Tunnustuksia ja lupauksia

Olen alkanut vähitellen sallia itselleni vapauksia ruokavalion suhteen (lue: Olen lipsunut. Ja rankasti). Mitä nyt yksi ruisleipä silloin tällöin? Voi kun tuo juusto- ja kermakuorutettu kasvisgratiini näyttää niin hyvältä. Jos ottaisin sitä ihan vain vähäsen? Ei kai yksi suklaapatukka nyt maalta merelle vie? Onhan tässä nyt käyty taas salilla. Ja niin edelleen.

Ja nyt parin viime viikon aikana: “Matkalla/lomallahan tässä ollaan. Viikko sinne tai tänne. Ei täältä kuitenkaan löydy mitää proteiinipitoista helposti. Voi kuinka ihana tuoksu tuolta Brasseriesta leijaileekaan…" Matkailussa parasta kuitenkin on paikallisten erikoisuuksien maisteleminen ja minkäs minä sille voin, että Barcelonassa _must have_ ruokia olivat mm. batatas bravas, peruna- ja kalakroketit, paella, crema catalana, käsintehty suklaa, vastaleivottu croissant...

Huomasin tuossa myös, että jostain syystä nuo ylimääräiset suklaapatukat ja salmiakit on “vahingossa” unohtunut kirjoittaa ruokapäiväkirjaan… Puhumattakaan siitä viikon reissusta Vietnamiin ja juuri päättyneestä pitkästä viikonlopusta Barcelonassa. Eli sen lisäksi, että ruokavalio lipsuu, niin lipsuu myös ruokapäiväkirjan kirjoittaminen. Olisikohan näillä jokin syy-seuraussuhde?

Naisille tyypilliseen tapaan perustelen herkkujen syömistä itselleni ja myös PT:lle (How pathetic is that?) syksyn ankeudella, hormonitoiminnalla ja milloin milläkin. Kaikkihan me tiedämme, että tekosyitä ne vain on. Haluan tässä nyt erottaa satunnaisen herkuttelun (mikä on mielestäni täysin sallittua) ja sen “pakonomaisen” lähes päivittäisen herkuttelun itsensä lahjomiseksi ja melihyvän saavuttamiseksi joidenkin ulkoisten asioiden, kuten vuodenajan (What the f***?), ollessa pielessä. Jälkimmäinen on se, mistä haluaisin oppia pois. Mielellään heti kiitos. Ei kenelläkään sattuisi olemaan viisastenkiveä tähän?

Pitkä pimeä talvi on onneksi vasta aluillaan ja minulla on paljon aikaa opetella kuuntelemaan ja tulkitsemaan sisäisiä mielihalujani sekä vastustamaan niitä vääränlaisia kiusauksia, joihin olen menneinä talvina sortunut niin monta kertaa. Nyt siis alkaa fyysisen kunnonkohotuksen rinnalla matka kohti henkisesti tasapainoisempaa elämää. Haluan voida hyvin ja tuntea oloni hyväksi riippumatta päivästä, kuukaudesta, vuodenajasta, tehdyistä tai tekemättömistä asioista, kotona ja matkoilla.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Cascada Monumental in Park de la Ciutadella in Barcelona, Spain