Hyvä päivä!

Tänään on ollut niin hyvä päivä etten voi muuta kuin hymähdellä onnesta! Ensimmäistä kertaa lomalta paluun jälkeen tuntuu, että olen työkuorman päällä enkä alla, verottaja ilmoitti, että saan tänä vuonna veronpalautuksia, yläkroppatreeni meni salilla mainiosti ja illalla tein itse coleslaw salaattia (jopa sen majoneesin ja siihen pohjautuvan kastikkeen) sekä herkullisia jauhelihapihvejä.

Herkullisen Coleslawn ja majoneesin ohjeet löysin Hidasta elämää -blogista. Kuten yhdessä hömppäsarjassa päätähti aina toteaa: "Coleslaw [tai lähes mikä tahansa muu] is my only weakness". Toinen mitä en voi vastustaa on caesar-salaatti, mmm... Sovelsin blogista löytyvää reseptiä vain lisäämällä salaattiin kevätsipulia sekä vaihtamalla valkoviinietikan omenaviinietikkaan kun kaapista ei löytynyt muuta. Jauhelihapihvit luonnollisesti vähärasvaisesta naudanjauhelihasta ja fiiliksen mukaan mausteeksi aurinkokuivattuja tomaatteja ja ylijääneet kevätsipulit.

Tällaisia iltapaloja pitäisi kyllä tehdä useammin! Salaatti oli tosi helppo ja majoneesinkin pyöräytti ihan hetkessä. Hommaa hidasti ainoastaan salaatin joukkoon raastettu peukalo ja rikkinäinen uuni (minkä takia pihvit oli pakko paistaa pannulla).

Nyt kun pääsin ruokahehkutusten makuun, loppuun vielä kaksi kuvat viikonlopun mökkiherkuista.

Veljen tekemä kasvissalsa tortillan väliin oli niiin herrrkua

Ja tulihan sitä vähän herkuteltuakin, kun oli monenlaista juhlanaihetta valmistujaisista kihlajaisiin ja syntymäpäiviin :)

Treenimusiikkia

Minulla on yksi vakio soittolista, joka sopii niin pyöräilyyn, juoksuun kuin rullaluisteluun. Löysin listan alunperin Spotifystä, mutta ostin sen lopulta myös iTunesista, että sain sen iPodiini kannustamaan, kun viime syksynä juoksin elämäni ensimmäisen (ja todennäköisesti viimeisen) puolimaratonin. 

Soittolistan Moves like Jaggerit, Hot N Goldit ja Umbrellat ovat juuri oikeanlaista helppoa poppirenkutusta minun makuuni. Mies on syyttänyt minua joskus musiikin suhteen ahdasmieliseksi (josta uskallan kyllä olla eri mieltä), mutta treeni jos mikä on minulle vihoviimeinen paikka kuunnella jotain uutta tai monimutkaista. Silloin pitää tietää (ja osata laulaa mukana!) kaikki biisit, tuntea jokaisen kappaleen tempo sekä olla varma mikä biisi tulee seuraavaksi.

Here it is:

http://open.spotify.com/album/18uQirVtlfAqli2GrXNYIi

Kuntosalille en ole vielä jaksanut vaivautua ottamaan omaa musiikkia, vaan olen tyytynyt kuuntelemaan salilla päällä olevaa radiota. Ainakin jossain vaiheessa kanava oli Loop, ja kuten nimestä voi päätellä, sielläkin toistuu usein samat biisit. Nämä biisit saavat silloin tällöin aikaan saman efektin kuin tuo oma soittolista: jalka rupeaa vipattamaan, lanne heilumaan ja vähän ehkä laulattamaan. Tiedä sitten kuinka paljon kanssasaleilijat arvostavat hytkymistäni ja hyräilyäni :).

4*12 minuuttia

Tänään pidettiin PT:n kanssa syksyn aloituskeskustelut ja tehtiin kuntotesti. Varoittelin kyllä, että hengitys ei ole aerobisissa lajeissa kulkenut kovin hyvin ja, että saatan lopettaa homman kesken, mikäli olo tuntuu huonolta. Yllätin kuitenkin itseni vetämällä 48 minuutin intensiivisen testin kunnialla läpi.

Toki sitä tuli vedettyä suht varovasti ja kuulostellen ja etenkin juoksuosuuden jälkeen tuntui, että vauhtia olisi kyllä riittänyt reilusti enemmän. Mutta tässä on hyvät pohjalukemat lähteä seuraamaan kehitystä!

Testi eteni seuraavasti: neljä laitetta, 12 minuuttia per laite, PT:n etukäteen valitsemat vastukset (pl. juoksu). Tuloksena yhteenlaskettu kilometrimäärä, joka toimii referenssinä seuraavaa testiä varten. Ja ne tulokset:

1. Soutu, vastus 10, matka 2,54km
2. Crosstrainer, vastus 5/14, 1,89km
3. Pyöräily, vastus 18, matka 4,43km   (eli 22km/h)
4. Juoksu 1,8km  (keskinopeus 9km/h)

Vastukset määräytyvät oman kuntotason mukaan ja tuloksia verrataan vain omiin aikaisempiin tuloksiin, joissa vastukset ovat samat.

Matka kertyi yhteensä 10,66km. Vähän jäi harmittamaan, kun PT sanoi vasta juoksuosuuden puolessa välissä, että hän oli salaa asettanut minulle tavoitteeksi 11 kilometriä. Siinä vaiheessa ei edes kunnon loppukiri auttanut saavuttamaan tuota tavoitetta, mutta ensi kerralla sitten!

Puolen vuoden tuloksia

Hengenahdistusta tai ei, tämä emäntä ei urheilua lopeta! Eilen 35min juoksulenkki, joka tuntui aika kauhealta, ja tänään ihan hyvän tuntuinen yläkroppatreeni, viimeistä 15 minuuttia lukuunottamatta.

Vaikka tiedän, että nyt jos koskaan pitäisi osata olla itselle armollinen, en voinut olla selaamatta treenipäiväkirjaa taaksepäin ja katsomatta kuinka paljon takapakkia sitä on kesän aikana tullut. Ei onneksi paljon!

Maaliskuuhun verrattuna, jolloin aloitin uuden PT:n kanssa ja sain uuden saliohjelman, kehitystä on tapahtunut, eikä tämän hetken tuloksissa ole suurta eroa kesälomaa edeltäväänkään tilanteeseen. Kevät meni ylätaljatekniikkaa treenatessa 45kg:lla ja kun tänään laitoin 50kg, alkoi tekniikka heti hajoilla. Onhan tuo tietenkin hirmuisen vähän verrattuna viime lokakuuhun, jolloin eri tekniikalla lähti 65kg. Yhyy!

Penkissä lähtötilanne oli 25kg (3*10 toistoa), ennen kesälomaa 32,5kg (3*8-10 toistoa päivästä riippuen) ja nyt 30kg (3*10). Kulmasoudussa käsipainoilla lähtötilanne 15kg, ennen kesälomaa 21kg ja nyt 20kg. Vinopenkissä ja pystypunnerruksessa tulokset ovat pysyneet kutakuinkin samoina. Päänylivedon lähtötilanne 10kg (3*12), viime viikolla 15kg (3*10).

Nyt on kolme päivää puhalleltu PEF-mittariin ja sisäänhengitetty Salbutamolia. Keskiviikkona aloitellaan PT:n kanssa syyskausi. Jännä nähdä mitä syys tuo tullessaan...

Hengenahdistusta

Happi ei ole viime aikoina kulkenut niin kuin sen olisi pitänyt. Urheillessa sisään hengittäessä homma jää jotenkin puolitiehen ja joka kerta tekisi mieli vetäisi vielä yksi ylimääräinen henkäys normaalin sisäänhengityksen lisäksi. Lisäksi kurkkua on kuristanut ja välillä rintaa puristanut tai pistänyt.

Ensimmäiset oireet saattoivat itse asiassa olla jo viime keväänä, kun kesken cooperin testin happi loppui, hengitys vinkui ja lyyhistyin kaksinkerroin. Tuolloin syytin paskaa kuntoa (perfektionisti) ja kylmää ilmaa (aamutuimaan pakkasyön jälkeen), mutta nyt en ole enään niin varma. Alkukesän pyöräilyt Puumalan ylämäissä olivat ihan tuskaa ja jyrkimmissä hengitys oli vaikeaa ja vinkui. Andorran vuoristossa kiipeäminen oli luvattoman raskasta.

Hengenahdistus on kuitenkin selvästi pahentunut viime viikkoina ja eilen aloitettiin tutkimukset työterveyshuollossa. Ensin tutkitaan (rasitus)astman mahdollisuus ja allergiat. Perusverenkuva ja kilpirauhasen vajaatoimintaa mittaavat testit tehtiin samantien ja nyt mittailen seuraavat kaksi viikkoa aamuin illoin uloshengityksen huippuvirtausta (PEF) astmalääkkeellä ja ilman. Reilun parin viikon päästä sitten spirometriaan.

Pikkasen jännittää, mitä tutkimuksissa löytyy.

Kesäjuoksuja

Ne harvat lenkit, jotka olen tänä vuonna juossut ovat olleet edellisvuotta vauhdikkaampia, mutta silti jotenkin keskimääräistä rennompia. Viime kesänä panostin kyllä enemmän matkaan kuin nopeuteen harjoitellessani puolimaratonille, mutta silti minusta tuntuu, että syksyn ja talven ahkeralla salitreenillä on ollut positiivinen vaikutus myös juoksuun.

Kun edellisestä juoksukerrasta oli kuukausia ja takana oli nelisen viikkoa lomailua (lue: penkkiurheilua), ei odotukset olleet kovin korkealla, kun lähdin toissa viikolla mökiltä jolkottelemaan. Lämpötila hipoi kuuden aikaan illalla 30 tietämillä ja jano oli jo lähtiessä. Yllätin kuitenkin itseni pinkomalla 6,3km:n lenkin 9,4km/h keskinopeudella! (Tämä on siis minulle erinomainen aika.) Juoksu tuntui heti alusta asti kevyeltä pystyin keskittymään mieheltäni (entinen maratoonari) ja parin vuoden takaisesta juoksukoulusta saamiini vinkkeihin (sekalaisessa järjestyksessä):

1. ryhdikkäästi selkä suorana, pää vartalon jatkona, niin kuin joku vetäisi päälakeen kiinnitetystä narusta
2. pieni etukeno (pelkästään jo ajatus tästä muuttaa juoksuasentoa ja -fiilistä)
3. katse pitkälle eteen, ei jalkoihin
4. askel ennemmin koko jalalle tai päkiälle kuin kantapäälle (tämä on minulle vaikein!)
5. jalan rullaava liike
6. ylävartalo suht. paikallaan, pää ei pompi
7. kädet vartalon sivuilla 90-asteen kulmassa, heiluriliike suoraan eteenpäin

Tämän viikon kahdella juoksulenkillä ei voi ihan niin paljon kehuskella. Sama 7,9km:n lenkki meni toissapäivänä 8,4km/h keskinopeudella ja tänään 8,5km/h. Molempina päivinä osa matkasta meni kuitenkin kylkipistojen takia kävellen, joten juoksupätkät ovat menneet vahdikkaasti. Ja myös tuntuivat suht. kevyeltä (siihen asti, kun kylkipisto tuntui niin pahalta, että teki mieli taittua asfaltille kaksinkerroin).

Se mikä oikeasti erotti nämä kaksi lenkkiä toisistaan oli keskisyke, joka ensimmäisellä oli 131pbm ja toisella 157pbm! Osoittaa kyllä hyvin "päivän kunnon" vaikutuksen juoksuun. Myös Polarin juoksuindeksi oli samaa mieltä, näyttäen lukemia 52 ja 45 vastaavasti. Viime vuoden juoksuindeksit olivat järjestänsä 39-42, eli jotain parannusta on myös Polarin mielestä tapahtunut.

Alpit ja Pyreneet, check!

Kesälomareissun kohokohtia (sekä urheilullisesti että muuten) olivat ehdottomasti kolmen tunnin patikointi Alpeilla Ranskan Le Périerissä sekä päivävaellus Pyreneillä Andorrassa.

La Roche du Touret trail  lähti pienestä Le Périerin kylästä ja kiemurteli vuoren reunaa pitkin huipulle 1555m:n korkeuteen (nousua yhteensä 730m). Pilvisestä säästä huolimatta olivat maisemat huipulta upeat ja tiirailimme ihastuneina alas kylään eväitä syödessä.

La Roche du Touret trail Ranskan Le Périerissä

L'Angonella lakes trail lähti Llortsin kylästä 1400m:n korkeudesta ja nousi reilun viiden kilometrin matkalla 2440m:iin. Nimensä mukaisesti reitti johti kolmelle vuoristojärvelle, joiden vesi oli erittäin kirkasta, mutta kuten arvata saattaa, todella kylmää (mies uskaltautui silti uimaan, hrrr). Matkalla ylös seurasimme kaunista vuoristopuroa, jonka vesi oli juomakelpoista ja herkullista.

L'Angonella lakes trail Andorrassa

Matkalla viihdytimme itseämme tekemällä ehkä Euroopan pohjoisimman lumiukon, Heinäkuussa

Otimme vapauksia jatkaa opastettua reittiä vielä ylemmäs ja päädyimme lopulta n.2800m:ä korkealle vuorelle, josta oli aivan mielettömät maisemat Pyreneiden yli (Andorran korkein kohta 2946m ja Pyreneiden 3404m).

Yhtään ei jännittänyt istua vajaassa 3km:ssä jyrkänteen reunalla ;)

Kahdeksalla rullalla ja kahdella renkaalla

Helle ja urheilu yhdistettynä janoon ja nälkään ei sovi yhteen. Ollenkaan. Piste.

Lähdin toissapäivänä kesän ensimmäiselle (!mitä mulle on tapahtunut!) rullaluistelulenkille lämpötilan huidellessa edelleen kolmenkymmenen paremmalla puolella. En vain millään löytänyt juomapullovyötä, joten fiksusti ajattelin, että kyllähän sitä yhden lenkin vetää ilman vesipulloakin. Virhe. Vielä kun helteiden (lue: kuukauden mässäilyn) takia lounas jäi vähän kevyeksi pääsin ehkä 15min, jonka jälkeen iski jano ja 30min, että iski kaamea nälkä. Sinnillä kuitenkin vedin tunnin lenkin loppuun ja kirjoitin itselleni mentaalisen muistilapun: "Älä KOSKAAN lähde urheilemaan ilman vesipulloa 30 asteen helteellä".

Vanhasta lempparilajistani innostuneena kävin myös eilen rullaluistelemassa, mutta edellispäivän leppoisaan kuntorataluisteluun verrattuna kyseessä oli 20km:n rullaluisteluesterata ammattilaisille. Kaupunki on kivasti miinoittanut pyöräteitä erinäisillä hiekkaesteillä milloin poistamalla asfaltin 30-100cm matkalta koko pyörätien leveydeltä (tietysti alamäessä) tai poistamalla asfaltit ristelysalueen kaikilta pyöräteiltä pakottaen luistelijan autoilijoiden sekaan väliaikaiselle asfalttikiertotielle, johon on tietysti myös ripoteltu hiekkaa. Lisäksi luonto teki omat tepposensa, kun puiden varjostamat pyörätiet olivat (helteestä huolimatta) sateen jäljiltä märkiä ja luistelija sai harjoitella kokovartalohallintaa luistinten lipsuessa tielle laskeutuneiden märkien lehtien päällä.

Tämän päivän urheilusuoritukseksi oli tarkoitus kirjata "kahden järven ympäripyöräily", mutta karttaa tarkemmin tutkailtuani, järviä mahtui 34km:n lenkin sisään sittenkin viisi. No, anyway. Hiostavan kuuman ja hikisen remonttipäivän päätteeksi kevyt (mutta vauhdikas) pyöräilylenkki tuntui parhaalta urheiluvaihtoehdolta. Pyörän renkaita pumpatessa saatoin tuntea jo viileän ilmavirran ihollani... Vaan olihan se kuuma. Ja ahdistava. Ja hiostava. Ja väsyttävä. Ja vaikka vettä oli mukana, niin eiköhän se nälkä kuitenkin iskenyt 1/3 ennen kotia. Tänään kirjoitin itselleni jo viikon toisen mentaalisen muistilapun: "Muista syödä KUNNOLLA ennen 1,5h treeniä".

Penkkiurheileva pullasorsa

Penkkiurheilevan pullasorsan treeniohjelma koostui tänä kesänä 8000 kilometristä autoilua ja 2300 kilometristä moottoripyöräilyä ja dieetti mittaamattomasta määrästä höttöhiilareita (mm. croissantien ja patonkien muodossa) sekä makkarasta ja letuista.

Tämä kuukauden reissaaminen ei auttanut yhtään koko kevään jatkuneeseen treenimorkkikseen (joka on aiheutunut tuloksettomista treeneistä ja lihasjumista johtuvasta treeniohjelman muutoksesta (lue: kevennyksestä)), mutta Eurooppaa autolla kiertäen sai kyllä niin mittaamattoman arvokkaita kokemuksia ja näki niin upeita paikkoja etten vaihtaisi sitä mihinkään! Vajaassa kolmessa viikossa kiersimme 16 maata ja 27 kaupunkia, jonka jälkeen vaihdoimme auton prätkiin ja ajelimme ympäri Suomea mökkeilemään ja ystäviä tapaamaan.

Heinäkuu oli siis täysin kuntosaliton, mutta vaikka reissussa oltiin, niin tuli sitä onneksi pyöräiltyä yhteensä 170km sekä käveltyä ja vaellettua kymmeniä ja kymmeniä kilometrejä. Mökiltä kävin jopa juoksemassa reilun 6km:n lenkin, jonka lisäksi hyötyliikuntaa tuli puutöistä sitäkin enemmän.

Nyt on kuitenkin korkea aika laittaa pullasorsan treeniohjelma ja dieetti kuntoon ettei hän vallan repsahda. Tällä hetkellä ei uskalla edes vilkaista leuanvetotankoon päin...

Pieni lenkki auringosta nauttien

Vietin tänään ihanan päivän ensin kotona puuhastellen sitten ystävän kanssa kiipeilemässä ja espalla auringosta nauttien. Illalla kotiin päästyäni en voinut vastustaa kiusausta, minun oli pakko päästä ulkoiluttamaan Olmoa, lainakilpuria. Huomasin vasta nyt kuinka kylmää ja sateista on ollut jo pitkän aikaa, enkä voinut olla hyödyntämättä tämäniltaista auringonpaistetta, kun huomenna kuitenkin sataa taas vettä.

Ihan hyvä lenkki se olikin. Pääsin "ennätykseeni", keskinopeus tunnin lenkillä oli yli 25km/h. Vaan eipä tuo mun selkä näytä ajoasentoa kestävän, minkä takia matka ei ollut niin nautinnollinen, kuin se olisi voinut olla. Ehkä pyörä on väärän kokoinen tai ehkä asento on tottumiskysymys. Ongelmaan täytyy kuitenkin löytää jokin ratkaisu, muuten täytyy jatkossa tyytyä vain hybridiin, koska en halua rikkoa paikkoja lopullisesti.

No, hybridi pääsee jo heti ensi viikolla matkustamaan, kun lähdemme autolla (ja polkupyörillä) kiertämään ja näkemään Eurooppaa. En malta odottaa kesälomaa!