1.5. alkoi kilometrikisa. Viime vuonna jäin työporukan leikkimielisessä pyöräilyskabassa nipinnapin kolmoseksi. Tänä vuonna uho on kova ja tavoitteena nostaa sijoitus vähintään yksi tai kaksi pykälää ylöspäin. Viime vuoden voittaja ehti jo perjantaina kuittailla minun vajaan 12km työmatkapyöräilylle, että kyllä minä hänen krapulapäivän voin vielä olla kärjessä, mutta siihen se sitten jääkin. No tänään tilanne on 68km vs. 31km, minun tappioksi. damn.
Tänä viikonloppuna oli tarkoitus ottaa skabaan hyvä startti ja käydä testailemassa maantiepyörää vähän lisää. Eilen urheiluksi valikoitui (jo säänkin takia) boulderointi ja tämä päivä alkoi taloyhtiön talkoilla. Illemmalla auringon vähän pilkistäessä laitoin klossit jalkaan ja lähdin viimein epävakaata säätä uhmaten pyörän selkään. Reilun 10km:n jälkeen sade kuitenkin "yllätti" ja pakotti kääntymään takaisin. Tämä osoittautui onnenpotkuksi, sillä vajaan 20km:n kohdalla puhkesi takarengas. Olin ajatellut vetäväni saderintaman edellä vielä vähän pidempään, mutta niin vain olin pakotettu hipsimään reilu pari kilometriä kotiin pyörän vierellä.
Nyt pitäisi vielä tälle illalle ottaa itseä niskasta kiinni ja ve-ny-tel-lä. Kävin viime sunnuntain alaselkähieronnan lisäksi keskiviikkona hierotuttamassa yläselän, hartiat ja niskan. Olo helpottui, mutta ei riittävästi. Alakroppatreeni (sis. selkä ja pakarat) taisi lyödä lihaksia taas jumiin ja tuo lyhyt pyöräily ei tainnut sekään auttaa asiaa. Lihashuolto on aivan liian helppo laiminlyödä, vaikka tiedän erinomaisen hyvin kuinka lopputuloksena on koko kropan lihasjumi ja väsy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti