Eilen koitti se suuri päivä, kun pakkasimme kimpsumme Volvoon, nappasimme kaverimme kyytiin ja lähdimme ajamaan kohti Kuopio-Jukolaa Vehmersalmella. Ei käy kieltäminen etteikö siinä ajaessa ollut vähän perhosia vatsassa, kun mietin, että siellä sitä nyt pitäisi "yksin" vetää metsässä 7,6km ennen kuutta aamulla (ehkä olen jo maininnutkin, etten todellakaan ole mikään aamu-urheilija).
Perille saapuessa teltat pystyyn, nakit ja muusi tulille (ja napaan) ja niin piti jo ensimmäisen meistä suunnata kohti lähtöpaikkaa. Olihan se kyllä hieno näky, kun 1500 suunnistajaa sytytti otsalamppunsa ja lähti laukauksesta liikkeelle armeijan ylilennon saattelemana!
Siinä iltapuhteilla laskeskelimme, että minun vuoro koittaisi aikaisintaan viiden aikaan aamulla, joten ensimmäinen herätys olikin 4:15, n. kolmen tunnin unien jälkeen. Tulospalvelu kuitenkin kertoi, että vasta toinen osuus oli saapumassa maaliin ja minulla olisi vielä parisen tuntia aikaa. Eipä se uni kuitenkaan enää maistunut ja jäin seuraamaan kisan etenemistä kännykällä.
Puoli kuuden aikaan nousin ylös, söin aamiaisen ja vaihdoin vaatteet. Kun kolmososuudella näytti kestävän, vetäydyin takaisin makuupussin lämpöön ja makoilin ja kuuntelin kuulutuksia, kun kisan voittajat saapuivat maaliin ennen seitsemää (Ja minä en ollut vielä päässyt edes aloittamaan joukkueemme nelososuutta!). Seitsemän jälkeen en enää malttanut olla aloillani vaan lähdin kohti lähtöpaikkaa.
Vähän ennen kahdeksaa pääsin viimein aloittamaan oman osuuteni ja olihan se melkoista matkantekoa. Korkeuserot olivat huimat ja paikoin oli pakko ottaa neliveto käyttöön (onneksi oli piikkarit!). Vastapainoksi saikin sitten uida soissa ja ojissa puolta reittä myöden. Kun rastilta sai suunnan seuraavalle, oli matkanteko suht. helppoa edellisten suunistajien tekemien polkujen ansiosta. Ainoastaan kolmesti (18:sta) menin reilusti ohi tai sivuun rastista ja muuten paukutin menemään sen mitä jaloista lähti ja vaikeassa maastossa uskalsi. Sen verran kuitenkin parissa kohdassa hidastin, että sain opastettua eksyneitä kanssasuunnistajia oikealle tielle.
Kaiken kaikkiaan matkaan meni 2h3min eli vain muutaman minuutin yli tavoitteeni. Eihän se hääppöinen suoritus tietysti ole, kun tarkistin, että olin omalla osuudella 200 viimeisen joukossa :D, mutta olin ja olen kuitenkin pirun tyytyväinen! Jukolan ensikertalainen, alle 20 kerran suunnistuskokemuksella, 3h yöunilla, kahden tunnin aamu-urheilu ei olisi paremmin voinut mennä!
Yhteenvetona: Oli huippua! Koska seuraavan kerran?!
Kuulostaa kivalta! Ja hyvä suoritus :) onnea!
VastaaPoista