Paljasjalkafiilistelyä

Kyllä siinä paljasjalkajuoksussa on sitä jotain. Katsokaa nyt, kuinka suloinen jalanjälkikin siitä jää!

Tuoreella lumella teki vain mieli tepastella ees taas ja tuijotella lumeen piirtyviä varpaiden jälkiä. Siinä on mun tägi. Tapa sanoa: "I was here". Human. Leaving my footprint in this world. Mistä voisi helposti hypätä päivittelemään minkälaisen jalanjäljen sitä _ihan aikuisten oikeasti_ jättää tähän maailmaan. No, me käytetään tuulisähköä ja auton co2 päästöt on alle 100, ja tämän postauksen tavoitteena on valottaa vähän paljasjalkajuoksua, so let's leave it at that.

Ei muuten ole mikään ihan helppo laji! Vaikka niinhän se sanontakin menee, että ensin pitää oppia kävelemään ennen kuin voi juosta, mutta kyllä se näin kolmekymppiselle ikiliikkujalle on vähän vaikeaa malttaa mielensä ja käydä _kävelyllä_. Booooring (*yawn*). Onneksi mulla on ikioma Personal DJ (a.k.a. pikkuveli), joka laittaa mun Spotify-soittolistalle lähes päivittäin uutta musaa! Lisäksi hoen itselleni joka kerta, että tässä sitä nyt rakennetaan sitä "peruskuntoa" puolimaratonia varten, eikä vain lähdetä suoraan repimään 15-18km lenkkejä (joka olis normikengillä ihan mahdollista).

Takana on nyt kourallinen kävely ja juoksufiilistelylenkkejä sekä saman verran työpäiviä varvaskengät jalassa. Juoksun kanssa olen yrittänyt malttaa sen verran, että takana on nyt kolme lenkkiä 10, 15 ja 20min juoksupätkillä. On muuten ihan jännä fiilis juosta, kun kylmä loska pääsee varpaiden väliin :D (vaikka Speed XC:t pitävätkin hyvin vettä). Kovin on vaikeaa oppia kanta-astumisesta pois ja pohkeet ja penikathan tässä tulee kipeäksi, mutta kun homma alkaa sujua, on meno rennompaa, vauhdikkaampaa ja sykkeet ovat matalammalla (ainakin tänään). Tätä lisää!