Lautailuharjoittelua

Viikonlopun kiteytys: paljon aurinkoa, lunta, lumilauta, märät hanskat, mustelma kankussa, hyvää ruokaa, liikaa karkkia ja sipsiä, erinomaista seuraa, mökki, sauna ja siideri. Parhautta.

Lautailuharjoittelua Himoksella

Lumilautailun keinuva liike alkaa viimein löytyä ja lauantain suoritusta voi ehkä jopa ennemmin sanoa lautailuksi kuin kämmäilyksi. Harjoituskertoja takana vähemmän kuin kymmenen, mutta viime kevään neljä peräkkäistä kertaa laudalla suksien sijaan alkaa jo kantaa hedelmää.

Vielä muutama vuosi sitten vannoin etten kyllä tule koskaan sitomaan molempia jalkoja samaan palikkaan, saati laskemaan tuo palikka jaloissa alas yhtään mitään rinnettä. Mutta niin se vaan mielenkiinto, uuden asian oppiminen ja itsensä ylittäminen voitti - ja tässä ollaan. Hidastahan tuo eteneminen vielä on, mutta toisaalta Suomen lyhyillä rinteillä hyötysuhde on siten myös aika paljon parempi. Kunhan vain laskutoverit malttavat odottaa.

Nyt pitääkin sitten taas (s)karpata ruokavalion suhteen, kun kolme edellistä viikonloppua on mennyt karkkia ja muita herkkuja mässäillessä...

Väsyttää niin paljon, että itkettää

Blogin päivitys on hiipunut ja antanut tilaa muille kiireille. Vuorokaudessa ei vain yksinkertaisesti riitä tunnit kaikkeen. Kaksi edellistä viikonloppua ja niiden välinen viikko meni tehokkaasti muutto- ja remonttihommissa. Lisäksi väliin oli tietysti pakko tunkea niin paljon urheilua kuin mahdollista (vaikka sitten jäähilesateessa 16km pyöräillen), joten päivät venyivät ja nyt väsyttää.

Tänään oli keskiviikkoiseen tapaan kiipeilyä ja alkulämmittelyiden jälkeen lähdin yllytyshulluna yrittämään 7a reittiä. Kädet olivat 2/3 jälkeen spaghettia ja loppu menikin fuskaten. No, kädet pumpissa seuraavaksi 6b+, jonka jälkeen 6c+ ja päälle vielä 6c. Kyllä siellä viimeisillä otteilla räpiköidessä meinasi oikeasti itku päästä.

Yleensä urheilu auttaa kiireen keskellä. Sen avulla saa ajatukset muualle ja endorfiinit jylläämään. Nyt olo on kuitenkin niin väsynyt, etten saanut kiipeilystä minkäänlaista mielihyvää.

On aika levätä ja painaa ylimääräiset asiat (jotka voi hoitaa myöhemmin) sivuun ja keskittyä tärkeimpien asioiden purkamiseen. Aloitan nyt heti menemällä nukkumaan.

Taantumaa ja kehitystä

Tein ensimmäisen uuden yläkroppatreenin eilen ja kyllä turhautti! Ei voi taantua näin paljon näin lyhyessä ajassa! grrrrr. Ylätaljan pieniä painoja selitin itselleni uudella tekniikalla, jonka uusi PT opasti > enemmän selkää mukaan huolehtimalla, että lavat johtaa liikettä. Pystypunnerruksen surkeutta ei selitä mikään. Joskus "ammoisina aikoina" nousi 27,5kg, nyt teki tiukkaa 20kg:lla, prkl. Bye bye, hamaan tulevaisuuteen siirtyvä, onnistunut käsinseisontapunnerrus.

Muutamia kivoja uusia liikkeitä kuitenkin, kuten päänyliveto (selällään maaten penkillä käsipainon kanssa kädet suorina pään yli ja takaisin ylös), perus penkkipunnerrus (jota en ole ennen tehnyt) sekä ihan killeri vatsalihasliike kädet bosu-pallolla \o/.

No, vaikka salitreenissä on palattu lähtötilanteeseen, kiipeilyssä tapahtuu kehitystä! Kahtena edellisenä kertana olen kunnialla suoriutunut parista 6c ja 6c+ reitistä sekä yhdestä 7a:sta. Vaikka tämän tason reitit vaativat edelleen tuumaus- ja lepotaukoja, voin rehellisesti sanoa, että kaikki muuvit menevät! Nyt tarvitaan vain sitä kuuluisaa kestävyyttä ja voimaa. 6c ja 6c+ ilman taukoja ei ole enää kaukana.

Tavoitteita

Ja niin vei vielä influenssa tämän leidin sängynpohjalle ja Netflixiä kuluttamaan. Ensin tuli yskä ja siitä alle vuorokaudessa 39,2 astetta kuumetta. Korkean kuumeen lisäksi ihan törkeä lihaskipu. En muista milloin olisin ollut niin kipeä kuin viikko sitten. Onneksi flunssa oli ärhäkkä ja lyhyt, sillä pikkuisen risoi monen viikon urheilukiellon jälkeen päästä viimein urheilemaan ja siitä neljän päivän päästä olla taas kipeänä.

Nyt alkaa kroppa olla kuitenkin valmis rääkkiin. Uuden PT:n kanssa tehty kevään saliohjelma ja yhteiset treenit odottavat. Salmisaaren kiipeilyareenalle on tullut paljon uusia reittejä. Pyöräteitä on jo putsattu hiekoista.

Tämän kevään ohjelmassa kuntosalia 2krt/vk, PT-treeni joka toinen viikko, kiipeilyä 1-2krt/vk, työmatka- ja vähän muutakin pyöräilyä (jos viitsisi sen maantiepyörän laittaa), lenkkeilyä ja sauvakävelyä kun ei muuta jaksa ja ehkä sitä voisi Elixian ryhmäliikuntatunneillakin välillä pyörähtää. Tavoitteena edelleen se 6 leukaa ja käsinseisontapunnerruksia. Yhden käden punnerrukset menevät kyllä varmasti, kunhan tässä taas pääsee vauhtiin ;). Kiipeilyssä tavoitteena ensimmäinen 6c ja 6c+ ilman taukoja.

Tulevina viikkoina saan lisäksi viihdykettä uuden kodin pintaremontista ja sisustamisesta. Jää nähtäväksi miten aika riittää kaikkeen.

Ruokavalion kevennys

Sen sijaan, että urheilisin 5-6 pv/viikossa ja kuluttaisin päivittäin keskimäärin 600kcal enemmän, olen nyt 1,5vk ollut tekemättä mitään. Mennyt autolla töihin, tullut töistä kotiin ja maannut sohvalla koko illan.

Pään hajoamisen jälkeen toiseksi suurin ongelma liikkumattomuudessa onkin (ei niin yllättäen) ollut ruokavalion skaalaus vastaamaan selvästi pienentynyttä kulutusta. Söin lähes koko viime viikon liikaa, minkä seurauksena olo oli paksu ja ähky ja ahdistava. Tällä viikolla olen onnistunut jo selvästi paremmin, kun työpaikkaruokalassa lihan sijaan lautaselle on tullut kasviskeitto ja rinnalle salaatti. Myös ylimääräiset proteiinivälipalat (rahkat, prot. patukat ja juomat) olen luonnollisesti jättänyt pois ja lisännyt hedelmien syöntiä. Nyt mennäänkin sitten hyvin hiilaripitoisella linjalla, mutta eipä tässä mitään lihaksia ollakkaan kasvattamassa.

Myös kotona illalliset ovat huomattavasti keventyneet ja annokset pienentyneet. Tänään tuli lounaalla syötyä kalkkunaa, joten kotona askartelin porkkana-vuohenjuustokeiton. Ateria on monessakin suhteessa poikkeuksellinen: 1) ainoa kasvissosekeitto, mitä olen tähän asti tehnyt on bataattikeitto pienin variaatioin ja 2) en yleensä voi syödä vuohenjuustoa laktoosi-intoleranssin takia. Prisman juustotiski kuitenkin yllätti positiivisesti tarjoamalla laktoositonta Chevrette vuohengoudaa, joka oli pakko napata testiin.

Porkkana-vuohenjuustokeitto

Ja ai että tuli hyvää! Porkkanan, vuohenjuuston ja rosmariinin maku juuri täydellisessä sopusoinnussa. Eihän tätä kyllä hyvällä tahdollakaan voi kevyeksi tuon juustomäärän takia sanoa, mutta ei kerrota kenellekään ;).

Levottomuus kasvaa

Juuri kun ajattelin, että tästä se lähtee, uusi treenikausi pitkän velttoilun jälkeen, ajat varattu uuden PT:n kanssa, salitreenifiiliskin jo päällä. Ja sitten loukkaan jalkani. Ja saan flunssan. Töks. Vuodelepo (lähes).

Firman pikkujouluissa köyden polttamat haavat eivät sitten olleetkaan ihan mikään pikkujuttu. Nilkan haava lähti heti arpeutumaan ja ajattelin, että se on kunnossa. Jalkapöydän haava märki ja märki. Maanantaina nilkan haava aukesi, tiistaina se oli tulehtunut. Jouduin menemään lääkäriin, joka määräsi bakteeriviljelyyn, antibioottikuurille ja sairaanhoitajan hoiviin.

Sairaanhoitaja on nyt kolmesti hoitanut haavoja, minä saman verran. Mikä siinä muuten on, että sairaalassa tehdyt operaatiot tuntuvat paljon pahemmilta kuin muut? Tatuoinnin ottaminen oli pikku juttu siihen verrattuna, että hoitaja raaputtaa kahdesta 1,5*4cm haavasta katteet pois _puudutettuna_?! Meinasin pyörtyä ensimmäisellä kerralla (heikko pää, tiedän). Muutuin kuulemma valkoiseksi, vaikken kyllä tiedä miten tästä enää valkoisemmaksi voi muuttua.

Nyt, yli viikon jälkeen haavat ovat terveen näköiset, tosin auki, keinoihon alla. Ja se sattuu. Perkeleesti. Oikeasti. Vähänkään painetta jalalle saa naamani vääntymään irvistykseen. Voin kuvitella, että oikeista, laajoista palovammoista parantuvien tuska on varmasti välillä lähes sietämätön. Mumma, I feel your pain when you burned your back and shoulders :(...

Olo alkaa olla levoton. En muista milloin olisin ollut viikon aloillaan, muutaman päivän lähes kokonaan vuodepotilaana. Mieli harhailee. Kroppa tuntuu löysältä ja voimattomalta. Onneksi haavat ovat jo lähteneet umpeutumaan. Ehkä ensii viikolla pääsen taas liikkeelle. Tänään on tyydyttävä kevyeen kävelylenkkiin.

Pelleilyä ja kiipeilyä

Viikonloppuun mahtuu niin paljon kaikkea kivaa tekemistä!

Perjantai oli ihan paras, kun vietimme firman pikkujouluja Sirkuskoulu Woltissa. Pääsimme harjoittelemaan jonglööraamista, sirkustemppuja ja klovneilua. Pallojen heittely ei oikein sujunut (koordinaatiokyky ei vain riitä huolehtimaan kahdesta kädestä ja kolmesta pallosta), mutta sirkusareenalla mm. ison pallon päällä tasapainoilu, trampoliinilla hyppely ja köyden kiipeäminen kattoon oli super hauskaa! Köysi tosin poltti jalan ihon kahdesta kohdasta, mutta olen jotenkin tottunut siihen, että aina sattuu ja tapahtuu. Joku paikka aina ruhjeilla. Löysin myös punaisen nenän avulla oman pellehahmoni, ärsyttävän kovaäänisen jenkkiläisen cheerleaderin :D.

Parhautta oli tulla aamuyöstä kotiin, kun tyhjän kämpän sijaan vastassa olikin Iines-mäyris, joka heittäytyi samantien selälleen häntä (eli koko alavartalo) heiluen. Loistava vahtikoira siis <3. Lauantai menikin sitten siskon, siskon miehen ja ihanan Iines-koiran kanssa touhutessa. Aamupäivällä shoppailua, iltapäivällä kiipeilyä (tällä kertaa vieraiden omasta toiveesta), illalla saunomista ja hyvää ruokaa (miinus täysin epäonnistunut jälkiruoka fuel food kirjasta...).

Lauantaina jäi niin hyvä fiilis kiipeilyistä, että tänään oli ihan pakko lähteä taas seinälle. Ja kyllähän se kannatti! Tänään meni 6c kahdella huolimattomuudesta johtuneella tauolla sekä 6c+ liian monella väsymyksestä johtuneella tauolla (seli seli). Lisäksi harjoittelin yhtä 6c-7a reittiä, joten ei tässä varmaan kauan mene, että greidi nousee 6b:stä 6c:hen. Wohoo!

Köyden tekemät paloarvet... Ihan vähän vain sattuu.

I got inked

Viimeisen reilun viikon aikana menoa on rajoittanut iholleni hakattu muste. Menin ja tein sen mistä olen haaveillut jo vuosia. Jo hyvin nuorena päätin, että jos/kun elämässäni tapahtuu jotain merkityksellistä, haluan ikuistaa sen iholleni. Muistuttamaan eletystä elämästä. Idea kuvasta ja toteutuksesta muotoutui viime kesänä, kun elämäni muljahti ympäri. Annoin asian olla, unohdinkin, kunnes marraskuussa se iski lekalla takaraivoon ja tammikuussa neulalla lantioon.

15 kuukautta sitten menin naimisiin, kahdeksan kuukautta sitten laitoin avioeron vireille. Muutin pois miehen luota, jonka kanssa luulin viettäväni loppuelämäni. Elämä ei mennyt niinkuin kuvittelin, toivoin. Pian löysin uuden rakkaan. Löysin onnen. Vietin elämäni parhaan kesän. Joulukuussa muutin V:n luo ja reilun kuukauden päästä muutamme yhdessä ostamaamme taloon. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Mutta kaikki tuntuu niin oikealta. Tähän ajanjaksoon on mahtunut paljon unia, levottomia öitä. Siitä muistuttamaan unisieppari, dream catcher. Nappaamaan pahat unet ja päästämään läpi hyvät.

Romahdus

Arvaatteko miten käy salitreenituloksille, jos ei kahteen kuukauteen käy salilla? Oikein arvasitte. Tulokset laskevat kuin lehmän häntä. Kävin tänään piiitkästä aikaa salilla, mikä sai aikaan ankaran vitutuksen. Painot olivat yläkroppatreenissä kutakuinkin syyskuun tasolla, prkl. Positiivista kuitenkin se, että olkapää alkaa viimein olla kunnossa ja keskikroppa on edelleen lähes joulua edeltävällä tasolla.

Hyviä tekosyitä salillakäymättömyyteen olen täälläkin jo esittänyt: olkapään revähdys, South America tour ja "ei vain kiinnosta". Lisäksi "mulla ei ole enää PT:tä" ja viimeisimpänä "tapaan uuden PT:n 14.2. ja saan uuden saliohjelman".

Niin tosiaan! PT:ni päätti tehdä oharit ja lähteä maailmalle 1,5-2 vuodeksi. Jäljelle jäi iso harmistus ja noin kolmasosa maksamistani kerroista. En halua uutta PT:tä! Yhyy. No, ei sitä passaa heittää rahoja kankkulan kaivoon vaan lähteä uuteen nousuun uuden trainerin kanssa. Jää sitten nähtäväksi onko treenit uuden PT:n kanssa yhtä antoisia :).

Karppileivontaa

Viime viikolla Fuel Food -kirjaa selaillessa iski hirveä himo leipoa. Olen jo pidemmän aikaa vältellyt leipomista, koska taloudessa on vain kaksi suuta ja yksi levenevä perse (on se kumma, kun herkuttelu ei näy miehen vartalossa mitenkään). Nyt kuitenkin sain hyvän tekosyyn leipoa, koska ohjeet ovat vähähiilihydraattisia ja reseptien ruokien avulla "syön kroppani kiinteäksi" *silmienpyöritys*.

Vietin lauantaina oikeasti yli 1,5 tuntia kierrellen Citymarketin ja Prisman käytäviä etsien leipomuksiin tarvittavia raaka-aineita. Tämä ei tietenkään ollut pelkästään huono asia, koska samalla tuli hoidettua päivän kuntoilut ja tajuttua kuinka hel**tin laaja tuotevalikoima suomalaisissa kaupoissa oikeasti on (verrattuna esim. ... no mihin tahansa muuhun maahan). Tosin, muutama kierros vielä, niin turvamies olis varmasti tullut saattamaan mut ulos.

Monessa kirjan ohjeessa esiintyy samat proteiinilähteet: kaseiini- tai yöproteiini ja heraproteiini. Minulla on näiden kanssa vain yksi pieni ongelma, laktoosi. Maailmassa taitaa olla vain yksi-kaksi laktoositonta heraproteiinia eikä varmaan yhtään laktoositonta kaseiini- tai yöproteiinia. F***. Epäilin, että soijaproteiini maistuu liikaa läpi (etenkin suklaasellainen, jota kaapista olisi löytynyt) ja päädyin ostamaan riisiproteiinia. No maistui sekin läpi. Ja paljon. Viikonlopun leipomukset, toscapiirakka ja proteiinipannarit, olis voinu olla ihan hyviä, jos ne ei olis maistunu riisipuurolle.

Tällä viikolla testiin lähtee lihapiirakat, joiden pohjaan ei onneksi tule protskujauhoa vaan kookosjauhoja, joten mahdollisuus hyvään makuun on edes hitusen suurempi \o/.


p.s. Näistä viimeisistä päivityksistä voi päätellä sen, että kuntosali ei ole vielä tänä vuonna houkutellut. Yhtään. Mutta ei se haittaa. Olen keskittynyt testaamaan Elixian kaikki ryhmäliikuntatunnit. Nyt takana Heart Beat, Cardio Combat, Kinesis Core, Shape, Love2Dance (jep, oikeasti), Cardio Step Interval ja Xycling Challenge.