Urheiluviikko Mallorcalaisittain

Miltäs kuulostais maaliskuinen viikko auringossa 18-22 asteen lämpötilassa? Aivan. Täydelliseltä! Istun juuri paluulennolla Mallorcalta, jossa vietimme rennon urheilullisen viikon miehen sukulaisten kanssa. Joukossa oli vanhusten lisäksi miehen samanikäset ja -henkiset serkut ja toisen puoliso, joiden kanssa oli valtavan mukava viettää aikaa!

Näkymä huoneiston parvekkeelta

En ollut ihan henkisesti valmistautunut ensimmäiseen urheilusuoritukseen, koska minulle kerrottiin vain, että pysähdytään matkalla majoitukseen katsomassa yhtä nähtävyyttä, mutta kukaan ei kertonut, että se olisi 330 m korkea Puig de Maria. No, pääsimme autolla jonkin matkaa serpentiinitietä ylös, mutta kyllä se melkoisen hien puski pintaan, kun kapusimme lopun matkaa ylös auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta. Edellisen päivän jalkatreenikin painoi askelta vähän liiaksi asti. Hiki valuen saavuimme ylös, jossa paikalliset perheet grillailivat ja viettivät rauhallista piknikiä. En tajua kuka ne kamat on sinne kantanut :D. Vaan olihan sieltä ylhäältä hienot maisemat (!) ja paluumatka alas olikin jo vähän helpompi nakki.

Maanantaiaamupäivä meni turisteeraten ja iltapäivällä porukka hajaantui uimaan (märkäpuvussa, sen verran kylmä keli vielä) ja lenkille. Lähdimme N:n kanssa naisissa juoksemaan ja pinkkaisimmekin 10 kilometrin lenkin reipasta 6,36 min/km vauhtia! Siinä jutustellessa matka taittui joutuisaan ja lenkistä tulikin nopein ja pisin lenki fivefingereillä! Eikä seuraavana päivän olleet pohkeet edes kipeät! Huippua! (note to myself: liikaa huutomerkkejä)

Tiistaina oli tarkoitus mennä melomaan, mutta hieman epämääräiseltä vaikuttanut kayak-mesta meni kiinni jo puoli kolmelta "toimistotöihin" vedoten, joten päätimme miehen serkun ehdotuksesta lähteä kiipeämään läheiselle vuorelle. Jälleen kerran en ollut ihan varautunut siihen, mitä tuleman piti. Jossain vaiheessa vain huomasin seisovani alle kahden metrin levyisellä kielekkeellä, jonka oikealla puolella oli lähes kolmen sadan metrin lähes pystysuora pudotus mereen ja toisella puolella vähän loivempi pudotus kallioille. Homma meni vahvasti kiipeilyn puolelle alunperin ajatuksissa olleen vuoristovaelluksen sijaan ja pääsin kuin pääsinkin kokeilemaan kiipeilytaitojani myös luonnossa. Näin jälkikäteen ajatellen homma oli kyllä ehkä vaarallisempaa, kuin miltä se paikan päällä tuntui, mutta kaikilta vaaratilanteilta vältyttiin ja ainoa damage oli alarinteen piikkikasvien aiheuttamat verinaarmut kaikkien mukana olleiden säärissä.

Miehet suunnittelivat ja varmistelivat reittiä edellä, naisissa tultiin ohjeiden mukaan perässä (Kuva: N.K.)

Keskiviikkopäivä vierähti kaupunkikierroksella ja ennen päivällistä päätimme taas N:n kanssa pyrähtää pikaiselle lenkille. Tavoitteeksi asetettiin "lyhyt ja nopea", minkälainen lenkistä viiden kilometrin ja 5,56 min/km keskinopeudella tulikin. Ihan huikea vauhti! Hyvä fiilis ja hyvä askel (fivefingereillä tietysti). Olisin jaksanut pidempäänkin! Puhumaan tuossa vauhdissa ei kuitenkaan ilman kylkipistoa pystynyt, joten matka taitettiin enimmäkseen hiljaisuuden vallitessa.

Torstai valkeni melonnalle sopivassa säässä ja suuntasimme heti aamutuimaan rannalle. Saimme suruksemme vain päälläistuttavat kaksikot (oikeat kajakit olivat kuulemma saatavilla vain "melontakortilla"), mutta tahto vesille oli kova, joten sinne lähdettiin. Ensimmäiset reilu 5km meni tekniikkaa hakiessa ja tuskastellessa serpentiiniksi kihartuvaa reittiä (jep, onnistuu myös vesillä, kun ei osaa meloa suoraan). Jossain vaiheessa saimme miehen kanssa kuitenkin hommasta kiinni ja reilu parin tunnin (ja 12km:n) reissu meni paluun pienestä vastatuulesta huolimatta ihan mukavasti.

Kävimme paluumatkalla tsekkaamassa rantaan uponneen purjeveneen (Kuva: N.K.)

Viimeiselle kokonaiselle päivälle vuokrasimme vielä pyörät ja lähdimme katselemaan lähiympäristöä kaksirenkaisilla. Miehet saivat alleen maantiekilpurit ja he lähtivät taittamaan matkaa ylös ja alas serpentiiniteitä. Me otettiin N:n kanssa naisissa vähän iisimmät pyörät (mutta ei toki mitään mummopyöriä!) ja lähdettiin rennommissa tunnelmissa tekemään matkaa. Lainapyörä oli kaikenlaisista natinoista ja napsunoista huolimatta paljon omaa hybridiä parempi ja reilu 53km matka sujui mitä vauhdikkaimmin! Vähän meinasin hyytyä muutamassa meidänkin eteen sattuneessa serpentiiniylämäessä, mutta laitan syyn vaihteiston huonolle välitykselle, en omalle huonolle kestävyyskunnolle ;).

Emännät ja maisema (Kuva: V.H.)