Vääristynyt kehonkuva

Selasin tuossa digikuvista varmuuskopiota ottaessa vanhoja albumeita läpi ja se sai minut miettimään, miten oma kehonkuvani on muuttunut vuosien saatossa. Kuinka omalta keho on tuntunut (tai ei ole) ja minkälaisia virheitä siitä on aina löytynyt. Nimenomaan virheitä. En muista, että olisin koskaan oikein ollut tyytyväinen siihen mitä peilissä näin. Pienet rinnat, jenkkakahvat, tasapaksu torso (=ei vyötäröä). Sitä sun tätä.

Alla kuva vuodelta 2008, joka laukaisi tämän ajatusketjun. Toinen kuva tältä päivältä ennen treeneihin lähtöä. Kuusi vuotta väliä, posket ovat kaventuneet, paino lähes sama (-+2kg), läski muuttunut lihakseksi ja kroppa sitä myöden kiinteytynyt (rasvaprosentti 23-24% > 17%). Ja niin miten muka pienet rinnat, kauheat daisarit ;).

Ja rupesinhan se sitten naurattamaan, kun laitoin nämä kuvat rinnakkain. Tästähän tulee mieleen joku laihdutusmainos! Kehtaakohan näitä sittenkään laittaa näytille... Kuvakulma, valaistus, asento. Kaikki huijaa. Eniten kuitenkin huijaa se, miten itse näen itseni näissä kuvissa. Jos totta puhutaan, ainoa mitta mikä on näiden vuosien aikana pienentynyt, on vyötärönympärys. Ne daisarit on edelleen yhtä suuret (pienet) ja persekin yhtä leveä (kapea). Käytän edelleen noita samoja farkkuja!

Mutta se fiilis, ilo ja tulokset mitä treenistä saa, muuttaa myös kehonkuvaa. Nykyään olen huomattavasti enemmän sinut itseni kanssa kuin kolme, kuusi tai kahdeksan vuotta sitten. Jaksan hymyillä peilikuvalleni ja sieltä hymyilee iloinen nainen takaisin. Nyt uskallan jopa sanoa ryhtyväni pienelle "lihotuskuurille" ettei rasvaprosentti tipu yhtään alemmas :). Se on kuitenkin hämmentävää, kuinka hitaasti oma kehonkuva muuttuu. Kun katson tuota kuvaa vuodelta 2008, _tunnen_ itseni paksuksi. Tämän päivän kuvaa katsoessa, oloni on itsevarma ja vahva. Kummallisen kahtiajakoinen fiilis...