Etävalmennuksen startti

Näin vuoden päivät nykyisen PT:n kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti treenailtuani totesin, että valmentaja menee nyt vaihtoon. Olen jo pitkään seurannut erään helsinkiläisen PT:n ja valmentajan blogia ja muuta touhuilua mm. facessa, kun hänen etävalmennettavilta alkoi valua yltiöpositiivisia palautteita. Päätin ottaa riskin. What can I lose? Etävalmennus 75€/kk vs. 60€/PT-kerta.

Etävalmennus plussat:

• kokonaisvaltainen valmennus (ei vain kuntosali)
• erikoistunut voima- ja kestävyysharjoittelun yhdistämiseen
• interaktiivisuus / jatkuva tuki ja palaute sähköpostilla ja mobiilisovelluksella
• lähikertoja tarvittaessa lisämaksusta, niin usein kuin haluaa/tarvitsee (mm. tekniikkatarkistukset)

Etävalmennus miinukset:

• PT ei treenatessa läsnä korjaamassa tekniikkaa

Aloitimme tänään face-to-face tekniikkatarkistuksilla ja yleisellä jutustelulla/tutustumisella. Tärkeimmät keypointit tekniikasta: 1) yli 10 vuotta vanhat aerobic kengät _eivät_ sovellu painonnostoon ja 2) kyykyissä kantapää maahan, varpaat ylös, paino sivusyrjälle ja polvia ulos. Paljon uusia mukavia liikkeitä (mm. neutraali leuanveto) ja käsky pitää kaksi lepopäivää viikossa :).

Tänään menikin sitten yli tunti erilaisia painonnosto-, paini- ja crossfit kenkiä selaillessa ja huomaan ajautuneeni ihan vieraille vesille. Ihan kamalasti erilaisia vaihtoehtoja ja mielipiteitä! Kyykkyyn pitäisi olla eri kenkä kuin maastavetoon ja juoksuun/hyppyyn/jumppaan vielä kolmannenlaiset. Kun joskus saan valinnan tehtyä, niin siitä erillinen postaus...

Badmössa

Kuka ihana ihminen on keksinyt uimalakin?! Ensinnäkään korviin ei mene enää vettä, jei! Toisekseen hiukset eivät ole enää hirveällä takkusyttyrällä uimalasien remmien kanssa (tai silmillä), tupla jei! Kolmanneksi, hiukset eivät enää ole uinnin jälkeen klooritahmeat ja takkuiset, tripla jei!

Mullahan on siis normaalisti ihan järjettömän sileä ja takkuuntumaton tukka ja nämä uinnin aikaiset ja jälkeiset takut ovat olleet jotain ihan uutta ja turhauttavaa ja kettumaista ja ärsyttävää...

Ostin siis tänään elämäni ensimmäisen uimalakin, enkä varmasti mene enää hallille ilman sitä! Yllämainittujen etujen lisäksi tuntui heti siltä, että menen veden alla, kuin mikäkin vesipeto tai ohjus. Kiiltävän mustan kuula edellä. No totta kai otin aina niin trendikkään mustan mössan! (Onkohan tässä postauksessa jo liikaa huutomerkkejä?)

No eihän se nyt oikeasti tällaisen harrastelijauimarin vauhtiin vaikuttanut, mutta fiilishän se on tärkein ;). Ja nyt kun korviin ei päässyt enää vettä, uskaltauduin kokeilemaan rintauinnin lomassa myös vaparia, jonka tekniikka on kuitenkin ihan piiiikkkasen hakusessa. Puoli altaanmittaa (eli 10-15m) kävin henkiinjäämistaistoa, jonka jälkeen olin niin uupunut, että loppumatka oli vedettävä rinulia. Ehkä otankin tässä seuraavaksi vapaauinnin Youtube-kurssin ja toivon, että seuraavalla kerralla menis edes se täys altaanmitta.

Uintia!

Näin talvisaikaan on aerobiset lajit vähän vähissä, kun tuonne pimeään ja koleaan ulkoilmaan ei millään tahtoisi mennä, juoksu ja pyöräily on toistaiseksi pannassa selkäkivun takia ja hiihtämäänkään ei mustan talven takia pääse.

Tänään sitten keksin lähteä uimahallille ja olihan se vuosien jälkeen niin kovin mukavaa! Edellisen kerran taisin ahkerasti käydä uimassa ulkomailla työskennellessäni kolme vuotta sitten, mutta sitä edeltävästä kerrasta onkin aikaa. Mieleen kyllä muistuu ihania uimakertoja hyvien ystävieni I:n ja M:n kanssa vuosien takaa. Yhden uintikerran jälkeen meillä oli M:n kanssa niin nälkä, että päätimme poiketa kotimatkalla marketissa. Mukaan tarttui kokonainen bostonkakku, jonka ahmimme nälissämme puoliksi :D.

Uinnista (ilman bostonkakkua) voisi kyllä tulla tapa! Pääsisin näin sunnuntaisin näppärästi miehen kyydillä hallille ja takaisin. Tunnissa ehtii näköjään uida ihan hyvän matkaa. Tänään mittariin kertyi 2km. Vaikka lopussa kyllä epäilin laskutaitojani, sillä muistelen, että joskus nuoruudessani ehti tunnin aikana kertyä matkaa vain kilometrin verran. Silloin tosin taisi juoruiluun mennä hyvän aikaa.

No can do?

Selän korjausyritys 1: Osteopaatti
Vääntelyä, kääntelyä, kopelointia, hymistelyä. "No miltä nyt tuntuu?", "Yhtä pahalta". Lisää manipulointia. "Entäs nyt?" "Ei vaikutusta". Lisää manipulointia... "Noup."

Korjausyritys 2: Urheiluhieroja
"Kahden alimman selkänikaman seutuvilta kipeä ja vasen pakara totaalisen jumissa." Keskitytään alaselän ja vasemman pakaran avaamiseen. Ei vaikutusta.

Korjaysyritys 3: Työterveyslääkäri
"Urheile sen mitä pystyt. Ota tarvittaessa särkylääkettä. Tässä lähete työfyssarille, niin saat jumppaohjeita."

Korjausyritys 4: Työfysioterapeutti
"Joko sulla on pirun hyvät geenit tai olet oikeasti käynyt salilla [kommentti reisilihaksista]. Pakarat ovat jumissa. Kipuiluun ei selvää syytä. Harvoin joudun myymään eioota, mutta nyt sekin tapahtui. Tässä kolme jumppaliikettä, tule joulukuun loppupuolella käymään jos tilanne ei muutu. Onhan nuo korkokengät kivat, mutta ne ei kyllä varsinaisesti auta asiaa."

Neljä ammattilaista, neljä kertaa no-can-do.

Ja mikä ihme noissa mun pakaroissa on!

Vajaan kolmen kuukauden kipuilun ja yo. yritysten jälkeen mulla paloi lopulta käämit ja päätin kokeilla klassista terkkarilähestymistapaa - ottaa buranaa. Kolme buranaa päivässä 7 päivän ajan. Loppuviikkoa kohden kipu hellitti, maanantai oli jo aika jees. Tiistaina lentokoneessa ja seminaarissa istumista sekä jalkatreeni päälle ei ehkä ollut paras idea. Keskiviikkona oikea lonkka/alaselkä/pakara ihan törkeen kipee (siis eri kohdasta ja eri tavalla). Mutta eilen ja tänään. Ei juuri ollenkaan kipua! Ei selässä! Ei pakaroissa!

Voiko olla? Ovatko terkkarit sittenkin olleet kaikki nämä vuodet oikeassa? Auttaako burana tosiaan vaivaan kuin vaivaan? Vai onko se vain plasebovaikutus? Uskallanko toivoa? Pelkkä tulehdus, eikä mitään sen vakavampaa?

Kiipeilylihasten treenausta

Treenailtiin eilen PT:n kanssa käsivarsia siihen malliin, ettei tänään varmaan pysy kynä kädessä. Vaikka eihän sitä kynällä enää mitään kirjoitetakaan.

Haukkaria tangolla, ranskalaisia punnerruksia, eristetyt haukkarit käsipainoilla ja kickbackit. Loppuun vähän vatsalihastreeniä ja kiipeilylihaksia, eli noita lihaksia kyynärpään ja ranteen välissä.

Kiipeilylihasten treenaus hoituu seuraavasti: Otetaan keppi ja ripustetaan siihen narulla levypaino roikkumaan. Asetetaan keppi eteen vaakatasoon hartian korkeudelle käsivarret suorina niin, että naru (ja siinä roikkuva paino) on kepin keskellä käsien välissä. Lähdetään pyörittämään keppiä ranteita kääntäen eteenpäin tai taaksepäin (keppi edelleen vaakatasossa) muun asennon säilyessä koko ajan samana. On muuten ihan tuskaa! Ja tästä pitäis varmaan kuvata video, että kukaan sais selityksestä mitään selvää.

Viime viikolla tuli myös pitkästä aikaa käytyä kiipeilemässä. En voi tajuta, kuinka tässä on taas vierähtänyt niin monta viikkoa kiipeilyhallin ulkopuolella. Onneksi en ollut ainoa. Kaksi kiipeily-ystävääni ovat sairastelleet ja keskittyneet muihin treeneihin sillä seurauksella, että 5b ja 5c reititkin tuottivat ongelmia. Minulla tasopudotus ei ollut yhtä huima, vaan 6a+ ja 6b reitit menivät ongelmitta (vaikkakin vähän hutiloiden). Hullun tilanteesta tekee sen, että nämä ystävän ovat harrastaneet lajia paljon pidempään kuin minä, ja olleet 7a tasolla, mutta tässä lajissa jos missä kehitys pysähtyy ja ottaa takapakkia, jos et viikottain pääse seinälle.

Crispy Central Park

Pitkä viikonloppu New Yorkissa alkoi kääntyä kohti loppuaan ja miehen menojalkaa alkoi vipattaa siihen malliin, että viimeisenä aamuna oli päästävä lenkille. Itse olisin kyllä mieluusti jäänyt vielä peiton alle, etenkin, kun lämpötila oli google mukaan -2 astetta, hrrr, mutta miehen katse oli niin kannustava (lue: syyllistävä), että ei siinä muu auttanut kuin vetää lenkkikamat päälle.

Ja olihan se kylmä! Minulla ei sattunut tuulenpitävä juoksutakki mukaan ja pilvenpiirtäjien välistä puhaltava tuuli meni kyllä samantien luihin ja ytimiin. Sinnillä (lue: täysillä juosten) painelin keskuspuistoon ja siellä reilun viiden kilsan lenkin ennen paluuta hotellille. Oli pakko lämmitellä peiton alla ennen suihkuun menoa, koska muuten olis lähes tunnottomaksi paleltuneisiin käsiin sattunut liikaa. Hullua puuhaa, mutta tulipa käytyä :).

Siinä hytinässä ehdin kuitenkin napata muutaman kauniin kuvan ruskan värjäämästä puistosta.

Nelijalkainen tsemppari

Sattui juuri sopivasti työkeikka pohjoiseen isänpäivän tienoille ja pääsin viettämään viikonloppua perheen kanssa. Siskolla oli koira mukana ja sainkin tänään juoksulenkille nelijalkaisen tsempparin.

Ei vain ole ihan paras mahdollinen tuo. Vauhtia piisaa mäyräkoiranmittaisista jaloista huolimatta vähän liikaakin. Ensin tietenkin mennään niin lujaa kuin kintuista pääsee, jolloin tsempattavalla on vaikeuksia pysyä mukana. Sitten kun enimmät energiat on päästelty, onkin mukava ruveta nuuskuttelemaan jokaista puhelinpylväistä ja kiveä, jolloin tsempattavasta tuleekin tsemppari. Ja välillä tietenkin räksytetään ohikulkeville koirille. Varmaan hieman hupaisa näky, kun loppumatka mentiin sitten koira flexin verran perässä ja minä maanitellen edellä.

Tuosta olisi tosin voinut saada aikaan ihan hyvän intervallitreenin ;), mutta tällä kertaa päätin ottaa rennosti ja nauttia lumisesta ja raikasta talvisäästä. 

Ja rennosti otettiin myös lenkin jälkeen.

Syyskauden välitulokset

Nyt onkin hyvä aika raportoida kauden välitulokset, kun ei tiedä kuinka pitkään tässä ollaan taas puolikuntoisena.

Sain syyskuun puolivälissä uuden kaksiosaisen yläkroppatreenin ja sitä on nyt painettu parin kuukauden verran. Etenkin haukkari-ojentaja-olkapäätreeni on saanut mut tuntemaan itseni ihan bodariksi, kun vetelen siellä raavaiden miesten joukossa vapaapainoilla ;). Viime viikolla puhisin muutaman lihaskimpun kanssa kilpaa välillä jopa isommilla käsipainoilla (mitä nyt liike oli eri, *hih*).

Ja ne tuloksethan ovat taas erinomaisen positiivisia :).

Selkä ja rinta (kaikkia 3*10 toistoa)

• Alakulmapenkki käsipainoilla: 12,5 --> 16kg
• Kulmasoutu tangolla: 40 --> 47,5kg
• Vinopenkki hakissa: 27 --> 29,5kg
• Alatalja (leveä): 40 --> 55kg
• Ristikkäistalja seisten: 12,5 --> 17,5kg
• Ylätalja yksi käsi kerrallaan: 20 --> 25kg

Hauis, ojentajat ja olkapäät (kaikkia 3*10 toistoa)

• Hauiskääntö tangolla (seisten): 17,5 --> 20kg
• Pystysoutu taljassa: 30 --> 40kg
• Ranskalainen punnerrus: +7,5 --> +12,5kg (tanko tähän päälle ehkä 7,5kg)
• Vipunosto eteen: 7 --> 10kg
• Vipunosto sivuille: 7 --> 10kg
• Hauiskääntö käsipainoilla (istuen): 8 --> 10kg
• Ojentajat käsipainoilla (istuen): 5 --> 7kg

Kipu vei voiton

Ensin loppui jalka- ja selkätreeni. Sen jälkeen juoksu. Sen jälkeen tietyt vatsalihasliikeet. Sitten pyöräily. Sitten kumartuminen ilman tukea (tunnen itseni NIIN *vanhaksi ja raihnaiseksi*). Jopa paikallaan istuminen jomottaa. Ja nyt ei pysty enää tekemään edes alataljaa enkä kulmasoutua.

Ensin yritin 4-5vk olla rasittamatta selkää. Ei juuri vaikutusta. Kipu tuli ja meni. Nyt olen yrittänyt kevyesti urheilla, mutta kipu vain pahenee. Voitte vain kuvitella, kuinka paljon tällaista duracelpupua ottaa pannuun, kun selkäkipu vie voiton. Ei millään malttais olla aloillaan! Viime viikolla kävin maanantaina Elixian Combatissa ja Shapessa, tiistaina ja torstaina salilla (yläkroppa 1+2), lauantaina muutettiin 6h yhtä ystävää (annoin miesten kantaa kaikki painavat laatikot ja kalusteet) ja sunnuntaina salilla _kevyt_ alakroppatreeni, maalausta ja tapetointia... Toissaviikolla ma Combat, ti PT treeni, ke kiipeily, pe yläkroppa 1, la yläkroppa 2 ja su alakroppa (kevyt).

Ja sit ihmettelen, kun selkään sattuu *facepalm*.

Ihmeidentekijä ei pysty ihmeisiin

Olen enemmän tai vähemmän tietoisesti vältellyt alakroppatreeniä (lue: keksinyt muuta tekemistä)  jo yli neljä viikkoa, koska alaselkäkivut menevät ja tulevat. Heti kun tuntuu paremmalta, tuntuukin pian pahemmalta. Reilun kahden viikon jälkeen olin jo niin epätoivoinen, että varasin ajan osteopaatilleni, jolle ehdin kesällä antaa lempinimen ihmeidentekijä. Hän nimittäin sai kolmen alle tunnin mittaisen käsittelyn aikana minua vaivanneen niska- ja hartiajumin kokonaan auki. Siis alle kolme tuntia! Kävin vuosi sitten 10h fysioterapeutilla, jonka lisäksi jumppasin joka ilta kotona ja lopputulos oli kutakuinkin sama. Mikä parasta, tuo niska-hartiajumi on pysynyt poissa(!), josta myös osteopaatti oli erittäin yllättynyt (I wonder why) ja kysyi, että mitä olen viime kuukausina tehnyt toisin. En osannut vastata ja meni itse asiassa aika monta päivää ennen kuin tajusin mitä. Teen yhden urheiluhierojan suosituksesta nykyään aina yläkroppatreenin alkuun keppijumppaa ja todennäköisesti tämä parin minuutin pyörittely on "syypää" jumittomuuteen. Halleluja!

Mutta asiaan.

Päätin siis mennä korjauttamaan myös tämän selkäjumin ihmeidentekijälle, mutta ensimmäistä kertaa tuntui, ettei hän oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Selvästi kyllä tiesi missä vika, mutta mikään kikka ei tuntunut tepsivän. Ja seuraavana päivänä selkä oli ehkä jopa pahempi, joten olen sinnitellyt taas kaksi viikkoa eteenpäin pohtien, että lähtisiköhän se kipu sillä millä on tullutkin, eli treenillä. No, eilen kävimme PT:n kanssa läpi uutta alakropan saliohjelmaa ja vaikkei selkä treenin aikana juurikaan vaivannut, niin eiköhän se ole tänään taas vihoitellut ihan urakalla. Eli ilmeisesti ei. Pääsimme kuitenkin taas yhden askeleen salitreenissä eteenpäin, kun PT oli konsultoinut omia fyssarikollegoitaan mua vaivanneesta ongelmasta, kun kyykätessä lantio meinaa kääntyä/taittaa oikealle. Nyt kokeillaankin sitten vahvistaa jalkoja yksi kerrallaan, jolloin tätä virheasentoa ei pääse syntymään ja saadaan "parittomat" virheasennon aiheuttavat lihakset yhtä vahvoiksi. Kun vain tuon selän saisi kuntoon... mur.