Totaalinen lihasjumi

Uhrasin viime viikolla vain lyhyen hetken ihmettelylle miksi olen fyysisesti niin väsynyt. Torstain yläkroppatreeni oli mm. pakko skipata, kun jo alkulämmittelyssä huomasin, että kun ei kulje niin ei kulje. Kevensinkin treenin sitten lennosta lyhyeksi, keskikroppapainotteiseksi lihaskuntotreeniksi.

No, alkoihan se asia sitten loppuviikosta valjeta, kun niskajumi alkoi äitymään huomattavan ikäväksi. Varasin sunnuntai-illalle ajan urheiluhierojalle, joka löysi niskajumin lisäksi kunnon jumitusta alaselästä, lapojen välistä, hartioista, ...

Tänään sitten oikeastaan vasta tajusin homman vakavuuden, kun tein (kaikesta huolimatta... tollo) salilla yläkroppatreeniä ja ylätaljassa kädet alkoivat puutua. Ja kun kädet puutuu, niin miten käy? Niin, on vähän hankala pitää tangosta kiinni.

No. Pikakelaus taaksepäin ja havahduin, ettei ehkä ole ihan normaalia, että kylkiasennossa nukkuessa _ylemmästä_ kädestä lähtee tunto. Tai vaikka se, että herää selällään maaten siihen, että molemmat kädet ovat puutuneet. Saattais olla hyvä idea tehdä tälle jumitukselle jotain...

Pyöräilyä pyöräilyä

Vaikka kroppa on ollut syytä tai toisesta pari edellistä päivää melko väsynyt, houkutteli täksi päiväksi luvattu kaunis ilma pyörälenkille. Kun mies kuuli aatoksistani, hän ehdotti, että lähtisin kokeilemaan hänen kilpuria ja ajelisin Kirkkonummelle katsomaan heidän (ikämiesten, hihi) futisturnausta.

Klossikengät jalkaan, rengaspaineiden tarkistus, protskupatukka evääksi ja Spotifystä tarkoitukseen soveltuvaa poppia. Ja olihan se mukavan vauhdikasta menoa!

Kilometrejä kertyi yhteensä rahtusen yli 50 ja ajoaikaa sykemittarin mukaan 2h10min. Keskinopeus pikaisesti laskettuna siis 23km/h. Eihän tuo vielä päätä huimaa, mutta huomattavasti vähemmällä vaivalla tuohon nopeuteen pääsi kuin omalla hybridillä, jolla keskinopeudet huitelivat viime kesänä 19-21km/h välillä. Kaloreita reissussa paloi tänään mukavat 1600.

Hirmuisen mukava reissu ja nyt on ihana urheilun jälkeinen raukeus! Mitä nyt on perse, alkaselkä ja niska uuden/erilaisen ajoasennon takia kipeänä...

Alla vielä hieno, suojaamattoman ketjun sääreeni tekemä, öljytatska.

Kevätkauden välituloksia

Siitä onkin tovin aikaan, kun olen viimeksi vuodattanut salitreenistä ja sen etenemisestä. Ehkä syynä on se, ettei mitään edistymistä ole tapahtunut. Ainakaan kovin paljon. Innostuksen lopahtaminen, PT:n vaihtuminen, loukkaantumiset, ... you know.

Rupesin nyt kuitenkin selailemaan treenipäiväkirjaa taaksepäin ja onhan sitä tullut jo neljä viikkoa treenailtua salilla itsenäisesti ja uuden PT:nkin kanssa jo useamman kerran. Melko surkeaa katseltavaa on vain nuo luvut.

• Ylätaljaan en ole saanut yhtään lisättyä painoja (ja itseasiassa on menty reilusti takapakkia), koska harjoittelen edelleen uutta tekniikkaa, jossa lavat johtavat liikettä. Kun uusi tekniikka on hallussa, myös leukojen pitäisi nousta helpommin, koska selkä tekee enemmän töitä.
• Penkkipunnerrus on uutena liikkeenä ollut onneksi positiivinen yllätys: 25kg > 32,5kg.
• Kulmasoutu käsipainoilla, myöskin uutena liikkeenä: 15kg > 20kg
• Päänyliveto käsipainolla, uusi tämäkin: 10kg > 15kg
• Pystypunnerruksessa ollaankin menty hirmuisesti takapakkia. Pari edellistä kertaa olen suosiolla tehnyt surkealla 17,5kg:lla. Itselleni selitän tätä ainakin sillä, että uudessa saliohjelmassa tämä on kuudes liike, kun ennen tein tämän ensimmäisenä. Lisäksi myös tässä on meneillään uuden tekniikan opettelu.

Jalkapuolella

• Kyykky-luvut ovat myös masentavia,  _vain_ 55kg. Suurimpana syynä uusi syvä kyykkytekniikka (polvet alle 90 asteen kulmaan), jossa ihan oikeasti pelkään jääväni jumiin "kuolleeseen kulmaan".
• Suorinjaloinmaastavedossa (SJMV) alan olla ennen joulua edeltävässä tilanteessa: 55kg.
• Pohjeprässiä istuen olen silloin tällöin tehnyt aikaisemminkin, nyt viikottain ja kehitys ihan ok: 10kg > 17,5kg. En kyllä tiedä voiko tuota 10 kiloa laskea aloituspainoksi, koska se oli sairastelujen ja loukkaantumisten jälkeen ensimmäisellä "fiilistelysalitreenillä".
• Penkillenousut sujuvat selvästi ensimmäistä kertaa helpommin. Penkin korkeus n.80cm.

Syksyn "massankeräys" näkyi selvästi myös elopainossa, joulun tienoilla vaaka näytti 62,5 kiloa. Nyt yllätyksekseni maanantain punnitus näytti 59kg. Vahva epäilys kuitenkin on, että tuosta se lähtee taas nousuun :).

Heatia ja crossfitia

Edellisellä PT treenillä oli puhetta, että tänään työn alle otettaisiin jalat. Viime viikon jalkatreeni sattui kuitenkin vasta perjantaille, joten pääsin tekemään toiminnallisempaa heat/crossfit-tyyppistä harjoittelua.

Liikkeinä oli kahvakuulapunnerrus (ojentajille), leuanveto (kuminauhalla), polvennostohypyt, linkkuveitset, tasajalkahyppy penkille, askelkyykkykävely ja soutu laitteella. Treeni tehtiin aikaa vastaan, mahdollisimman paljon toistoja 50 sekunnissa, liikkeiden välissä 10s tauko ja jokaisen patterin jälkeen 2-3min lepoa. Ja tätä sitten yhteensä kolme kierrosta.

Ensimmäisen patterin jälkeen mietin, että näitäkö pitäisi vielä kaksi lisää?!? Toinen kierros tuntui jo selvästi helpommalta, kolmannen kierroksen penkille hyppelyssä meinasi välipalat tulla väärää kautta ulos.

Ihan huippu treeni ja mahtava fiilis jälkikäteen! Eniten jäi v***ttamaan linkkuveitset, jotka ovat edelleen supernoloa ja kankeaa ähinää, puhinaa ja turhautumista. Treeniähän sitä vain tarttis, mutta entä jos ei just linkkuveitset ja istumaannousut yhtään kiinnosta? (lue: en vain osaa, eikä kropassa ole tehoja)

Talviurheilua huhtikuussa

Etelä-Suomen talvea ei ole oikein voinut talveksi kutsua. Lunta ei ole ollut nimeksikään ja vaikka jotain nöyhtää on jossain välissä satanut, on se sulanut aivan liian nopeasti pois. Kyllähän sitä jossain välissä hehkutettiin, että ainakin Paloheinässä, ja huhujen mukaan jossain Espoossakin oli latu, mutta ei sinne kyllä miljoonan muun kanssa huvittanut lähteä suihkimaan.

Optimistisesti laitatin kuitenkin alkukeväästä luistelusukset ammattilaisella kuosiin, jos vaikka lunta tulis vähän lisää, mutta eiköhän sitä seuraavalla viikolla sulanut ne vähäisetkin pois... Viikkojen vieriessä alkoi hiipiä mieleen epäilys, niinköhän sitä pääsee koko kaudella ladulle.

Perjantaina kuitenkin koitti se päivä, kun ajelimme Rukalle, ja heti hotelliin kirjautumisen jälkeen suunnattiin ladulle. Keli oli mitä parhain! Vähän pakkasen puolella, ei liikaa tuulta, aurinko paistoi, suksi luisti. 22,5km meni hujauksessa, vaikka olikin kauden ensimmäinen lenkki. Asiaa saattoi tosin edesauttaa reitiksi valikoitunut Kuontivaaran kierros, joka taitaa olla yksi Rukan helpoimpia. Ilta päättyi herkulliseen poron ulkofilepihviin Rukan kuksa ravintolassa, mmm. Voiko pieni ihminen enempää perjantai-illalta pyytää?

Lauantai vietettiinkin sitten suksilla Rukan rinteissä ja illaksi suunnattiin mökille saunomaan. Aamun valjetessa, auringon paistaessa siniseltä taivaalta, oli pakko kokeilla, kantaisiko hanki. Ja niin sain kaudelle plakkariin vielä toisen hiihtolenkin, järven jäällä 14km. Taisi olla elämäni ensimmäinen hiihtolenkki vedettyjen latureittien ulkopuolella (tosin kuvasta poiketen suurin osa matkasta tuli vedettyä leveää kelkkareittiä pitkin).