Ylikierroksilla

Tässä on taas tullut painettua niin pitkää työpäivää että huhhuh. Viime viikon tuntikortille kertyi rapiat 48h ja myös yöt on mennyt työasioita pyöritellessä (unissani). Sama tilanne rakkaalla siipallani ja meillä vietettiinkin ystävänpäivää yhdessä sohvalla istuen, töitä tehden ja sivusilmällä SM jousiammuntaa ja kahvakuulaa seuraten. Tosi romanttista :D. Aivot käy ylikierroksilla ja yhä useammin havahdun siihen ettei keskittymiskyky riitä. Ja sitten kun työlistalle kertyy juuri niitä keskittymistä vaativia tehtäviä... Fyysisesti voimia vielä on, mutta jonkinlainen breikki / kevennys olisi paikallaan, jos järjissäni meinaan tästä keväästä ja vuodesta selvitä.

Sunnuntain ystävänpäivä sai minut suorastaan tunteelliseksi, kun viestittelin hyvien ystävieni kanssa. Vaikka aikaa ei tunnukaan olevan riittävästi kaikkien näkemiseen kasvotusten, niin rakkaan ystäväni S:n toteamus "jotkut ystävät ovat sellaisia, että tarina jatkuu siitä mihin se jäi" sai minut huoahtamaan helpotuksesta. Niinhän se on! Vaikka nyt on paljon kaikkea muuta, on kohta toivottavasti aikaa myös ystäville ja rakkaille. Kaiken työn ohella olenkin nauttinut niistä ihanista iltahetkistä rakkaani kainalossa Netflixin äärellä <3.

Treenien kanssa ollaan tavoitteiden nostamisen jälkeen otettu uusi vaihde silmään eikä harjoitusten perillemenoa ole tarvinnut jäädä arpomaan, sen verran hyvin on perse ja rintalihakset saaneet kyytiä :D. Ja nälkä on! Nytkin maha murisee siihen malliin, että pitäisi jotain sapuskaa lähteä taikomaan.. Tämän hetkinen treenirytmi on ma, ke ja la salilla, to kiipeilyä ja su juoksua. 6krt/vk rytmissä siis ollaan taas. Eipä sitä kovin montaa viikkoa/kuukautta malttanut kevennellä ;). Kunhan nyt paino pysyisi samana tai jopa nousisi!

Viikonloppuna sitten luvassa vähän erilaiset aktiviteetit pohjoisen mökillä. Rukalle olisi ihana ehtiä laskemaan, mutta ainakin lumikenkäilyä ja umpihankihiihtoa uusilla eräsuksilla luvassa! Ja ah, sitä hiljaisuutta ja rauhaa.....

Työkiireitä

Se on jännä fiilis ku koko alkuvuosi on mennyt 6krt/vk urheillen ja yhtäkkiä tulee samalle viikolle kaksi peräkkäistä "lepo"päivää työkiireiden takia. Toisen päivän iltana tuntui ettei ole urheillut ainakaan viikkoon! Tiesin, että kauhea työsuma jatkuisi vielä toisenkin viikon, joten laitoin suosiolla eka viikon jälkeen valkulle viestiä, et nyt ei vain kykene. Lopputuloksena oli "vain" seitsemän urheilupäivää kahden viikon ajalle. Kaaaaameaa. No ei oikeasti. Ei vain pystynyt.

Tällä viikolla olenkin päässyt jo kohtuullisen hyvin takaisin "normaaliin" päiväryhmiin, vaikka työpäivät venyvätkin vielä vähän pitkiksi. Ja eipä se ihan "normi" tuo tän viikon päivärytmikään ole ollut: aamulla töihin, suoraan töistä salille tai suunnistamaan, sieltä kotiin, vähän evästä nassuun ja pensasaidan istutusojan kaivamiseen. Kyllähän siinä kuoppaa kaivaessa hiki tulee :D.

No, korkeat stressitasot tuntuivat viime perjantain juoksulenkillä, kun hengityselimistö ei oikein pysynyt jalkojen mukana. Lisäksi venäytin oikean nilkan niin, että sitä on jomottanut koko viikon. Ärsyttää! Maanantaina ei noussut penkistä valkun ohjeistama 42,5-45kg vaan täytyi tyytyä pumppaamaan 40kg:lla. Yllättäen leukoja kuitenkin nousi se seitsemän puhdasta ja ihan vähän kasin alkua. Hyvä minä!

Tänään sain viimein haettua täydennystä protskuvarastoon ja päätin Carnebolicin sijaan ottaa kokeiluun laktoosittoman Whey Protein Isolate -valmisteen. Lisäksi ostin tuttavan suosituksesta maltoa antamaan energiaa kestävyyslajeihin. Kesällä kun on luvassa vähän enemmän pyöräilyä ;). Näistä makustelu- ja fiiliskommentteja myöhemmin.

Asiat on liian mukavasti

Mistä tietää, että elämässä menee (liian) hyvin? - Työkaveri ehdottaa autokolaria.

Makaaberiin lopputulokseen päätynyt keskustelu lähti liikkeelle työkaverin yksinkertaisesta kysymyksestä: Kuinka menee?, johon vastasin (tapani mukaan) totuudenmukaisesti: On jotenkin levoton olo. Tätä jo valmiiksi epämääräistä toteamusta oli tietysti täydennettävä vielä epämääräisemmällä selityksellä siitä, kuinka asiat ovat kaikinpuolin hyvin, mutten silti oikein tiedä miten päin pitäis olla ja mitä tehdä.

Tiedättekö sen tunteen elämän turbulenssin jälkeen, kun kaikki palikat ovat viimein loksahtaneet paikoilleen, tuuli tyyntynyt ja olisi aika(a) nauttia elämästä, mutta sydänalan valtaa epämääräinen levottomuus? Työssä suoriudutaan, urheillessa suoritetaan, viikonloppuna pitäisi suorittaa > elämä onkin yhtä suorittamista. Enkä käytä suorittaa-verbiä velvollisuusmielessä vaan sitä, että elämä on yhtäkkiä yhtä puuroa. Päivät, viikot ja kuukaudet vierivät työ-urheilu-koti-puurossa pyörien. Kun viikonloppu ei olekaan täynnä ohjelmaa, on niiiin tylsää. Kun töissä kaikki menee tasaisen hyvin, täytyy jotain olla vialla (tai vähintään tyyntä myrskyn edellä). Päivät seuraavat toistensa kaltaisina, mikä saa aivot hakemaan edes jotain ärsykettä.

Ensin tuli järjetön tarve shoppailla. Ihan mitä vain. Lomamatka, takki, housut, kännykän suojakuori, urheiluvaatteita. Mitä vain! Illat menivät verkkokaupoissa ja matkatoimistojen sivuilla surffatessa. No, itsehillintäni on hyvä ja päädyin ostamaan vain farkut. Sitten keksin haluavani lisää tatuointeja (tässä mielentilassa erityisen hyvä idea!). Kävin jo studiollakin, mutta jäin onneksi vielä harkitsemaan. Eilen illalla sain päähänpiston, että hartaasti kasvattamani tukka saa nyt luvan lähteä. Varasin kampaajalta seuraavan kalenteriin sopivan ajan. Huomisaamulle. Great. Ärsykkeitä! Jotain ärsykettä! Tänne! Heti!

Absoluuttista nollapistettä lainatakseni:

Asiat on liian mukavasti

Nyt täytyy pilata kaikki

Muistan lukeneeni aiheesta melko vasta jostain osuvasti kirjoitetusta kolumnista, jossa samaa asiaa pohdittiin parisuhteen näkökulmasta. Kun elämästä tulee "tylsää", on ihmisillä taipumus ravistella pakkaa, että taas "tuntuisi" joltain (autokolari taitaa kuitenkin olla vähän overkill). Realiteetti kuitenkin lienee, ettei kukaan jaksa tai pysty elämään jatkuvassa turbulenssissa, joten tyyntäkin on opittava sietämään. Eikä vain sietämään, vaan nauttimaan! Täällä on harjoittelu vasta kesken, mutta onko teillä lukijat jotain viisastenkiveä, johon tukeudutte vastaavassa mielentilassa?

Stressing out

Ei ole hengenahdistus astmaa, allergiaa tai kilpirauhasen vajaatoimintaa. Röntgenkuvissa oli keuhkot ja sydän paikallaan (ilman ylimääräistä seuraa) ja happikin kulkee normaalisti vaikkei siltä aina tunnukaan. Tämänhetkisen tiedon valossa kyseessä on hyperventilaatio-oireyhtymä, jonka voi laukaista mm. psyykkinen stressi, fyysinen rasitus ja emotionaaliset ärsykkeet. Sydänkeuhkospesialistisetäni itsehoito-ohje: "Just Relax".

Helpommin sanottu kuin tehty.

Syksy on ollut töiden suhteen suhteellisen rankka, eikä helpotusta näytä tulevan lähitulevaisuudessakaan. Kotona on pienen pintarempan takia ollut paljon tehtävää ja järjestettävää. Enimmäkseen kyllä mukavaa sellaista. Urheilu on henkireikä, josta en luovu. Vaikka henkeä ahdistaisi. Ja vaikka treenien alut ovat olleet nyt todella vaikeita. Salilla saan kuitenkin muuta ajateltavaa ja niitä niin tärkeitä onnistumisen tunteita. Fiilis treenin jälkeen on aina 100-kertaa parempi kuin ennen treeniä.

Vaikka enimmäkseen pidän työyhteisöstäni ja työtehtävistäni, olen tämän vuoden aikana joutunut venymään niin monta kertaa epämukavuusalueelle, että se on alkanut vaikuttaa ikävästi myös luonteeseeni. Kärttyilyä, tiuskintaa, valitusta, mutruilua, vetäytymistä, ilon puutetta, väsymystä,... Niin töissä kuin kotonakin. Nyt taitaa olla aika pistää työkuviot uuteen järjestykseen. Enkä tarkoita työpaikan vaihtamista, vaan työtehtävien uudelleenjärjestämistä niissä puitteissa kuin se on mahdollista. Kunpa löytäisi taas sen iloisen itseni.