Crispy Central Park

Pitkä viikonloppu New Yorkissa alkoi kääntyä kohti loppuaan ja miehen menojalkaa alkoi vipattaa siihen malliin, että viimeisenä aamuna oli päästävä lenkille. Itse olisin kyllä mieluusti jäänyt vielä peiton alle, etenkin, kun lämpötila oli google mukaan -2 astetta, hrrr, mutta miehen katse oli niin kannustava (lue: syyllistävä), että ei siinä muu auttanut kuin vetää lenkkikamat päälle.

Ja olihan se kylmä! Minulla ei sattunut tuulenpitävä juoksutakki mukaan ja pilvenpiirtäjien välistä puhaltava tuuli meni kyllä samantien luihin ja ytimiin. Sinnillä (lue: täysillä juosten) painelin keskuspuistoon ja siellä reilun viiden kilsan lenkin ennen paluuta hotellille. Oli pakko lämmitellä peiton alla ennen suihkuun menoa, koska muuten olis lähes tunnottomaksi paleltuneisiin käsiin sattunut liikaa. Hullua puuhaa, mutta tulipa käytyä :).

Siinä hytinässä ehdin kuitenkin napata muutaman kauniin kuvan ruskan värjäämästä puistosta.

Nelijalkainen tsemppari

Sattui juuri sopivasti työkeikka pohjoiseen isänpäivän tienoille ja pääsin viettämään viikonloppua perheen kanssa. Siskolla oli koira mukana ja sainkin tänään juoksulenkille nelijalkaisen tsempparin.

Ei vain ole ihan paras mahdollinen tuo. Vauhtia piisaa mäyräkoiranmittaisista jaloista huolimatta vähän liikaakin. Ensin tietenkin mennään niin lujaa kuin kintuista pääsee, jolloin tsempattavalla on vaikeuksia pysyä mukana. Sitten kun enimmät energiat on päästelty, onkin mukava ruveta nuuskuttelemaan jokaista puhelinpylväistä ja kiveä, jolloin tsempattavasta tuleekin tsemppari. Ja välillä tietenkin räksytetään ohikulkeville koirille. Varmaan hieman hupaisa näky, kun loppumatka mentiin sitten koira flexin verran perässä ja minä maanitellen edellä.

Tuosta olisi tosin voinut saada aikaan ihan hyvän intervallitreenin ;), mutta tällä kertaa päätin ottaa rennosti ja nauttia lumisesta ja raikasta talvisäästä. 

Ja rennosti otettiin myös lenkin jälkeen.

Syyskauden välitulokset

Nyt onkin hyvä aika raportoida kauden välitulokset, kun ei tiedä kuinka pitkään tässä ollaan taas puolikuntoisena.

Sain syyskuun puolivälissä uuden kaksiosaisen yläkroppatreenin ja sitä on nyt painettu parin kuukauden verran. Etenkin haukkari-ojentaja-olkapäätreeni on saanut mut tuntemaan itseni ihan bodariksi, kun vetelen siellä raavaiden miesten joukossa vapaapainoilla ;). Viime viikolla puhisin muutaman lihaskimpun kanssa kilpaa välillä jopa isommilla käsipainoilla (mitä nyt liike oli eri, *hih*).

Ja ne tuloksethan ovat taas erinomaisen positiivisia :).

Selkä ja rinta (kaikkia 3*10 toistoa)

• Alakulmapenkki käsipainoilla: 12,5 --> 16kg
• Kulmasoutu tangolla: 40 --> 47,5kg
• Vinopenkki hakissa: 27 --> 29,5kg
• Alatalja (leveä): 40 --> 55kg
• Ristikkäistalja seisten: 12,5 --> 17,5kg
• Ylätalja yksi käsi kerrallaan: 20 --> 25kg

Hauis, ojentajat ja olkapäät (kaikkia 3*10 toistoa)

• Hauiskääntö tangolla (seisten): 17,5 --> 20kg
• Pystysoutu taljassa: 30 --> 40kg
• Ranskalainen punnerrus: +7,5 --> +12,5kg (tanko tähän päälle ehkä 7,5kg)
• Vipunosto eteen: 7 --> 10kg
• Vipunosto sivuille: 7 --> 10kg
• Hauiskääntö käsipainoilla (istuen): 8 --> 10kg
• Ojentajat käsipainoilla (istuen): 5 --> 7kg

Kipu vei voiton

Ensin loppui jalka- ja selkätreeni. Sen jälkeen juoksu. Sen jälkeen tietyt vatsalihasliikeet. Sitten pyöräily. Sitten kumartuminen ilman tukea (tunnen itseni NIIN *vanhaksi ja raihnaiseksi*). Jopa paikallaan istuminen jomottaa. Ja nyt ei pysty enää tekemään edes alataljaa enkä kulmasoutua.

Ensin yritin 4-5vk olla rasittamatta selkää. Ei juuri vaikutusta. Kipu tuli ja meni. Nyt olen yrittänyt kevyesti urheilla, mutta kipu vain pahenee. Voitte vain kuvitella, kuinka paljon tällaista duracelpupua ottaa pannuun, kun selkäkipu vie voiton. Ei millään malttais olla aloillaan! Viime viikolla kävin maanantaina Elixian Combatissa ja Shapessa, tiistaina ja torstaina salilla (yläkroppa 1+2), lauantaina muutettiin 6h yhtä ystävää (annoin miesten kantaa kaikki painavat laatikot ja kalusteet) ja sunnuntaina salilla _kevyt_ alakroppatreeni, maalausta ja tapetointia... Toissaviikolla ma Combat, ti PT treeni, ke kiipeily, pe yläkroppa 1, la yläkroppa 2 ja su alakroppa (kevyt).

Ja sit ihmettelen, kun selkään sattuu *facepalm*.

Ihmeidentekijä ei pysty ihmeisiin

Olen enemmän tai vähemmän tietoisesti vältellyt alakroppatreeniä (lue: keksinyt muuta tekemistä)  jo yli neljä viikkoa, koska alaselkäkivut menevät ja tulevat. Heti kun tuntuu paremmalta, tuntuukin pian pahemmalta. Reilun kahden viikon jälkeen olin jo niin epätoivoinen, että varasin ajan osteopaatilleni, jolle ehdin kesällä antaa lempinimen ihmeidentekijä. Hän nimittäin sai kolmen alle tunnin mittaisen käsittelyn aikana minua vaivanneen niska- ja hartiajumin kokonaan auki. Siis alle kolme tuntia! Kävin vuosi sitten 10h fysioterapeutilla, jonka lisäksi jumppasin joka ilta kotona ja lopputulos oli kutakuinkin sama. Mikä parasta, tuo niska-hartiajumi on pysynyt poissa(!), josta myös osteopaatti oli erittäin yllättynyt (I wonder why) ja kysyi, että mitä olen viime kuukausina tehnyt toisin. En osannut vastata ja meni itse asiassa aika monta päivää ennen kuin tajusin mitä. Teen yhden urheiluhierojan suosituksesta nykyään aina yläkroppatreenin alkuun keppijumppaa ja todennäköisesti tämä parin minuutin pyörittely on "syypää" jumittomuuteen. Halleluja!

Mutta asiaan.

Päätin siis mennä korjauttamaan myös tämän selkäjumin ihmeidentekijälle, mutta ensimmäistä kertaa tuntui, ettei hän oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Selvästi kyllä tiesi missä vika, mutta mikään kikka ei tuntunut tepsivän. Ja seuraavana päivänä selkä oli ehkä jopa pahempi, joten olen sinnitellyt taas kaksi viikkoa eteenpäin pohtien, että lähtisiköhän se kipu sillä millä on tullutkin, eli treenillä. No, eilen kävimme PT:n kanssa läpi uutta alakropan saliohjelmaa ja vaikkei selkä treenin aikana juurikaan vaivannut, niin eiköhän se ole tänään taas vihoitellut ihan urakalla. Eli ilmeisesti ei. Pääsimme kuitenkin taas yhden askeleen salitreenissä eteenpäin, kun PT oli konsultoinut omia fyssarikollegoitaan mua vaivanneesta ongelmasta, kun kyykätessä lantio meinaa kääntyä/taittaa oikealle. Nyt kokeillaankin sitten vahvistaa jalkoja yksi kerrallaan, jolloin tätä virheasentoa ei pääse syntymään ja saadaan "parittomat" virheasennon aiheuttavat lihakset yhtä vahvoiksi. Kun vain tuon selän saisi kuntoon... mur.

20 leuanvetoa ja vähän muutakin

Olo oli tänään työpäivän päätteeksi vähän heikko, yökötti ja vatsakin oli sekaisin. PT treeni oli kuitenkin sovittu, joten eihän se auttanut kuin suunnata salille. "I've paid for it, so I'll suffer it" (vaikkei se aina niin fiksua oliskaan).

Olo oli alkulämpän jälkeen onneksi hyvä, treeni kulki (ihan okei), mutta tunnin treenin jälkeen kuppi oli taas nurin. Toisesta syystä vain. PT nimittäin pisti mut tänään sellaiseen rääkkiin, että heikotuksen sijaan nyt on ihan hakattu olo. Just like the old days, I would say. Muistuu nimittäin mieleen viime syksyn ensimmäinen PT treeni, jonka jälkeen olin kyllä rikki monta päivää :).

Ensimmäinen patteri sisälsi leuanvetoja ja punnerruksia vuoron perään. Yksi aina kumpaakin. PT kysyi, että otetaanko kuminauha jeesaamaan leuanvedoissa, mihin totesin ykskanttiin, että lähtökohtaisesti pitäis mennä ilman. Ja menihän ne! Huikeat 20! No olihan siinä aina punnerrus ja käsien ravistelu välissä, mutta silti! Viimeinenkin nousi puhtaasti ylös, joten eihän sitä tiedä vaikka olis mennyt enemmänkin *wink*.

Seuraava patteri olikin sitten vatsoille. Ensin lankkupidosta polvet rintaan jalat TRX remmeillä ilmassa, jonka jälkeen vatsarutistus ylätaljalla 30kg:n lisäpainolla. Molempia 15 toistoa ja yhteensä neljä kierrosta.Tähän asti kaikki meni hyvin ja oli kivaa.

Kunnes piti siirtyä kyykkäämään, jolloin homma rupes hajoilemaan. En meinannut millään jaksaa kymmentä toistoa peruskyykkyä 60kg:lla. Jalat oli ihan soosia. Siis mitä ihmettä! Tiputettiin paino 50kg:aan ja silti 15 toistoa oli työläs. Whooot?! Peruskyykyn kaverina oli vielä 20 askelkyykkyhyppyä, joten sykkeet huiteli 180bpm:n tienoilla ja paha olo alkoi hiipiä takaisin. Ennen viimeistä, neljättä paria, piti haukata ihan kunnolla happea, että uskalsin tangon alle. Pelkäsin, että lyyhistyn kasaan.

Näin jälkikäteen on joka tapauksessa ihan voittajafiilis. 20 leukaa! Mitä nyt vatsalihakset, ja pakarat, ja yläselkä saattaa olla huomenna kipeät, mutta tietääpä taas tehneensä jotain. Tätä lisää!

Juoksuja

Lievistä selkäkivuista huolimatta (miten musta tuntuu, että joku paikka krakaa koko ajan), kävin eilen ja tänään pitkästä aikaa juoksemassa. Tultiin lyhyelle viikonloppulomaselle pohjoiseen, eikä täällä nyt oikein mitään muuta voi helposti tehdä, kuin iskeä lenkkarit jalkaan ja lähteä kiertelemään lapsuuden maisemiin.

Lähteminen oli kyllä melkoista pakottamista molempina aamuina. Siis aa-mui-na. Vihaan aamu-urheilua... Tosi eilinen aamu oli kyllä melkein puolipäivä, mutta silti.

No eipä siinä sitten, kun vauhtiin pääsi, niin paljon enää ahdistanut. Eilinen reilu viis kilometriä meni 9,6km/h keskinopeudella ja tänään vitonen 10,4km/h keskarilla. Jollekin nuo saattaa olla ihan normaaleja nopeuksia, mutta mulle ei. Ja sykkeet oli sen mukaiset. Tänään taisi keskisyke olla huimat 179bpm, mikä kai tarkoittaa, että pitäis vaan tehdä enemmän intervalliharjoittelua. Damn.

Mutta ei ollut vain nopeus ja keveys, mistä tuli hyvä mieli, vaan myös siitä, ettei henkeä ahdistanut juuri ollenkaan! Nyt voi vain spekuloida, mikä on auttanut tähän vaivaan, mutta lopputulos on tärkein. Ihanaa, että voi taas saliharjoittelun lisäksi käydä lenkillä!

Kipparikallen kädet

Tänään oli erinomaisen hyvä kiipeilypäivä. Vaikka kiipesin vain kolme reittiä, kertyi matkaa yhteensä lähemmäs 100 metriä. Aivan oikein! Kolme reittiä 30 metriä korkealla Rocktopialla vaikeusasteilta 6a, 6b+ ja 5b. Ja ne kymmenen metriä 90:n ja 100:n kertyivät muutamasta ihan makeasta pannutuksesta, kun väsymyksen tai lipsahduksen takia tipuin metritolkulla alaspäin.

Ja nyt muuten tiedän miten Kippari Kalle on saanut paksut käsivartensa. Kiipeilemällä! Mun käsivarret on sunnuntain ja tämän päivän jäljiltä ihan pumpissa ja ympärysmitta on varmasti kasvanut ainakin puoli milliä ;).

Alaköysikiipeilyä ja uudet Katanat

Keskiviikon PT treeni sekoitti normaalin viikkojärjestyksen ja keskiviikon sijaan menimme vasta tänään kiipeilemään. Se osoittautuikin hyväksi liikkeeksi, sillä saimme mukaan yhden kaverimme, jonka toiveena oli liidata.

Olen jo muutaman edellisen kerran taivastellut sitä, kuinka pitkä aika edellisestä liidikerrasta on, ja epäillyt vahvasti, että tuo jalo alaköysikiipeilyn taito on unohtunut kokonaan. Mikä olisi _erittäin_ huono asia, sillä Suomessa on parin vuoden sisällä tulossa voimaan pakolliset varmistustestit, joilla pyritään takaamaan kiipeilijöiden turvallisuus.

Pientä hapuilua ja punttien tutinaahan se aluksi oli, mutta onneksi keväällä opitut taidot palasivat nopeasti. Ja ehkä jopa paranivat hieman! Ylitin jopa yhden kavereille vaikean paikan helposti ja 30 metrinen Walltopia meni päivän viimeisenä reittinä ilman köyteen tuloa. Köyden klippaaminen jatkoonkaan ei enää tuntunut niin vaikealta kuin aikaisemmin. Ehkä tästä vielä kiipeilijä tulee!

Reilu vuosi sitten ostetut kengät ovat viimeisen kuukauden aikana alkaneet vedellä viimeisiään ja varpaat vähitellen hivuttautuneet ulos kärjestä (= huollon puute). Korjauttamisen sijaan päätin jättää ne varakengiksi ja ostaa uudet, ammattilaistermein, vähän "agressiivisemmat"kengät. Kiipeilyareenalta mukaan tarttui La Sportivan Katanat, jotka asettuvat muotoilultaan jonnekin keskipaikkeille. Agressiivisemmin kaarevat, mutta paljon kehutut, Futurat saivat jalanpohjat kramppaaman samantien, joten päätin jättää ne suosiolla ammattilaisille.

Uudet kiipeilypopot

Maksimeita

Sanoin joskus PT:lle, että olis kiva kokeilla ykkösmaksimeita, ja tänään oli se päivä! Nuita ykkösiä kun ei yksin ilman varmistajaa uskalla kokeilla etenkään, kun tekniikka saattaa olla vähän hakusessa (ainakin maksimipainoilla). Ja olihan se vallan mukavaa nähdä kuinka paljon sitä rautaa nousee.

Ensimmäisenä perinteinen maastaveto, johon hyvät lämmittelyt alle ja +20kg nousuin maksimiykköseen. Joka oli... tättärää... 110kg! Eli paljon ei jää vajaaksi siitä, että nostaisin kaksi kertaa oman painoni verran. PT kyllä sanoi, että varmasti nousisi 120-125kg, jos mun selkä olis paremmassa kunnossa, mutta ei tosiaan lähdetty kokeilemaan, että katkeaako se. Vaikka kaksi suorituksen nähnyttä PT:tä peukutti ja kehui, oli vähän vaikea arvioida, että oliko se nyt sit oikeasti hyvä vai mitä. Pakkohan se oli googletella "referenssiä" ja löysinkin sivun, jossa on listattu "weightlifting performance standards" painoluokittain. Sivuston mukaan asetun asteikolla 1-5 sinne 4 (advanced) ja 5 (elite) väliin. Eliten tasoraja on 125kg, joka on nyt virallisesti asetettu tavoitteeksi!

Jaloissa on kuulemma jerkkua enemmän kuin pienessä kylässä, mikä tuli todistettua myös syväkyykyissä. Ensin lämpät alle, jonka jälkeen 80kg, 82,5kg ja kerta kiellon päälle 85kg. Ja nousihan se! Tiukkaa teki, mutta nousi. Ja jälleen kerran jaloissa kyllä riittäis mehua, mutta selkälihakset ei riitä pitämään pakettia kasassa. Myös tässä voin hyvillä mielin asettaa itseni advanced ja elite tasojen väliin (yo. asteikolla, joka tuskin on mikään absoluuttinen totuus, mutta jotain kuitenkin). Eliten raja on 95kg, johon tuntuu, että on vielä aika paljon matkaa, mutta eiköhän se sieltä.

Seuraavaksi noloistakin noloin leuanveto, jonka ykkösmaksimi oli nopeasti saavutettu. 2,5kg lisäpainolla nousi juuri ja juuri se yksi :D (tää vaatii kyllä oikeasti skarppausta!). Penkkipunnerruksen aloituspainoksi PT ehdotti 40 kiloa ja minä olin, että eheei, ei kai me niin paljon. Mutta niin sitä vaan lapattiin painoja tankoon ja ykkösmaksimiksi kirjattiin 45kg. Tällä tuloksella asetun intermediaten ja advancen väliin. Ihan jees :). Näihin kahteen sellainen huomio, että tein eilen "pohjalle" kunnon selkä- ja rintatreenin, joten mehut olivat vähän vähissä.

Viimeisenä kokeiltiin vielä pistoolikyykkyjä, jotka ei kyllä suorilta mene, mutta lauta kantapään alla ja 5kg paino käsissä meni 3+1 per puoli. Nämä otetaan nyt saliohjelmaan mukaan ja katsotaan missä vaiheessa menis ilman noita apuja.

Treenien jälkeen kävin vielä hakemassa postista paketillisen evästä. Olin ihan tohkeissani, kun ystäväni PT:n facebook sivuilla oli maininta tuosta Self Micro Whey Active Pancakesta, joka on laktoositon! Tätä on pakko saada! (Olen niin turhautunut, kun laktoosittomia tuotteita on niin vähän.) Lisäksi repsahdin klikkaamaan alelaarista mukaan laatikollisen So-Lo-Carb Manteli-Tummasuklaa proteiinipatukoita, joita myytiin reilusti alle puoleen hintaan, koska päivämäärä lähestyy. Nyt voin ripotella muutaman patukan jokaiseen laukkuun, ettei nälän yllättäessä tule sorruttua herkkuihin.