Apua! Mihin nämä viikot ja kuukaudet oikein vierii! Kirjoittaminen on ollut näiden kahden ja puolen kuukauden aikana monta monituista kertaa mielessä, mutta aina ajatukset ovat harhailleet muualle. Marras-joulukuussa tuli painettua pitkää työpäivää eikä töistä päässyt eroon oikein kotonakaan. Töiden ohella urheilin sen mitä jaksoin. Alkuvuoden 6krt/vk keveni 4krt/vk, joista kaksi salikertaa, yksi kiipeily ja yksi juoksu. Saatoin kuulla puhelimessa, kun valmentaja pyöritteli päätään kehottaessaan keventämään entisestään, mikäli jaksaminen ei riitä. Mutta kun urheilu on se yksi henkireikä! Vielä paskempi fiilis (anteeksi karkea kielenkäyttö) olis tullut siitä, jos olisin lyyhistynyt työpäivän päätteeksi sohvalle ja homehtunut sinne.
Joulukuun 21.pv koitti kuitenkin ansaittu loma, joka alkoi 30 tunnin matkustamisella toiselle puolelle maapalloa. Edessä oli kolme viikkoa kesää keskellä talvea - Uudessa-Seelannissa! Matkaraporttiahan olisin voinut kirjoitella jo paikan päältä, mutta en jaksanut. Ymmärrättehän? Tiedätte varmaan sen tunteen, kun haluaa heittää läppäreillä, tableteilla ja kännyköillä vesilintua ja vain nauttia hetkestä. Carpe diem. Oikein ärsytti kuinka paljon reissussa piti käyttää kännykkää navigointiin, reittisuunnitteluun, hotellien varaamiseen jne. jne. Mutta minkäs teet, kun etukäteen ei ollut varattuna muuta kuin ensimmäinen hotelli, vuokra-auto ja lauttamatkat saarelta toiselle. Noh. Sen verran paljon tuli urheiltua ja nähtyä upeita maisemia, että kirjoitan sen matkaraportin. Jos en heti. Niin vaikka sitten kesäkuussa! Ni. Ettäs tiedätte. Jääkää siis kuulolle :D.
Sen verran pitää kuitenkin paljastaa, että reissun ensimmäisenä viikonloppuna onnistuin telomaan nimettömän sormeni (the ring finger) niin pahasti, että olin monta kertaa valmis menemään paikalliselle lääkärille kuvauttamaan sen. Päädyin kuitenkin pitämään tee-se-itse lastaa ja teippausta, koska mitä muuta ne lääkäritkään olisivat voineet asialle tehdä? Sormi jatkoi kipuilua koko reissun ajan. Ja reissun jälkeen. Joten tammikuussa kävin työterveyslääkärillä kuvauttamassa sen. Murtumaa ei kuulemma ollut, eli nivelsiteet menny vaan pahasti. Hoitona lastan sijaan käyttöä kivun sallimissa rajoissa. Nyt accidentista on kohta kuusi viikkoa, eikä sormen liikkuvuus ole lähelläkään normaalia. Puhumattakaan siitä, että sormukset mahtuisivat siihen. Turvotusta, kipua ja liikerajoituksia on siis varmasti vielä pitkään, mutta viime viikolla pääsin onneksi jo salille ja mavet sun muut onnistuu vetoremmin turvin onneksi ihan hyvin.
Maanantaina soiteltiin taas valmentajan kanssa kuulumisia ja mietittiin tavoitteita tälle keväälle/vuodelle. Harhauduin siinä sitten puhumaan Bodom Trail runista (5.5.) ja pakkohan sinne 12km:n osuudelle oli laittaa ilmo sisään. Myös Lappee-Jukolaan (18.-19.6.) on jo meidän joukkue ilmoitettu, eli tänä keväänä ja kesänä juostaan pääasiassa metsässä :). Voimatreeni on edelleen lähellä sydäntä ja se käsilläseisontapunnerrus menee vielä jossain välissä. Lisäksi ruvetaan laittamaan pökköä pesään maastavetoihin ja penkkipunnerruksiin tavoitteena 2,5*kehonpaino mavessa ja 1*kehonpaino penkissä. Saa nähdä miten käy ;).
Ai niin! Ja tämä neiti on myös parantunut syksyn anemiasta! Hemoglobiini tammikuussa 143. Wohoo!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste käsinseisontapunnerrus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste käsinseisontapunnerrus. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 3. helmikuuta 2016
tiistai 17. marraskuuta 2015
Käsilläseisontaa
Asetin itselleni tavoitteen. Seison käsillä itsenäisyyspäivään mennessä (siis seinää vasten). Kysyin valmentajalta, et jos se onnistuu, niin milloin menee käsinseisontapunnerrus. Sanoi, että tammikuussa.
Joku kommunikaatiokatko meillä kuitenkin tuli, kun viime viikon torstain salitreenissä oli kohta:
"Vauhti+loikka -> seinää vasten käsilläseisontaan, 3 x 4"
Siis kun en osaa seistä käsillä! Edes seinää vasten! Ja mikä ihmeen vauhtiloikka. Just joo. Tapan vielä itseni. Niska poikki ja viikonlopun hääpäivämatka Milanoon jää väliin. Ja miehestä tulee leski nuorellä iällä.
Ei kantti kuitenkaan riittänyt olla kokeilematta. Selailin Sportyfeelin harjoituksia vähän eteenpäin ja hyppäsin suoraan 25. päivän harjoitukseen, jossa harjoiteltiin käsilläseisontaan ponnistamista. Siinä sitten potkiskelin seinän vieressä ja ensimmäinen kunnon käsilläseisonta olikin sit suoraan ilman seinää, kun vauhdit loppuivat juuri sopivasti. Vieressä ollut mieshenkilökin kysyi, et yritänkö seistä käsillä seinää vasten, kun se sujuu ihan hyvin ilmankin :D. Muutaman kerran sit pönötin lyhyen aikaa ilman seinää ja pari kertaa seinää vasten.
Ei se sit niin vaikeaa ollutkaan!
Tänään taas salitreenin aluksi muutamia harjoitteita ja nyt alkaa jo uskallus ja usko riittää, että pysyy pidempäänkin. Mies sit vaati kotona, et pitää näyttää miten se homma sujuu ja mie lupasin, jos hän ottaa kuvan. Räpelsinpä siinä sitten vaikka kuinka kauan salitreenistä väsyneellä kropalla ja lopputuloksena yksi onnistunut suoritus ja yksi kuva, jossa asento on jo lyhistynyt.
Joku kommunikaatiokatko meillä kuitenkin tuli, kun viime viikon torstain salitreenissä oli kohta:
"Vauhti+loikka -> seinää vasten käsilläseisontaan, 3 x 4"
Siis kun en osaa seistä käsillä! Edes seinää vasten! Ja mikä ihmeen vauhtiloikka. Just joo. Tapan vielä itseni. Niska poikki ja viikonlopun hääpäivämatka Milanoon jää väliin. Ja miehestä tulee leski nuorellä iällä.
Ei kantti kuitenkaan riittänyt olla kokeilematta. Selailin Sportyfeelin harjoituksia vähän eteenpäin ja hyppäsin suoraan 25. päivän harjoitukseen, jossa harjoiteltiin käsilläseisontaan ponnistamista. Siinä sitten potkiskelin seinän vieressä ja ensimmäinen kunnon käsilläseisonta olikin sit suoraan ilman seinää, kun vauhdit loppuivat juuri sopivasti. Vieressä ollut mieshenkilökin kysyi, et yritänkö seistä käsillä seinää vasten, kun se sujuu ihan hyvin ilmankin :D. Muutaman kerran sit pönötin lyhyen aikaa ilman seinää ja pari kertaa seinää vasten.
Ei se sit niin vaikeaa ollutkaan!
Tänään taas salitreenin aluksi muutamia harjoitteita ja nyt alkaa jo uskallus ja usko riittää, että pysyy pidempäänkin. Mies sit vaati kotona, et pitää näyttää miten se homma sujuu ja mie lupasin, jos hän ottaa kuvan. Räpelsinpä siinä sitten vaikka kuinka kauan salitreenistä väsyneellä kropalla ja lopputuloksena yksi onnistunut suoritus ja yksi kuva, jossa asento on jo lyhistynyt.
Tästä se lähtee!
tiistai 10. marraskuuta 2015
I love my handels! Or not...
Well hello jenkkakahvat! Toisilla läski kertyy pyllyyn ja reisiin, mulla pulpahtaa ensin ulos rakkauskahvat :D. Olisko se niin, et jos nainen tarttee rasvaa lastenhankintaan, niin sitä varten tarvitaan myös ne kahvat?
On tosiaan tuo lihotuskuuri lähtenyt ihan hyvin käyntiin ja miehellekin ehdin jo päivitellä, et miks niiden kilojen pitää piru vie noihin jenkkakahvoihin kertyä. Hän siihen kommentoimaan, ettei hänkään niitä ole tilannut. Ei kuulemma ole sitoutunut tähän hommaan nyt ollenkaan ;P.
Olo alkaa kaiken tämän syömisen, 13-kertaisen päivittäisen rauta-annoksen ja monivitamiinien napsimisen jälkeen vähitellen normalisoitua ja olen ollut suorastaan "ilomielinen". Viime viikolla nauroin miehen jutuille yks ilta niin hysteerisesti, että meinasi paniikki iskeä ja itku tulla. Edellisestä kerrasta on niiiin pitkä aika! Kiloja on tullut lisää varmaan se 2-3, mikä on nyt tavoitteena säilyttää (vähintään) vaikka sali- ja juoksutreenit aloitettiin taas viime viikolla.
Tänään iski kuitenkin salilla järkytys, kun tajusin, että massan lisäys ei sit treenien kannalta olekaan ihan hyvä idea, kun puhutaan kehonpainolla tehtävistä harjoituksista (*no daah*). 2-3kg lisää leuanvetoon > Ei jaksa niin montaa kuin ennen! Ja tänään kun aloiteltiin taas käsinseisontapunnerrusharjoituksia, niin siinähän sitä massasta vasta haittaa onkin. Pitäis muka jaksaa nostaa koko kroppa ylös käsien varaan. Byhyy!
Nyt kuitenkin on ensin opeteltava seisomaan käsillä ja sitä varten tulostin itselle Sportyfeelin käsilläseisonta haasteen ohjeet, joiden avulla pitäisi 30 päivässä hanskata homma. Ainakin serkku oli noiden ohjeiden perusteella onnistunut, joten enköhän minäkin. Tavoitteena käsinseisonta itsenäisyyspäivänä!
On tosiaan tuo lihotuskuuri lähtenyt ihan hyvin käyntiin ja miehellekin ehdin jo päivitellä, et miks niiden kilojen pitää piru vie noihin jenkkakahvoihin kertyä. Hän siihen kommentoimaan, ettei hänkään niitä ole tilannut. Ei kuulemma ole sitoutunut tähän hommaan nyt ollenkaan ;P.
Olo alkaa kaiken tämän syömisen, 13-kertaisen päivittäisen rauta-annoksen ja monivitamiinien napsimisen jälkeen vähitellen normalisoitua ja olen ollut suorastaan "ilomielinen". Viime viikolla nauroin miehen jutuille yks ilta niin hysteerisesti, että meinasi paniikki iskeä ja itku tulla. Edellisestä kerrasta on niiiin pitkä aika! Kiloja on tullut lisää varmaan se 2-3, mikä on nyt tavoitteena säilyttää (vähintään) vaikka sali- ja juoksutreenit aloitettiin taas viime viikolla.
Tänään iski kuitenkin salilla järkytys, kun tajusin, että massan lisäys ei sit treenien kannalta olekaan ihan hyvä idea, kun puhutaan kehonpainolla tehtävistä harjoituksista (*no daah*). 2-3kg lisää leuanvetoon > Ei jaksa niin montaa kuin ennen! Ja tänään kun aloiteltiin taas käsinseisontapunnerrusharjoituksia, niin siinähän sitä massasta vasta haittaa onkin. Pitäis muka jaksaa nostaa koko kroppa ylös käsien varaan. Byhyy!
Nyt kuitenkin on ensin opeteltava seisomaan käsillä ja sitä varten tulostin itselle Sportyfeelin käsilläseisonta haasteen ohjeet, joiden avulla pitäisi 30 päivässä hanskata homma. Ainakin serkku oli noiden ohjeiden perusteella onnistunut, joten enköhän minäkin. Tavoitteena käsinseisonta itsenäisyyspäivänä!
torstai 14. marraskuuta 2013
Kestävyysharjoittelua
Jippii! Aivan mielettömän hyvät PT treenit viime ja tällä viikolla! Olin niin kuollut viime torstaina, ettei kävely meinannut onnistua, saati protskun sekoittaminen shakerissa. Teki kotona mieli vain kaatua sänkyyn.. ja no.. nukahtaa.
Vedettiin ensimmäistä kertaa voimatreenin sijaan kestävyystreeni. Pitkiä sarjoja kiertoharjoitteluna lyhyillä palautuksilla. Epämääräisiä ilmeitä, puhinaa ja sotahuutoja. Sykkeet pilvissä koko treenin ajan. Oli aika samanlainen fiilis, kuin ihan ensimmäisen 30min PT treenin jälkeen, mukiloitu.
Tänään treeni aloitettiin vähän "rennommin" käsinseisontapunnerrusharjoituksilla, jotka kyllä sujuvat, mutta itsenäisesti tehty punnerrus on kyllä vielä niiiiin kaukana. Seuraavaksi yhdenkädenpunnerruksia, jotka ovat jo lähes puhtaita \o/. Ja sit lähdettiin taas. Takakyykkyjä ja suorinjaloinmaastavetoja. TRX soutuja ja punnerruksia. Ja loppuun sama rääkki kuin viime viikolla. Kokeilkaapa seuraavaa:
Vedettiin ensimmäistä kertaa voimatreenin sijaan kestävyystreeni. Pitkiä sarjoja kiertoharjoitteluna lyhyillä palautuksilla. Epämääräisiä ilmeitä, puhinaa ja sotahuutoja. Sykkeet pilvissä koko treenin ajan. Oli aika samanlainen fiilis, kuin ihan ensimmäisen 30min PT treenin jälkeen, mukiloitu.
Tänään treeni aloitettiin vähän "rennommin" käsinseisontapunnerrusharjoituksilla, jotka kyllä sujuvat, mutta itsenäisesti tehty punnerrus on kyllä vielä niiiiin kaukana. Seuraavaksi yhdenkädenpunnerruksia, jotka ovat jo lähes puhtaita \o/. Ja sit lähdettiin taas. Takakyykkyjä ja suorinjaloinmaastavetoja. TRX soutuja ja punnerruksia. Ja loppuun sama rääkki kuin viime viikolla. Kokeilkaapa seuraavaa:
- Maljakyykky, sylissä 16kg kahvakuula
- Etuheilautus, 16kg kahvakuula
- Hauiskääntö ja pystypunnerrus jatkuvana liikkeenä, 7-8kg käsipainoilla
- Kyykkyhyppy 16kg:n kahvakuulan kanssa
Kaikki liikkeet putkeen, neljä kierrosta, toistoja jokaisessa liikkeessä 7,8,9 ja 10. Puolen minuutin - minuutin palautus kierrosten välissä. Syke lopussa 187bpm. Viimeiset pystypunnerrukset olivat kyllä kaukana puhtaista, mutta PT kehui että tsemppasin hyvin enkä luovuttanut. Ei ole tapana :).
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Endorfiiniöverit
Levottomista öistä, unista, heräilyistä, haukotteluista, jännityksestä, stressistä, sydämentykytyksistä, pimeistä aamuista ja illoista... niistä on viime viikko tehty. Kuitenkin, kun tänään salilla vedin ensimmäiset vedot soutulaitteella, asiat kutistuivat vähitellen olemattomiin ja mieli tyhjentyi. Tänään jos koskaan tunsin, että urheilu on henkireikä, joka vapauttaa arkisista asioista, antaa hengähdystauon ja lisää energiaa. Hyvän treenin aikana, ja sen jälkeen, kaikki on mahdollista. Endorfiinit jylläävät.
Mielihyvää lisäsi PT:n hyvä tsemppaus ja kehut. Tänään high fiven arvoinen suoritus oli, kun kerroin tehneeni lauantaina vipupunnerruksia suorin jaloin. Eli kyseessä perinteisen etunojapunnerruksen variaatio, jossa toinen käsi on mahdollisimman suorana sivulla esim. pallon päällä. Treenin tavoitteena, mikäs muukaan, kuin yhden käden punnerrus :). Alla olevasta kuvasta poiketen, joudun vielä pitämään jalat melko harallaan, mutta enää en aio laskea polvia maahan! Nyt tarvitaan vain rohkeutta ja uskoa omiin voimiin laskeutua riittävän alas. Pudotus on onneksi lyhyt ;).
Tänään myös käsinseisontapunnerrusharjoitukset onnistuivat hieman viime viikkoista paremmin, ojentajapunnerrusten lisäksi jaksoin vielä hyvän sarjan ojentaja-laitteella ja vatsalihastreeni aloitettiin voimapyörällä, joka meni sekin paljon paljon edelliskertaa paremmin. Jäi taas ihan älyttömän hyvä fiilis koko treenistä!
Tällä viikolla vielä kova käsitreeni, jonka jälkeen hyvillä mielin kevyen viikon viettoon!
Mielihyvää lisäsi PT:n hyvä tsemppaus ja kehut. Tänään high fiven arvoinen suoritus oli, kun kerroin tehneeni lauantaina vipupunnerruksia suorin jaloin. Eli kyseessä perinteisen etunojapunnerruksen variaatio, jossa toinen käsi on mahdollisimman suorana sivulla esim. pallon päällä. Treenin tavoitteena, mikäs muukaan, kuin yhden käden punnerrus :). Alla olevasta kuvasta poiketen, joudun vielä pitämään jalat melko harallaan, mutta enää en aio laskea polvia maahan! Nyt tarvitaan vain rohkeutta ja uskoa omiin voimiin laskeutua riittävän alas. Pudotus on onneksi lyhyt ;).
 |
| Etunojapunnerrus toinen käsi pallolla, a.k.a. vipupunnerrus (nimi ja kuva täältä) |
Tällä viikolla vielä kova käsitreeni, jonka jälkeen hyvillä mielin kevyen viikon viettoon!
torstai 3. lokakuuta 2013
Nälkä
Minulla on koko viikon ollut kaamea nälkä. Koko ajan. Jatkuvasti. Tai no, ehkä tunnin olen syönnin jälkeen pärjännyt, jonka jälkeen ajatukset ovat taas hakeutuneet ruokaan. Kalorilaskurin mukaan olen koko viikon syönyt tasaisesti ~2000kcal, mikä on jopa aavistuksen enemmän kuin elo-syyskuussa, jolloin lukemat olivat keskimäärin 1800-1900kcal. Noh, pieni laskutoimitus - peruskulutus 1500kcal + 600-700kcal urheilua päivässä - osoittaa, että enemmän murkinaa pitäisi saada rinnan alle.
Ongelmana on kuitenkin se, että olen tietoisesti vähentänyt hiilareita (= helposti paljon kaloreita), mikä tarkoittaa, että proteiinia pitäisi syödä reilusti enemmän. Mutta miten? Työpaikkalounaan valikoimaa on vähän paha mennä muuttamaan ja siellä joudun tyytymään (yllättävän!) rasvapitoiseen ruokaan. Raejuusto, rahka ja soija90-proteiinijuoma kuuluvat jo lähes jokaiseen päivään. Kotona onneksi saan laitettua kanaa, tonnikalaa tai jotain muuta proteiinipitoista, mutta enemmän pitäisi silti syödä.
No juu, ehkä stressaan turhaan. Paino on kuitenkin tämän päivän mittauksen mukaan hienoisessa nousussa ja rasvaprosentin pysyessä samana voinen turvallisesti olettaa, että lihasmassaahan sitä on kehitetty lisää \o/. Harva nainen tuulettaa, kun paino nousee ;).
Tänään treenailtiin taas PT:n kanssa ja vaikka eilisen kiipeilyn jäljiltä kädet olivat spaghettia, leukoja nousi 3,5 (wohoo!) ja käsinseisontapunnerrusharjoituksissakin siirryttiin aivan uudelle tasolle. Olen tähän mennessä tehnyt *insert monsterword here* siten, että polvet ovat penkin päällä tai jalat penkin päällä suorana, lantiossa 90 asteen kulma, pää alaspäin ja siitä punnerrus (älkää koettako tätä kotona). Tänään nostettiinkin sitten jalat jo seinälle, vartalo ei ollut vielä ihan pystysuorassa, mutta yhtä kaikki, punnerrukset menivät siitäkin jo puoleen väliin asti tai vähän yli! (älkää todellakaan kokeilko tätä kotona!)
Ongelmana on kuitenkin se, että olen tietoisesti vähentänyt hiilareita (= helposti paljon kaloreita), mikä tarkoittaa, että proteiinia pitäisi syödä reilusti enemmän. Mutta miten? Työpaikkalounaan valikoimaa on vähän paha mennä muuttamaan ja siellä joudun tyytymään (yllättävän!) rasvapitoiseen ruokaan. Raejuusto, rahka ja soija90-proteiinijuoma kuuluvat jo lähes jokaiseen päivään. Kotona onneksi saan laitettua kanaa, tonnikalaa tai jotain muuta proteiinipitoista, mutta enemmän pitäisi silti syödä.
No juu, ehkä stressaan turhaan. Paino on kuitenkin tämän päivän mittauksen mukaan hienoisessa nousussa ja rasvaprosentin pysyessä samana voinen turvallisesti olettaa, että lihasmassaahan sitä on kehitetty lisää \o/. Harva nainen tuulettaa, kun paino nousee ;).
Tänään treenailtiin taas PT:n kanssa ja vaikka eilisen kiipeilyn jäljiltä kädet olivat spaghettia, leukoja nousi 3,5 (wohoo!) ja käsinseisontapunnerrusharjoituksissakin siirryttiin aivan uudelle tasolle. Olen tähän mennessä tehnyt *insert monsterword here* siten, että polvet ovat penkin päällä tai jalat penkin päällä suorana, lantiossa 90 asteen kulma, pää alaspäin ja siitä punnerrus (älkää koettako tätä kotona). Tänään nostettiinkin sitten jalat jo seinälle, vartalo ei ollut vielä ihan pystysuorassa, mutta yhtä kaikki, punnerrukset menivät siitäkin jo puoleen väliin asti tai vähän yli! (älkää todellakaan kokeilko tätä kotona!)
perjantai 6. syyskuuta 2013
Kehityskelpoinen yksilö
Eilen treenattiin taas PT:n kanssa ja ai että oli mukavaa! Viime viikon epätoivoiset yritykset harjoitella käsinseisontapunnerruksia olivat muisto vain, kun samat harjoitukset sujuivat tällä kertaa ongelmitta. Oltiin molemmat ihan ihmeissään, että mitä tässä on viikon aikana oikein tapahtunut :D.
Tällä kertaa treenattiin myös leuanvetoja kuminauhalla keventäen. PT löysi mulle vain suht. löysän kuminauhan ja tuumas, et noh, onpahan sitten vähän rankempi treeni. Mutta niinpä vaan yllätin taas PT:n suoriutumalla harjoituksesta mallikkaasti. 3*6 leukaa ja jokaisen sarjan välissä miestenpunnerruksia kädet steppilaudalla. Mikäli kehitys jatkuu samaa tahtia, pitäisi leukoja kuulemma nousta jouluun mennessä se tavoiteltu 6, jihuu! Kehityskelpoinen yksilö totta tosiaan!
Töissä tuli eilen puhetta tästä minun treeni-innostuksesta ja PT:n palkkaamisesta ja joku kysyi, että mitäs sitten puolen vuoden tai vuoden päästä? Että eikö koko homma mene vähän hukkaan, jos treenit jää vain tähän syksyyn? Ei kyllä ainakaan minun tapauksessa. Olen jo niin paljon oppinut ruokavaliosta, saliharjoittelusta, lihaksista ja omasta kehostani, että vaikken personal traineria hyödyntäisi tämän jälkeen enää koskaan, on minulla nyt jo hyvät valmiudet itsenäiseen harjoitteluun.
PT:kin sanoi minulle jo heti ensi tapaamisella, että tarkoituksena ei ole, että näkisimme joka viikko seuraavan kolmen vuoden ajan vaan, että oppisin treenaamaan itsenäisesti. Jatkossa voisin sitten käyttää häntä apuna uusien saliohjelmien tekemiseen. Tämä kyllä kuulostaa itseasiassa aika huonolta bisnekseltä, mutta minun korvaan vallan sopivalta ratkaisulta :).
p.s. PT teetti minulla jälleen kerran sellaisen tappopohjetreenin, että oksat pois. Niin ja tämän päiväinen itsenäinen jalkatreeni tuskin auttoi tilannetta (hups), joten katsotaan kuinka kipeä olen sunnuntaina kun pitäisi juosta viimeinen pitkä lenkki ennen parin viikon päässä siintävää puolimaratonia.
Tällä kertaa treenattiin myös leuanvetoja kuminauhalla keventäen. PT löysi mulle vain suht. löysän kuminauhan ja tuumas, et noh, onpahan sitten vähän rankempi treeni. Mutta niinpä vaan yllätin taas PT:n suoriutumalla harjoituksesta mallikkaasti. 3*6 leukaa ja jokaisen sarjan välissä miestenpunnerruksia kädet steppilaudalla. Mikäli kehitys jatkuu samaa tahtia, pitäisi leukoja kuulemma nousta jouluun mennessä se tavoiteltu 6, jihuu! Kehityskelpoinen yksilö totta tosiaan!
Töissä tuli eilen puhetta tästä minun treeni-innostuksesta ja PT:n palkkaamisesta ja joku kysyi, että mitäs sitten puolen vuoden tai vuoden päästä? Että eikö koko homma mene vähän hukkaan, jos treenit jää vain tähän syksyyn? Ei kyllä ainakaan minun tapauksessa. Olen jo niin paljon oppinut ruokavaliosta, saliharjoittelusta, lihaksista ja omasta kehostani, että vaikken personal traineria hyödyntäisi tämän jälkeen enää koskaan, on minulla nyt jo hyvät valmiudet itsenäiseen harjoitteluun.
PT:kin sanoi minulle jo heti ensi tapaamisella, että tarkoituksena ei ole, että näkisimme joka viikko seuraavan kolmen vuoden ajan vaan, että oppisin treenaamaan itsenäisesti. Jatkossa voisin sitten käyttää häntä apuna uusien saliohjelmien tekemiseen. Tämä kyllä kuulostaa itseasiassa aika huonolta bisnekseltä, mutta minun korvaan vallan sopivalta ratkaisulta :).
p.s. PT teetti minulla jälleen kerran sellaisen tappopohjetreenin, että oksat pois. Niin ja tämän päiväinen itsenäinen jalkatreeni tuskin auttoi tilannetta (hups), joten katsotaan kuinka kipeä olen sunnuntaina kun pitäisi juosta viimeinen pitkä lenkki ennen parin viikon päässä siintävää puolimaratonia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)