Pieni lenkki auringosta nauttien

Vietin tänään ihanan päivän ensin kotona puuhastellen sitten ystävän kanssa kiipeilemässä ja espalla auringosta nauttien. Illalla kotiin päästyäni en voinut vastustaa kiusausta, minun oli pakko päästä ulkoiluttamaan Olmoa, lainakilpuria. Huomasin vasta nyt kuinka kylmää ja sateista on ollut jo pitkän aikaa, enkä voinut olla hyödyntämättä tämäniltaista auringonpaistetta, kun huomenna kuitenkin sataa taas vettä.

Ihan hyvä lenkki se olikin. Pääsin "ennätykseeni", keskinopeus tunnin lenkillä oli yli 25km/h. Vaan eipä tuo mun selkä näytä ajoasentoa kestävän, minkä takia matka ei ollut niin nautinnollinen, kuin se olisi voinut olla. Ehkä pyörä on väärän kokoinen tai ehkä asento on tottumiskysymys. Ongelmaan täytyy kuitenkin löytää jokin ratkaisu, muuten täytyy jatkossa tyytyä vain hybridiin, koska en halua rikkoa paikkoja lopullisesti.

No, hybridi pääsee jo heti ensi viikolla matkustamaan, kun lähdemme autolla (ja polkupyörillä) kiertämään ja näkemään Eurooppaa. En malta odottaa kesälomaa!

Ei mikään turha juhannus

Juhannussunnitelmat tarkentuivat vasta aivan viime tippaan, kun pohjoiseen luvatut kylmät kelit ajoivat minut Oulusta työkeikalta takaisin Etelä-Suomeen. Juhannus mökillä Suomussalmen pohjoispuolella ei jostain syystä houkuttanut, kun luvassa oli alle 10 astetta ja sadekuuroja.

Ensimmäinen ajatus oli ajaa pyörillä Espoosta Mikkeliin ja siitä toiselle mökille Juvan lähistölle, mutta tarkemmin katsottuna matkaa olisi tullut yli 300km, joka tuntui aika mahdottomalta ottaen huomioon, että pääsimme lähtemään torstaina vasta puolen päivän jälkeen.

Päätimme lastata pyörät Volvon takakonttiin ja ajella torstaina autolla Mikkeliin ja siitä vähän mutkan kautta perjantaiaamuna pyörillä mökille. Kilometrejä kertyi mukavat 75 pääosin asfalttiteitä pitkin. Nälkää ei tuon lenkin jälkeen tarvinnut paljon houkutella (poltettuja kilokaloreita reilu 1800) ja juhannusaattoillan saslikit ja muut herkut menivät kuin kuumille kiville.

Lauantaina saimme kutsun tuttavan mökille, jonne tietysti lähdimme pyörillä. Hiekka- ja soratiet aiheuttivat edellispäivää enemmän ärräpäitä, koska olen tuunannut hybridin enemmän maantie- kuin maastopyöräksi, mutta sinnillä tuollaisen matkan pystyi vetämään helposti. Siinä sitten kevyen välipalan ja jutustelun jälkeen mieli kuitenkin halaji pidemmälle lenkille ja päätimme ajella mutkan kautta takaisin. Pitkä mutka siitä tulikin, paluumatkaa kertyi yli tuplat, yhteensä 47km.

Ei kyllä millään uskoisi, että Järvi-Suomi voi olla niin mäkinen! Vaikka kilometrejä kertyi vähemmän, kuin ensimmäisenä päivänä, oli tuo meidän "kevyt" maaseutumatkailu varmasti elämäni rankin pyöräreissu. Toistaiseksi. Jyrkät ylämäet, sateen pehmentämät hiekkatiet ja renkaiden alla pyörivä sora, saivat hengityksen pihisemään ja jalat huutamaan halleluujaa. Mieskin sai kuulla aimo annoksen sadattelua, kun haukuin itseni ja surkean kuntoni maan rakoon. Päivän saldo 71km pääasiassa hiekka- ja sorateitä.

Tänään jännittikin nousta taas pyörän selkään, sillä edessä oli vielä paluumatka Mikkeliin. Tällä kertaa valitsimme suorimman tien, jonka alkupätkä oli metsäautoteitä ja hiekkateitä, ja loppu 1/3 asfalttitietä. Maisemat olivat niin upeat, että voisin sanoa pyöräilleemme läpi kauneinta Suomea! Matkalle sattui muutama rankempi mäki ja vähän huonokuntoisempi metsäautotie, mutta olin päättänyt ottaa rennosti ja rauhallisesti. Viimeinen asfalttipätkä meni kuin siivillä myötätuuleen miehen peesissä. Kilometrejä yhteensä 55.

Viikonlopun kilometritavoite, 200km, ylittyi nipin napin :).

Elämäni ensimmäinen Jukola

Eilen koitti se suuri päivä, kun pakkasimme kimpsumme Volvoon, nappasimme kaverimme kyytiin ja lähdimme ajamaan kohti Kuopio-Jukolaa Vehmersalmella. Ei käy kieltäminen etteikö siinä ajaessa ollut vähän perhosia vatsassa, kun mietin, että siellä sitä nyt pitäisi "yksin" vetää metsässä 7,6km ennen kuutta aamulla (ehkä olen jo maininnutkin, etten todellakaan ole mikään aamu-urheilija).

Perille saapuessa teltat pystyyn, nakit ja muusi tulille (ja napaan) ja niin piti jo ensimmäisen meistä suunnata kohti lähtöpaikkaa. Olihan se kyllä hieno näky, kun 1500 suunnistajaa sytytti otsalamppunsa ja lähti laukauksesta liikkeelle armeijan ylilennon saattelemana!

Siinä iltapuhteilla laskeskelimme, että minun vuoro koittaisi aikaisintaan viiden aikaan aamulla, joten ensimmäinen herätys olikin 4:15, n. kolmen tunnin unien jälkeen. Tulospalvelu kuitenkin kertoi, että vasta toinen osuus oli saapumassa maaliin ja minulla olisi vielä parisen tuntia aikaa. Eipä se uni kuitenkaan enää maistunut ja jäin seuraamaan kisan etenemistä kännykällä.

Puoli kuuden aikaan nousin ylös, söin aamiaisen ja vaihdoin vaatteet. Kun kolmososuudella näytti kestävän, vetäydyin takaisin makuupussin lämpöön ja makoilin ja kuuntelin kuulutuksia, kun kisan voittajat saapuivat maaliin ennen seitsemää (Ja minä en ollut vielä päässyt edes aloittamaan joukkueemme nelososuutta!). Seitsemän jälkeen en enää malttanut olla aloillani vaan lähdin kohti lähtöpaikkaa.

Vähän ennen kahdeksaa pääsin viimein aloittamaan oman osuuteni ja olihan se melkoista matkantekoa. Korkeuserot olivat huimat ja paikoin oli pakko ottaa neliveto käyttöön (onneksi oli piikkarit!). Vastapainoksi saikin sitten uida soissa ja ojissa puolta reittä myöden. Kun rastilta sai suunnan seuraavalle, oli matkanteko suht. helppoa edellisten suunistajien tekemien polkujen ansiosta. Ainoastaan kolmesti (18:sta) menin reilusti ohi tai sivuun rastista ja muuten paukutin menemään sen mitä jaloista lähti ja vaikeassa maastossa uskalsi. Sen verran kuitenkin parissa kohdassa hidastin, että sain opastettua eksyneitä kanssasuunnistajia oikealle tielle.

Kaiken kaikkiaan matkaan meni 2h3min eli vain muutaman minuutin yli tavoitteeni. Eihän se hääppöinen suoritus tietysti ole, kun tarkistin, että olin omalla osuudella 200 viimeisen joukossa :D, mutta olin ja olen kuitenkin pirun tyytyväinen! Jukolan ensikertalainen, alle 20 kerran suunnistuskokemuksella, 3h yöunilla, kahden tunnin aamu-urheilu ei olisi paremmin voinut mennä!

Yhteenvetona: Oli huippua! Koska seuraavan kerran?!

Päivän negatiiviset ja positiiviset

Facebookissa kiertää positiivisuushaaste, jossa kehotetaan listaamaan viiden päivän ajan 3 positiivista asiaa. Tälle päivälle löytyi kyllä muutama negatiivinenkin.

Tämän päivän negatiiviset:

1. Satoi vettä
2. Suunnistuskartta meni muhjuksi
3. -> Jouduin skippaamaan kolme rastia

Tämän päivän positiiviset:

1. Työkaveri houkutteli ajamaan pyörällä suunnistamaan -> yhteensä 54km pyöräilyä tälle päivälle (kilometrikisassa tällä hetkellä hyvä kakkossija 75km edellä kolmosta)
2. Eksyin vain yhdellä rastilla pahasti. Vauhti oli muilla rastiväleillä jo ihan kiitettävä liukkaasta kelistä huolimatta.
3. Ja parhaimpana fiiliksenä tämä urheilun ja ruoan jälkeinen raukeus. Ja muutenkin voittajafiilis sadepäivän ulkourheilujen jälkeen.

Pitkä pyörälenkki

Näin kauniina kesäpäivänä ei yksinkertaisesti voi mennä salille treenaamaan. Ei vain voi. Menee aurinko ihan hukkaan. Senpä takia päätin aamutuimaan, että tämän päivän urheilu on pitkä pyörälenkki.

Päänvaivaa aiheutti vain pyörän valinta. Uskaltaisinko lähteä pitkälle lenkille maantiepyörällä vai ottaisinko aina luotettavan hybridin, jolla varmasti jaksan polkea ilman, että paikat tulevat kipeäksi?

Reittiä suunnitellessa tuli harvinaisen selväksi, että hybridillä se oli lähdettävä. 75-80km kylmiltään maantiepyörällä olisi liikaa. Takana on kuitenkin vain yksi 40km:n ja yksi 20km:n lenkki kiiturilla, joten matkan tuplaaminen aiheuttaisi ihan varmasti loppumatkasta säryn ja jomotuksen aiheuttamaa ketutusta.

Loppujen lopuksi matkaa kertyi 81km keskinopeudella 22,5km/h. Viime vuoteen verrattuna (jolloin vedin saman lenkin) tämänkertainen oli erittäin positiivinen kokemus! Matka sujui vauhdikkaammin ja kevyemmin, enkä ollut läheskään niin väsynyt jälkikäteen (viime vuonna vedin parin tunnin nokoset reissun päätteeksi).

Viikon lajit

Tänään oli hyvä kiipeilypäivä pitkästä tauosta huolimatta. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä yhden 7a graden reitin ja olin hyvin hyvin onnellinen! Olen tahkonnut samaa reittiä jo monta kertaa aikaisemmin ja aina epäonnistunut reitin puolivälissä, jossa on kaksi vaikeaa muuvia peräkkäin. Tänään, kun pääsin suoraan tuon kohdan yli, olin niin täpinöissäni, että kädet ja jalat tutisivat koko loppumatkan - "nyt en saa epäonnistua". Vaikka greidaus saattoi olla vähän alakanttiin, uskallan nyt julistaa itseni 7a (tai vähintään 6c+) tason kiipeilijäksi :). Ei hullummin, kun takana on kuitenkin vasta vuosi harrastuksen parissa.

Kotona odottikin sitten ei niin mieluisa tehtävä, kun paikattavana oli kaksi pyöränrengasta. Maantiekiiturin rengas puhkesi miehen edellisellä lenkillä kahdesti ja minun hybridin rengas eilen bussipysäkin rikotun lasin siruihin. Ostin jo viime vuonna uuden ulkokumin, joka kuitenkin syystä tai toisesta jäi vaihtamatta. Nyt sain sitten hyvän syyn vaihtaa sen alle, kun lasinsiru viilsi vanhaan pistosuojattuun kumiin 0,5cm viillon läpi asti. Todennäköisyys, että kivi tai siru osuu juuri tuohon kohtaan uudestaan on pieni, mutta en silti halua ottaa sitä riskiä, että jään johonkin matkalle.

Seuraavan viikon urheilulajit onkin nyt poikkeuksellisen selvät, kun huomenna, lauantaina, maanantaina ja tiistaina on luvassa suunnistusta. Viime sunnuntain räpellyksen jälkeen on pakko ottaa harjoittelussa loppukiri ennen reilun viikon päässä siintävää Jukolaa. Jospa sinne väliin mahtuisi kuitenkin edes muutama pyörälenkki (vähintään hyötyliikuntana), etten ihan putoa kilometrikisan kärkijoukosta. Vaikka huonoltahan tuo taas näyttää, 24km:ä kakkossijasta ja 476km (!) kärkisijasta. Hatunnosto sinulle R!

Hukassa Nuuksiossa

Tänään oli pakko lähteä taas metsään samoilemaan, sillä Jukola lähestyy uhkaavasti. 

Homma meni jännäksi jo alkumetreillä, kun reitti piti itse piirtää kartalle. Suoriuduin tästä kuitenkin mallikkaasti. Toinen, missä homma saattoi (ja lopulta menikin) pieleen oli oikean rastikuvauslappusen mukaan ottaminen. Siinä ajatuksissani, toinen jalka jo lähtökuopissa, menin ja nappasin tarkemmin katsomatta mukaan 9km:n reitin rastikuvaukset väärine rastinumeroineen, vaikka piirsin kartan 5km:lle.

Siinähän sitten olin jo toisella rastilla ihan äimänä, kun luulin olevani muutaman eksymisen jälkeen oikeassa paikassa, mutta rastinumero viittasikin kolmosrastiin. Mitä?!? No, lähdin hämmentyneenä jatkamaan kohti nelosrastia, jonne mennessä törmäsin kahteen yhtä eksyksissä olevaan naiseen. Pystyimme kuitenkin aika hyvin molempien oletuksien perusteella haarukoimaan sijaintimme ja löysin kuin löysinkin itseni neloselle.

Ja rastinumero oli taas ihan väärä! Siinä päätä raapiessani paikalle saapui onneksi osaavannäköinen suunnistaja, jolle vuodatin ongelmani ja joka viimein paljasti kardinaalimunaukseni...

Viitosrasti oli ihan yhtä hukassa, kuin kaikki aikaisemmatkin, ja meinasin moneen kertaan luovuttaa ja ottaa sykemittarin gps:llä suunnan kohti lähtöpistettä. Siinä sijaintiani jälleen kerran ihmetellessäni eräs nuori nainen sattui paikalle ja sain lähteä hänen peesissä etsimään oikeaa rastia. Loppumatka mentiinkin sitten yhtä matka, koska olin niin totaalisen uupunut olemaan yksin eksyksissä keskellä metsää.

Lippu ei ole nyt kovin korkealla Jukolan suhteen.

Hengitysvaikeuksia

En aamulla osannut päättää mitä tänään urheilisin, joten pakkasin mukaan sekä sali- että pyöräilykamat. Onneksi, sillä työpäivä venyi aiottua pidemmäksi ja sisätilaurheilu alkoi tuntua ahdistavalta, tarvitsin happea. Hyppäsin pyörän selkään ja päätin polkaista mutkan kautta kotiin.

Vaan eipä se kovin happirikasta menoa ollut. Koko hengityselimistö oli täynnä siitepölyä jo ensimmäisen parin kilometrin jälkeen ja olo tuntui sitä kuin olisi pahemmassakin flunssassa. Sinnillä vedin vajaan 25km:n lenkin vaikka sykkeet huitelivat pilvissä ja hengitys pihisi.

Kotiin tullessa allergialääke ja sapuskaa naamaan, suihku ja illanviettoon. Tämäkään ei sitten osoittautunut kovin hyväksi ideaksi, sillä limakalvot olivat kuin saharassa koko illan ajan. Silmiä kirveli, huulet olivat tulessa, jano koko ajan. Eikö mikään riitä! Ilman allergialääkettä ei voi olla, mutta ei senkään kanssa. Ahdistaa. En halua sisäurheilla, jos ulkona on kaunis ilma.

Hyötyliikuntaa

Sain tänään älynväläyksen ja päätin kulkea kaikki siirtymiset polkupyörällä. Kun oli niin kaunis päiväkin. Ensin asiakkaan luo 7km. Siitä toimistolle 7km. Töiden jälkeen vajaa 8km Salmisaareen kiipeilemään ja sieltä kotiin reilu 13km. Eli yhteensä mukavat 35km. Eikä ollut edes paha, kun oli aikaa riittävästi. Ja lukkopolkimet.

Koska en halunnut saapua asiakkaalle tai toimistolle hikinorot valuen, keskityin ajamaan kevyesti, helposti rullaten. Vaikka mulla on ollut lukkopolkimet pyörässä jo useamman vuoden, on jalan pyörittävä liike vieläkin hakusessa. Lisäksi mulla on paha tapa polkea liian isolla vaihteella, jolloin jalat myös väsyvät nopeammin. Nyt olikin ihan mahtavaa huomata, että kun keskittyy pyörittämiseen ja pitää vaihteen sopivan pienellä, on pyöräily ihanan kevyttä, mutta vauhdikasta.

Ja ettei päivä olisi urheilujen puolesta liian kevyt, lisätään hyötyliikunnan päälle n. 2,5h köyden jatkona olemista. Harmillisesti tänään ei ollut paras kiipeilypäivä, mutta ihan ok kuitenkin. Syytän asiasta lähinnä yläkroppajumia, joka ei ota auetakseen. Kävin taas eilen urheiluhierojalla ja tuomio oli sama, lihasjumia yläselässä, hartioissa, niskassa, kaulassa, rintalihaksissa, olkavarsissa, käsivarsissa, you name it...

Tällä kertaa urheiluhieroja neuvoi tarkastelemaan ruokavaliota ja huolehtimaan siitä, että saan treenin jälkeen riittävästi oikeanlaista palauttavaa sapuskaa/juomaa. Tämä siis tulevaisuutta ajatellen ehkäisevänä toimenpiteenä, ettei lihakset pääsisi enää näin pahaan jumiin. Toisena vinkkinä hän antoi keppijumpan yläkroppatreenin alkulämppäriksi ja liikkuvuutta parantamaan. Ei hullumpi idea!

Liian pitkät jalat vai liian lyhyt torso

Tämä viikonloppu on mennyt maantiepyörän mitoituksen saloihin tutustuessa. Ensimmäisellä lainapyörälenkillä (50km) en vielä huomannut ajoasennossa mitään vikaa, toisella lenkillä (20km) alkoi ongelmia jo löytyä.

Ankaraa googletusta, perehtymistä ja lopulta oman vartalon ulottuvuuksien mittaamista. Käytin Competitive cyclist sivun laskuria, johon syötetään kahdeksan eri vartalonmittaa ja laskuri antaa kolmelle eri ajotyylille/-asennolle sopivat rungon koot. Eihän minusta mitään kilpapolkijaa tule, mutta yksi asia tuli harvinaisen selväksi > minulla on joko liian pitkät jalat ja/tai liian lyhyt torso.

Vähän lisää surffailua, ainakin kourallinen eri pyörämerkkejä ja triplasti enemmän erilaisia geometrioita vahvistivat asian. "Hyllytavarana" myytävien pyörien top tube on minulla lähes järjestään liian pitkä. Eikä edes ihan vähän, vaan jopa 5-7cm. Kun top tube on liian pitkä, en yllä kunnolla ohjaustankoon, mikä taas aiheuttaa mm. selkäkipuja. Tämä osoittautui ongelmaksi siis jo lainakilpurissa.

Seat tube range c-t ja effective top tube length on tässä ehkä ne oleellisimmat mitat näin alkuvaiheessa. Laskurin mukaan minulle optimaalisin c-t olisi 57-60cm ja top tube 52-53cm.

Pitihän se tietysti myös lainakilpuri mitata ja lopputulos oli yllättävä: c-t 58cm ja top tube 55,5cm. Eli ei niin paljon pieleen kuin luulin! Ohjainkannatin (stem) on kyllä pitkä, 12,5cm, mutta senkin voi vaihtaa esim. 9cm:een. Lisäksi penkkiä voi vähän hilata eteenpäin, jolloin ulottuisin paremmin...

Hmm. Ehkäpä siis hylkään uuden pyörän oston toistaiseksi ja rupean tuunaamaan tätä lainapyörää. Vielä kun en ole valmis investoimaan mittatilauspyörään... Ja toisaalta, mies haaveilee uuden pyörän ostosta, niin eiköhän tämäkin vähän edistä asiaa ;).