Tiedettä

Ensimmäinen päivä uudella ruokavaliolla oli jännittävä eksperimentti, joka sai minun pienen tutkijasieluni nostamaan päätään. Jos tavoitteena on saada lähtötilanteen 20-45-35 proteiini-hiilari-rasva-suhde kohti vähähiilihydraattista 40-20-40-suhdetta, mitä pitää syödä? Kuinka suuri prosentuaalinen vaikutus on esimerkiksi ruisleivän ja tuoremehun pois jättämisellä sekä yhden rahkapurkin syömisellä? Ja miten saan kaikesta "kikkailusta" huolimatta riittävästi kuitua, hivenaineita ja vitamiineja?

Noh, ensimmäinen yritys sisälsi leivän ja riisin jättämisen pois sekä raejuuston, rahkan, kanan ja salaatin lisäämistä. Suurimpana oivalluksena proteiinin lisääminen aamupalaan, puoli purkkia raejuustoa kaurapuuroon ja avot P-HH-suhde liikahti heti oikeaan suuntaan. Lopputulos päivän päätteeksi 36-28-36 ja juuri sopivasti alikalorein. Aivan loistavaa! Ihan piece of cake! Kuitua tosin sain aavistuksen liian vähän, eli pientä opiskelua tämä homma vaatii.

Toinen päivä menikin sitten rasvapainotteiseksi 30-29-41, mutta oikeaan suuntaan tämäkin. Illalla tosin huomasin ilmiön, josta PT osasikin varoitella - hiilarihimo. Ai ai, kun kaikki kaappien hiilariherkut (kuten lakkamarmeladimakeiset) alkoivat houkuttaa, mutta tyydyin natustamaan vain yhden siivun ruisleipää päivällisen kanssa. Tunsin itseni lähes voittajaksi, kun päihitin ensimmäisen himon ilman suurempia tappioita \o/. Tsemppasin lisäksi veden juonnin kanssa, koska nyt kun kirjaan syömisten lisäksi myös juomiset, iski tajuntaan se minkä olen jo pitkään tiennyt, juon päivän aikana aivan liian vähän vettä.

Kolmannen päivän aamuna käteni kurottaa kohti keksikulhossa niin pullealta näyttävää jaffa-keksiä, mutta pysähtyy puolitiehen, kun sisäinen hiilarihälytin alkaa soida. Siinä samassa katse kiinnittyy pöydällä lojuvaan pullapitkoon (iltapäivällä on firmassa tarjolla perjantaipullaa), mmmm. Ja niin totean hiilarihimon vain yltyvän (tai ehkä aamuteen seurana mutustetuista kekseistä on vain tullut tapa. Kuten myös perjantaipullasta. Ja lounaan hintaan kuuluvasta jälkiruoasta. Hups.). Tällä kertaa en sorru edes ruisleipään vaan kääräisen pari siivua kinkkua ja juustoa rullalle ja mutustan ne hyvällä omallatunnolla. Päivän luvut 36-31-33.

Ilman ruokapäiväkirjan pitämistä koko homma olisi kyllä täysin mahdotonta. Toisaalta ilman sitä hommasta häviäisi myöskin se entistä tutkijaa, joka rakasti lukion pitkän matikan tunteja, kiehtova laskennallinen elementti :). Viitseliäisyyttähän koko homma vaatii, mutta yllättävän kivuttomasti homma on nyt sujunut ja varmasti vielä helpottuu, kun oppii paremmin silmämääräisesti arvioimaan ruokamääriä. Apurinani toimii kalorilaskuri.fi, jolla on myös ihan näppärä mobiilisovellus.