Tänään meni ensimmäinen puhdas 6b. Me so happy! Kiipeilykerta oli tämän viikon kolmas ja tämän vuoden (elämäni) 23:s. Iso kiitos nopeasta kehityksestä kuuluu ihanille kiipeily-ystävilleni, jotka ovat kerta toisensa jälkeen jaksaneet jakaa tekniikkavinkkejä ja haastaa minut kokeilemaan aina vain vaikeampia reittejä. Tänään tuli kokeiltua jopa 7b reitin alku (se helppo osa siitä).
Tämän päivän toinen haaste oli liidata negatiivinen 5c. Negatiivinen seinä on raskas yläköydelläkin, puhumattakaan liidaamisesta, minkä takia köyteen piti tulla useamman kerran. Haparoin lisäksi lähestulkoon kaikkien klippausten kanssa, mikä vei mehut käsistä todella tehokkaasti.
Kolmas haaste tulikin sitten suoran seinän helposta 6b:stä, jonka melkein flashasin (eli toppasin, eli pääsin ylös asti, ensiyrittämällä). Harmikseni viimeinen ote lipesi ja suoritusta "ei laskettu". Välissä toisen 6b reitin toppaus muutamalla köyteen tulolla ja varmistuksenpituinen tauko, jonka jälkeen uusi yritys edellisellä 6b:llä. Halusin sen puhtaan suorituksen. Puolessa välissä jalkani lipesi, tipuin köyteen ja jouduin aloittamaan alusta. Kolmas kerta toden sanoo... Ja niin se vain meni puhtaasti ylös asti!
Pakkohan se oli vielä kokeilla olisiko tuo jälkimmäinenkin 6b mennyt puhtaasti, mutta kädet ja sormet olivat siinä vaiheessa jo niin väsyneet ja kipeät, että turha toivo. Ensi kerralla sitten.
Huomenna olisikin sitten vuorossa kevyen saliviikon käsitreeni. Onneksi. On nimittäin sen verran spaghettia kädet, ettei mitään kuntosaliennätyksiä tehdä ihan muutamaan päivään.
p.s. Kiipeilyreittien vaikeusasteet menevät muuten kutakuinkin seuraavasti: 4, 4+, 5a-c, 6a-c, 7a-c, 8a-c, jne.. Ja jokaisen kirjaimen perään voi tulla vielä + tai -. Älkää kysykö miksi reittiluokitus on tuollainen. En tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti