Uskaltauduin tänään, vajaa puoli vuotta ensimmäisen kiipeilykerran ja peruskurssin jälkeen, leadkurssille. Ai siis mitä että? Kun aloittelijana "normaalisti" kiipeät niin, että sidot itsesi ylhäältä tulevaan köyteen, liidauksessa viet itse köyden ylös. Kun yläköysikiipeilyssä pudotusmatka on varmistajasta riippuen maksimissaan puolen metrin luokkaa, voi alaköysikiipeilyssä pudotus olla jopa 5m. Kolmatta kiipeilyn "alalajia" kutsutaan boulderoinniksi, jossa ei käytetä köyttä ollenkaan. Namsk
Ei siis ihme, että viikon sisään ovat puntit tutisseet jo pariin kertaan, kun boulderneitsyys meni viikko sitten ja tänään kurssitin itseni liidaukseen.
Boulderointi vaatii kyllä näistä kolmesta selvästi eniten rohkeutta. Vaikka seinät ovat maksimissaan viisi metrisiä ja alla on patjat, ei pudottautuminen alas tunnu yhtään kivalta. Nössönä tyydyinkin kokeilemaan vain helppoja reittejä, jotka mahdollistivat hallitun laskeutumisen ilman suurta ja yllättävää pudotusta.
Liidauksessa ei ole oikeastaan muuta jännitettävää kuin se, että saa köyden klipattua reitin ensimmäisiin jatkoihin ja pääsee siten riittävän ylös ettei mätkähdä otteen livettyä sitä kolmea-neljää metriä kanveesiin. Toinen on se, että liidatessa tarvitaan oikeasti rohkeutta ja kykyä tunnistaa omat rajansa, koska nyt ei ole köyttä mihin turvautua pahoissa paikoissa. Kaikki on itsestä kiinni. (Ja vähän siellä köyden toisessa päässä olevasta varmistajasta.)
Reilun neljän tunnin kurssi meni kuitenkin loistavasti ja nyt minulla on sitten valmiudet mm. kunnolla negatiivisille reiteille. Negatiiviselle reitille kun ei yläköydellä ole asiaa. Ai miksikö? No miettikääpä kuinka hieno swing-efekti tulee, kun köysi on negatiivisen seinän ylälaidassa kiinni, esim. 4-5m seinän alalaidan ulkopuolella. Sielläpä sitten killuisit ja miettisit kuinka pääset takaisin seinälle jatkamaan :). Lisäksi minulla on nyt mahdollisuus kiivetä Salmisaaressa sijaitseva pohjoismaiden korkein sisäseinä, 29m! Jippii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti