Talviurheilua huhtikuussa

Etelä-Suomen talvea ei ole oikein voinut talveksi kutsua. Lunta ei ole ollut nimeksikään ja vaikka jotain nöyhtää on jossain välissä satanut, on se sulanut aivan liian nopeasti pois. Kyllähän sitä jossain välissä hehkutettiin, että ainakin Paloheinässä, ja huhujen mukaan jossain Espoossakin oli latu, mutta ei sinne kyllä miljoonan muun kanssa huvittanut lähteä suihkimaan.

Optimistisesti laitatin kuitenkin alkukeväästä luistelusukset ammattilaisella kuosiin, jos vaikka lunta tulis vähän lisää, mutta eiköhän sitä seuraavalla viikolla sulanut ne vähäisetkin pois... Viikkojen vieriessä alkoi hiipiä mieleen epäilys, niinköhän sitä pääsee koko kaudella ladulle.

Perjantaina kuitenkin koitti se päivä, kun ajelimme Rukalle, ja heti hotelliin kirjautumisen jälkeen suunnattiin ladulle. Keli oli mitä parhain! Vähän pakkasen puolella, ei liikaa tuulta, aurinko paistoi, suksi luisti. 22,5km meni hujauksessa, vaikka olikin kauden ensimmäinen lenkki. Asiaa saattoi tosin edesauttaa reitiksi valikoitunut Kuontivaaran kierros, joka taitaa olla yksi Rukan helpoimpia. Ilta päättyi herkulliseen poron ulkofilepihviin Rukan kuksa ravintolassa, mmm. Voiko pieni ihminen enempää perjantai-illalta pyytää?

Lauantai vietettiinkin sitten suksilla Rukan rinteissä ja illaksi suunnattiin mökille saunomaan. Aamun valjetessa, auringon paistaessa siniseltä taivaalta, oli pakko kokeilla, kantaisiko hanki. Ja niin sain kaudelle plakkariin vielä toisen hiihtolenkin, järven jäällä 14km. Taisi olla elämäni ensimmäinen hiihtolenkki vedettyjen latureittien ulkopuolella (tosin kuvasta poiketen suurin osa matkasta tuli vedettyä leveää kelkkareittiä pitkin).