Juhannussunnitelmat tarkentuivat vasta aivan viime tippaan, kun pohjoiseen luvatut kylmät kelit ajoivat minut Oulusta työkeikalta takaisin Etelä-Suomeen. Juhannus mökillä Suomussalmen pohjoispuolella ei jostain syystä houkuttanut, kun luvassa oli alle 10 astetta ja sadekuuroja.
Ensimmäinen ajatus oli ajaa pyörillä Espoosta Mikkeliin ja siitä toiselle mökille Juvan lähistölle, mutta tarkemmin katsottuna matkaa olisi tullut yli 300km, joka tuntui aika mahdottomalta ottaen huomioon, että pääsimme lähtemään torstaina vasta puolen päivän jälkeen.
Päätimme lastata pyörät Volvon takakonttiin ja ajella torstaina autolla Mikkeliin ja siitä vähän mutkan kautta perjantaiaamuna pyörillä mökille. Kilometrejä kertyi mukavat 75 pääosin asfalttiteitä pitkin. Nälkää ei tuon lenkin jälkeen tarvinnut paljon houkutella (poltettuja kilokaloreita reilu 1800) ja juhannusaattoillan saslikit ja muut herkut menivät kuin kuumille kiville.
Lauantaina saimme kutsun tuttavan mökille, jonne tietysti lähdimme pyörillä. Hiekka- ja soratiet aiheuttivat edellispäivää enemmän ärräpäitä, koska olen tuunannut hybridin enemmän maantie- kuin maastopyöräksi, mutta sinnillä tuollaisen matkan pystyi vetämään helposti. Siinä sitten kevyen välipalan ja jutustelun jälkeen mieli kuitenkin halaji pidemmälle lenkille ja päätimme ajella mutkan kautta takaisin. Pitkä mutka siitä tulikin, paluumatkaa kertyi yli tuplat, yhteensä 47km.
Ei kyllä millään uskoisi, että Järvi-Suomi voi olla niin mäkinen! Vaikka kilometrejä kertyi vähemmän, kuin ensimmäisenä päivänä, oli tuo meidän "kevyt" maaseutumatkailu varmasti elämäni rankin pyöräreissu. Toistaiseksi. Jyrkät ylämäet, sateen pehmentämät hiekkatiet ja renkaiden alla pyörivä sora, saivat hengityksen pihisemään ja jalat huutamaan halleluujaa. Mieskin sai kuulla aimo annoksen sadattelua, kun haukuin itseni ja surkean kuntoni maan rakoon. Päivän saldo 71km pääasiassa hiekka- ja sorateitä.
Tänään jännittikin nousta taas pyörän selkään, sillä edessä oli vielä paluumatka Mikkeliin. Tällä kertaa valitsimme suorimman tien, jonka alkupätkä oli metsäautoteitä ja hiekkateitä, ja loppu 1/3 asfalttitietä. Maisemat olivat niin upeat, että voisin sanoa pyöräilleemme läpi kauneinta Suomea! Matkalle sattui muutama rankempi mäki ja vähän huonokuntoisempi metsäautotie, mutta olin päättänyt ottaa rennosti ja rauhallisesti. Viimeinen asfalttipätkä meni kuin siivillä myötätuuleen miehen peesissä. Kilometrejä yhteensä 55.
Viikonlopun kilometritavoite, 200km, ylittyi nipin napin :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti