Ruokavalion kevennys

Sen sijaan, että urheilisin 5-6 pv/viikossa ja kuluttaisin päivittäin keskimäärin 600kcal enemmän, olen nyt 1,5vk ollut tekemättä mitään. Mennyt autolla töihin, tullut töistä kotiin ja maannut sohvalla koko illan.

Pään hajoamisen jälkeen toiseksi suurin ongelma liikkumattomuudessa onkin (ei niin yllättäen) ollut ruokavalion skaalaus vastaamaan selvästi pienentynyttä kulutusta. Söin lähes koko viime viikon liikaa, minkä seurauksena olo oli paksu ja ähky ja ahdistava. Tällä viikolla olen onnistunut jo selvästi paremmin, kun työpaikkaruokalassa lihan sijaan lautaselle on tullut kasviskeitto ja rinnalle salaatti. Myös ylimääräiset proteiinivälipalat (rahkat, prot. patukat ja juomat) olen luonnollisesti jättänyt pois ja lisännyt hedelmien syöntiä. Nyt mennäänkin sitten hyvin hiilaripitoisella linjalla, mutta eipä tässä mitään lihaksia ollakkaan kasvattamassa.

Myös kotona illalliset ovat huomattavasti keventyneet ja annokset pienentyneet. Tänään tuli lounaalla syötyä kalkkunaa, joten kotona askartelin porkkana-vuohenjuustokeiton. Ateria on monessakin suhteessa poikkeuksellinen: 1) ainoa kasvissosekeitto, mitä olen tähän asti tehnyt on bataattikeitto pienin variaatioin ja 2) en yleensä voi syödä vuohenjuustoa laktoosi-intoleranssin takia. Prisman juustotiski kuitenkin yllätti positiivisesti tarjoamalla laktoositonta Chevrette vuohengoudaa, joka oli pakko napata testiin.

Porkkana-vuohenjuustokeitto

Ja ai että tuli hyvää! Porkkanan, vuohenjuuston ja rosmariinin maku juuri täydellisessä sopusoinnussa. Eihän tätä kyllä hyvällä tahdollakaan voi kevyeksi tuon juustomäärän takia sanoa, mutta ei kerrota kenellekään ;).

Levottomuus kasvaa

Juuri kun ajattelin, että tästä se lähtee, uusi treenikausi pitkän velttoilun jälkeen, ajat varattu uuden PT:n kanssa, salitreenifiiliskin jo päällä. Ja sitten loukkaan jalkani. Ja saan flunssan. Töks. Vuodelepo (lähes).

Firman pikkujouluissa köyden polttamat haavat eivät sitten olleetkaan ihan mikään pikkujuttu. Nilkan haava lähti heti arpeutumaan ja ajattelin, että se on kunnossa. Jalkapöydän haava märki ja märki. Maanantaina nilkan haava aukesi, tiistaina se oli tulehtunut. Jouduin menemään lääkäriin, joka määräsi bakteeriviljelyyn, antibioottikuurille ja sairaanhoitajan hoiviin.

Sairaanhoitaja on nyt kolmesti hoitanut haavoja, minä saman verran. Mikä siinä muuten on, että sairaalassa tehdyt operaatiot tuntuvat paljon pahemmilta kuin muut? Tatuoinnin ottaminen oli pikku juttu siihen verrattuna, että hoitaja raaputtaa kahdesta 1,5*4cm haavasta katteet pois _puudutettuna_?! Meinasin pyörtyä ensimmäisellä kerralla (heikko pää, tiedän). Muutuin kuulemma valkoiseksi, vaikken kyllä tiedä miten tästä enää valkoisemmaksi voi muuttua.

Nyt, yli viikon jälkeen haavat ovat terveen näköiset, tosin auki, keinoihon alla. Ja se sattuu. Perkeleesti. Oikeasti. Vähänkään painetta jalalle saa naamani vääntymään irvistykseen. Voin kuvitella, että oikeista, laajoista palovammoista parantuvien tuska on varmasti välillä lähes sietämätön. Mumma, I feel your pain when you burned your back and shoulders :(...

Olo alkaa olla levoton. En muista milloin olisin ollut viikon aloillaan, muutaman päivän lähes kokonaan vuodepotilaana. Mieli harhailee. Kroppa tuntuu löysältä ja voimattomalta. Onneksi haavat ovat jo lähteneet umpeutumaan. Ehkä ensii viikolla pääsen taas liikkeelle. Tänään on tyydyttävä kevyeen kävelylenkkiin.

Pelleilyä ja kiipeilyä

Viikonloppuun mahtuu niin paljon kaikkea kivaa tekemistä!

Perjantai oli ihan paras, kun vietimme firman pikkujouluja Sirkuskoulu Woltissa. Pääsimme harjoittelemaan jonglööraamista, sirkustemppuja ja klovneilua. Pallojen heittely ei oikein sujunut (koordinaatiokyky ei vain riitä huolehtimaan kahdesta kädestä ja kolmesta pallosta), mutta sirkusareenalla mm. ison pallon päällä tasapainoilu, trampoliinilla hyppely ja köyden kiipeäminen kattoon oli super hauskaa! Köysi tosin poltti jalan ihon kahdesta kohdasta, mutta olen jotenkin tottunut siihen, että aina sattuu ja tapahtuu. Joku paikka aina ruhjeilla. Löysin myös punaisen nenän avulla oman pellehahmoni, ärsyttävän kovaäänisen jenkkiläisen cheerleaderin :D.

Parhautta oli tulla aamuyöstä kotiin, kun tyhjän kämpän sijaan vastassa olikin Iines-mäyris, joka heittäytyi samantien selälleen häntä (eli koko alavartalo) heiluen. Loistava vahtikoira siis <3. Lauantai menikin sitten siskon, siskon miehen ja ihanan Iines-koiran kanssa touhutessa. Aamupäivällä shoppailua, iltapäivällä kiipeilyä (tällä kertaa vieraiden omasta toiveesta), illalla saunomista ja hyvää ruokaa (miinus täysin epäonnistunut jälkiruoka fuel food kirjasta...).

Lauantaina jäi niin hyvä fiilis kiipeilyistä, että tänään oli ihan pakko lähteä taas seinälle. Ja kyllähän se kannatti! Tänään meni 6c kahdella huolimattomuudesta johtuneella tauolla sekä 6c+ liian monella väsymyksestä johtuneella tauolla (seli seli). Lisäksi harjoittelin yhtä 6c-7a reittiä, joten ei tässä varmaan kauan mene, että greidi nousee 6b:stä 6c:hen. Wohoo!

Köyden tekemät paloarvet... Ihan vähän vain sattuu.

I got inked

Viimeisen reilun viikon aikana menoa on rajoittanut iholleni hakattu muste. Menin ja tein sen mistä olen haaveillut jo vuosia. Jo hyvin nuorena päätin, että jos/kun elämässäni tapahtuu jotain merkityksellistä, haluan ikuistaa sen iholleni. Muistuttamaan eletystä elämästä. Idea kuvasta ja toteutuksesta muotoutui viime kesänä, kun elämäni muljahti ympäri. Annoin asian olla, unohdinkin, kunnes marraskuussa se iski lekalla takaraivoon ja tammikuussa neulalla lantioon.

15 kuukautta sitten menin naimisiin, kahdeksan kuukautta sitten laitoin avioeron vireille. Muutin pois miehen luota, jonka kanssa luulin viettäväni loppuelämäni. Elämä ei mennyt niinkuin kuvittelin, toivoin. Pian löysin uuden rakkaan. Löysin onnen. Vietin elämäni parhaan kesän. Joulukuussa muutin V:n luo ja reilun kuukauden päästä muutamme yhdessä ostamaamme taloon. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Mutta kaikki tuntuu niin oikealta. Tähän ajanjaksoon on mahtunut paljon unia, levottomia öitä. Siitä muistuttamaan unisieppari, dream catcher. Nappaamaan pahat unet ja päästämään läpi hyvät.

Romahdus

Arvaatteko miten käy salitreenituloksille, jos ei kahteen kuukauteen käy salilla? Oikein arvasitte. Tulokset laskevat kuin lehmän häntä. Kävin tänään piiitkästä aikaa salilla, mikä sai aikaan ankaran vitutuksen. Painot olivat yläkroppatreenissä kutakuinkin syyskuun tasolla, prkl. Positiivista kuitenkin se, että olkapää alkaa viimein olla kunnossa ja keskikroppa on edelleen lähes joulua edeltävällä tasolla.

Hyviä tekosyitä salillakäymättömyyteen olen täälläkin jo esittänyt: olkapään revähdys, South America tour ja "ei vain kiinnosta". Lisäksi "mulla ei ole enää PT:tä" ja viimeisimpänä "tapaan uuden PT:n 14.2. ja saan uuden saliohjelman".

Niin tosiaan! PT:ni päätti tehdä oharit ja lähteä maailmalle 1,5-2 vuodeksi. Jäljelle jäi iso harmistus ja noin kolmasosa maksamistani kerroista. En halua uutta PT:tä! Yhyy. No, ei sitä passaa heittää rahoja kankkulan kaivoon vaan lähteä uuteen nousuun uuden trainerin kanssa. Jää sitten nähtäväksi onko treenit uuden PT:n kanssa yhtä antoisia :).

Karppileivontaa

Viime viikolla Fuel Food -kirjaa selaillessa iski hirveä himo leipoa. Olen jo pidemmän aikaa vältellyt leipomista, koska taloudessa on vain kaksi suuta ja yksi levenevä perse (on se kumma, kun herkuttelu ei näy miehen vartalossa mitenkään). Nyt kuitenkin sain hyvän tekosyyn leipoa, koska ohjeet ovat vähähiilihydraattisia ja reseptien ruokien avulla "syön kroppani kiinteäksi" *silmienpyöritys*.

Vietin lauantaina oikeasti yli 1,5 tuntia kierrellen Citymarketin ja Prisman käytäviä etsien leipomuksiin tarvittavia raaka-aineita. Tämä ei tietenkään ollut pelkästään huono asia, koska samalla tuli hoidettua päivän kuntoilut ja tajuttua kuinka hel**tin laaja tuotevalikoima suomalaisissa kaupoissa oikeasti on (verrattuna esim. ... no mihin tahansa muuhun maahan). Tosin, muutama kierros vielä, niin turvamies olis varmasti tullut saattamaan mut ulos.

Monessa kirjan ohjeessa esiintyy samat proteiinilähteet: kaseiini- tai yöproteiini ja heraproteiini. Minulla on näiden kanssa vain yksi pieni ongelma, laktoosi. Maailmassa taitaa olla vain yksi-kaksi laktoositonta heraproteiinia eikä varmaan yhtään laktoositonta kaseiini- tai yöproteiinia. F***. Epäilin, että soijaproteiini maistuu liikaa läpi (etenkin suklaasellainen, jota kaapista olisi löytynyt) ja päädyin ostamaan riisiproteiinia. No maistui sekin läpi. Ja paljon. Viikonlopun leipomukset, toscapiirakka ja proteiinipannarit, olis voinu olla ihan hyviä, jos ne ei olis maistunu riisipuurolle.

Tällä viikolla testiin lähtee lihapiirakat, joiden pohjaan ei onneksi tule protskujauhoa vaan kookosjauhoja, joten mahdollisuus hyvään makuun on edes hitusen suurempi \o/.


p.s. Näistä viimeisistä päivityksistä voi päätellä sen, että kuntosali ei ole vielä tänä vuonna houkutellut. Yhtään. Mutta ei se haittaa. Olen keskittynyt testaamaan Elixian kaikki ryhmäliikuntatunnit. Nyt takana Heart Beat, Cardio Combat, Kinesis Core, Shape, Love2Dance (jep, oikeasti), Cardio Step Interval ja Xycling Challenge.

Rocktopian valloitus

Tänään minä sen tein! Valloitin Salmisaaren 30 metriä korkean Rocktopia kiipeilyseinän! Seinän helpoin reitti (5c) meni kuin vettä vaan, vaikka reitti on yli kaksi kertaa pidempi, kuin mikään aikaisemmin menemäni reitti. Niin ja vielä liidaten. Yläpuoliskolla alkoi jo sen verran väsyttää, että pidin yhden levähdystauon ja loppu menikin sitten hyvin ylös asti. Klippausten kanssa kämmäilin vain muutamassa kohtaa, mistä olen ihan tyytyväinen.

Rocktopian valloituksen lisäksi suoriuduin tänään 6b+ tasoisesta reitistä \o/. Tuumaus-/levähdystaukoja tosin pidin, mutta kaikki muuvit menivät. Pitänee tässä nyt ruveta enemmänkin noita 6b ja helppoja 6c tasoisia reittejä harjoittelemaan, että saadaan greidiä taas ylöspäin ;). 6b+ reitillä onnistuin taas mälläämään säären aika pahasti mustelmille ja vekille. Juuri kun ehdin ajatella, että mustahan on tullut jo oikein rauhallinen ja huolellinen kiipeilijä, kun ei iho ota juuri osumaa. Blaah.

No. Onneksi ostin Oulun kiipeilykeskuksesta taikamönjää, jonka pitäisi parantaa ruhjeet hetkessä. Mönjän pääraaka-aineet ovat (en jaksa/osaa suomentaa): unrefined yellow beeswax, apricot kernel oil, lavender, grapeseed oil, virgin wheat germ oil ja lemon. Eli vain luontaisia raaka-aineita ja sopii kaikenlaisiin ihoruhjeisiin. Suositellaan muuten myös kuiville kynsinauhoille, joihin tätä pitää ehdottomasti testata sääriruhjeen lisäksi!

Climb On! Intensive Skin Repair (kuva)

Fuel foodia ja (s)karppausta

Rakkaat sisarukseni (hyvin tietoisina urheilu- ja ruokavaliokokeiluistani) ostivat minulle joululahjaksi Hanna Skytän Fuel Food - Syö kroppa kiinteäksi kirjan. Tämä on ensimmäinen ruokavaliota käsittelevä kirja, johon kosken, joten suhtaudun siihen varauksellisen kiinnostuneesti. Onko teoriaa? Onko reseptejä? Onko paatoksellista saarnaamista vai avoin ja uusia ideoita/ajatuksia viljelevää?

Ehdin viikonloppuna vain selailla opusta, mutta kyllä se sen verran mielenkiintoiselta vaikutti, että tulee varmasti kahlattua kokonaisuudessaan läpi. Ja reseptit tietysti testattua! Palaan kirjan antiin varmasti myöhemmissä postauksissa.

Kirja oli valitettavasti kotona, kun keksin tänään töissä, että nyt on pakko leipoa marjapiirakka pakastimessa makaavista punaherukoista. Eihän se nyt kuitenkaan sovi mitään perinteistä mamman marjapiirakkaa tehdä (etenkin kun tässä on viikkotolkulla jo lipsuttu ruokavaliosta), vaan karppiversio sen olla pitää. Nopealla googletuksella löytyi kuin löytyikin (s)karppaajan versio mun lempparipiirakasta ja niinpä talsin (jumpan ja) kaupan kautta kotiin ja hellan ääreen.

Tätä jos mitä voi sanoa kokeelliseksi leipomiseksi: piirakka on a) gluteeniton, b) laktoositon ja c) vähähiilihydraattinen, se sisältää minulle täysin uusia tuttavuuksia kuten fibrexiä, psylliymia ja sukrinia (jonka kyllä korvasin stevialla) sekä ensimmäistä kertaa elämässäni punaherukoita. Toivottavasti perheen koekaniini arvostaa myös hyvää yritystä ;).

Karppaajan mamman marjapiirakka (täältä)

Pohja:
150g voita
1 1/2 dl sukrinia (korvasin 1dl steviaa)
2 kanamunaa
1 dl jauhettua Fibrexiä (ostin vahingossa hiutaleita)
1 dl pellavarouhetta
1dl proteiinijauhetta tai hasselpähkinäjauhetta
2tl psylliumia
2tl soodaa tai leivinjauhetta

Täyte:
Marjoja noin 2dl
1 purkki Valion maustamatonta profeel jugurttia (korvasin purkillisella kermaviiliä)
1 muna
1/2 dl sukrinia (korvasin 1/2dl steviaa)
kanelia tai vaniljauutetta

Uuni 175°C noin 30-40 minuuttia. Sekoita jauheet omaan astiaan. Aloita hieromalla sukrin pehmeään voihin ja lisää sitten munat yksitellen ja heti kohta jauheseosta ettei voi juoksetu. Lisää jauhe muutamassa erässä ja lisää tarvittaessa jotain lisää jos taikina ei näytä sopivalta. Painele taikina lusikalla piirakkavuokaan ja lisää marjat ja jugurttiseos päälle.

Ja vallan mainiohan siitä tuli! Ei toki 1-0 pärjää normaalille hiilarihöttöversiolle, mutta lähtökohdat huomioonottaen piirakka ei olisi voinut paremmin onnistua! Resepti pääsee varmasti reseptikirjaan, mutta seuraavassa versiossa pitää harkita sukrinin käyttöä ja muistaa ostaa jauhettua (ei hiutale) Fibrexiä.

Käynnistysvaikeuksia

Puolivoltintavoittelijan urheiluvuosi on lähtenyt hitaasti yskähdellen käyntiin. Reissusta palattua ei sali ole houkutellut (liekö taantumisenpelkoa? mikä on tietysti erinomainen syy olla lähtemättä treeneihin, eikö olekin? *facepalm*), joten tällä viikolla olen kiipeillyt, yrittänyt juosta, testannut Elixian pari ryhmäliikuntatuntia ja sauvakävellyt.

Joo, olen ihan mummo. Kun asuin Oulussa, kaduilla tuli paljon enemmän kaikenikäisiä sauvakävelijöitä vastaan. Täällä sauvakävelijät ovat, jos nyt ei mummoikäisiä, niin vähintään keski-iän ylittäneitä. Mutta fakta on kuitenkin se, että kun kävely on liian kevyttä ja juoksu liian raskasta, niin sauvakävellen saa juuri sopivan perussykkeisen rasvanpolttotreenin. Ja jalkojen lisäksi saa myös kädet töihin, kuinka mainiota!

Elixialla oli lauantaina joku high intensity traning tai vast. päivä ja tarjolla oli useita 30min tehotreenejä. Päätin ottaa testiin Heart Beatin ja Combatin. Noh, alla tulos. Heart Beat oli sitä mitä luvattiin ;). Tunnin aluksi mulla oli oikeasti pelko etten jaksa. Että keuhkoihin tulee sama puristava tunne, kuin Andien vuoristossa (kroppa näköjään oppii ja muistaa aika hyvin!). Ensimmäinen 15min olikin melko tuskaa, mutta kun kroppa lämpeni ja tottui, niin homma alkoi sujua ja oli ihan mukavaa. Tosin aika yksitoikkoista.

Sykkeet Elixian uudella Heart Beat tunnilla.
Sais palautuminen olla intervallien välillä vähän nopeampaa...

Torstain juoksuyritykset sisäradalla jäivät tosiaan yrityksiksi, koska vasenta jakaa kuumotti niin maan perusteellisesti (?!What the f**k!?). Kuumotus vain paheni koko ajan, eli ei ollut kyse siitä, että jalat olisivat vasta lämpenemässä. Mikä lie hermopinne *silmienpyöritys*. Onneksi pääsin samalla rahalla, tai siis ilmaiseksi kaverin ilmaislipulla, kuntosalille, jossa treenasin yhdenkädenpunnerruksia ja leuanvetoja sekä tein vatsa- ja selkätreenin. Oikea olkapää rupesi heti käytöstä ärsyyntymään, joten ei tainnut 4vk tauko riittää, prkl. Kropan krakaaminen on niiiin turhauttavaa.

Elämäni ensimmäinen maastopyöräily

Vajaa kolme viikkoa Etelä-Amerikassa lomalla takasi sen, että urheilut jäivät selvästi normaalia vähemmälle. Hotelleissa ei ollut kuntosalia, tai jos/kun oli, niin laitteiden virkaa toimitti rikkinäinen kuntopyörä ja juoksumatto, vatsapenkki ja "monitoimilaitehässäkkä". Ennen joulua rikkoutunut olkapää toki kiitti tarjotusta levähdystauosta, mutta muu kroppa sanoikin että plääh.

Päivät kuluivat kuitenkin pääosin jalkojen päällä kaupunkeja kierrellen. Ja maisemiahan ei katsota pelkästään katutasosta rakennusten keskeltä vaan ylös oli päästävä. Mahdollisimman ylös. Eli aina kun mahdollista, kapusimme pienen tai vähän isomman nyppylän päälle ihailemaan maisemia. Ja maisemathan olivat etenkin Boliviassa ja Perussa aivan upeita!

Jo Bolivian La Pazissa (3600m:ssä) himoitsimme maastopyöräreissua maailman vaarallisimmaksi tituleeratulla tiellä, mutta lyhyt aika kaupungissa ja soroche (vuoristotauti) estivät meitä lähtemästä. Vietettyämme viikon "korkeanpaikanleirillä" 3500-4000 metrissä fiilis oli jo niin hyvä, että uskaltauduimme järjestetylle 4h maastopyöräretkelle Sacred Valleyyn (~3500m).

Vaikka ohut vuoristoilma laittoikin hengityselimistön ahtaalle ja etenkin ylämäissä tuntui pahalta, oli pyöräilypäivä Altiplanolla ehdottomasti yksi reissun parhaista! Minibussi jätti oppaan ja viisi innokasta pyöräilijaa tienposkeen ja matka alkoi yläpuolella olevan kuvan mukaisia "peltoteitä" pitkin. Matkaa kertyi päivän aikana reilu 30km, jonka varrella vierailtiin sekä Inkojen maatalouden koelaboratoriossa Morayssä sekä suola-altailla Marasissa.

Suurin osa matkasta mentiin alaspäin (keuhkot kiittivät!) ja alkupuolisko vieläpä helppoja peltoteitä pitkin. Kroppa tottui vähitelleen uuteen lajiin ja maastopyörän käyttäytymiseen. Loppumatkasta päästiin sitten tositoimiin, kun penkit laskettiin alas ja lähdettiin vetämään kapeaa jyrkänteen reunaa ylös, alas ja sivulle. Mutaa, vettä, kivikkoa, hiekkaa,... Ja oli niin pirun mukavaa, että!!! Taisi tämä tyttö löytää taas uuden lajin, jota pitää lähteä kokeilemaan joskus toistekin :).