Asiat on liian mukavasti

Mistä tietää, että elämässä menee (liian) hyvin? - Työkaveri ehdottaa autokolaria.

Makaaberiin lopputulokseen päätynyt keskustelu lähti liikkeelle työkaverin yksinkertaisesta kysymyksestä: Kuinka menee?, johon vastasin (tapani mukaan) totuudenmukaisesti: On jotenkin levoton olo. Tätä jo valmiiksi epämääräistä toteamusta oli tietysti täydennettävä vielä epämääräisemmällä selityksellä siitä, kuinka asiat ovat kaikinpuolin hyvin, mutten silti oikein tiedä miten päin pitäis olla ja mitä tehdä.

Tiedättekö sen tunteen elämän turbulenssin jälkeen, kun kaikki palikat ovat viimein loksahtaneet paikoilleen, tuuli tyyntynyt ja olisi aika(a) nauttia elämästä, mutta sydänalan valtaa epämääräinen levottomuus? Työssä suoriudutaan, urheillessa suoritetaan, viikonloppuna pitäisi suorittaa > elämä onkin yhtä suorittamista. Enkä käytä suorittaa-verbiä velvollisuusmielessä vaan sitä, että elämä on yhtäkkiä yhtä puuroa. Päivät, viikot ja kuukaudet vierivät työ-urheilu-koti-puurossa pyörien. Kun viikonloppu ei olekaan täynnä ohjelmaa, on niiiin tylsää. Kun töissä kaikki menee tasaisen hyvin, täytyy jotain olla vialla (tai vähintään tyyntä myrskyn edellä). Päivät seuraavat toistensa kaltaisina, mikä saa aivot hakemaan edes jotain ärsykettä.

Ensin tuli järjetön tarve shoppailla. Ihan mitä vain. Lomamatka, takki, housut, kännykän suojakuori, urheiluvaatteita. Mitä vain! Illat menivät verkkokaupoissa ja matkatoimistojen sivuilla surffatessa. No, itsehillintäni on hyvä ja päädyin ostamaan vain farkut. Sitten keksin haluavani lisää tatuointeja (tässä mielentilassa erityisen hyvä idea!). Kävin jo studiollakin, mutta jäin onneksi vielä harkitsemaan. Eilen illalla sain päähänpiston, että hartaasti kasvattamani tukka saa nyt luvan lähteä. Varasin kampaajalta seuraavan kalenteriin sopivan ajan. Huomisaamulle. Great. Ärsykkeitä! Jotain ärsykettä! Tänne! Heti!

Absoluuttista nollapistettä lainatakseni:

Asiat on liian mukavasti

Nyt täytyy pilata kaikki

Muistan lukeneeni aiheesta melko vasta jostain osuvasti kirjoitetusta kolumnista, jossa samaa asiaa pohdittiin parisuhteen näkökulmasta. Kun elämästä tulee "tylsää", on ihmisillä taipumus ravistella pakkaa, että taas "tuntuisi" joltain (autokolari taitaa kuitenkin olla vähän overkill). Realiteetti kuitenkin lienee, ettei kukaan jaksa tai pysty elämään jatkuvassa turbulenssissa, joten tyyntäkin on opittava sietämään. Eikä vain sietämään, vaan nauttimaan! Täällä on harjoittelu vasta kesken, mutta onko teillä lukijat jotain viisastenkiveä, johon tukeudutte vastaavassa mielentilassa?

Did some Sirius flying

Käytiin taas eilen harjoittelemassa vapaapudotusta, joka on kyllä hupaisaa touhua!

Sirius Sport Resortissa Suomen Pyhtäällä on Suomen (ja muistaakseni pohjoismaiden) ainoa tuulitunneli, jossa voi simuloida vapaapudotusta. Amatöörit (kuten minä) saavat leijua n. 180km/h ilmavirrassa, kun ammattilaisille tuuli puhaltaa max. 260km/h.

Vaan on se kyllä pirun vaikeaa puuhaa :D. Pienetkin liikkeet saavat homman karkaamaan ihan lapasesta. Videolla näkyy 1+2+2min mun lentoa ja lopussa ammattilaisten taidonnäyte. Ensimmäinen minuutti oli ihan holtitonta, seuraavat kaksi minuuttia jo vähän sinnepäin ja neljännen ja viidennen minuutin aikana pystyin jo suunnilleen tekemään mitä käskettiin. Pyörin mm. molempiin suuntiin (tosin en olisi itse osannut lopettaa pyörimistä) ja liikuin käskystä eteenpäin (komein sammakkoliikkein ja toisen kerran vähän jalkoja oikaisemalla). Toisaalta nyt on takana vasta 8min pudotusta, joten ei sitä nyt ihan proksi siinä ajassa ehdi :).

Summa summarum. Suosittelen! (tämä ei ole maksettu mainos)

Elämäntapamuutosko?

Olen aikani kuluksi lueskellut paria treenaamiseen ja lihasten kehittymiseen liittyvää kirjaa (kts. kirjojen nimet ja linkit alla) ja ne saivat mut miettimään kuinka yllättävän paljon mun elämäntavat onkaan muuttuneet tässä viimeisen 3-5 vuoden aikana. Mitään radikaalia päätöstä muuttaa elämääni en ole missään vaiheessa tehnyt, mutten voi väittää etteikö esim. avioerolla ja uudelle parisuhteella olisi ollut vaikutusta asiaan.

Otetaan normiviikko, hmm, sanotaan nyt vaikka vuodelta 2012. Teen suurimman osan viikosta töitä kotoa käsin etänä, syön aamupalaksi kaurapuuron maidolla ja lounaaksi esim. kaupan maksalaatikkoa tai pinaattikeittoa. Jokaiseen päivään kuuluu myös pieni fazerin suklaapatukka tai pari-neljä suklaakeksiä. Illalla sentään syödään oikeaa itse laitettua ruokaa, perunaa/riisiä/makaronia ja lihaa/kanaa. Mies (ex sellainen) houkuttelee joku ilta mukaan hiihtämään, parina iltana käyn salilla, kun on se saliohjelmakin. Toimistolla vietettyinä päivinä ei jaksa urheilla, koska työmatkoihin menee niin kauan, että kotiin tullessa on ihan naatti (lue. nälkäinen). Torstai-iltana käydään hakemassa hesestä tai subwaystä ruokaa, siitä on vain tullut tapa. Niin kuin myös jokaviikonloppuisesta herkuttelusta - miehelle Fazerin sininen suklaalevy ja minulle sipsipussi. Jep, kokonaiset 300g, josta mies syö ehkä 50g tai ei ollenkaan. 

Tammikuun 2015 treenit

Otetaan viikko tammikuulta 2015 (kaikki kuukauden urheilut yo. kuvassa). Arkisalipäivinä ti ja pe salikassi aamulla mukaan, sinne protskupatukka yllättävän nälän varalle ja protskujuoma treenin jälkeistä nälkää hillitsemään (ja palautumista nopeuttamaan). Kiipeilypäivänä kiipeily- ja juoksupäivänä juoksukamat tietty mukaan. Aamupuurossa raejuustoa ja marjoja tai omenasosetta, työpaikkalounaalla puolet lautasesta salaattia, vajaa puolet lämmintä liharuokaa ja loput kasvisruokaa tai kauhallinen kasviskeittoa, ei pastaa/riisiä/perunaa tai leipää. Lounaalta nappaan mukaan hiilaripitoisen jälkkärin tai hedelmän, jonka syön iltapäivällä välipalaksi yleensä ruisleivän kera. Töistä suoraan urheilemaan ja kotiin yleensä seiskan ja kasin välillä. Mikäli kaapissa on ruoanjämiä edelliseltä päivältä, syön niitä, muuten menee leipä/jugurtti/rahka/mysli/hedelmä/raejuusto-linjalla (tässä olisi selvästi skarppaamisen varaa!). Paheena salmiakki, koska nykyinen mies tykkää siitä kovin. Kun pöydällä on aina pieni salmiakkirasia, tulee siitä lähes päivittäin napsaistua pari pientä, jotka riittävät saamaan suun makeaksi.

Nyt kun tarkemmin mietin, on nykyisellä miehellä ollut ihan hirmuinen vaikutus nykyiseen elämäntapaan. Kyllähän se niin vain tuppaa menemään, että kun toinen urheilee 7pv/vk ja parhaimmillaan 2-3krt/pv (tänään takana kaksi peliä ja nyt treeneissä), ei itse oikein viitsi maata sisällä sohvaperunana. Urheilumäärä on kasvanut muutamassa vuodessa 3-4krt/vk > 5-6krt/vk, mutta suurimpana asiana on karkkien, keksien ja sipsien "korvaaminen" hedelmillä, rahkalla ja raejuustolla. En kuitenkaan ole ruoan suhteen natsi tai rajoittaja (lue Lihastohtorin Rento vs. Tiukkis), vaan ravintolassa otan huoletta jälkiruoan jos mieli tekee ja ystävien illanvietossa saattaa mennä pala jos toinenkin kakkua, piirakkaa tai suklaamoussea. Kuten tässä yks päivä isoon ääneen lounalla totesin: "Minä urheilen, että voin syödä!" :D.

--

Etävalmentajan suosittelemat kirjat:
Strength Training by NSCA -National Strength & Conditioning Association, ed. Lee E. Brown
Weight Training Basics by Thomas Fahey 

Sotakone

Sain viime sunnuntaina valmentajalta viestin: "Moi sotakone! ;D Tuliko 3x3x55 kg etukyykyt kevyesti?", johon vastaus: "Joo! Käsittämättömän kevyesti! Ja tarkistin kyllä monta kertaa, että 'on siinä nyt oikea määrä rautaa tangossa' :D." Pohjallahan tuossa vaiheessa oli jo 98 kyykkyä 30-50kg:lla, joten ihan itsestäänselvyys homma ei ollut.

En kyllä aluksi tykännyt etukyykyistä ollenkaan! Tanko painoi kurkkua, kädet oli vaikea taivuttaa tangon alle, ranteisiin sattui. Homma piti aloittaa 35kg:lla, mutta aika nopeasti tammikuun aikana saatiin nostaa raudan määrä 42,5-45kg:n. Parin viikon takaisesta Pikkujouluspesiaalista alkoi sitten jokaviikonloppuinen etukyykkymaraton. Tuolloin 95 toistoa 30-50kg:lla, viime vkl 113 toistoa 30-55kg:lla ja tänään 113 toistoa 30-60kg:lla. Tuo 60kg tuntui jaloissa jo ihan mukavasti, ja nyt sattuu enää olkapäihin tuleviin mustelmiin, kun 60kg rinnalla räkissä painaa jo kohtalaisesti.

Klipit etävalmentajalle otetusta tekniikkatsekkivideosta tammikuun lopulta.

Valmentajan päätös teettää mulla pääasiassa etu- ja goblet-kyykkyjä on kyllä ollut täysin oikea ratkaisu. Selkäkivut on poissa (johon saattaa vaikuttaa myös se, että lopetin töissä satulatuolin käytön) ja kyykkytekniikka ja -syvyys on valovuosien päässä entisestä! Ja reidet on rautaa!

Nii ja ystävä, jota en ole nähnyt sitten marraskuun, sanoi torstaina kiipeilemässä, että mun selkä on selvästi leventynyt ja olkapäät pyöristyneet. Jotain on siis oikeasti tuolla pinnan alla tapahtunut ;). Olis kiva laittaa tänne enemmänkin kuvia, mutta en ole mikään selfie-ihminen ja etenkin saliposet ei tule kauhean luontaisesti. Muutaman pikaräpsäisyn olen yrittänyt ottaa niin, ettei kukaan huomaa, mutta eihän niistä mitään tullut...

Ensimmäinen kerta

Today was the day, kun tämä emäntä pääsi testaamaan uutta lumilautaa! Aamupala nassuun, 30min ajoa, kengät jalkaan, 2h hissilipun osto, laudan tuhertaminen vasempaan jalkaan kiinni ja sydän oli samantien kurkussa. Uhups. Glup. Hetkinen. Miten tää homma nyt menikään? En tahdo ankkurihissiin! Olisko jotain muuta keinoa mennä ylös? Ai kävely. Okei. Otan siis hissin. Rauhassa nyt. Onneksi tämä on vasta lanattu. (Puolessa välissä alkaa käsiin sattuaa.) Ehkä tässä vähän uskaltais höllätä otetta? No ni. Parempi. Ei tässä nyt missään hengenhädässä olla. Apua! Miten tämä kapistus pysäytetään?!

Siitä se lähtee. Ensimmäinen lasku uudella laudalla!

Turvallisesti ylhäällä, molemmat jalat ähertämisen jälkeen laudassa kiinni (*I'm clearly too old for this*). Pic or it did not happen ja sit liikkeelle. Yritin nohevana nousta seisomaan naama rinteeseen päin ja pyllähdin samantien takamukselleni. Okei. Mennään sit nolosti mahan kautta. Mut tällä reissulla opettelen nousemaan myös toisinpäin seisomaan, eiks je?!

Ensimmäinen lasku kauheaa haparointia ja yksi pyllähdys. Väkeä pukkaa oikealta ja vasemmalta ohi. Toinen nousu jo selvästi rennompi. Toinen lasku vähän helpompi. Kyllä tämä tästä. Vaihto vähän loivempaan rinteeseen. Pari vaahtosammutinta lautailee rennosti keinutellen ohi. Minä haparoin, huidon ja teen kokovartaloliikkeitä saadakseni laudan kääntymään. Tosi tyylikästä. *silmienpyöritys*

Pysyin hississä pystyssä (myös kuvan oton jälkeen)!

Vähitellen aloin rentoutua myös hississä ja uskalsin jopa kaivaa kännykän esiin (pic or it did not happen!). Kertaakaan en hississä kaatunut ja vain yhden nousun alussa töppäilin, kun en saanut ankkurista kunnon otetta niin, että se olisi päätynyt jalkoväliin asti. Missään vaiheessa lasku ei ollut helppoa ja rentoa vaikka loppua kohden aloin taas muistaa miten homma toimii. Myös tällä kertaa sain kankkuun ihan mojovan kokoisen mustelman :P. Onneksi uusi lauta on kuitenkin helppo käsitellä ja laskea, joten eiköhän meillä tule olemaan monta vauhdikasta vuotta yhdessä!

Hymy = Ehjä ja hengissä. Jei!

Lopussa on helppo hymyillä vaikkei varusteiden hommaaminen ihan helppo tehtävä ollutkaan (Miten tuo lauta muuten näyttää noin pitkältä?!). Edellisen postauksen aikaan uupui vielä siteet (Ai niin, seison rinteessä :D). Ostin yhdet. Asensin paikalleen, sovitin kengän kanssa ja totesin, että side on liian pitkä. Kenkä ei asetu keskelle lautaa vaan kannoista useamman sentin yli. Menin toiseen kauppaan. Ostin toiset. Palautin ensimmäiset. Tulin kotiin. Asensin toiset. Tai siis en. Sidepaketissa ei ollut oikeanlaisit discejä (siis niitä kiekkoja, joilla side kiinnitetään lautaa ja asentoa säädetään). Prkl! Armoton googletus ja kysely ystäviltä. Ei löydy. Tai löytyy. Ebaystä. Toimitusaika=pitkä. Soitan lähimpään suksihuoltoon, löytyisikö heiltä. Vien laudan voideltavaksi ja heiltä löytyi kuin löytyikin oikeanlaiset discit. Niin no, kuinkas muuten olisin päässyt tänään rinteeseen :).

Paljasjalkafiilistelyä

Kyllä siinä paljasjalkajuoksussa on sitä jotain. Katsokaa nyt, kuinka suloinen jalanjälkikin siitä jää!

Tuoreella lumella teki vain mieli tepastella ees taas ja tuijotella lumeen piirtyviä varpaiden jälkiä. Siinä on mun tägi. Tapa sanoa: "I was here". Human. Leaving my footprint in this world. Mistä voisi helposti hypätä päivittelemään minkälaisen jalanjäljen sitä _ihan aikuisten oikeasti_ jättää tähän maailmaan. No, me käytetään tuulisähköä ja auton co2 päästöt on alle 100, ja tämän postauksen tavoitteena on valottaa vähän paljasjalkajuoksua, so let's leave it at that.

Ei muuten ole mikään ihan helppo laji! Vaikka niinhän se sanontakin menee, että ensin pitää oppia kävelemään ennen kuin voi juosta, mutta kyllä se näin kolmekymppiselle ikiliikkujalle on vähän vaikeaa malttaa mielensä ja käydä _kävelyllä_. Booooring (*yawn*). Onneksi mulla on ikioma Personal DJ (a.k.a. pikkuveli), joka laittaa mun Spotify-soittolistalle lähes päivittäin uutta musaa! Lisäksi hoen itselleni joka kerta, että tässä sitä nyt rakennetaan sitä "peruskuntoa" puolimaratonia varten, eikä vain lähdetä suoraan repimään 15-18km lenkkejä (joka olis normikengillä ihan mahdollista).

Takana on nyt kourallinen kävely ja juoksufiilistelylenkkejä sekä saman verran työpäiviä varvaskengät jalassa. Juoksun kanssa olen yrittänyt malttaa sen verran, että takana on nyt kolme lenkkiä 10, 15 ja 20min juoksupätkillä. On muuten ihan jännä fiilis juosta, kun kylmä loska pääsee varpaiden väliin :D (vaikka Speed XC:t pitävätkin hyvin vettä). Kovin on vaikeaa oppia kanta-astumisesta pois ja pohkeet ja penikathan tässä tulee kipeäksi, mutta kun homma alkaa sujua, on meno rennompaa, vauhdikkaampaa ja sykkeet ovat matalammalla (ainakin tänään). Tätä lisää!

Pikkujouluspesiaali

Perjantaina vietetyt firman pikkujoulut (jep, luit oikein, pikkuJOULUT) pistivät loppuviikon salitreenit uusiksi. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä perjantain treeni lauantaina ja lauantain treeni sunnuntaina, mutta aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan. Lauantaina, sattuneesta syystä nukutti pitkään ja sain kammettua itseni ylös hyvin nukutun yön (ja aamun.. ja aamupäivän..) jälkeen vasta puolen päivän aikaan. Rauhallinen aamiainen ja shoppailu veivät yllättävän kauan aikaa ja päädyin salille vasta puoli kahdeksan aikaan. Siinä rauhassa vaihtelen kamoja pukkarissa, kun tulee kuulutus "olemme auki vielä puolen tunnin ajan". Grääää! Ette voi olla tosissanne! Ei sali voi mennä kahdeksalta kiinni! Minä haluan treenata! Yhyy.

Olin sit niin pettynyt, etten viitsinyt edes aloittaa mitään treeniä, vaan pakkasin kamat, marssin autolle ja siirryin kotisohvalle löhöämään. Valmentajalle viesti, et mitäs nyt tehdään? Voinko tehdä molemmat treenit sunnuntaina? Ja ankaraa surffailua alueen kuntosaleista, jotka ovat auki 24/7 (ihan niinkuin oikeasti tarvitsisin sellaisen). Viiden minuutin päästä kilahtaa sähköposti "Duunasin sulle äsken pikkujouluspesiaalin huomiselle!" Jippii! Jee! This is why I hired a trainer!

Ja olihan se melkoinen spesiaali :D. Ensimmäisenä alkulämpän jälkeen oli luvassa etukyykkyjä ja mun piti ainakin kymmenen kertaa lukea treeniohjelma, että uskoin mitä tuleman piti: 8*5*30kg, 8*5*40kg ja 5*3*50kg. Referenssiksi sen verran, että olen aikaisemmin tehnyt etukyykkyjä max. 42,5 ja 45kg:lla ja huomattavasti vähemmän toistoja, joten ihan pikkiriikkisen jännitti. Kaikki 95 kyykkyä meni kuitenkin tooosi kevyesti ja olin jopa vähän pettynyt sarjan jälkeen, kun ei oikein tuntunut missään. Väliin 48 leuanvetoa kuminauha polven alla 3s palautuksella (neutraali ote on mulle näköjään paljon helpompi kuin vastaote!) ja lisäääää kyykkyjä. 40 goblet-kyykkyä 25kg:n käsipainolla alkoi jo vähän tärisyttää reisiä, mikä kyllä antoi hyvän ennusteen maanantain jalkajumista ;). Loppuun vielä vauhdittomia pystypunnerruksia ja pistoolikyykkyjä (penkille) ja niin oli huippu pikkujouluspesiaali paketissa.

Surffaillessa löysin kuin löysinkin yhden potentiaalisen salikandidaatin, jota lähdin tänään kokeilemaan. Ko. sali on hyvin lähellä nykyistä saliani ja matkalla epäröin moneen kertaan, että pitäisikö se kuitenkin mennä tuttuun ja turvalliseen. Ja voi kuinka pettäjä olo mulla oli, kun kävelin uudelle salille! Olin niin lähellä kääntyä kannoillani vielä pukuhuoneessakin! Ja koko treenin ajan oli jotenkin outo olo. Ihan kuin olisin väärässä paikassa. Niin sitä vaan fiksautuu ja tottuu parissa vuodessa tutuksi tulleeseen treenipaikkaan. En siis pysty vaihtamaan. Vaikka nykyisessä onkin surkeat aukioloajat (ihan niinkuin oikeasti pitäisi joka la ilta päästä kahdeksan jälkeen salille...).

Tarjouksen uhri

Arvaattekos mitä ostin?

Lähdimme tänään miehen kanssa ostoksille hakemaan muurahaismyrkkyä ja miehelle uutta tyynyä. Minä tuli reissusta kotiin lumilaudan kanssa. Hups. 

Ostin viime vuonna alemyynneistä lumilautakengät, koska vuokrakengät ovat aina vähän mitä ovat, ja ajattelin, että voin aivan hyvin laskea vuokralaudalla sen muutaman kerran vuodessa. Omaan lautaan saa kuitenkin upottaa satasia ja vuokrahintojen ollessa >25€/pv, ei oman laudan ostamisessa ole kauheasti järkeä. Vielä kun se pitäisi aina roudata mestoille, jonne lähtee jo muutenkin niin paljon kamaa mukaan (murtsikat, laskettelusukset,...), että kohta meidän pitää hommata pakettiauto.

Jep jep. Siinä vaiheessa, kun Intersportissa on himoitsemani Burtonin 350€:n Feather-lauta 150€:lla, niin mitä sitä pieni ihminen voi tehdä, muuta kuin napata sen kainaloon? Mitä muuta, kysyn vaan?! No, kai sen olis voinut jättää ostamatta, mutta ei vain pystynyt. Mutta miten musta nyt tuntuu, että tästä setistä puuttuu jotain?

Aivan! Siteet! En uskaltanut ostaa Burtonin siteitä, koska sattuneesta syystä nuo Salomonin monot eivät olleet tällä kauppareissulla mukana ja niiden istuvuus Burtonin (tai muun merkkisiin) siteisiin ei ole niin sanottu. Nyt onkin sitten vuorossa sopivien siteiden metsästys ennenkuin pääsee rinteeseen :).

228 leuanvetoa

Totta on! Uskokaa pois! No okei. Kuminauhalla avustettuna, mutta silti! 228 leuanvetoa! Tammikuun aikana. Ja kuminauha on siis se salin kapeampi sininen, parin sormen levyinen ja sekin polven alla. Enimmäkseen. No alussa piti olla vähän myös jalapohjan alla, mutta ei enää.

Yläkroppapäivä tosiaan alkaa aina rennolla 4*12 (=48!) leuanvedolla kuminauhalla avustettuna ja jatkuu jossain välissä ohjelmaa negatiivisella leuoilla (eli sitä kun hypätään tankoon ja valutetaan sieltä hitaasti alas), joita jaksoin tammikuussa tehdä 77 (noiden 228 lisäksi). Sitten tietysti "vähän" alataljaa, pystypunnerruksia, hauiksia jne., niin avot ei veri kierrä seuraavana yönä käsissä :D.

Edellisenä treenipäivänä oli salilla taas ruuhkaa ja kaksi siskosta vei kaikki apukuminauhat. Päädyin sitten heidän kanssa vetämään leukaa vuorotellen ja kertomaan hullusta tavoitteestani. Pakkohan se oli selittää, kun ohjelmassa oli sama 4*12 leuanvetoa, mutta 3s palautuksilla alas, että mitä mie oikein puuhaan. Pyörittelivät vähän silmiään. Tosin rupesivat kyllä siinä harkitsemaan PT:n palkkaamista, kun kerroin minkälaisessa valmennuksessa tällä hetkellä olen.

Asetin 1,5 vuotta sitten tavoitteeksi kuusi leuanvetoa, mutta vasta nyt tuntuu, että treenaan oikeasti sitä kohti. Jos ei tällä treenillä leuanvetotulokset nouse, niin ei sitten millään! Kiitos uuden etävalmentajan!

Iso happi

Tammikuu hurahti kuin huomaamatta ohi, enkä ole vielä yhtään ehtinyt hehkuttaa uuden etävalmentajan ohjauksessa saavutettuja treenituloksia! Tai siis ylipäätään, miten homma on toiminut. Jos on. Siis on.

Tavoitteeksi asetettiin se kuusi leuanvetoa (Edelleen tavoittamatta. I know. I suck.) ja terve selkä. Jokainen treenikerta alkaakin kourallisella lämmittely- ja liikkuvuusharjoituksia, jotka aluksi tuntuivat ihan kauheilta (*paraskin rautakanki*). Ja, no, edelleenkin tuntuvat ihan kauheita. Mutta jos kauheus laitettaisiin asteikolle 1-100, niin aluksi se oli 110 ja nyt ehkä 80. Yksi kauheimmista harjoituksista on squat-to-stand-with-reach. Grrr, ei vain taivu!

Jalkatreenin osalta pääpaino on ollut kyykkytekniikan hiomisessa (ja selkäkipujen poispitämisessä) mm. etukyykkyjen ja goblet-/maljakyykkyjen avulla. Otin eilen jopa videota etukyykytekniikasta ja meinasin laittaa sen tänne, mutta videolla näkyy toisen salikävijän kasvot ja youtuben "face-off" ei toimi tarpeeksi hyvin, joten ehkä toisella kertaa... En halua mitään haasteita mihinkään... Niin, ja kenkien vaihto oli kyykkyjen kannalta kyllä ihan must! Paremman lattiatuntuman lisäksi jalkojen asentoa kyykyissä on nyt huomattavasti helpompi kontrolloida, kun ei enää tarvitse seistä ilmapatjan päällä.

Vaikka tekniikan kanssa onkin hifistelty, niin on sitä rautaakin tankoon laitettu. Etukyykyissä parhaimmillaan 45kg, goblet-kyykkyä eilen 25kg:n käsipainon kanssa ja yhden jalan prässiin sitä rautaa vasta onkin mätetty. Viime syksynä yhden jalan vaakaprässi meni 29-37kg:lla (3*10 toistoa), eilen vedin 4*12 45kg:lla! Kahden ensimmäisen sarjan jälkeen olin ihan et a-pu-a, mut sit tajusin kokeilla valmentajan etukyykkytekniikkavinkkiä: "110% keskivartalotuki isolla hapella ja hengitystä pidättämällä" ja sillähän se sit meni! Hyvä minä! Ja nyt on pakarat niin kivasti kipeät, että kovalle penkille pitää istua vähän varoen ;).