Käsilläseisontaa

Asetin itselleni tavoitteen. Seison käsillä itsenäisyyspäivään mennessä (siis seinää vasten). Kysyin valmentajalta, et jos se onnistuu, niin milloin menee käsinseisontapunnerrus. Sanoi, että tammikuussa.

Joku kommunikaatiokatko meillä kuitenkin tuli, kun viime viikon torstain salitreenissä oli kohta:
"Vauhti+loikka -> seinää vasten käsilläseisontaan, 3 x 4"

Siis kun en osaa seistä käsillä! Edes seinää vasten! Ja mikä ihmeen vauhtiloikka. Just joo. Tapan vielä itseni. Niska poikki ja viikonlopun hääpäivämatka Milanoon jää väliin. Ja miehestä tulee leski nuorellä iällä.

Ei kantti kuitenkaan riittänyt olla kokeilematta. Selailin Sportyfeelin harjoituksia vähän eteenpäin ja hyppäsin suoraan 25. päivän harjoitukseen, jossa harjoiteltiin käsilläseisontaan ponnistamista. Siinä sitten potkiskelin seinän vieressä ja ensimmäinen kunnon käsilläseisonta olikin sit suoraan ilman seinää, kun vauhdit loppuivat juuri sopivasti. Vieressä ollut mieshenkilökin kysyi, et yritänkö seistä käsillä seinää vasten, kun se sujuu ihan hyvin ilmankin :D. Muutaman kerran sit pönötin lyhyen aikaa ilman seinää ja pari kertaa seinää vasten.

Ei se sit niin vaikeaa ollutkaan!

Tänään taas salitreenin aluksi muutamia harjoitteita ja nyt alkaa jo uskallus ja usko riittää, että pysyy pidempäänkin. Mies sit vaati kotona, et pitää näyttää miten se homma sujuu ja mie lupasin, jos hän ottaa kuvan. Räpelsinpä siinä sitten vaikka kuinka kauan salitreenistä väsyneellä kropalla ja lopputuloksena yksi onnistunut suoritus ja yksi kuva, jossa asento on jo lyhistynyt.

Tästä se lähtee!

I love my handels! Or not...

Well hello jenkkakahvat! Toisilla läski kertyy pyllyyn ja reisiin, mulla pulpahtaa ensin ulos rakkauskahvat :D. Olisko se niin, et jos nainen tarttee rasvaa lastenhankintaan, niin sitä varten tarvitaan myös ne kahvat?

On tosiaan tuo lihotuskuuri lähtenyt ihan hyvin käyntiin ja miehellekin ehdin jo päivitellä, et miks niiden kilojen pitää piru vie noihin jenkkakahvoihin kertyä. Hän siihen kommentoimaan, ettei hänkään niitä ole tilannut. Ei kuulemma ole sitoutunut tähän hommaan nyt ollenkaan ;P.

Olo alkaa kaiken tämän syömisen, 13-kertaisen päivittäisen rauta-annoksen ja monivitamiinien napsimisen jälkeen vähitellen normalisoitua ja olen ollut suorastaan "ilomielinen". Viime viikolla nauroin miehen jutuille yks ilta niin hysteerisesti, että meinasi paniikki iskeä ja itku tulla. Edellisestä kerrasta on niiiin pitkä aika! Kiloja on tullut lisää varmaan se 2-3, mikä on nyt tavoitteena säilyttää (vähintään) vaikka sali- ja juoksutreenit aloitettiin taas viime viikolla.

Tänään iski kuitenkin salilla järkytys, kun tajusin, että massan lisäys ei sit treenien kannalta olekaan ihan hyvä idea, kun puhutaan kehonpainolla tehtävistä harjoituksista (*no daah*). 2-3kg lisää leuanvetoon > Ei jaksa niin montaa kuin ennen! Ja tänään kun aloiteltiin taas käsinseisontapunnerrusharjoituksia, niin siinähän sitä massasta vasta haittaa onkin. Pitäis muka jaksaa nostaa koko kroppa ylös käsien varaan. Byhyy!

Nyt kuitenkin on ensin opeteltava seisomaan käsillä ja sitä varten tulostin itselle Sportyfeelin käsilläseisonta haasteen ohjeet, joiden avulla pitäisi 30 päivässä hanskata homma. Ainakin serkku oli noiden ohjeiden perusteella onnistunut, joten enköhän minäkin. Tavoitteena käsinseisonta itsenäisyyspäivänä!