Ketutus

Tiedättekö sen ärsyttävän ketutuksen tunteen, jolle ette löydä selitystä? Sen, joka voi alkaa ihan pienestäkin asiasta, vaikka radiossa soivasta kappaleesta. Ja vaikka kappale loppuu, niin kiehuminen pään sisällä vain jatkuu. Ja sitten yritätte kaikin keinoin olla purkamatta ärsytystänne vastaantuleviin ihmisiin. Tiedättekö. Se on todella turhauttavaa! Ketutus olis paljon hyväksyttävämpää, jos sille olis joku oikea syy...

Ketutuksen poistamisen lisäksi olisin tänään tarvinnut jonkun piristys-/herätysruiskeen. Tai -iskun. Muutaman mojovan bitch slapin, you know? Olen koko päivän haahuillut jossain ihme horroksessa ja tänään oli vielä kaiken lisäksi kiipeilyn "vakiovuoro" Tapanilassa. Tosi hyvä lähtökohta mennä killumaan seinälle...

Pieni horros taisi kuitenkin kääntyä edukseni, sillä kun energia ei riittänyt rymyämiseen, pystyin oikeasti keskittymään tekemiseen. Ja hommahan sujui. Pari helppoa lämmittelyreittiä alle, liidaten 4+ ja 5b, jonka jälkeen helppo 6c (oliskohan sit 6b..) ja myöhemmin vielä toinen 6c puoleen väliin. En ole vielä kertaakaan päässyt 6b:tä ykkösellä, eli sitä ei voi virallisesti sanoa mun tasoksi, mutta tänään pääsin jo kaikki kokeilemani muuvit noilla 6c reiteillä (vaikka taukoja pidinkin), eli eiköhän se 6b:kin varmistu tasoksi tässä piakkoin :).

Aion ottaa nyt ensimmäisillä liidikerroilla varman päälle, minkä takia gradet ovat noin alhaisia. Harjoittelen klippaustekniikkaa (eli köyden pujottamista jatkoon) sekä haen varmuutta kiivetä ja pudota. Vaikka reitit olivat helppoja, kädet väsyivät tosi paljon, koska noin metrin välein piti pysähtyä ja pujottaa köysi jatkoon. Toisaalta klippaus antoi luonnollisen tauon levätä ja huomasinkin ravistelevani käsiä paljon useammin kuin yläköydellä kiivetessä. Mikä on tietysti jaksamisen kannalta hyvä.

Ai niin, löysin mountainshopin sivuilta hienon demonstraatiokuvan miten ylä- ja alaköysikiipeily eroaa toisistaan!

a) alaköysikiipeily ja b) yläköysikiipeily (kuva täältä)