Kun edellisestä juoksukerrasta oli kuukausia ja takana oli nelisen viikkoa lomailua (lue: penkkiurheilua), ei odotukset olleet kovin korkealla, kun lähdin toissa viikolla mökiltä jolkottelemaan. Lämpötila hipoi kuuden aikaan illalla 30 tietämillä ja jano oli jo lähtiessä. Yllätin kuitenkin itseni pinkomalla 6,3km:n lenkin 9,4km/h keskinopeudella! (Tämä on siis minulle erinomainen aika.) Juoksu tuntui heti alusta asti kevyeltä pystyin keskittymään mieheltäni (entinen maratoonari) ja parin vuoden takaisesta juoksukoulusta saamiini vinkkeihin (sekalaisessa järjestyksessä):
- ryhdikkäästi selkä suorana, pää vartalon jatkona, niin kuin joku vetäisi päälakeen kiinnitetystä narusta
- pieni etukeno (pelkästään jo ajatus tästä muuttaa juoksuasentoa ja -fiilistä)
- katse pitkälle eteen, ei jalkoihin
- askel ennemmin koko jalalle tai päkiälle kuin kantapäälle (tämä on minulle vaikein!)
- jalan rullaava liike
- ylävartalo suht. paikallaan, pää ei pompi
- kädet vartalon sivuilla 90-asteen kulmassa, heiluriliike suoraan eteenpäin
Tämän viikon kahdella juoksulenkillä ei voi ihan niin paljon kehuskella. Sama 7,9km:n lenkki meni toissapäivänä 8,4km/h keskinopeudella ja tänään 8,5km/h. Molempina päivinä osa matkasta meni kuitenkin kylkipistojen takia kävellen, joten juoksupätkät ovat menneet vahdikkaasti. Ja myös tuntuivat suht. kevyeltä (siihen asti, kun kylkipisto tuntui niin pahalta, että teki mieli taittua asfaltille kaksinkerroin).
Se mikä oikeasti erotti nämä kaksi lenkkiä toisistaan oli keskisyke, joka ensimmäisellä oli 131pbm ja toisella 157pbm! Osoittaa kyllä hyvin "päivän kunnon" vaikutuksen juoksuun. Myös Polarin juoksuindeksi oli samaa mieltä, näyttäen lukemia 52 ja 45 vastaavasti. Viime vuoden juoksuindeksit olivat järjestänsä 39-42, eli jotain parannusta on myös Polarin mielestä tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti