Kolme

Ai mitä? No, leuanvetoa!

Töistä lähtiessä oli vähän vätys olo; tiistain jalkatreeni painoi reisissä ja eilinen kiipeily käsissä. Tämän illan PT treeni meni kuitenkin hyvin ja tuntui, että annoin taas kaikkeni.

PT:n kanssa treenatessa on huippua, että lepotaukojen aikana ehtii jutella kaikenlaista. Tänään aiheena oli mm. miksi harjoitus menee reisille ja miten sen voi yrittää estää peppua aktivoimalla. Hähää, olihan siinä pokassa pitelemistä ;). Mitä? Likainen mielikuvitusko? Eeeei ainakaan minulla... Mainittakoon siis vielä, että PT on.. öö.. ihan hyvännäköinen vastakkaisen sukupuolen edustaja.

Pepun aktivoinnin lisäksi katsoimme myös takakyykyn liikerataa ja mahdollisia syitä selän kipeytymiseen. No, eihän siinä ollut muuta kuin, että yritän kyykätä oman liikkuvuuden rajoissa liian alas, minkä takia alaselkä pääsee pyöristymään = huono. Jatkossa ei siis tarvitse murehtia siitä, että kyykky jää vähän "vajaaksi", koska minun liikkuvuus ei edes mahdollista syvempää liikettä.

Kuus bee

Sallin itselleni puolimaratonin jälkeen huimat kaksi lepopäivää ;) vaikka paikat eivät varsinaisesti olleet kipeät tai väsyneet. Paitsi, että oli sittenkin. Molempien peukaloiden tuo iso kämmenen puoleinen lihas. Älkää kysykö miten. Ei aavistustakaan :D. Kai sitä on niin jokaisella solulla ollut juoksussa mukana, että heikoin lenkki kipeytyi. Tsiisus. Ehkä puristin sitä suolakurkkua liikaa?! Alkuviikosta on siis ollut ongelmia vain syömisessä ja no, kaikessa mihin pinsettiotetta yleensä tarvitaan.

Eilen kävinkin sitten vetämässä uuden neliviikkoisjakson ensimmäisen jalkatreenin. PT:n käskystä latasin takakyykkyyn jälleen kerran lisää rautaa vaikka toistomäärät kussakin sarjassa nousivat takaisin kahteentoista. Tiukkaahan se 65 kg:lla teki, viimeiset jäivät vähän vajaiksi, mutten luovuttanut. Ja ylläri pylläri, nyt on etureidet jumissa :P. Tuo etureisien dominointi on kyllä yksi asia mikä minua harmittaa suunnattomasti. Takakyykyssä myös pakaran ja takareiden pitäisi tehdä töitä, mutta ilmeisesti minun jo valmiiksi vahvat etureidet tekevät suurimman osan työstä. No, onneksi PT viimeksi kyseli juuri tuosta takakyykyistä ja, että missä se tuntuu (ei siellä missä pitäisi), minkä takia nyt ruvetaankin yhdessä työstämään noita pakaroita ja takareisiä parempaan kuosiin. Toinen mikä alkaa näillä rautamäärillä pettää on selkälihakset ja keskivartalon tuki. Harkintaan pitääkin laittaa painonnostovyön ostaminen (saakohan niitä näin pienessä koossa?), etten pääse rikkomaan paikkoja.

Tänään tuli taas roikuttua narun jatkeena Tapanilan kiipeilykeskuksessa. Kädet on taas verillä ja polvet mustelmilla, mutta kivaa oli! Tapanilan röpyläseinä (kuva alla) on erityisen mukava ja erilainen Salmisaaren pääasiassa suoriin seiniin verrattuna. Jo viimeksi kokeilin yhtä 6b-tason reittiä ja tänään kahta. Muutamaa tark... eiku siis vahingossa lipsahtanutta cheatia taisi jokaiselle reitille tulla ja levähdystaukoja tarvitsin luvattoman monta, mutta kaikki reitit pääsin ylös asti. Nyt tarvittaisiin vain kestävyyttä kestävyyttä kestävyyttä, että nuo menis ykkösellä. Tekniikka onneksi kehittyy koko ajan ja eiköhän tuo kestävyyskin tule harjoituksen myötä. Jokohan tässä uskaltaisi lead- eli alaköysi-kurssille?

Tapanilan kiipeilykeskus (lähde)

Selittelyä

Näin heti alkuun on sanottava, että olen oikeasti tyytyväinen tuohon puolikkaan tulokseen! Se on täysin oman juoksukuntoni mukainen. Nyt kuitenkin on pakko hieman spekuloida = selitellä, miksi aika ei ollut tuon parempi. Odotukset tuntuivat nimittäin muilla olevan korkeammat kuin itselläni. Esim. PT sanoi, että tavoiteaika on sitten 1:59:00, nauroin hänelle päin naamaa.

Reason number one: kone käy ylikierroksilla. Yrittäkääpä itse juosta reilu kaksi tuntia yli 90% maksimisykkeestä. Ei siinä paljon enää vauhtia lisätä, tai jos lisätään, olisi lopputuloksena märkä läntti Espoon rantaraitilla. Toisaalta, kääntäen, kestävyyspuoli näyttäisi olevan kunnossa, koska pystyin oikeasti vetämään tuollaisilla sykkeillä noin kauan :P.

No niin, mutta miksi kone käy ylikierroksilla? Miksi lajissa kuin lajissa sykkeet pomppaa aina pilviin? Ei kai sillä ole mitään tekemistä asian kanssa, että laiskottelu ei kuulu sanavarastoon ja jos urheillaan niin sitten urheillaan? Eli ->

Reason number two: treenaan aina liian korkeilla sykkeillä, jolloin vauhtikestävyys on kyllä hyvissä kantimissa, mutta peruskestävyys ei sitten niinkään. Olen ymmärtänyt, että peruskestävyysalueella treenaaminen auttaisi laskemaan sykkeitä ja lisäämään vauhtia (jos jollain on parempaa tietoa, niin kertokaa!). Eli lapsena/nuorena olisi pitänyt malttaa ottaa välillä vähän kevyemmin. Tai no, ei kai se vieläkään olisi liian myöhäistä. Jos malttaisi...

Reason number three: jos haluaa menestyä juoksukisoissa, niin pitäisi varmaan juosta. Olen tänä vuonna juossut yhteensä alle 30 lenkkiä, viime vuonna vain reilu 20. Tarkistin tuossa marantonkoulu.fi-sivuston puolimaratonin harjoitusohjelman ja se sisälsi kolme juoksulenkkiä 8 viikon ajan. Minä olen viimeisen kahden kuukauden aikana juossut 10 lenkkiä (syyskuun aikana vain 2) ja harrastanut muita lajeja 40 kertaa. Monipuolisen urheilun downside on se, ettei ole oikein missään erityisen hyvä.

Olen nyt kahden vaiheilla. Toisaalta voisin luovuttaa koko juoksuharrastuksen kanssa ja käydä vain omaksi ilokseni silloin tällöin jolkottelemassa. Toisaalta voisin perehtyä juoksun saloihin, ruveta harjoittelemaan ihan tosissaan ja katsoa mihin tämä koneisto pystyy, kun sitä treenaa oikein. Jää nähtäväksi. Ehkä ensi kesänä. Ehkä ei koskaan.

Rantapuolikkaan matkakertomus

Lähtö - Liimaan katseeni 2h15min jänikseen. Siristän silmiäni, aurinko pilkistää pilven reunan takaa. iPodissa soi poppi, isolla.
1km - Kevyt rullaava askel. Juoksu ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä.
2km - Tätä vauhtia jaksan hyvin maaliin asti (~9,7km/h). Hikeä korvassa. Huono yhdistelmä nappikuulokkeen kanssa.
7km - "Wohoo, ensimmäinen kolmannes meni kevyesti!" ja samanaikaisesti "Mihin sitä tulikaan lupauduttua..."
11km - Edelleen 2h15min vauhdissa. Kevyt askel. Hyvä fiilis. Huoltopisteeltä mukaan napattu suolakurkku oli virhe, vähän paha olo. Akillesjänne vaivaa, mutta en anna sille huomiota.
15km - En oppinut suolakurkusta mitään. Huoltopisteeltä pieni banaani ja vähän rusinoita. Jo ohi mennyt paha olo tulee takaisin. Nyt oikean päkiän oikeaan laitaan sattuu. Vauhti on alkanut hiipua (~9,2km/h).
16-18km - Tuskaisimmat kilometrit. Nyt myös vasemman päkiän vasempaan laitaan sattuu. Päätän etten välitä. Huoltopisteen kohdalla on pakko kävellä hetki, juon vettä.
19km - Enää kaksi kilometriä! Vatsaan sattuu, eikä juomapullovyö auta asiaa, painan sen alemmas lantiolle. Rintaa puristaa, joudun hölläämään vauhtia entisestään.
20km - Jalat eivät meinaa enää totella. Askel on raskas. Vauhti on hiipunut edellisten kilometrien aikana liikaa. Nyt tsemppi päälle ja kunnialla (ja vauhdilla) maaliin! Loppusuoralla tekee mieli kävellä, mutta yleisöä on liikaa. Vimeinen kilometri ~9,9km/h.
21km - MAALI! Olo on huikea! (vaikka pahoinvointi jatkuu). Halaus ystävälle. Virallinen tulos 21,139km:n matkalla 2:18:06. Laitoin itseni likoon, tein parhaani, annoin kaikkeni. Enempään en olisi pystynyt. Kiitän ja kumarran.

Hymy herkässä

Jälkisanat
En ole koskaan juossut näin pitkää matkaa. En ole koskaan juossut näin lujaa. Koko matkan keskisyke 180bpm (92% maksimisykkeestä) on varmaan jonkinlainen ennätys sekin. En voi olla muuta kuin tyytyväinen! Pikkiriikkisen kuitenkin harmittaa häviäminen koomikko Sami Hedbergille, minuutilla ;).

Kevyt viikko

Tämä kevyt treeniviikko tuli kyllä tarpeeseen. Viime viikkojen omat ja PT treenit veivät kyllä naisesta mehut ihan kiitettävästi. Tämä viikko onkin sitten mennyt palautellessa ja venytellessä. Sunnuntaina kävin patikoimassa, maanantaina en malttanut olla lähtemättä kevyelle juoksulenkille (mikä tuntui kyllä, hmm, ei niin hyvältä ja rennolta, kuin olisi toivonut). Tiistaina salilla kevyt jalkatreeni ja pitkät venyttelyt, keskiviikkona kiipeilyä ja tänään kevyt käsitreeni. Huomenna korkeintaan leppoisa kävelylenkki ystävän kanssa ennen lauantain koitosta.

Miten tämä näin aukikirjoitettuna ei kuulosta yhtään kevyeltä :D.

Kevyen treeniviikon periaate on tehdä 1-2 suht. pitkää sarjaa (esim. 15 toistoa) 50-60%:lla maksimipainoista. Tuntui kyllä sangen laiskalta ja aavistuksen tyhmältä, kun tankoon ei saanutkaan ladata niitä "normaaleja" painoja. Vielä kun osa käsitreenistä tehdään vapaapainoilla. Siis siellä steroideilla pumpattujen muskelimiesten keskellä. "Hei vaan! Jos mie tästä nämä neljän kilon käsipainot.. Et jos teistä ei kukaan niitä just nyt tartte?"

Ja loppukevennykseksi tällainen, miksi tätä nyt kutsuisi, motivaatiovideo? :P

Patikkaretki minilomalla

Varastin tuossa itselle pienen minilomasen lähtemällä pitkäksi viikonlopuksi mökille Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan maisemiin. Syyskuu näytti parastaan, kun lämpötila kohosi sunnuntaina 17 asteeseen ja auringonsäteet saivat ruskan värit hehkumaan. Vietinkin puolet päivästä patikoiden Kuusamon Julman-Ölkyn jylhissä maisemissa nautiskellen luonnon tarjoamasta rauhasta ja istuen pitkät tovit kallioilla upeita maisemia ihaillen, auringon lämmittäessä kasvojani.

Jalassa jo nuoruusvuosina ostetut vaelluskengät, metsän tuoksu, kinttupolut.

Se tietynlainen fiilis, lähes transsimainen, kun haet maastosta jalalle sopivaa paikkaa, hamuilet alamäessä lähimmästä puusta tukea, hipaiset ohimennen sileäpintaista keloa, nappaat mehevän mustikan tai puolukan matkaevääksi.

Metsän huumaava hiljaisuus.

Testipäivä

Vietimme tänään firman TyKy-päivän Kisakallion Urheiluopistolla. Ohjelmassa oli InBody-mittaus, kuntotesti pyöräergometrillä ja päivän sporttina frisbeegolf. Odotin innolla etenkin InBody-kehonkoostumusmittausta, koska en oikein halunnut uskoa kuntosalin mittarin antamia tuloksia oikeiksi.

Olen ollut kerran aikaisemmin InBody-mittauksessa neljä vuotta sitten ja silloin sain tulokseksi, että tavoitepainoon rasvaa on reilu kilo liikaa ja lihaksia 3,5kg liian vähän. Eli rasvainen alipainoinen :P. Rasvaprosentti oli normaalin rajoihin mahtuva 26. Melkoinen muutos tässä on vuosien aikana sitten tämän testin perusteella tapahtunut! Painoa olisi edelleen hyvä saada reilu pari kiloa lisää, mutta nyt rasvaa. Rasvaprosentti oli 18, eli samaa luokkaa, kuin mitä kuntosalin mittari on näyttänyt. Sekä PT että tämän päivän testaaja sanoivat ettei kovin paljon tämän alle passaisi mennä, koska silloin alkaa hormonitoiminta mennä sekaisin. Olivat miehet kovin huolissaan lisääntymiskyvystäni. Ehkä se pitäisi itsekin olla. Hyviä rasvoja siis ruokavalioon lisää, sillä rasvat pitävät hormonitoimintaa yllä!

Pyöräergometritestillä arvioitiin hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa. Maksimisykkeitä tässä testissä ei lähdetty hakemaan vaan minun testi päättyi 89%:n maksimisykkeestä (koneen arvioima 195bpm). Maksimaalinen hapenottokykyni (VO2max) on tämän perusteella 53 ml/kg/min ja MET (metabolinen ekvivalentti) 15,1. Ja mitä ***vettiä nämä nyt sitten tarkoittavat :D? Pienen KVG-tuokion jälkeen osaan sanoa, että molemmat korreloivat mm. jollain tavalla juoksuvauhdin kanssa. Tuon VO2max tuloksen perusteella minun pitäisi periaatteessa pystyä juoksemaan cooperin testissä noin 2800m ja MET-indeksin perusteella mun juoksunopeus voisi olla 12,8km/h. *kieriskelee lattialla ja meinaa tukehtua nauruun* Jep jep.

Peppu

Tänään kyllä huomasi PT:n kanssa treenatessa, että on raskaimman viikon loppu. Voimia ei enää riittänyt leuanvetoihin eikä punnerruksiin edellisten viikkojen malliin. Esimerkiksi viimeisenä yläkropan liikkeenä tein 10 miesten punnerrusta kädet steppilaudan päällä + 10 naisten punnerrusta lattialla. Eka kiekka meni ihan ok, mutta toisella kierroksella hyydyin jo 5:n kohdalla miestenpunnerruksissa ja 4:n kohdalla naistenpunnerruksissa. Siis hei haloo, 10 naistenpunnerrusta pitäis olla ihan piece-of-cake! No, eihän sitä kuitenkaan lusmuilemaan sovi ruveta ja toisen kierroksen punnerrukset vedinkin loppuun tekniikalla käsien ravistelu - punnerrus - käsien ravistelu - punnerrus.

Treeni meni kaikesta huolimatta tosi hyvin, ja mikä parasta, tänään ei treenattu pohkeita, wohoo! Sen sijaan työn alle otettiin peppu ja takareidet. Takareisiin olen kaivannutkin vähän lisää muotoa ja kiinteä peppuhan on joka naisen, ja heitä katsovan miehen, unelma ;). Ai niin paitsi jos on tissimies :D.

Olis kiva jos kykenisin kertomaan tarkemmin minkälaisia liikkeitä PT mulla teettää, mutta olen ihan saletti, että mun epämääräisten kuvausten perusteella en pystyisi itsekään toistamaan samaa. Turvallisuussyistä jätän siis selitykset sikseen ja annan kuvien ja videoiden kertoa. Peppua treenattiin tänään mm. seuraavan videon osoittamalla tavalla. Hartiat/kädet olivat tosin steppilaudan päällä niin, että pepun liikerata saatiin suuremmaksi, sylissä 35-40kg ja yläasennossa 1-2s pito. Nam.

Training for a real booty ;)

Tänään opin myös uuden termin: superkompensaatio. Alla olevassa kuvassa tuo positiivinen superkompensaatio (kaksi ensimmäistä) on se "perinteinen" tapa treenata. Eli treenataan, kroppa väsyy, nukutaan hyvin, pidetään ehkä lepopäivä, noustaan vähän normaalitason yläpuolelle ja sitten treenataan taas lisää. Tämä mun neljän viikon jaksotus aiheuttaa tuon toiseksi alimmaisen reaktion, eli kolme kovaa treeniviikkoa vie kunnon suhteessa tosi alas ja kevyen viikon aikana noustaankin sitten jo reilusti lähtötason yläpuolelle. Ainakin noin niin kuin periaatteessa.

Kuva kirjasta Science and practice of strength training

25%:n kehitys

Edellisen PT treenin ja oman jalkatreenin jälkeen oli sitten aika hiljaista sen pitkän juoksulenkin kanssa... Pohkeet oli niin jumissa vielä eilen maanantainakin, että hätinä sain oikaistua itseni suoraksi saati käveltyä kunnolla. Työkavereilla tosin oli hauskaa, kun näytin kävellessä siltä, että olis p***at housussa :D. Olen _yrittänyt_ olla vähän hissukseen näistä treeneistä töissä, mutta jotenkin eilen koin tarpeelliseksi selittää mistä oikesti oli kyse :P.

Sunnuntain pitkä juoksulenkki (viimeinen ennen puolimaratonia) jäi siis tekemättä pohjejumin, mutta myös orastavan flunssan takia. Liekkö flunssanpoikasella oli vaikutusta myös tuohon järkyttävään jumitukseen... Mene ja tiedä. No. Nyt on puolimaraton sitten herran huomassa. Tavoitteeksi on asetettu maaliin pääsy, aikaa lähden tekemään, mikäli päivän fiilis sen sallii. Viime viikon tiistaina hyvältä tuntuneen lenkin keskinopeus oli 9,5km/h (matka 8km), joten kahden tunnin alitusta on aivan turha odottaa. Minusta ei ole juoksijaksi. Piste.

Tänään oli vuorossa yläkropan kovin treeni tällä ensimmäisellä neljän viikon jaksolla. Tulokset ovat nousseet tasaisesti, mistä olen kovin ylpeä! Ylätaljassa rautaa on noussut 40->45->50kg, kun toistojen määrä on viikosta toiseen vähentynyt (12->10->8) ja sarjojen määrä kasvanut (3->4->5). Tällainen jaksotus on treenarille kyllä hirmuisen palkitseva, koska toistomäärien vähentämisellä on selvä psykologinen vaikutus siihen, että rautaa uskaltaa aina laittaa enemmän kuin edellisellä kerralla.

Tänään huomasin lisäksi salilla, että mun toinen nilkka on paksumpi kuin toinen = turvoksissa. En kyllä yhtään tiedä, että mistä ja miksi. Piti oikein mitata, koska en ollut varma valehtelevatko silmät: 19cm ja 20,5cm. Ystävä kommentoi, että vain tohtorille tulee mieleen mitata moinen asia. Tutkija mikä tutkija :D.

Kehityskelpoinen yksilö

Eilen treenattiin taas PT:n kanssa ja ai että oli mukavaa! Viime viikon epätoivoiset yritykset harjoitella käsinseisontapunnerruksia olivat muisto vain, kun samat harjoitukset sujuivat tällä kertaa ongelmitta. Oltiin molemmat ihan ihmeissään, että mitä tässä on viikon aikana oikein tapahtunut :D.

Tällä kertaa treenattiin myös leuanvetoja kuminauhalla keventäen. PT löysi mulle vain suht. löysän kuminauhan ja tuumas, et noh, onpahan sitten vähän rankempi treeni. Mutta niinpä vaan yllätin taas PT:n suoriutumalla harjoituksesta mallikkaasti. 3*6 leukaa ja jokaisen sarjan välissä miestenpunnerruksia kädet steppilaudalla. Mikäli kehitys jatkuu samaa tahtia, pitäisi leukoja kuulemma nousta jouluun mennessä se tavoiteltu 6, jihuu! Kehityskelpoinen yksilö totta tosiaan!

Töissä tuli eilen puhetta tästä minun treeni-innostuksesta ja PT:n palkkaamisesta ja joku kysyi, että mitäs sitten puolen vuoden tai vuoden päästä? Että eikö koko homma mene vähän hukkaan, jos treenit jää vain tähän syksyyn? Ei kyllä ainakaan minun tapauksessa. Olen jo niin paljon oppinut ruokavaliosta, saliharjoittelusta, lihaksista ja omasta kehostani, että vaikken personal traineria hyödyntäisi tämän jälkeen enää koskaan, on minulla nyt jo hyvät valmiudet itsenäiseen harjoitteluun.

PT:kin sanoi minulle jo heti ensi tapaamisella, että tarkoituksena ei ole, että näkisimme joka viikko seuraavan kolmen vuoden ajan vaan, että oppisin treenaamaan itsenäisesti. Jatkossa voisin sitten käyttää häntä apuna uusien saliohjelmien tekemiseen. Tämä kyllä kuulostaa itseasiassa aika huonolta bisnekseltä, mutta minun korvaan vallan sopivalta ratkaisulta :).


p.s. PT teetti minulla jälleen kerran sellaisen tappopohjetreenin, että oksat pois. Niin ja tämän päiväinen itsenäinen jalkatreeni tuskin auttoi tilannetta (hups), joten katsotaan kuinka kipeä olen sunnuntaina kun pitäisi juosta viimeinen pitkä lenkki ennen parin viikon päässä siintävää puolimaratonia.

Kauraa ja rautaa

Tykkään tästä saliohjelmasta ja neljän viikon jaksotuksesta! Vaikka suurin osa liikkeistä on aika peruskauraa, mahtuu väliin sopivasti haasteita viikkotavoitteiden ja muutamien liikkeiden (linkkuveitset, ugh) muodossa.

Tänään oli vuorossa toinen itsenäinen yläkroppatreeni. Kun viime viikon treenissä sarjoja oli liikkeestä riippuen 2-3 ja toistoja 10-12 (raskas), tällä viikolla sarjoja oli 3-4 ja toistoja 8-10 (raskaampi). Ensi viikon treeni kestääkin sitten jo tovin, kun sarjoja on 4-5 ja toistoja 6-8 (raskain). Tällainen jaksotus mahdollistaa sen, että myös rautaa voi lisätä joka viikko. Ainakin periaatteessa. Tällä viikolla se ainakin onnistui, kun mm. ylätalja leveällä myötäotteella nousi 40->45kg ja pystypunnerrus tangolla 15->17,5kg. Myös muissa liikkeissä sain kivasti lisättyä rautaa tai toistoja. Wohoo! (Tässähän nyt ei tietenkään ole sellaista mahdollisuutta, että olisin ensimmäisessä treenissä laittanut liian vähän painoja :P).

Niin ja ne linkkuveitset. On kyllä yksi kauheimmista liikkeistä. Kerroin PT:lle etukäteen etten tykkää istumaannousuista, koska mun alaselkä on niin jäykkä, että nousen käytännössä puolet matkasta suorin selin. Kuvittelin (äää, virhe...) siten pääseväni tekemään jotain kivoja vatsalihasliikkeitä, mutta eiköhän tässä nyt tehdä sitten joka viikko linkkareita ja varpaiden kosketuksia. Blaah. Noh, ainakin ne on tehokkaita ja kehittää tasapainoa/kehonhallintaa! Ja onneksi alakroppatreenin yhteydessä on vatsaliikkeenä jalannostot roikkuen!

Elämän pieniä nautintoja

Ah, mikä ihana urheilun ja hyvän ruoan jälkeinen raukeus... Taustalla soi Diana Krall, kun hautaudun tyynyihin kirjoittamaan.

Eilisestä jumista huolimatta tänään oli pakko päästä salille. Alkuperäinen ajatus oli tehdä yläkroppatreeni ja pistää sen myötä saliohjelma näin heti alkuun sekaisin (koska jalkatreeni jäisi tältä viikolta kokonaan väliin). Alkulämmittelyn ja lyhyiden liikelaajuutta hakevien venyttelyjen jälkeen jalat tuntuivat kuitenkin niin hyviltä, että päätin kaikesta huolimatta tehdä jalkatreenin.

Lihaksia herättelevien kyykkyhyppyjen ja lämmittelysarjojen jälkeen latasin takakyykkyä varten tankoon 30kg (eli tanko mukaan luettuna yht. 50kg). Tällä kertaa heikoin lenkki oli yllättäen keskikroppa, etenkin selkä, minkä takia jouduin todella keskittymään asennon ylläpitämiseen ja liikkeen puhtauteen. Ensimmäinen 12 toistoa tuntui kevyehköltä, joten lisäsin tankoon vielä 5kg. Tällä menikin sitten seuraavat 2*12. Toisena liikkeenä askelkyykkykävelyä kahden 16kg:n kahvakuulan kanssa. Lopputreeni olikin sitten mukavia, mutta sopivan haastavia selkä ja vatsalihasliikkeitä. Treenistä jäi hyvä fiilis! Ja mikä parasta, veli pääsi kanssani ilmaiseksi testaamaan paremmin varusteltua kuntosalia, kuin missä hän kotopuolessa käy.

Kotona Soija90-proteiinijuomat molemmille ja nopea lounas jääkaapin jämäruoista, jonka jälkeen lähdimme urheiluvaateostoksille. Itselleni löysin uudet pitkät juoksuhousut ja collegehousut, myös veli löysi salihousut. Sitten olikin jo aika lähteä seuraaviin urheiluhaasteisiin :). Lupasin viedä veljen kokeilemaan kiipeilyä (josko saisin käännytettyä lajin harrastajaksi?) ja suuntasimme Tapanilan kiipeilykeskukseen. Hyvinhän se veli pärjäsi ja itsekin pääsin kokeilemaan vähän erilaisempia reittejä, kuin mihin olen Salmisaaressa tottunut. Illan päälle nautittiin vielä maukkaat pihvit Parillassa. Mmmm.

Tämä hetki ja tämä päivä. Koko viikonloppu. Parhautta.

Happy thank you more please :)

Au

Note to myself: älä tee kaikkea mitä PT käskee. Varsinkaan jos tiedät jo treenin alkupuolella ettet kävele seuraavaan viikkoon. Mulla ei ole _ikinä_ ollut mitkään lihakset näin kipeät. Siis ikinä. Paikoillaan ollessa pohkeisiin ei satu. Paitsi jos niitä vähänkään hipaisee. Tänään tuli lisäksi todistettua, että hetkenkin pysähtyminen on virhe, koska uudelleen liikkeelle lähteminen asettuu kipuasteikolla 1-10 luokkaan 15. Ja nyt puhutaan siis kuitenkin vain kävelystä. Kipu on tänään ollut lähes sietämätön ja aiheuttanut enemmän kuin sata irvistystä, ähkäisyä ja manausta. Portaiden kulkeminen on näyttänyt ja tuntunut naurettavalta. Ai niin, ja mitäkö tein koko päivän? Kiersin veljen kanssa Helsingin nähtävyyksiä ja kauppoja. Kuinka loistava idea se sitten oli? Aivan upea! Meillä oli kerrassaan mainio päivä, jota pieni pohjejumi ei olisi millään voinut pilata!!