Sattui juuri sopivasti työkeikka pohjoiseen isänpäivän tienoille ja pääsin viettämään viikonloppua perheen kanssa. Siskolla oli koira mukana ja sainkin tänään juoksulenkille nelijalkaisen tsempparin.
Ei vain ole ihan paras mahdollinen tuo. Vauhtia piisaa mäyräkoiranmittaisista jaloista huolimatta vähän liikaakin. Ensin tietenkin mennään niin lujaa kuin kintuista pääsee, jolloin tsempattavalla on vaikeuksia pysyä mukana. Sitten kun enimmät energiat on päästelty, onkin mukava ruveta nuuskuttelemaan jokaista puhelinpylväistä ja kiveä, jolloin tsempattavasta tuleekin tsemppari. Ja välillä tietenkin räksytetään ohikulkeville koirille. Varmaan hieman hupaisa näky, kun loppumatka mentiin sitten koira flexin verran perässä ja minä maanitellen edellä.
Tuosta olisi tosin voinut saada aikaan ihan hyvän intervallitreenin ;), mutta tällä kertaa päätin ottaa rennosti ja nauttia lumisesta ja raikasta talvisäästä.
Ja rennosti otettiin myös lenkin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti