Edellisen PT treenin ja oman jalkatreenin jälkeen oli sitten aika hiljaista sen pitkän juoksulenkin kanssa... Pohkeet oli niin jumissa vielä eilen maanantainakin, että hätinä sain oikaistua itseni suoraksi saati käveltyä kunnolla. Työkavereilla tosin oli hauskaa, kun näytin kävellessä siltä, että olis p***at housussa :D. Olen _yrittänyt_ olla vähän hissukseen näistä treeneistä töissä, mutta jotenkin eilen koin tarpeelliseksi selittää mistä oikesti oli kyse :P.
Sunnuntain pitkä juoksulenkki (viimeinen ennen puolimaratonia) jäi siis tekemättä pohjejumin, mutta myös orastavan flunssan takia. Liekkö flunssanpoikasella oli vaikutusta myös tuohon järkyttävään jumitukseen... Mene ja tiedä. No. Nyt on puolimaraton sitten herran huomassa. Tavoitteeksi on asetettu maaliin pääsy, aikaa lähden tekemään, mikäli päivän fiilis sen sallii. Viime viikon tiistaina hyvältä tuntuneen lenkin keskinopeus oli 9,5km/h (matka 8km), joten kahden tunnin alitusta on aivan turha odottaa. Minusta ei ole juoksijaksi. Piste.
Tänään oli vuorossa yläkropan kovin treeni tällä ensimmäisellä neljän viikon jaksolla. Tulokset ovat nousseet tasaisesti, mistä olen kovin ylpeä! Ylätaljassa rautaa on noussut 40->45->50kg, kun toistojen määrä on viikosta toiseen vähentynyt (12->10->8) ja sarjojen määrä kasvanut (3->4->5). Tällainen jaksotus on treenarille kyllä hirmuisen palkitseva, koska toistomäärien vähentämisellä on selvä psykologinen vaikutus siihen, että rautaa uskaltaa aina laittaa enemmän kuin edellisellä kerralla.
Tänään huomasin lisäksi salilla, että mun toinen nilkka on paksumpi kuin toinen = turvoksissa. En kyllä yhtään tiedä, että mistä ja miksi. Piti oikein mitata, koska en ollut varma valehtelevatko silmät: 19cm ja 20,5cm. Ystävä kommentoi, että vain tohtorille tulee mieleen mitata moinen asia. Tutkija mikä tutkija :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti