tappopohjetreenin, että oksat pois. Niin ja tämän päiväinen itsenäinen jalkatreeni tuskin auttoi tilannetta (hups), joten katsotaan kuinka kipeä olen sunnuntaina kun pitäisi juosta viimeinen pitkä lenkki ennen parin viikon päässä siintävää puolimaratonia.