Tammikatsaus

Apua! Mihin nämä viikot ja kuukaudet oikein vierii! Kirjoittaminen on ollut näiden kahden ja puolen kuukauden aikana monta monituista kertaa mielessä, mutta aina ajatukset ovat harhailleet muualle. Marras-joulukuussa tuli painettua pitkää työpäivää eikä töistä päässyt eroon oikein kotonakaan. Töiden ohella urheilin sen mitä jaksoin. Alkuvuoden 6krt/vk keveni 4krt/vk, joista kaksi salikertaa, yksi kiipeily ja yksi juoksu. Saatoin kuulla puhelimessa, kun valmentaja pyöritteli päätään kehottaessaan keventämään entisestään, mikäli jaksaminen ei riitä. Mutta kun urheilu on se yksi henkireikä! Vielä paskempi fiilis (anteeksi karkea kielenkäyttö) olis tullut siitä, jos olisin lyyhistynyt työpäivän päätteeksi sohvalle ja homehtunut sinne.

Joulukuun 21.pv koitti kuitenkin ansaittu loma, joka alkoi 30 tunnin matkustamisella toiselle puolelle maapalloa. Edessä oli kolme viikkoa kesää keskellä talvea - Uudessa-Seelannissa! Matkaraporttiahan olisin voinut kirjoitella jo paikan päältä, mutta en jaksanut. Ymmärrättehän? Tiedätte varmaan sen tunteen, kun haluaa heittää läppäreillä, tableteilla ja kännyköillä vesilintua ja vain nauttia hetkestä. Carpe diem. Oikein ärsytti kuinka paljon reissussa piti käyttää kännykkää navigointiin, reittisuunnitteluun, hotellien varaamiseen jne. jne. Mutta minkäs teet, kun etukäteen ei ollut varattuna muuta kuin ensimmäinen hotelli, vuokra-auto ja lauttamatkat saarelta toiselle. Noh. Sen verran paljon tuli urheiltua ja nähtyä upeita maisemia, että kirjoitan sen matkaraportin. Jos en heti. Niin vaikka sitten kesäkuussa! Ni. Ettäs tiedätte. Jääkää siis kuulolle :D.

Sen verran pitää kuitenkin paljastaa, että reissun ensimmäisenä viikonloppuna onnistuin telomaan nimettömän sormeni (the ring finger) niin pahasti, että olin monta kertaa valmis menemään paikalliselle lääkärille kuvauttamaan sen. Päädyin kuitenkin pitämään tee-se-itse lastaa ja teippausta, koska mitä muuta ne lääkäritkään olisivat voineet asialle tehdä? Sormi jatkoi kipuilua koko reissun ajan. Ja reissun jälkeen. Joten tammikuussa kävin työterveyslääkärillä kuvauttamassa sen. Murtumaa ei kuulemma ollut, eli nivelsiteet menny vaan pahasti. Hoitona lastan sijaan käyttöä kivun sallimissa rajoissa. Nyt accidentista on kohta kuusi viikkoa, eikä sormen liikkuvuus ole lähelläkään normaalia. Puhumattakaan siitä, että sormukset mahtuisivat siihen. Turvotusta, kipua ja liikerajoituksia on siis varmasti vielä pitkään, mutta viime viikolla pääsin onneksi jo salille ja mavet sun muut onnistuu vetoremmin turvin onneksi ihan hyvin.

Maanantaina soiteltiin taas valmentajan kanssa kuulumisia ja mietittiin tavoitteita tälle keväälle/vuodelle. Harhauduin siinä sitten puhumaan Bodom Trail runista (5.5.) ja pakkohan sinne 12km:n osuudelle oli laittaa ilmo sisään. Myös Lappee-Jukolaan (18.-19.6.) on jo meidän joukkue ilmoitettu, eli tänä keväänä ja kesänä juostaan pääasiassa metsässä :). Voimatreeni on edelleen lähellä sydäntä ja se käsilläseisontapunnerrus menee vielä jossain välissä. Lisäksi ruvetaan laittamaan pökköä pesään maastavetoihin ja penkkipunnerruksiin tavoitteena 2,5*kehonpaino mavessa ja 1*kehonpaino penkissä. Saa nähdä miten käy ;).

Ai niin! Ja tämä neiti on myös parantunut syksyn anemiasta! Hemoglobiini tammikuussa 143. Wohoo!

Kauden ennätysvetoja

Tällä viikolla on taas vedetty tämän kevään enkkoja salilla. Leuanveto jäi edelleen siihen reiluun yhdeksään (damn!) vaikka optimistina otin suorituksen myös videolle, et jos vaikka menis toiselle kymmenelle. Sen lisäksi tuli liikautettua alataljassa 80kg (kolmiolla) ja tänään maastavetoa 100kg:lla. Siitäkin valkun pyynnöstä video, alla :). Vähä mulla on rimppakintut!

Tässä on pitkin kevättä heiluteltu mavessa kevyitä 60-80kg:n tankoja ja mie oon sit tunnollisesti joka kerta kuitannu treenipalautteeseen että "iisi setti :)". Jossain vaiheessa valkku oli silleen et "Iisi! No johan!" Siinä vaiheessa tajusin, et mä oon vähän niinkun unohtanu kertoa hälle, että maven ykkösmaksimi viime syksyltä on 110kg *grin*. No sen jälkeen rautaa onkin laitettu vähän enemmän tankoon ;).

Valkun kommentit yo. videoon oli, et vähän kyykystä lähtee ja paino päkiöillä. Niitä kun sais vähän fiksattua niin sais taka-akselin paremmin mukaan ja enemmän rautaa tankoon. Itsekin huomasin tuossa jo tehdessä, että meinaa turhaa kaatua eteenpäin. Pientä viilausta, ja tuo viime syksyn enkka ylittyy heittämällä :). Maven lisäksi seuraavat ennätystavoitteet on ehdottomasti penkissä. Siinä ei meinaa tulokset parantua sitten millään! argh!