Vääristynyt kehonkuva

Selasin tuossa digikuvista varmuuskopiota ottaessa vanhoja albumeita läpi ja se sai minut miettimään, miten oma kehonkuvani on muuttunut vuosien saatossa. Kuinka omalta keho on tuntunut (tai ei ole) ja minkälaisia virheitä siitä on aina löytynyt. Nimenomaan virheitä. En muista, että olisin koskaan oikein ollut tyytyväinen siihen mitä peilissä näin. Pienet rinnat, jenkkakahvat, tasapaksu torso (=ei vyötäröä). Sitä sun tätä.

Alla kuva vuodelta 2008, joka laukaisi tämän ajatusketjun. Toinen kuva tältä päivältä ennen treeneihin lähtöä. Kuusi vuotta väliä, posket ovat kaventuneet, paino lähes sama (-+2kg), läski muuttunut lihakseksi ja kroppa sitä myöden kiinteytynyt (rasvaprosentti 23-24% > 17%). Ja niin miten muka pienet rinnat, kauheat daisarit ;).

Ja rupesinhan se sitten naurattamaan, kun laitoin nämä kuvat rinnakkain. Tästähän tulee mieleen joku laihdutusmainos! Kehtaakohan näitä sittenkään laittaa näytille... Kuvakulma, valaistus, asento. Kaikki huijaa. Eniten kuitenkin huijaa se, miten itse näen itseni näissä kuvissa. Jos totta puhutaan, ainoa mitta mikä on näiden vuosien aikana pienentynyt, on vyötärönympärys. Ne daisarit on edelleen yhtä suuret (pienet) ja persekin yhtä leveä (kapea). Käytän edelleen noita samoja farkkuja!

Mutta se fiilis, ilo ja tulokset mitä treenistä saa, muuttaa myös kehonkuvaa. Nykyään olen huomattavasti enemmän sinut itseni kanssa kuin kolme, kuusi tai kahdeksan vuotta sitten. Jaksan hymyillä peilikuvalleni ja sieltä hymyilee iloinen nainen takaisin. Nyt uskallan jopa sanoa ryhtyväni pienelle "lihotuskuurille" ettei rasvaprosentti tipu yhtään alemmas :). Se on kuitenkin hämmentävää, kuinka hitaasti oma kehonkuva muuttuu. Kun katson tuota kuvaa vuodelta 2008, _tunnen_ itseni paksuksi. Tämän päivän kuvaa katsoessa, oloni on itsevarma ja vahva. Kummallisen kahtiajakoinen fiilis...

Stressing out

Ei ole hengenahdistus astmaa, allergiaa tai kilpirauhasen vajaatoimintaa. Röntgenkuvissa oli keuhkot ja sydän paikallaan (ilman ylimääräistä seuraa) ja happikin kulkee normaalisti vaikkei siltä aina tunnukaan. Tämänhetkisen tiedon valossa kyseessä on hyperventilaatio-oireyhtymä, jonka voi laukaista mm. psyykkinen stressi, fyysinen rasitus ja emotionaaliset ärsykkeet. Sydänkeuhkospesialistisetäni itsehoito-ohje: "Just Relax".

Helpommin sanottu kuin tehty.

Syksy on ollut töiden suhteen suhteellisen rankka, eikä helpotusta näytä tulevan lähitulevaisuudessakaan. Kotona on pienen pintarempan takia ollut paljon tehtävää ja järjestettävää. Enimmäkseen kyllä mukavaa sellaista. Urheilu on henkireikä, josta en luovu. Vaikka henkeä ahdistaisi. Ja vaikka treenien alut ovat olleet nyt todella vaikeita. Salilla saan kuitenkin muuta ajateltavaa ja niitä niin tärkeitä onnistumisen tunteita. Fiilis treenin jälkeen on aina 100-kertaa parempi kuin ennen treeniä.

Vaikka enimmäkseen pidän työyhteisöstäni ja työtehtävistäni, olen tämän vuoden aikana joutunut venymään niin monta kertaa epämukavuusalueelle, että se on alkanut vaikuttaa ikävästi myös luonteeseeni. Kärttyilyä, tiuskintaa, valitusta, mutruilua, vetäytymistä, ilon puutetta, väsymystä,... Niin töissä kuin kotonakin. Nyt taitaa olla aika pistää työkuviot uuteen järjestykseen. Enkä tarkoita työpaikan vaihtamista, vaan työtehtävien uudelleenjärjestämistä niissä puitteissa kuin se on mahdollista. Kunpa löytäisi taas sen iloisen itseni.

Välikuolema ViPR tunnilla

Menin ja päivitin tuossa innostuksissani kuntosalijäsenyyteni ja tajusin vasta jälkikäteen, että tokihan se kk-maksu sitten nousee *facepalm*. Nyt on sitten pakko saada rahoille vastinetta ja käydä oman tutun salin lisäksi viereisellä salilla. Kun se on kerta mahdollista. Ja siitä maksaa.

Tarkemmin ajateltuna on kuitenkin aika kiva, että saa lisää ryhmäliikuntavaihtoehtoja. Lisäksi toinen sali on paljon uudempi ja laitekanta vähän erilaisempi, joten eiköhän tämä ole ihan hyvä investointi!

Ensimmäisenä ryhmäliikuntatuntina testiin pääsi ViPR. ViPR on erikoisennäköinen pötkylä, jota heilutellaan pääasiassa kaksin käsin fokuksena keskivartalonhallinta ja kestävyys. ViPRejä on eri painoisia, 4, 6 ja 8kg, mutta oma valinta oli harvinaisen selvä, kun ohjaaja sanoi ottavansa tänään kevyesti 4kg:lla. 4kg it is!

Eipä muuten turhaa ole kehuttu raskaaksi tunniksi tätä. Toki miesten määrä tunnillakin kertoo jo jotain, mutta kokeileppa itse heilutella 4-8kg:n patukkaa tunnin verran. Raskaimpia tänään olivat kuitenkin kaikki hypyt ja punnerruksetkin tein polvet maassa (en edes yrittänyt miestenpunnerruksia. Nolo!). Kroppa oli jotenkin tosi väsyneen tuntuinen, liekkö flunssa tulossa. Tai ehkä olen vain syönyt huonosti. Tälle tunnille pitää kuitenkin mennä toistekin! Sen verran mukava ja erilainen tunti kyseessä!

Kehonkoostumus

Perjantaina mittailtiin jälleen kehon koostumuksia firman TyKy-päivällä Kisakalliossa. Mitään mullistavaa ei viime vuoden tuloksiin verrattuna ole tapahtunut, vaikka treenattu on. Yhyy *kyynel*. Positiivisena parannuksena pyöräergometritestin tulos, jossa mun peruskestävyys on parantunut huimasti. PK-alueella sykkeet on laskenut 10-15 pinnaa (wohoo!), vaikka varsinaista PK-treeniä on tullut tehtyä tosi vähän.

Paino on tullut alas kilon verran, josta suurin osa rasvaa. Rasvaprosenttikin oli siten tippunut 18:sta 17:ta vaikkei se tavoitteena ole ollutkaan (ennemminkin päinvastoin). Käsiin ja keskivartaloon on mittauksen mukaan tullut mukavasti lisää jerkkua, mutta jaloissa on tapahtunut jotain kummallista, kun lihasmassa on pienentynyt. Lienee vain siirtynyt paikasta toiseen ;).

Yksi mihin kiinnitin huomiota on sisäelinrasvan määrä, joka oli noussut 52:sta melkein 62:een. Tuo 60cm2 on minun ikäisellä suosituslukema, joten huolta ei vielä ole, mutta kyllähän se pistää miettimään, että mitä asialle voisi tehdä. Sisäelinrasva on kuitenkin sitä pahempaa sorttia, jonka ei soisi kovin paljon lisääntyvän. Ei kuulosta kivalta olla rasvainen sisältä ja timmi ulkoa, koska terveyden ja hyvinvoinnin eteen tässä kuitenkin tehdään töitä.

Hyvä päivä!

Tänään on ollut niin hyvä päivä etten voi muuta kuin hymähdellä onnesta! Ensimmäistä kertaa lomalta paluun jälkeen tuntuu, että olen työkuorman päällä enkä alla, verottaja ilmoitti, että saan tänä vuonna veronpalautuksia, yläkroppatreeni meni salilla mainiosti ja illalla tein itse coleslaw salaattia (jopa sen majoneesin ja siihen pohjautuvan kastikkeen) sekä herkullisia jauhelihapihvejä.

Herkullisen Coleslawn ja majoneesin ohjeet löysin Hidasta elämää -blogista. Kuten yhdessä hömppäsarjassa päätähti aina toteaa: "Coleslaw [tai lähes mikä tahansa muu] is my only weakness". Toinen mitä en voi vastustaa on caesar-salaatti, mmm... Sovelsin blogista löytyvää reseptiä vain lisäämällä salaattiin kevätsipulia sekä vaihtamalla valkoviinietikan omenaviinietikkaan kun kaapista ei löytynyt muuta. Jauhelihapihvit luonnollisesti vähärasvaisesta naudanjauhelihasta ja fiiliksen mukaan mausteeksi aurinkokuivattuja tomaatteja ja ylijääneet kevätsipulit.

Tällaisia iltapaloja pitäisi kyllä tehdä useammin! Salaatti oli tosi helppo ja majoneesinkin pyöräytti ihan hetkessä. Hommaa hidasti ainoastaan salaatin joukkoon raastettu peukalo ja rikkinäinen uuni (minkä takia pihvit oli pakko paistaa pannulla).

Nyt kun pääsin ruokahehkutusten makuun, loppuun vielä kaksi kuvat viikonlopun mökkiherkuista.

Veljen tekemä kasvissalsa tortillan väliin oli niiin herrrkua

Ja tulihan sitä vähän herkuteltuakin, kun oli monenlaista juhlanaihetta valmistujaisista kihlajaisiin ja syntymäpäiviin :)

Treenimusiikkia

Minulla on yksi vakio soittolista, joka sopii niin pyöräilyyn, juoksuun kuin rullaluisteluun. Löysin listan alunperin Spotifystä, mutta ostin sen lopulta myös iTunesista, että sain sen iPodiini kannustamaan, kun viime syksynä juoksin elämäni ensimmäisen (ja todennäköisesti viimeisen) puolimaratonin. 

Soittolistan Moves like Jaggerit, Hot N Goldit ja Umbrellat ovat juuri oikeanlaista helppoa poppirenkutusta minun makuuni. Mies on syyttänyt minua joskus musiikin suhteen ahdasmieliseksi (josta uskallan kyllä olla eri mieltä), mutta treeni jos mikä on minulle vihoviimeinen paikka kuunnella jotain uutta tai monimutkaista. Silloin pitää tietää (ja osata laulaa mukana!) kaikki biisit, tuntea jokaisen kappaleen tempo sekä olla varma mikä biisi tulee seuraavaksi.

Here it is:

http://open.spotify.com/album/18uQirVtlfAqli2GrXNYIi

Kuntosalille en ole vielä jaksanut vaivautua ottamaan omaa musiikkia, vaan olen tyytynyt kuuntelemaan salilla päällä olevaa radiota. Ainakin jossain vaiheessa kanava oli Loop, ja kuten nimestä voi päätellä, sielläkin toistuu usein samat biisit. Nämä biisit saavat silloin tällöin aikaan saman efektin kuin tuo oma soittolista: jalka rupeaa vipattamaan, lanne heilumaan ja vähän ehkä laulattamaan. Tiedä sitten kuinka paljon kanssasaleilijat arvostavat hytkymistäni ja hyräilyäni :).

4*12 minuuttia

Tänään pidettiin PT:n kanssa syksyn aloituskeskustelut ja tehtiin kuntotesti. Varoittelin kyllä, että hengitys ei ole aerobisissa lajeissa kulkenut kovin hyvin ja, että saatan lopettaa homman kesken, mikäli olo tuntuu huonolta. Yllätin kuitenkin itseni vetämällä 48 minuutin intensiivisen testin kunnialla läpi.

Toki sitä tuli vedettyä suht varovasti ja kuulostellen ja etenkin juoksuosuuden jälkeen tuntui, että vauhtia olisi kyllä riittänyt reilusti enemmän. Mutta tässä on hyvät pohjalukemat lähteä seuraamaan kehitystä!

Testi eteni seuraavasti: neljä laitetta, 12 minuuttia per laite, PT:n etukäteen valitsemat vastukset (pl. juoksu). Tuloksena yhteenlaskettu kilometrimäärä, joka toimii referenssinä seuraavaa testiä varten. Ja ne tulokset:

1. Soutu, vastus 10, matka 2,54km
2. Crosstrainer, vastus 5/14, 1,89km
3. Pyöräily, vastus 18, matka 4,43km   (eli 22km/h)
4. Juoksu 1,8km  (keskinopeus 9km/h)

Vastukset määräytyvät oman kuntotason mukaan ja tuloksia verrataan vain omiin aikaisempiin tuloksiin, joissa vastukset ovat samat.

Matka kertyi yhteensä 10,66km. Vähän jäi harmittamaan, kun PT sanoi vasta juoksuosuuden puolessa välissä, että hän oli salaa asettanut minulle tavoitteeksi 11 kilometriä. Siinä vaiheessa ei edes kunnon loppukiri auttanut saavuttamaan tuota tavoitetta, mutta ensi kerralla sitten!

Puolen vuoden tuloksia

Hengenahdistusta tai ei, tämä emäntä ei urheilua lopeta! Eilen 35min juoksulenkki, joka tuntui aika kauhealta, ja tänään ihan hyvän tuntuinen yläkroppatreeni, viimeistä 15 minuuttia lukuunottamatta.

Vaikka tiedän, että nyt jos koskaan pitäisi osata olla itselle armollinen, en voinut olla selaamatta treenipäiväkirjaa taaksepäin ja katsomatta kuinka paljon takapakkia sitä on kesän aikana tullut. Ei onneksi paljon!

Maaliskuuhun verrattuna, jolloin aloitin uuden PT:n kanssa ja sain uuden saliohjelman, kehitystä on tapahtunut, eikä tämän hetken tuloksissa ole suurta eroa kesälomaa edeltäväänkään tilanteeseen. Kevät meni ylätaljatekniikkaa treenatessa 45kg:lla ja kun tänään laitoin 50kg, alkoi tekniikka heti hajoilla. Onhan tuo tietenkin hirmuisen vähän verrattuna viime lokakuuhun, jolloin eri tekniikalla lähti 65kg. Yhyy!

Penkissä lähtötilanne oli 25kg (3*10 toistoa), ennen kesälomaa 32,5kg (3*8-10 toistoa päivästä riippuen) ja nyt 30kg (3*10). Kulmasoudussa käsipainoilla lähtötilanne 15kg, ennen kesälomaa 21kg ja nyt 20kg. Vinopenkissä ja pystypunnerruksessa tulokset ovat pysyneet kutakuinkin samoina. Päänylivedon lähtötilanne 10kg (3*12), viime viikolla 15kg (3*10).

Nyt on kolme päivää puhalleltu PEF-mittariin ja sisäänhengitetty Salbutamolia. Keskiviikkona aloitellaan PT:n kanssa syyskausi. Jännä nähdä mitä syys tuo tullessaan...

Hengenahdistusta

Happi ei ole viime aikoina kulkenut niin kuin sen olisi pitänyt. Urheillessa sisään hengittäessä homma jää jotenkin puolitiehen ja joka kerta tekisi mieli vetäisi vielä yksi ylimääräinen henkäys normaalin sisäänhengityksen lisäksi. Lisäksi kurkkua on kuristanut ja välillä rintaa puristanut tai pistänyt.

Ensimmäiset oireet saattoivat itse asiassa olla jo viime keväänä, kun kesken cooperin testin happi loppui, hengitys vinkui ja lyyhistyin kaksinkerroin. Tuolloin syytin paskaa kuntoa (perfektionisti) ja kylmää ilmaa (aamutuimaan pakkasyön jälkeen), mutta nyt en ole enään niin varma. Alkukesän pyöräilyt Puumalan ylämäissä olivat ihan tuskaa ja jyrkimmissä hengitys oli vaikeaa ja vinkui. Andorran vuoristossa kiipeäminen oli luvattoman raskasta.

Hengenahdistus on kuitenkin selvästi pahentunut viime viikkoina ja eilen aloitettiin tutkimukset työterveyshuollossa. Ensin tutkitaan (rasitus)astman mahdollisuus ja allergiat. Perusverenkuva ja kilpirauhasen vajaatoimintaa mittaavat testit tehtiin samantien ja nyt mittailen seuraavat kaksi viikkoa aamuin illoin uloshengityksen huippuvirtausta (PEF) astmalääkkeellä ja ilman. Reilun parin viikon päästä sitten spirometriaan.

Pikkasen jännittää, mitä tutkimuksissa löytyy.

Kesäjuoksuja

Ne harvat lenkit, jotka olen tänä vuonna juossut ovat olleet edellisvuotta vauhdikkaampia, mutta silti jotenkin keskimääräistä rennompia. Viime kesänä panostin kyllä enemmän matkaan kuin nopeuteen harjoitellessani puolimaratonille, mutta silti minusta tuntuu, että syksyn ja talven ahkeralla salitreenillä on ollut positiivinen vaikutus myös juoksuun.

Kun edellisestä juoksukerrasta oli kuukausia ja takana oli nelisen viikkoa lomailua (lue: penkkiurheilua), ei odotukset olleet kovin korkealla, kun lähdin toissa viikolla mökiltä jolkottelemaan. Lämpötila hipoi kuuden aikaan illalla 30 tietämillä ja jano oli jo lähtiessä. Yllätin kuitenkin itseni pinkomalla 6,3km:n lenkin 9,4km/h keskinopeudella! (Tämä on siis minulle erinomainen aika.) Juoksu tuntui heti alusta asti kevyeltä pystyin keskittymään mieheltäni (entinen maratoonari) ja parin vuoden takaisesta juoksukoulusta saamiini vinkkeihin (sekalaisessa järjestyksessä):

1. ryhdikkäästi selkä suorana, pää vartalon jatkona, niin kuin joku vetäisi päälakeen kiinnitetystä narusta
2. pieni etukeno (pelkästään jo ajatus tästä muuttaa juoksuasentoa ja -fiilistä)
3. katse pitkälle eteen, ei jalkoihin
4. askel ennemmin koko jalalle tai päkiälle kuin kantapäälle (tämä on minulle vaikein!)
5. jalan rullaava liike
6. ylävartalo suht. paikallaan, pää ei pompi
7. kädet vartalon sivuilla 90-asteen kulmassa, heiluriliike suoraan eteenpäin

Tämän viikon kahdella juoksulenkillä ei voi ihan niin paljon kehuskella. Sama 7,9km:n lenkki meni toissapäivänä 8,4km/h keskinopeudella ja tänään 8,5km/h. Molempina päivinä osa matkasta meni kuitenkin kylkipistojen takia kävellen, joten juoksupätkät ovat menneet vahdikkaasti. Ja myös tuntuivat suht. kevyeltä (siihen asti, kun kylkipisto tuntui niin pahalta, että teki mieli taittua asfaltille kaksinkerroin).

Se mikä oikeasti erotti nämä kaksi lenkkiä toisistaan oli keskisyke, joka ensimmäisellä oli 131pbm ja toisella 157pbm! Osoittaa kyllä hyvin "päivän kunnon" vaikutuksen juoksuun. Myös Polarin juoksuindeksi oli samaa mieltä, näyttäen lukemia 52 ja 45 vastaavasti. Viime vuoden juoksuindeksit olivat järjestänsä 39-42, eli jotain parannusta on myös Polarin mielestä tapahtunut.