6b

Tänään meni ensimmäinen puhdas 6b. Me so happy! Kiipeilykerta oli tämän viikon kolmas ja tämän vuoden (elämäni) 23:s. Iso kiitos nopeasta kehityksestä kuuluu ihanille kiipeily-ystävilleni, jotka ovat kerta toisensa jälkeen jaksaneet jakaa tekniikkavinkkejä ja haastaa minut kokeilemaan aina vain vaikeampia reittejä. Tänään tuli kokeiltua jopa 7b reitin alku (se helppo osa siitä).

Tämän päivän toinen haaste oli liidata negatiivinen 5c. Negatiivinen seinä on raskas yläköydelläkin, puhumattakaan liidaamisesta, minkä takia köyteen piti tulla useamman kerran. Haparoin lisäksi lähestulkoon kaikkien klippausten kanssa, mikä vei mehut käsistä todella tehokkaasti.

Kolmas haaste tulikin sitten suoran seinän helposta 6b:stä, jonka melkein flashasin (eli toppasin, eli pääsin ylös asti, ensiyrittämällä). Harmikseni viimeinen ote lipesi ja suoritusta "ei laskettu". Välissä toisen 6b reitin toppaus muutamalla köyteen tulolla ja varmistuksenpituinen tauko, jonka jälkeen uusi yritys edellisellä 6b:llä. Halusin sen puhtaan suorituksen. Puolessa välissä jalkani lipesi, tipuin köyteen ja jouduin aloittamaan alusta. Kolmas kerta toden sanoo... Ja niin se vain meni puhtaasti ylös asti!

Pakkohan se oli vielä kokeilla olisiko tuo jälkimmäinenkin 6b mennyt puhtaasti, mutta kädet ja sormet olivat siinä vaiheessa jo niin väsyneet ja kipeät, että turha toivo. Ensi kerralla sitten.

Huomenna olisikin sitten vuorossa kevyen saliviikon käsitreeni. Onneksi. On nimittäin sen verran spaghettia kädet, ettei mitään kuntosaliennätyksiä tehdä ihan muutamaan päivään.


p.s. Kiipeilyreittien vaikeusasteet menevät muuten kutakuinkin seuraavasti: 4, 4+, 5a-c, 6a-c, 7a-c, 8a-c, jne.. Ja jokaisen kirjaimen perään voi tulla vielä + tai -. Älkää kysykö miksi reittiluokitus on tuollainen. En tiedä.

Tuijotus

Personal Trainereillahan on aina tapana kierrellä ohjattavan ympärillä harjoituksen aikana ja tarkistaa, että asento on oikea ja liike puhdas. Tänään mua kuitenkin rupes vähän häiritsemään, kun PT seisoi takakyykkyjen aikana suoraa takana. Ja tuijotti. Persettä, ajattelin. Kehtaakin noin suoraan ja avoimesti. Sika. Ei sillä, mullahan on ihan hyvä perse, et saahan sitä vähän tuijottaakin ;), kröhöm.

Pilvilinnat kuitenkin mureni, kun ensimmäisen sarjan jälkeen PT kysyi, että onko mulla skolioosi. Ai niinku, eeei, ei ainakaan oo koskaan todettu. Ai miten niin? Ai selkä menee ihan mutkalle, kun kyykkään. Aijjaaa. Eei. Ei se oo kipee. Ainakaan paljon. Ehkä joskus vähän. Mut en mie oo siitä välittäny. Mut mulla on toinen jalka pidempi, katso vaikka.

Lopputreeni kokeiltiinkin sitten erikorkuisia palikoita (lyhyemmän) vasemman jalan alle ja miten se vaikuttaa selän asentoon. Vähän se korjas, mutta ei kuitenkaan kokonaan. Pikainen googletuskin kertoi, että skolioosin taustalla voi olla alaraajojen pituusero... Nyt kai pitäis sit varata aika työterveyshuoltoon ja selvittää, et kuinka vakavasta asiasta on kyse ja mitä sille voi tehdä.

Treenit meni eilen kaikesta huolimatta hyvin ja sain tehtyä ensimmäiset puhtaat yhdenkädenpunnerrukset vasemmalla kädellä \o/. Enkä vain yhtä vaan 5+4! Oikealla kädellä ei sitten mennyt yhtään puhdasta...

Ketutus

Tiedättekö sen ärsyttävän ketutuksen tunteen, jolle ette löydä selitystä? Sen, joka voi alkaa ihan pienestäkin asiasta, vaikka radiossa soivasta kappaleesta. Ja vaikka kappale loppuu, niin kiehuminen pään sisällä vain jatkuu. Ja sitten yritätte kaikin keinoin olla purkamatta ärsytystänne vastaantuleviin ihmisiin. Tiedättekö. Se on todella turhauttavaa! Ketutus olis paljon hyväksyttävämpää, jos sille olis joku oikea syy...

Ketutuksen poistamisen lisäksi olisin tänään tarvinnut jonkun piristys-/herätysruiskeen. Tai -iskun. Muutaman mojovan bitch slapin, you know? Olen koko päivän haahuillut jossain ihme horroksessa ja tänään oli vielä kaiken lisäksi kiipeilyn "vakiovuoro" Tapanilassa. Tosi hyvä lähtökohta mennä killumaan seinälle...

Pieni horros taisi kuitenkin kääntyä edukseni, sillä kun energia ei riittänyt rymyämiseen, pystyin oikeasti keskittymään tekemiseen. Ja hommahan sujui. Pari helppoa lämmittelyreittiä alle, liidaten 4+ ja 5b, jonka jälkeen helppo 6c (oliskohan sit 6b..) ja myöhemmin vielä toinen 6c puoleen väliin. En ole vielä kertaakaan päässyt 6b:tä ykkösellä, eli sitä ei voi virallisesti sanoa mun tasoksi, mutta tänään pääsin jo kaikki kokeilemani muuvit noilla 6c reiteillä (vaikka taukoja pidinkin), eli eiköhän se 6b:kin varmistu tasoksi tässä piakkoin :).

Aion ottaa nyt ensimmäisillä liidikerroilla varman päälle, minkä takia gradet ovat noin alhaisia. Harjoittelen klippaustekniikkaa (eli köyden pujottamista jatkoon) sekä haen varmuutta kiivetä ja pudota. Vaikka reitit olivat helppoja, kädet väsyivät tosi paljon, koska noin metrin välein piti pysähtyä ja pujottaa köysi jatkoon. Toisaalta klippaus antoi luonnollisen tauon levätä ja huomasinkin ravistelevani käsiä paljon useammin kuin yläköydellä kiivetessä. Mikä on tietysti jaksamisen kannalta hyvä.

Ai niin, löysin mountainshopin sivuilta hienon demonstraatiokuvan miten ylä- ja alaköysikiipeily eroaa toisistaan!

a) alaköysikiipeily ja b) yläköysikiipeily (kuva täältä)

Punttien tutinaa

Uskaltauduin tänään, vajaa puoli vuotta ensimmäisen kiipeilykerran ja peruskurssin jälkeen, leadkurssille. Ai siis mitä että? Kun aloittelijana "normaalisti" kiipeät niin, että sidot itsesi ylhäältä tulevaan köyteen, liidauksessa viet itse köyden ylös. Kun yläköysikiipeilyssä pudotusmatka on varmistajasta riippuen maksimissaan puolen metrin luokkaa, voi alaköysikiipeilyssä pudotus olla jopa 5m. Kolmatta kiipeilyn "alalajia" kutsutaan boulderoinniksi, jossa ei käytetä köyttä ollenkaan. Namsk

Ei siis ihme, että viikon sisään ovat puntit tutisseet jo pariin kertaan, kun boulderneitsyys meni viikko sitten ja tänään kurssitin itseni liidaukseen.

Boulderointi vaatii kyllä näistä kolmesta selvästi eniten rohkeutta. Vaikka seinät ovat maksimissaan viisi metrisiä ja alla on patjat, ei pudottautuminen alas tunnu yhtään kivalta. Nössönä tyydyinkin kokeilemaan vain helppoja reittejä, jotka mahdollistivat hallitun laskeutumisen ilman suurta ja yllättävää pudotusta.

Liidauksessa ei ole oikeastaan muuta jännitettävää kuin se, että saa köyden klipattua reitin ensimmäisiin jatkoihin ja pääsee siten riittävän ylös ettei mätkähdä otteen livettyä sitä kolmea-neljää metriä kanveesiin. Toinen on se, että liidatessa tarvitaan oikeasti rohkeutta ja kykyä tunnistaa omat rajansa, koska nyt ei ole köyttä mihin turvautua pahoissa paikoissa. Kaikki on itsestä kiinni. (Ja vähän siellä köyden toisessa päässä olevasta varmistajasta.)

Reilun neljän tunnin kurssi meni kuitenkin loistavasti ja nyt minulla on sitten valmiudet mm. kunnolla negatiivisille reiteille. Negatiiviselle reitille kun ei yläköydellä ole asiaa. Ai miksikö? No miettikääpä kuinka hieno swing-efekti tulee, kun köysi on negatiivisen seinän ylälaidassa kiinni, esim. 4-5m seinän alalaidan ulkopuolella. Sielläpä sitten killuisit ja miettisit kuinka pääset takaisin seinälle jatkamaan :). Lisäksi minulla on nyt mahdollisuus kiivetä Salmisaaressa sijaitseva pohjoismaiden korkein sisäseinä, 29m! Jippii!

Kestävyysharjoittelua

Jippii! Aivan mielettömän hyvät PT treenit viime ja tällä viikolla! Olin niin kuollut viime torstaina, ettei kävely meinannut onnistua, saati protskun sekoittaminen shakerissa. Teki kotona mieli vain kaatua sänkyyn.. ja no.. nukahtaa.

Vedettiin ensimmäistä kertaa voimatreenin sijaan kestävyystreeni. Pitkiä sarjoja kiertoharjoitteluna lyhyillä palautuksilla. Epämääräisiä ilmeitä, puhinaa ja sotahuutoja. Sykkeet pilvissä koko treenin ajan. Oli aika samanlainen fiilis, kuin ihan ensimmäisen 30min PT treenin jälkeen, mukiloitu.

Tänään treeni aloitettiin vähän "rennommin" käsinseisontapunnerrusharjoituksilla, jotka kyllä sujuvat, mutta itsenäisesti tehty punnerrus on kyllä vielä niiiiin kaukana. Seuraavaksi yhdenkädenpunnerruksia, jotka ovat jo lähes puhtaita \o/. Ja sit lähdettiin taas. Takakyykkyjä ja suorinjaloinmaastavetoja. TRX soutuja ja punnerruksia. Ja loppuun sama rääkki kuin viime viikolla. Kokeilkaapa seuraavaa:

• Maljakyykky, sylissä 16kg kahvakuula
• Etuheilautus, 16kg kahvakuula
• Hauiskääntö ja pystypunnerrus jatkuvana liikkeenä, 7-8kg käsipainoilla
• Kyykkyhyppy 16kg:n kahvakuulan kanssa

Kaikki liikkeet putkeen, neljä kierrosta, toistoja jokaisessa liikkeessä 7,8,9 ja 10. Puolen minuutin - minuutin palautus kierrosten välissä. Syke lopussa 187bpm. Viimeiset pystypunnerrukset olivat kyllä kaukana puhtaista, mutta PT kehui että tsemppasin hyvin enkä luovuttanut. Ei ole tapana :).

Mun firma

Viime viikko on ollut ihan hirveää pöhinää. Töitä, töitä, töitä, urheilua ja lomamatkan suunnittelua...

Mistä tulikin mieleen Taitava Esimies -koulutus, johon osallistuin viime viikolla. Päällimmäisenä asiana jäi jostain syystä mieleen seuraava oppi ja sen jälkeen tapahtunut itsetutkiskelu.

Mun oma firma (eli siis keho, eli minä itte) koostuu seuraavista osastoista:

• Fyysinen osasto
• Psyykkinen osasto
• Sosiaalinen osasto
• Työn osasto
• Arvot

Näiden eri osastojen pitäisi olla tasapainossa ja siten kokonaisuuden kunnossa. Reflektio: tällä hetkellä työ ja fyysinen osasto on selvästi ylipainotettuina, sosiaalinen puoli selvästi alihuollettu. Vastatoimenpide: laitoin kolmelle ystävälle viestiä ja sovin treffit kaikki eri viikoille :).

Lisäksi osallistujien joukosta heitettiin kommentti, että jokainen päivä pitäisi jakaa kolmeen osaan: 8h työtä, 8h vapaa-aikaa ja 8h lepoa. Reflektio: riittävän lähellä vaikka vähän lisää yöunta näin syksyn pimeydessä ei olisi pahitteeksi. Ongelmana tällä hetkellä itsensä motivointi lukemaan työhön liittyvää kirjallisuutta vapaa-ajalla (mikä kyllä keikauttaisi 1/3 jaon pyllylleen). Työaika ei riitä, itsensä kehittäminen on aina hyvästä ja aiheetkin sen verran mielenkiintoisia, että aivan hyvin voisi pienen siivun lohkaista vapaa-ajasta tähän tarkoitukseen. Vai voisiko?

Kaiken "muka" kiireen ja sähellyksen keskellä oli kyllä taas hyvä havahtua ja todeta, ettei koskaan voi olla niin kiire etteikö ehtisi ystäviä nähdä ja sisaruksille soitella. Lomamatkan suunnittelusta ja varailuistakin ehdin jo stressaantua, vaikka sen jos minkä pitäisi olla innostavaa ja rentouttavaa!

Helppoa arkiruokaa

Jostain syystä mun elämästä on tullut kovin kiireistä(?) enkä yksinkertaisesti jaksa aina etukäteen miettiä mitä minäkin päivänä söisin. Kiipeilypäivinäkin ehdin kotiin vasta yhdeksän hujakoilla, jolloin on jo niin kaamea nälkä, että voisin syödä vaikka hevoisen.

En kuitenkaan haluaisi valua leipä, jugurtti, mysli, jne. linjalle, joten olen kehitellyt kivoja kotikutoisia pikaruokia, joiden ainekset voi ostaa etukäteen pakkaseen ja joiden valmistamiseen menee max. 10min. Tässä niistä muutama:

• Pirkan grillatut välimeren vihannekset (jotka on kyllä vähän turhan rasvaisia)
• Kokkikartanon oikeat lihapullat (jotka on muuten oikeasti oikeita lihapullia sisältäen 80% naudanlihaa!)
• Muutama aurinkokuivattu tomaattisuikale
• Vähän vihreää pestoa

Toinen perushyvä:

• Chipstersin kirjolohipyörykät (löytyy mm. lidlistä, sisältää 85% kalaa)
• Apetit muurikkakasvikset BBQ tai chili

Molemmat valmistuvat paistinpannulla 5-7minuutissa ja aterian kylkeen voi lisätä vaikka puoli purkkia raejuustoa.

Eineksiähän nämä on, tiedän, mutta minkäs teet kun laiskuus ja nälkä iskee. Pakastekasviksiin olen perehtynyt ihan vain sen takia, etten yksinkertaisesti jaksa aina pilkkoa kaikkea itse (ja silloin ei kyllä puhuttais enää mistään pikaruoasta...). Kana- ja lohisalaatit kuuluvat kuitenkin noin muuten mun normiruokavalioon, joten tuoreita kasviksia ja pilkkomista tulee harrastettua ihan yhtä lailla.

Neljä

Ai mitä? No leuanvetoa!

Tammikuussa asetin itselleni tavoitteen: pystyn tänä vuonna vetämään ainakin yhden leuan. En muista milloin nousi ensimmäinen, kaksi nousi jo ennen kesää.

Elokuun puolessa välissä asetin uudet tavoitteet: vähintään kuusi leukaa, yhden käden punnerruksia ja punnerruksia käsinseisonnasta. 26.9.2013 nousi kolme, tänään 3.11.2013 neljä. PT sanoi, että kuusi leukaa pitäisi nousta ennen joulua. Kova tavoite. Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää ;).

Ostoksia

Olen jo pari vuotta yrittänyt kierrellä urheilukauppoja uuden laskettelupuvun, tai vähintään uusien lasketteluhousujen, toivossa. Olen nimittäin viimeiset kuusi talvea käyttänyt härskisti ex-miehen lasketteluhousuja. Siis silloin kun ei olla oltu yhdessä rinteessä. Obviously. Ai miksi miehen housuilla? No, minulle on suotu niin suhteettoman pitkät jalat, että lähes kaikki naisten ulkohousut näyttävät minun päällä capreilta. Toppahousuissa tuo mitta ei yksinkertaisesti vain toimi. Uskokaa huviksenne.

Uudesta takistakin olen haaveillut. Ostin edellisen eräänä kauniina kevätpäivänä urheilukaupan vihoviimeisestä alerekistä. Halvalla. Eihän se nyt niin kauhean hyvännäköinen ollut, mutta 100-kertaa parempi, kuin sitä edeltävä oranssi-musta takki 90-luvun leikkauksella, johon oli vielä kaiken huipuksi "ostettu" kasvunvaraa... Hieman aiheutti kuitenkin hilpeyttä, ja ripauksen noloutta, kun näin eräällä miehellä rinteessä samanlaisen takin kuin tuo alerekistä napattu. Jep. Miesten malli.

Laskettelupuvun etsintä on tähän asti tyssännyt kahteen asiaan: lahkeiden lyhyyteen ja takkien törkeisiin hintoihin. Vaikka olen ollut täysipäiväisesti töissä jo useita vuosia, en yksinkertaisesti raski laittaa takkiin 400-600 euroa. En vain pysty. Tänään kuitenkin lähdin lehtimainoksen uhrina pyörähtämään BudgetSportissa. Ehkä tällä kertaa löytyisi se täydellinen puku. Ja niin edessäni on rekillinen ihanan värisiä ja mallisia takkeja. Ja koot? Kaikki kokoa 38! Whoot?!? Siis minun koko! Ja hinta? 80€ tai 130€. Wohoo! Ja niin, julmetun pähkäilyn ja sovituksen, mallien, värien ja ominaisuuksien arvioinnin jälkeen, valitsin Haltin takin hintaan 130€ (ovh. 400€).

Takin väri (vihreä, puranssi tai musta) jäi vielä vähäksi aikaa pohdintaa, kun lähdin miesten puolelle etsimään housuja. Mustien housujen kanssa värillinen takki, värillisten housujen kanssa musta takki. Näin päätin. Miesten housut olivat kaikki järjestänsä liian leveitä, joten pakottauduin sovittamaan myös muutamia naisten malleja. Haglöfsin housut, caprit... Haltin housut. Hetkinen... Nämähän ulottuvat melkein maahan asti! Ihme on tapahtunut! Ja hinta? 50€, myöskin alessa (ovh. 150€).

Samalla urheilukauppaan raahautumisen vaivalla tsekkasin myös salihanskahyllyn. Yleensä hyllyissä on vain miesten kokoja (Miksi?!) tai isoja naistenkokoja, joten odotukset eivät tälläkään kertaa olleet korkealla. BudgetSport pääsi kuitenkin jälleen yllättämään kun löysin juuri sopivan kokoiset hanskat. Nämä EcoBodyn hanskat on tosi kevyet ja sisäpinnalta lampaannahkaa, jonka uskoisin antavan hyvän pidon. Pehmustetta näissä ei ole nimeksikään, mutta eipähän ole mitään mikä voisi mennä kämmenpuolella ruttuun ja painaa.

Eilen lähti lisäksi tilaukseen Haglöfsin ihana reppu, joka pysyy aina muodossaan ja syö sisäänsä läppärin lisäksi aika mukavasti päivän reissukamat. Taitaa olla tämän naisen ensimmäinen reppu vuosikausiin ;). Tämäkin alesta postikuluineen 55,5€ (ovh. 79€).

Haglöfs Corker Medium Black (kuva täältä)

p.s. Nyt pitäisi sitten opetella valokuvaamaan tai löytää joku valokuvaaja, koska tämä postaus näyttää tosi törkeeltä verrattuna kaikkiin ihaniin kuvablogeihin...

En kävele viikkoon

Tuli sitten vedettyä sellainen jalkatreeni, etten taida kävellä suorassa viikkoon. Viimeiseltä laitteelta loppuverryttelyyn siirtyminen oli sellaista hoipertelua, että moni olisi saattanut luulla mun vetäneen jotain kiellettyjä aineita. Oli kyllä hyvä fiilis!

Vielä en ole treenatessa kuitenkaan yltänyt _ihan_ samalle mielihyvän tasolle mitä nuori Arnold Schwarzenegger on omien sanojensa mukaan kokenut:

"It's as satisfying to me as, uh, coming is, you know? As, ah, having sex with a woman and coming. And so can you believe how much I am in heaven?" -Arnold Schwarzenegger

Uusi alakroppaohjelma sisältää paljon vaihtoehtoisia liikkeitä ja valinnanvaikeushan siitä seurasi. Päätin jo edellisessä ohjelmassa olleiden takakyykkyjen sijasta aloittaa 1-jalan kyykkyillä (takajalka penkillä käsipainot käsissä). Vähän pliisu fiilishän niistä takakyykkyjen jälkeen kyllä jäi. Muuten uudessa ohjelmassa pääosassa onkin sit tuo takaosaston treenaus, jota työstin tänään lantionnostoilla, SJMV:llä (siis se suorin jaloin maastaveto), reiden loitonnuksilla, reiden koukistuksilla maaten laitteessa sekä pohjelaitteella.

SJMV:n kanssa vaihtoehtoisena liikkeenä oli jalkaprässi, jota en kuitenkaan malttanut olla tekemättä ylimääräisenä liikkeenä. Latasin prässiin ensin 100kg:n edestä rautaa, kokeilin ja totesin liian kevyeksi. 50kg lisäys ja johan alkoi 3*12 sarja tuntua ;). Kun tuohon lisää vielä laitteen omapainon, joka on ehkä ~20kg, ollaan jo melko mehukkaissa lukemissa. Jalkatreenin välissä vielä jo aikaisemmin mainitsemani killerivatsalihastreeni, jalkojen nostot roikkuen + voimapyörä, viimeistelivät hyvän treenipäivän.