maanantai 15. kesäkuuta 2015

Elämäni toinen Jukola

Jukola-joukkueen kasaaminen oli tänä vuonna täynnä jännitystä eritasoisten vammautumisten, leikkausten, onnettomuuksien ja muiden menojen takia. Minäkin lupauduin alunperin Jukolan lisäksi myös Venloihin, mutta perjantaille sattuneet pippalot ja lauantain myöhäisempi saapuminen kisapaikalle muutti omatkin suunnitelmat vielä suht. viime metreillä. 

Jukolan osuuksista heitettiin työkaverin kanssa kolikkoa ja minulle lankesi edellisvuoden tapaan aamuyön nelososuus, joka myös tällä kertaa oli osuuksista lyhin. No, sattumien summana minulle tarjoutui kuitenkin mahdollisuus vaihtaa osuuteni viidenteen ja vaikka se olikin 0,5km pidempi, tartuin siihen mielelläni. Tarkoittihan se pidempiä yöunia :). Viime vuodesta poiketen unta saikin palloon huomattavasti enemmän, sillä pehkuihin painuttiin jo puolenyön aikaan ja sade herätteli puoli seitsemän kieppeillä.

Jännittävin osuus edellisvuoden tapaan oli aikaisempien osuuksien suoriutuminen ja oman startin ajoittuminen. Vähän siinä nukkumaan mennessä mietin, että niinköhän se klo. 7 herätys on liian myöhään, mutta turhaan. Yövuorolaiset käyttivät omiin osuuksiinsa 3-4,5h, joten yhteislähdössä olikin sitten joukkueen 4., 5., 6. ja 7. osuuksien juoksijat. Ei siis kauhean vahva suoritus :D.

Pitkä alku asfaltilla ennen K-pisteelle saapumista oli vähän poikkeuksellinen ja nastareilla vähän ärsyttävä, mutta samalla nopea. Muita 5. osuuden juoksijoita oli yhteislähdössä sen verran paljon, että lopulta itsenäistä suunnistusta tuli 8,6km reitillä melko vähän. Suurin osa matkasta meni parin osaavan suunnistajamiehen peesissä, joten suunnistamisen sijaan sain keskittyä maastojuoksuun :). Otin kyllä joka rastilta suunnan seuraavalle rastille uudella peukalokompassilla (Mahtava keksintö!) ja olin rastivälit pääasiassa kartalla, mutta sen verran pahoissa paikoissa nuo rastipisteet tällä kertaa olivat, että yksin niitä olisi saanut etsiä melko paljon kauemmin. Hatunnosto siis meidän yöllisille suunnistajille, jotka kertomustensa mukaan olivat metsässä pääasissa yksin! Yyyh kuinka pelottava ajatus!
Uusi peukalokompassi Louna-Jukolan kartalla (kuva lavastettu)
Näin jälkikäteen ajatellen juoksusuoritus oli hyvä, sijoitus omalla osuudella 843/1605 (viime vuonna 1315/1504), mutta suunnistaa olisin kyllä voinut enemmän. Viime vuonna uskalsin tehdä huomattavasti rohkeammin omia reittivalintoja, enkä peesiä juuri käyttänyt. Tällä kertaa erityisesti rastiväleille 7-14 löytyi sen verran hyvä ja nopea peesi, ettei sitä voinut olla käyttämättä. Toisaalta, yleisfiiliksenä suorituksen jälkeen jäi vähän tyhjä olo. Entä jos olisin tehnyt vain oman suorituksen? Olisinko sitten pärjännyt?
Kuvakaappaus suorituksestani Jukolan RouteGadgetista
Nyt voi ehkä puhua jo suunnistusjoukkueesta, kun olimme samalla ydinporukalla jo kolmatta kertaa Jukolassa. Etenkin, kun tänä vuonna olimme varustautuneet oikein tiimipaidoilla ja Jukolan lisäksi saimme ensimmäistä kertaa joukkueen myös Venloihin! Itse olin ensimmäistä kertaa mukana viime vuonna, jolloin jäi kauhea nälkä lähteä mukaan myös uudelleen. Nyt olen varma, ettei nämä tule jäämään viimeisiksi kerroiksi ;).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti