Radiohiljaisuus - or not

20.12.2013 klo. 14:00 nousi kone ilmaan Helsinki-Vantaan lentokentältä kyydissään Batte, perhosia vatsassaan. Tästä se lähtee. Kaksi ja puoli viikkoa Etelä-Amerikassa.

Ensimmäiset neljä päivää olivat ne helpot, vähemmän "seikkailulliset". Ihanan ystävän huomassa Buenos Airesissa ja La Platassa, Argentiinan auringon alla. Lämpötila kohosi parhaimmillaan 37 asteeseen, kun kiertelimme tuntitolkulla kauniiden kaupunkien katuja kuulumisia vaihtaen (kun muut urheilut jäävät vähemmälle, joka paikkaan mennään kävellen!). Tuli maistettua empanadat ja milanesat sekä nautittua hyvää Argentiinalaista viiniä. Suurkaupungin vihreys ja kauneus sekä korkea/vaihteleva hintataso yllättivät matkaajan täysin. Kaiken kaikkiaan kaupungista jäi oikein hyvä fiilis ja voin lämpimästi suositelle sitä kaikille!

Hieman haikeana oli kuitenkin jatkettava matkaa, seikkailu alkakoot. Tänä aamuna 25.12.2013 klo. 7:20 (¡Feliz Navidad! eli hyvää joulua vaan!) nousi kone kohti Andeja. Ensimmäinen pitstop Santiago De Chilessä, loungessa, kuinkas muuten ;), ja pian kohti Bolivian La Pazia.

Vielä siis hengissä, hyvissä voimissa (mitä nyt selkää ja akillesjännettä jomottaa), kaikki tavarat tallessa (jes!), hyvin ruokittuna (ilman myrkytyksiä), Argentiinan inflaatiosta järkyttyneenä Batte jatkaa matkaa ja palaa eetteriin mikäli Bolivian ja Perun nettiyhteydet sen sallivat.

Yksi Buenos Airesin kauniista puistoista.

Revähdys

Niinhän siinä kävi, ettei olkapään revähdys/venähdys parantunut kuin taikaiskusta vaan urheilut, joihin tarvitaan oikeaa kättä, on pitänyt jättää käytännössä kokonaan pois. Kiusasin kättä viikonloppuna muuttolaatikoilla ja siivoamisella, mistä se tietysti riemastui ja jomotti urakan jälkeen mielenosoituksellisesti. Salitreeni onkin pitänyt vaihtaa juoksuun ja pyöräilyyn (ja löhöilyyn, hups).

Maanantaina teki tiukkaa pakottaa itsensä juoksemaan mustanpuhuvaan tihkusateiseen talvi-iltaan. Päätin juoksureitin ja -ajan etukäteen, etten vain pääsisi lipsumaan, minkä seurauksena juoksin sysimustassa metsässä ripsarit poskilla ja jännitys sydäntä kiristäen. No, sainpahan todeta käytännössä, että parinvuodentakaisen silmien laserleikkauksen jäljiltä mun hämärä-/pimeänäkö on surkea tai sitten joulukuun puolenvälin jälkeen lumeton havumetsä tihkusateessa ilman valoja kello kahdeksan illalla on vain yksinkertaisesti niin pimeä, että pitäisi olla musta pantteri nähdäkseen mitään.

Eilen hikoilin Elixian xycling (ihme nimi, huhhuh) -tunnilla ja kävin urheiluhierojan mukiloitavana. Tänään pyöräilin pitkästä aikaa töihin ja töistä mutkan kautta kotiin. Huomiselle sama pläni.

Hieronta Espoon urheiluhierontakeskuksessa oli kyllä mitä parhainta ja sain taas todeta, että vaikkei jumit niin kovasti tunnukaan, niin olen silti jumissa. Yläselkä on kuulemma tosi jäykkä ja lukossa (kivasti rusautteli selkärankaa monesta kohtaa auki), oikea lapa ihan jumissa (kuinka makean kipeältä triggeripisteiden painaminen voikaan tuntua) ja oikeassa olkapäässä on arpikudosta ja rajoittunut liikerata (jonka ärsyttäminen sai taas jomotuksen aikaan). Plussana sain vinkin keppijumppailla, jotta yläselkä pysyisi auki sekä perslihasten aktivointiliikkeen (mikä näitä miehiä oikein vaivaa?!) ettei lantio kääntyisi kyykätessä sivulle huonon tuen puutteesta. Urheiluhierojan mielestä mulla ei siis ole skolioosi vaan heikot vasemmanpuoleiset pakaralihakset. Selvä pyy.

Tulokset junnaa

Heti kun jää yhden viikon salitreenit välistä ja edellisestä PT treenistä on enemmän kuin viikko (tarkalleen ottaen kolme) tuntuu kuin ei olisi tehnyt mitään kuukausiin. Toissaillan yläkroppatreeni oli niiiin pettymys. Ensinnäkin jätin leuat vetämättä, koska tiesin, että tulos on huonontunut (sehän se onkin hyvä syy jättää harjoitus välistä, dumbass). Toiseksi, tulokset junnaavat lähes kaikissa liikkeissä paikallaan. Pystypunnerruksessa mulla on ollu tangossa jo n. kuukauden ajan sama 27,5kg, sillä erotuksella, että nyt se tuntuu raskaammalta kuin kuukausi sitten, prkl. Ainoa, missä tapahtuu edelleen selvää kehitystä on hauiskäännöt, wohoo! Reilu kuukausi sitten pudotussarjan painot olivat 9, 6, 5 ja 4kg, nyt 10, 8, 7 ja 6kg. Toistoja siis 4*8 ilman taukoja.

Tämän päivän alakroppatreenissä fiilis oli hyvä. Varmaan sen takia, että kehitys ei ainakaan vielä junnaa. Pahasti. Takakyykkyissä rautaa 80kg (4*10), lantionnostoissa 72,5-75kg (this is how you get a REAL Booty!) Olkapääkivun takia SJMV jäi tekemättä ja vatsalihasliikkeet jouduin jättämään kesken (roikkuminen ja voimapyörä rasitti kättä likaa), mutta mitäs pienestä. Toivotaan, että tuo revähdys paranee nopeasti.

Nyt kun painoja on selvästi enemmän kuin alussa ja tulokset alkavat junnata, olen ruvennut lipsumaan liikkeiden puhtaudessa. Tämä tietysti sieppaa ihan tosissaan, koska väärin tehdyt liikkeet rasittavat vääriä lihaksia ja voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa loukkaantumisia. Jatkossa pitäneekin keskittyä siihen, etten ahnehdi liian suuria painoja liikkeiden puhtauden kustannuksella...

Viime viikon ahmimisen jälkeen olen viimein pääsemässä kiinni normaaliin ruokavalioon ja tänään oli ensimmäistä kertaa yli viikkoon vähän nälkä. Huomenna sitten tulee taas pieni reps, kun mennään työkavereiden kanssa viettämään pikkupikkujoulua.

Note to myself: muista lämmitellä

Tänään sain todeta ihan kantapään kautta, että ennen urheilusuoritusta _pitää_ lämmitellä kunnolla. Olen kyllä aina kiipeilemässä vetänyt muutaman "lämmittelyreitin" alle, mutta ehkä enemmän sillä asenteella, että niiden avulla saa virittäydyttyä tunnelmaan ja muistaa mistä hommassa on kyse (virhe no.1).

Tänään vedin alle vain kaksi helppoa reittiä (virhe no.2), varmistin kaverin lämmittelyt ja lähdin samantien vetämään haastavaa 6b:tä (virhe no.3). Huonostihan siinä kävi. Yhtäkkiä voiman sijaan oikeasta kädestä löytyikin vain olkapääkipu. Todennäköisesti reväytyksen seurauksena.

Nooh. Kaverin varmistaminen sujui grigrin avulla silti ihan hyvin ja siinä levätessä kipukin hälveni. Enkä sitten tietenkään malttanut pysyä pois seinältä, vaan seuraavaksi oli ihan pakko kokeilla sitä toista 6b:tä mikä edellisellä Salmisaaren kerralla ei onnistunut yhdellä yrittämällä. Menihän se! Wohoo!

Enkä tietenkään malttanut lopettaa tähän, vaan kolme reittiä piti vielä vetää päälle. Oikean käden työntövoima oli kuitenkin loppusuoralla ihan olematon ja jomotus liian suuri, joten saa nähdä muodostuuko näistä virhe no.4, mikäli revähdys ei parane inhimillisessä ajassa...

Thus. Note to myself: Muista aina lämmitellä. Hyvin.

Rötväilykrapula

Arvata saattaa, miksi kirjoittamisen saralla on ollut hiljaista. Urheilun ohi on ajanut niin työ, siivoaminen, nukkuminen kuin yleinen hengailu. Lisäksi ruoka on maistunut vähän liian hyvin, minkä takia poden ähkyn lisäksi henkistä krapulaa. Morkkista lievittää onneksi se, että takana on mitä parhain viikonloppu vanhempien ja sisarusten (+puolisoiden) kanssa itsenäisyyspäivää, esijoulua ja isän syntymäpäivää Oulussa viettäen. Viikonloppuun sisältyi mm. hyvää ruokaa, piparien leivontaa, glögiä, torttuja, teatteria, lautapelejä ja Iines-mäyriksen hassutteluille nauramista. Aika meni niin rattoisasti, että töihin palaaminen tuntuu samalta kuin takana olisi muutaman viikon rentouttava loma. Kaikesta tästä kiitos rakkaille lähimmäisilleni!

Tämän viikon urheilut jäivät kolmeen: kävelylenkki äidin ja Iines-koiran kanssa itsenäisyyspäivän aamuna, kiipeily Oulun lähes valmiissa kiipeilykeskuksessa ja tämänaamuinen juoksulenkki Iineksen kanssa raikkaassa -15 asteen pakkassäässä. Vaikka olo on ollut keskimäärin plösö, aamuinen juoksulenkki oli paras aamulenkki ikinä (...erinomainen siihen nähden, että vihaan aamu-urheilua...) ja yllättäen kova pakkanenkaan ei ahdistanut henkeä. Kiitokset taitaa kuulua hyvälle kirittäjälle, joka viipotti edellä fleksin naru kireällä koko matkan. Uudenkarhea Oulun kiipeilykeskus tuli testattua niin perusteellisesti, että nyt on toinen käsivarsi ja polvi taas ruhjeilla *facepalm*. Vaikka avajaiset ovat vasta 21.12. pääsi boulderpuolella ja yhdellä seinällä jo ihan mukavasti telomaan itseään. Mukaan keskuksesta tarttui taikamönjää, josta oma juttunsa myöhemmin.