Viimeisen reilun viikon aikana menoa on rajoittanut iholleni hakattu muste. Menin ja tein sen mistä olen haaveillut jo vuosia. Jo hyvin nuorena päätin, että jos/kun elämässäni tapahtuu jotain merkityksellistä, haluan ikuistaa sen iholleni. Muistuttamaan eletystä elämästä. Idea kuvasta ja toteutuksesta muotoutui viime kesänä, kun elämäni muljahti ympäri. Annoin asian olla, unohdinkin, kunnes marraskuussa se iski lekalla takaraivoon ja tammikuussa neulalla lantioon.
15 kuukautta sitten menin naimisiin, kahdeksan kuukautta sitten laitoin avioeron vireille. Muutin pois miehen luota, jonka kanssa luulin viettäväni loppuelämäni. Elämä ei mennyt niinkuin kuvittelin, toivoin. Pian löysin uuden rakkaan. Löysin onnen. Vietin elämäni parhaan kesän. Joulukuussa muutin V:n luo ja reilun kuukauden päästä muutamme yhdessä ostamaamme taloon. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Mutta kaikki tuntuu niin oikealta. Tähän ajanjaksoon on mahtunut paljon unia, levottomia öitä. Siitä muistuttamaan unisieppari, dream catcher. Nappaamaan pahat unet ja päästämään läpi hyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti