Lievistä selkäkivuista huolimatta (miten musta tuntuu, että joku paikka krakaa koko ajan), kävin eilen ja tänään pitkästä aikaa juoksemassa. Tultiin lyhyelle viikonloppulomaselle pohjoiseen, eikä täällä nyt oikein mitään muuta voi helposti tehdä, kuin iskeä lenkkarit jalkaan ja lähteä kiertelemään lapsuuden maisemiin.
Lähteminen oli kyllä melkoista pakottamista molempina aamuina. Siis aa-mui-na. Vihaan aamu-urheilua... Tosi eilinen aamu oli kyllä melkein puolipäivä, mutta silti.
No eipä siinä sitten, kun vauhtiin pääsi, niin paljon enää ahdistanut. Eilinen reilu viis kilometriä meni 9,6km/h keskinopeudella ja tänään vitonen 10,4km/h keskarilla. Jollekin nuo saattaa olla ihan normaaleja nopeuksia, mutta mulle ei. Ja sykkeet oli sen mukaiset. Tänään taisi keskisyke olla huimat 179bpm, mikä kai tarkoittaa, että pitäis vaan tehdä enemmän intervalliharjoittelua. Damn.
Mutta ei ollut vain nopeus ja keveys, mistä tuli hyvä mieli, vaan myös siitä, ettei henkeä ahdistanut juuri ollenkaan! Nyt voi vain spekuloida, mikä on auttanut tähän vaivaan, mutta lopputulos on tärkein. Ihanaa, että voi taas saliharjoittelun lisäksi käydä lenkillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti