Ensimmäinen kerta

Today was the day, kun tämä emäntä pääsi testaamaan uutta lumilautaa! Aamupala nassuun, 30min ajoa, kengät jalkaan, 2h hissilipun osto, laudan tuhertaminen vasempaan jalkaan kiinni ja sydän oli samantien kurkussa. Uhups. Glup. Hetkinen. Miten tää homma nyt menikään? En tahdo ankkurihissiin! Olisko jotain muuta keinoa mennä ylös? Ai kävely. Okei. Otan siis hissin. Rauhassa nyt. Onneksi tämä on vasta lanattu. (Puolessa välissä alkaa käsiin sattuaa.) Ehkä tässä vähän uskaltais höllätä otetta? No ni. Parempi. Ei tässä nyt missään hengenhädässä olla. Apua! Miten tämä kapistus pysäytetään?!

Siitä se lähtee. Ensimmäinen lasku uudella laudalla!

Turvallisesti ylhäällä, molemmat jalat ähertämisen jälkeen laudassa kiinni (*I'm clearly too old for this*). Pic or it did not happen ja sit liikkeelle. Yritin nohevana nousta seisomaan naama rinteeseen päin ja pyllähdin samantien takamukselleni. Okei. Mennään sit nolosti mahan kautta. Mut tällä reissulla opettelen nousemaan myös toisinpäin seisomaan, eiks je?!

Ensimmäinen lasku kauheaa haparointia ja yksi pyllähdys. Väkeä pukkaa oikealta ja vasemmalta ohi. Toinen nousu jo selvästi rennompi. Toinen lasku vähän helpompi. Kyllä tämä tästä. Vaihto vähän loivempaan rinteeseen. Pari vaahtosammutinta lautailee rennosti keinutellen ohi. Minä haparoin, huidon ja teen kokovartaloliikkeitä saadakseni laudan kääntymään. Tosi tyylikästä. *silmienpyöritys*

Pysyin hississä pystyssä (myös kuvan oton jälkeen)!

Vähitellen aloin rentoutua myös hississä ja uskalsin jopa kaivaa kännykän esiin (pic or it did not happen!). Kertaakaan en hississä kaatunut ja vain yhden nousun alussa töppäilin, kun en saanut ankkurista kunnon otetta niin, että se olisi päätynyt jalkoväliin asti. Missään vaiheessa lasku ei ollut helppoa ja rentoa vaikka loppua kohden aloin taas muistaa miten homma toimii. Myös tällä kertaa sain kankkuun ihan mojovan kokoisen mustelman :P. Onneksi uusi lauta on kuitenkin helppo käsitellä ja laskea, joten eiköhän meillä tule olemaan monta vauhdikasta vuotta yhdessä!

Hymy = Ehjä ja hengissä. Jei!

Lopussa on helppo hymyillä vaikkei varusteiden hommaaminen ihan helppo tehtävä ollutkaan (Miten tuo lauta muuten näyttää noin pitkältä?!). Edellisen postauksen aikaan uupui vielä siteet (Ai niin, seison rinteessä :D). Ostin yhdet. Asensin paikalleen, sovitin kengän kanssa ja totesin, että side on liian pitkä. Kenkä ei asetu keskelle lautaa vaan kannoista useamman sentin yli. Menin toiseen kauppaan. Ostin toiset. Palautin ensimmäiset. Tulin kotiin. Asensin toiset. Tai siis en. Sidepaketissa ei ollut oikeanlaisit discejä (siis niitä kiekkoja, joilla side kiinnitetään lautaa ja asentoa säädetään). Prkl! Armoton googletus ja kysely ystäviltä. Ei löydy. Tai löytyy. Ebaystä. Toimitusaika=pitkä. Soitan lähimpään suksihuoltoon, löytyisikö heiltä. Vien laudan voideltavaksi ja heiltä löytyi kuin löytyikin oikeanlaiset discit. Niin no, kuinkas muuten olisin päässyt tänään rinteeseen :).