Hyötyliikuntaa

Sain tänään älynväläyksen ja päätin kulkea kaikki siirtymiset polkupyörällä. Kun oli niin kaunis päiväkin. Ensin asiakkaan luo 7km. Siitä toimistolle 7km. Töiden jälkeen vajaa 8km Salmisaareen kiipeilemään ja sieltä kotiin reilu 13km. Eli yhteensä mukavat 35km. Eikä ollut edes paha, kun oli aikaa riittävästi. Ja lukkopolkimet.

Koska en halunnut saapua asiakkaalle tai toimistolle hikinorot valuen, keskityin ajamaan kevyesti, helposti rullaten. Vaikka mulla on ollut lukkopolkimet pyörässä jo useamman vuoden, on jalan pyörittävä liike vieläkin hakusessa. Lisäksi mulla on paha tapa polkea liian isolla vaihteella, jolloin jalat myös väsyvät nopeammin. Nyt olikin ihan mahtavaa huomata, että kun keskittyy pyörittämiseen ja pitää vaihteen sopivan pienellä, on pyöräily ihanan kevyttä, mutta vauhdikasta.

Ja ettei päivä olisi urheilujen puolesta liian kevyt, lisätään hyötyliikunnan päälle n. 2,5h köyden jatkona olemista. Harmillisesti tänään ei ollut paras kiipeilypäivä, mutta ihan ok kuitenkin. Syytän asiasta lähinnä yläkroppajumia, joka ei ota auetakseen. Kävin taas eilen urheiluhierojalla ja tuomio oli sama, lihasjumia yläselässä, hartioissa, niskassa, kaulassa, rintalihaksissa, olkavarsissa, käsivarsissa, you name it...

Tällä kertaa urheiluhieroja neuvoi tarkastelemaan ruokavaliota ja huolehtimaan siitä, että saan treenin jälkeen riittävästi oikeanlaista palauttavaa sapuskaa/juomaa. Tämä siis tulevaisuutta ajatellen ehkäisevänä toimenpiteenä, ettei lihakset pääsisi enää näin pahaan jumiin. Toisena vinkkinä hän antoi keppijumpan yläkroppatreenin alkulämppäriksi ja liikkuvuutta parantamaan. Ei hullumpi idea!

Kilometrikisa

1.5. alkoi kilometrikisa. Viime vuonna jäin työporukan leikkimielisessä pyöräilyskabassa nipinnapin kolmoseksi. Tänä vuonna uho on kova ja tavoitteena nostaa sijoitus vähintään yksi tai kaksi pykälää ylöspäin. Viime vuoden voittaja ehti jo perjantaina kuittailla minun vajaan 12km työmatkapyöräilylle, että kyllä minä hänen krapulapäivän voin vielä olla kärjessä, mutta siihen se sitten jääkin. No tänään tilanne on 68km vs. 31km, minun tappioksi. damn.

Tänä viikonloppuna oli tarkoitus ottaa skabaan hyvä startti ja käydä testailemassa maantiepyörää vähän lisää. Eilen urheiluksi valikoitui (jo säänkin takia) boulderointi ja tämä päivä alkoi taloyhtiön talkoilla. Illemmalla auringon vähän pilkistäessä laitoin klossit jalkaan ja lähdin viimein epävakaata säätä uhmaten pyörän selkään. Reilun 10km:n jälkeen sade kuitenkin "yllätti" ja pakotti kääntymään takaisin. Tämä osoittautui onnenpotkuksi, sillä vajaan 20km:n kohdalla puhkesi takarengas. Olin ajatellut vetäväni saderintaman edellä vielä vähän pidempään, mutta niin vain olin pakotettu hipsimään reilu pari kilometriä kotiin pyörän vierellä.

Nyt pitäisi vielä tälle illalle ottaa itseä niskasta kiinni ja ve-ny-tel-lä. Kävin viime sunnuntain alaselkähieronnan lisäksi keskiviikkona hierotuttamassa yläselän, hartiat ja niskan. Olo helpottui, mutta ei riittävästi. Alakroppatreeni (sis. selkä ja pakarat) taisi lyödä lihaksia taas jumiin ja tuo lyhyt pyöräily ei tainnut sekään auttaa asiaa. Lihashuolto on aivan liian helppo laiminlyödä, vaikka tiedän erinomaisen hyvin kuinka lopputuloksena on koko kropan lihasjumi ja väsy...

Totaalinen lihasjumi

Uhrasin viime viikolla vain lyhyen hetken ihmettelylle miksi olen fyysisesti niin väsynyt. Torstain yläkroppatreeni oli mm. pakko skipata, kun jo alkulämmittelyssä huomasin, että kun ei kulje niin ei kulje. Kevensinkin treenin sitten lennosta lyhyeksi, keskikroppapainotteiseksi lihaskuntotreeniksi.

No, alkoihan se asia sitten loppuviikosta valjeta, kun niskajumi alkoi äitymään huomattavan ikäväksi. Varasin sunnuntai-illalle ajan urheiluhierojalle, joka löysi niskajumin lisäksi kunnon jumitusta alaselästä, lapojen välistä, hartioista, ...

Tänään sitten oikeastaan vasta tajusin homman vakavuuden, kun tein (kaikesta huolimatta... tollo) salilla yläkroppatreeniä ja ylätaljassa kädet alkoivat puutua. Ja kun kädet puutuu, niin miten käy? Niin, on vähän hankala pitää tangosta kiinni.

No. Pikakelaus taaksepäin ja havahduin, ettei ehkä ole ihan normaalia, että kylkiasennossa nukkuessa _ylemmästä_ kädestä lähtee tunto. Tai vaikka se, että herää selällään maaten siihen, että molemmat kädet ovat puutuneet. Saattais olla hyvä idea tehdä tälle jumitukselle jotain...

Revähdys

Niinhän siinä kävi, ettei olkapään revähdys/venähdys parantunut kuin taikaiskusta vaan urheilut, joihin tarvitaan oikeaa kättä, on pitänyt jättää käytännössä kokonaan pois. Kiusasin kättä viikonloppuna muuttolaatikoilla ja siivoamisella, mistä se tietysti riemastui ja jomotti urakan jälkeen mielenosoituksellisesti. Salitreeni onkin pitänyt vaihtaa juoksuun ja pyöräilyyn (ja löhöilyyn, hups).

Maanantaina teki tiukkaa pakottaa itsensä juoksemaan mustanpuhuvaan tihkusateiseen talvi-iltaan. Päätin juoksureitin ja -ajan etukäteen, etten vain pääsisi lipsumaan, minkä seurauksena juoksin sysimustassa metsässä ripsarit poskilla ja jännitys sydäntä kiristäen. No, sainpahan todeta käytännössä, että parinvuodentakaisen silmien laserleikkauksen jäljiltä mun hämärä-/pimeänäkö on surkea tai sitten joulukuun puolenvälin jälkeen lumeton havumetsä tihkusateessa ilman valoja kello kahdeksan illalla on vain yksinkertaisesti niin pimeä, että pitäisi olla musta pantteri nähdäkseen mitään.

Eilen hikoilin Elixian xycling (ihme nimi, huhhuh) -tunnilla ja kävin urheiluhierojan mukiloitavana. Tänään pyöräilin pitkästä aikaa töihin ja töistä mutkan kautta kotiin. Huomiselle sama pläni.

Hieronta Espoon urheiluhierontakeskuksessa oli kyllä mitä parhainta ja sain taas todeta, että vaikkei jumit niin kovasti tunnukaan, niin olen silti jumissa. Yläselkä on kuulemma tosi jäykkä ja lukossa (kivasti rusautteli selkärankaa monesta kohtaa auki), oikea lapa ihan jumissa (kuinka makean kipeältä triggeripisteiden painaminen voikaan tuntua) ja oikeassa olkapäässä on arpikudosta ja rajoittunut liikerata (jonka ärsyttäminen sai taas jomotuksen aikaan). Plussana sain vinkin keppijumppailla, jotta yläselkä pysyisi auki sekä perslihasten aktivointiliikkeen (mikä näitä miehiä oikein vaivaa?!) ettei lantio kääntyisi kyykätessä sivulle huonon tuen puutteesta. Urheiluhierojan mielestä mulla ei siis ole skolioosi vaan heikot vasemmanpuoleiset pakaralihakset. Selvä pyy.