Ensimmäiset kävelyaskeleet töksähtävät kantapäälle. Siirrän ajatukseni päkiöille ja jalkojen ulkosyrjille. Alamäet tuntuvat kaikista hankalimmilta. Kanssaliikkujien iloksi vedän kadulla hyvän matkaa polvennosto- ja pakarajuoksua. Nyt tuntuma on selvästi parempi. Seuraavissa punaisissa valoissa voisi hyppiä vähän aikaa päkiöillä tasajalkaa. Ei tullut punaisia valoja. Aloitan juoksun.
Myös juoksu töksähtelee kantapäille ja joudun pinnistämään ajatukseni taas päkiöille. Pohkeita alkaa polttaa melkein samantien. Tällä kertaa oikea askel löytyy aiempaa nopeammin, alle 10 minuutissa. Ylämäet ovat ensimmäistä kertaa lähes miellyttäviä, koska askel laskeutuu helpommin oikein. Juoksu tuntuu rennolta ja vauhdikkaalta. Kappas! 10km/h.
Hiekkatien jälkeen on pakko tyhjentää kengät hiekasta. Pienikin jyvänen tuntuu ikävältä paljaan jalan ja kengän välissä. Huups! Meinaan kompastua kengännauhaan, kun ukkovarvas takertuu hetkellisesti toisen kengännauhan silmukkaan. Saan onneksi pidettyä tasapainoni. Tätä ei normaalikengillä tapahtuisi...
Loppumatkasta pohkeiden lisäksi polttelee penikoita ja sisäreisiä. Pohkeet alkavat tuntua kovilta ja askel on raskas. Vedän sinnillä loppuun paljasjalkajuoksuennätykseni - 45min. Kaiken kaikkiaan ehkä paras lenkki tähän mennessä. Juoksunopeus huiteli 9,5-10km/h välillä ja sykkeet pysyivät kuitenkin suht. matalalla. Kotona portaissa piti ottaa kaiteesta tukea. Pohkeisiin sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti