Homma meni jännäksi jo alkumetreillä, kun reitti piti itse piirtää kartalle. Suoriuduin tästä kuitenkin mallikkaasti. Toinen, missä homma saattoi (ja lopulta menikin) pieleen oli oikean rastikuvauslappusen mukaan ottaminen. Siinä ajatuksissani, toinen jalka jo lähtökuopissa, menin ja nappasin tarkemmin katsomatta mukaan 9km:n reitin rastikuvaukset väärine rastinumeroineen, vaikka piirsin kartan 5km:lle.
Siinähän sitten olin jo toisella rastilla ihan äimänä, kun luulin olevani muutaman eksymisen jälkeen oikeassa paikassa, mutta rastinumero viittasikin kolmosrastiin. Mitä?!? No, lähdin hämmentyneenä jatkamaan kohti nelosrastia, jonne mennessä törmäsin kahteen yhtä eksyksissä olevaan naiseen. Pystyimme kuitenkin aika hyvin molempien oletuksien perusteella haarukoimaan sijaintimme ja löysin kuin löysinkin itseni neloselle.
Ja rastinumero oli taas ihan väärä! Siinä päätä raapiessani paikalle saapui onneksi osaavannäköinen suunnistaja, jolle vuodatin ongelmani ja joka viimein paljasti kardinaalimunaukseni...
Viitosrasti oli ihan yhtä hukassa, kuin kaikki aikaisemmatkin, ja meinasin moneen kertaan luovuttaa ja ottaa sykemittarin gps:llä suunnan kohti lähtöpistettä. Siinä sijaintiani jälleen kerran ihmetellessäni eräs nuori nainen sattui paikalle ja sain lähteä hänen peesissä etsimään oikeaa rastia. Loppumatka mentiinkin sitten yhtä matka, koska olin niin totaalisen uupunut olemaan yksin eksyksissä keskellä metsää.
Lippu ei ole nyt kovin korkealla Jukolan suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti