Kesän välituloksia salirintamalla

No nyt on aika kehua vähän itseä. Ja ehkä vähän valmentajaakin.

Tämän kevään treenimatka on ollut aivan huikea. Alkuvuodesta tuntui, ettei kehitystä juuri tapahdu. Leuanvetotreenit olivat järjestään tooosi raskaita, jalkatreenit sen sijaan menivät heittämällä läpi. Salitreenien lisäksi mukaan mahtui juoksua, suunnistusta ja kiipeilyä, joten urheilukertoja tuli viikkoon keskimäärin kuusi.

Touko-kesäkuussa alkoi kuitenkin tapahtua. Leuanvetotulos parani lähes joka viikko ja muutaman huonomman viikon jälkeen pääsin kaksinumeroiseen lukuun. 10 leuanvetoa nousi 16.6.2015 - painakaamme tämä päivämäärä historiankirjoihin ;).

Huhtikuussa treeniohjelmaan mukaan otettu penkkipunnerrus lähti myös tahmeasti liikkeelle, mutta maanantaina saavutin siinäkin uuden ennätyksen 50kg. Tämä siis ykkösmaksimi, edellisen ollessa 45kg. Ihan mahtavaa!

Myös jalkatreenit ovat vähitellen vaikeutuneet ja viime viikolla päästiin jalkatreeni & fartlek -yhdistelmällä jo ihan uusiin sfääreihin. Tänään lyötiin lisää pökköä pesään kun valmentaja oli laittanut takakyykky-ohjelmaan ykkösmaksimin 92,5kg (edellinen 85kg). Vähän piti hakea pohjaa 82,5kg:n ja 87,5kg:n suorituksista ja niin se reipas 90 kiloinenkin meni heittämällä. Enhän minä siihen malttanut hommaa jättää vaan latasin tankoon 97,5kg. Ja se nousi - puhtaasti vielä! Tämän jälkeen mätin tankoon vielä piskuiset 2,5kg, mutta siihen hyytyi tämä tyttö ja 100kg jäi vielä toistaiseksi saavuttamatta.

Nyt jatketaan kesä ja alkusyksy kovalla sali- ja juoksutreenillä ja katsotaan kuinka paljon tämä tyttö pystyy parantamaan kahden vuoden takaista puolimaratonaikaa. Rantamaratonin jälkeen olen kuitenkin päättänyt, että juoksut saavat jäädä, ainakin vähäksi aikaa, ja keskityn taas talvikaudella enemmän kiipeilyyn :).

Vierumäki trail marathon - 15km, joka olikin 15,9km

Viime lauantaina järjestetty Vierumäki Trail Marathon tuli ihan puun takaa, enkä osannut stressata juoksua etukäteen. Jäimme viime tiistaina kesälomalle ja olimme ke-pe muuttamassa siskoa uuteen kotiin, joten siinä tohinassa ei paljon ehtinyt tulevaa kisaa ajatella. No, vähän toki jännitti torstaina, kun valmentaja oli laittanut 6km:n tempojuoksun (5:14 kilometrivauhtia), että niinköhän jalat palautuu lauantaihin mennessä, mutta kuuliaisena treenattavana en halunnut jättää tuota harjoitusta väliinkään. Espoon Rantamaraton jännittää jo nyt...

Lauantaiaamuna vedin Jukolassa hyväksi todetun ruisleipäaamiaisen ja lähdin ajamaan kohti Vierumäkeä. Ehdin hyvissä ajoin paikalle hakemaan kisanumeron ja -paidan (joka S-kokoisena oli niin iso, että mahtui miehelleni...) sekä todistamaan maratoonareiden lähtöä omalle osuudelleen. Kolme varttia odottelua, lämmittelyä, kevyitä venytyksiä, spurtteja, uuden sykemittarin testailua ja olin valmis lähtöön.

Juomapisteitä tulisi 15km:n matkalla olemaan vain yksi, joten täytin Camelbakin säiliöön litran vettä ja sekoitin siihen maltoa energiaa antamaan. Samalle matkalle lähti useita juoksijoita ilman lisävettä, mutta itse en kyllä n.2h:n suoritusta pärjää yhdellä juomisella.

Tavoitteeksi asetin 2h:n alituksen (keskinopeus siis alle 8min/km) ja sijoittumisen 50%:n parhaimman joukkoon.

Reitti alkoi helpolla asfaltti- ja polkuosuudella. Sain pidettyä keskinopeuden lähellä 6min/km. Juoksu tuntui hyvältä ja helpolta. En kuitenkaan halunnut lähteä repimään, sillä luin jostain, että ensikertalaisen kannattaa ottaa alku rauhallisesti ja kävellä ylämäet. Näin tein ja puolet matkasta taittui todella joutuisasti. Puolenvälin tienoilla maasto vaikeutui huomattavasti ja matkaa taitettiin poluttomassa rämeikössä, jyrkissä ylämäissä lähes nelinkontin, kostean upottavassa suossa ja puunrunkojen yli hypellen. Jalka ei enää noussut entiseen tahtiin ja porukkaa lappasi oikealta ja vasemmalta ohi. Tässä vaiheessa kysyin itseltäni, että mihin sitä tuli taas ryhdyttyä!

Viimeiselle 4-5km:lle maasto helpottui ja pääsimme juoksemaan metsäautoteitä, helppoja metsäpolkuja ja lopuksi kuntopolkua sekä asfalttitietä. Tässä vaiheessa jalat olivat kuitenkin niin pökkelöt, etten saanut enää pidettyä hääppöistä vauhtia yllä. Onneksi seuraan liittyi kolme muuta juoksijaa ja yhdessä vedimme sinnillä loppuun asti. Viimeisen kilometrin alettua aloin jo sisäisesti hurrata, että ehkä sittenkin selviän maaliin asti. 15km tuli ja meni eikä maalia näkynyt... Siat! Kokonaismatka olikin lähes 16km!

No maaliin selvittiin hurjan loppukirin siivittämänä loppuajan ollessa 1:55:53, eli alle asetetun tavoitteen, vaikka matkaa tulikin vajaa kilometri enemmän. Ja entä se toinen tavoite? Sijoitus oli 66./144., eli myös se täyttyi :).

Kaikenkaikkiaan jäi vähän omituinen fiilis koko suorituksesta. En pysty rehellisesti sanomaan, että olisin millään osa-alueella pystynyt oikeasti parantamaan tai voinut tehdä jotain toisin. Kuitenkin päällimmäisenä ajatuksena on, että olisin pystynyt parempaankin, jos... Mitä jos? En tiedä. Noh. Ehkä se pitää olla tyytyväinen ensimmäiseen polkujuoksukisaan, kun asetetut tavoitteetkin tuli saavutettua :).

Fartlek ja muuta kivaa

Mun valmentaja on sadisti. Piste.

Me on näköjään tähän asti vaan lämmitelty noiden jalkatreenien kanssa ja tänään päästiin sit itse asiaan. Ja no, treenien kanssa ylipäätään. Jukola on takana päin ja Vierumäki Trail Maraton lauantaina, joten katse ja treneenivaihde käännettiin tän viikon alusta puolimaratonmoodiin syyskuun yhdeksääntoista tähdäten.

Valmentaja laittoi juhannuspäivänä (*ahkera poika*) mulle uuden treeniohjelman ja en voi muuta sanoa kuin että huhhuh. Sellaiset vaatimattomat neljä salitreeniä ja neljä juoksutreeniä viikkoon :D. Jos ei tällä tulokset parane, niin ei sitten millään. Tai sit mä ajan itseni ylikuntoon. Saa nähdä kumpi tulee ensin.

Ja nyt varmaan mietitte, että millä ajalla meinaan kahdeksan treeniä tehdä. Sitä minäkin mietin.

No, kaksi juoksutreeniä on niputettu jalkatreenien yhteyteen, eli urheilupäiviä tulee edelleen se sama 6 per viikko, mitä tähänkin asti. Ja siitähän se riemu repes, kun tänään tein ensimmäistä kertaa ensin salilla jalkatreenin ja siihen päälle juoksumatolla fartlekin. Joo ei, älkää kääntäkö sitä englannista suomeen vaan ruotsista. Google tiesi kertoa, että fartlek tarkoittaa vauhtileikittelyä (speed play) ja se kuormittaa niin aerobista kuin anaerobista systeemiä. Selvä. Ja salitreenin päälle tehtynä myös kaikkia muita systeemejä.

Treeni alkoi kevyesti lyhyillä takakyykysarjoilla (max 80kg), pidemmillä etukyykkysarjoilla (55kg), bulgarialaisilla kyykyillä ja jalkaprässillä. Jep. Aika kova. Tunnin salitreenin jälkeen sit siirtyminen juoksumatolle, jossa 4km kevyttä juoksua ja väliin 5*30s spurtit. Sinnillä kiroillen vedin kevyen juoksun 8,5km/h ja sprintit 12km/h. Ensimmäistä kertaa juoksu poltteli myös pakaroissa.

Jännä nähdä mihin tällä treenillä päästään. Valmentaja asetti puolimaratonin aikatavoitteeksi 1:50. Joka on siis -28min kahden vuoden takaisesta suorituksesta. Glup...

Elämäni toinen Jukola

Jukola-joukkueen kasaaminen oli tänä vuonna täynnä jännitystä eritasoisten vammautumisten, leikkausten, onnettomuuksien ja muiden menojen takia. Minäkin lupauduin alunperin Jukolan lisäksi myös Venloihin, mutta perjantaille sattuneet pippalot ja lauantain myöhäisempi saapuminen kisapaikalle muutti omatkin suunnitelmat vielä suht. viime metreillä. 

Jukolan osuuksista heitettiin työkaverin kanssa kolikkoa ja minulle lankesi edellisvuoden tapaan aamuyön nelososuus, joka myös tällä kertaa oli osuuksista lyhin. No, sattumien summana minulle tarjoutui kuitenkin mahdollisuus vaihtaa osuuteni viidenteen ja vaikka se olikin 0,5km pidempi, tartuin siihen mielelläni. Tarkoittihan se pidempiä yöunia :). Viime vuodesta poiketen unta saikin palloon huomattavasti enemmän, sillä pehkuihin painuttiin jo puolenyön aikaan ja sade herätteli puoli seitsemän kieppeillä.

Jännittävin osuus edellisvuoden tapaan oli aikaisempien osuuksien suoriutuminen ja oman startin ajoittuminen. Vähän siinä nukkumaan mennessä mietin, että niinköhän se klo. 7 herätys on liian myöhään, mutta turhaan. Yövuorolaiset käyttivät omiin osuuksiinsa 3-4,5h, joten yhteislähdössä olikin sitten joukkueen 4., 5., 6. ja 7. osuuksien juoksijat. Ei siis kauhean vahva suoritus :D.

Pitkä alku asfaltilla ennen K-pisteelle saapumista oli vähän poikkeuksellinen ja nastareilla vähän ärsyttävä, mutta samalla nopea. Muita 5. osuuden juoksijoita oli yhteislähdössä sen verran paljon, että lopulta itsenäistä suunnistusta tuli 8,6km reitillä melko vähän. Suurin osa matkasta meni parin osaavan suunnistajamiehen peesissä, joten suunnistamisen sijaan sain keskittyä maastojuoksuun :). Otin kyllä joka rastilta suunnan seuraavalle rastille uudella peukalokompassilla (Mahtava keksintö!) ja olin rastivälit pääasiassa kartalla, mutta sen verran pahoissa paikoissa nuo rastipisteet tällä kertaa olivat, että yksin niitä olisi saanut etsiä melko paljon kauemmin. Hatunnosto siis meidän yöllisille suunnistajille, jotka kertomustensa mukaan olivat metsässä pääasissa yksin! Yyyh kuinka pelottava ajatus!

Uusi peukalokompassi Louna-Jukolan kartalla (kuva lavastettu)

Näin jälkikäteen ajatellen juoksusuoritus oli hyvä, sijoitus omalla osuudella 843/1605 (viime vuonna 1315/1504), mutta suunnistaa olisin kyllä voinut enemmän. Viime vuonna uskalsin tehdä huomattavasti rohkeammin omia reittivalintoja, enkä peesiä juuri käyttänyt. Tällä kertaa erityisesti rastiväleille 7-14 löytyi sen verran hyvä ja nopea peesi, ettei sitä voinut olla käyttämättä. Toisaalta, yleisfiiliksenä suorituksen jälkeen jäi vähän tyhjä olo. Entä jos olisin tehnyt vain oman suorituksen? Olisinko sitten pärjännyt?

Kuvakaappaus suorituksestani Jukolan RouteGadgetista

Nyt voi ehkä puhua jo suunnistusjoukkueesta, kun olimme samalla ydinporukalla jo kolmatta kertaa Jukolassa. Etenkin, kun tänä vuonna olimme varustautuneet oikein tiimipaidoilla ja Jukolan lisäksi saimme ensimmäistä kertaa joukkueen myös Venloihin! Itse olin ensimmäistä kertaa mukana viime vuonna, jolloin jäi kauhea nälkä lähteä mukaan myös uudelleen. Nyt olen varma, ettei nämä tule jäämään viimeisiksi kerroiksi ;).

Paras mobiilikarttasovellus polkujuoksuun?

Polkujuoksupäivä, muttei tietoa mihin lähtisi. Ihan kotiovelta ei matkaan pääse. Tavoitematka 10km. Mistä löytyisi riittävän pitkä ja monipuolinen reitti? No Nuuksion kansallispuistosta ainakin. Mutta sinne ei kyllä ilman karttaa uskalla lähteä. Eksyisin vielä. Hmm. Löytyisiköhän vanhoja suunnistuskarttoja jostain kaapin pohjalta? No ei löytynyt. Bummer.

Netistä löytyy reittikartta.fi, mutta ainakin aikaisemmin se on kännykällä toiminut vähän huonosti. Ja navigointi sen avulla on vähän hankalaa, kun ei saa itseä pisteenä kartalle. Voi kun jotenkin saisi Bodom Trail Marathonin tai Nuuksio Classic Trailin .gpx tiedostot kännykkään. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Ensimmäisenä latasin kokeiluun Jahtikartat android-sovelluksen, mutta en sit vissiin osannut käyttää sitä, koska vaikka kuinka toin sovellukseen Bodom Trail Marathonin reittikartan, niin mitään ei tullut oikeasti kartalle. Bummer. Vähän lisää googletusta ja vastaan tuli Maastokartat-sovellus, jossa reittien sisäänluvun lisäksi pystyy myös luomaan ja tallentamaan omia reittejä! This is definitely my choice!

Vaikka insinööri olenkin, ei reitin sisäänluku ollut tässäkään ihan selvä homma. Ehdin jo maksaa sovellukseen 4,95€ lisäkilkkeen, ennenkuin löysin oikean napin (tuo tähti tuossa oikealla), mistä ladatun reitin saa kartalle näkyviin. En siis tiedä oliko tuo maksu tarpeen vai ei :D. Tai siis oli se. Koska ilman maksua ei voi nauhoittaa tai jakaa reittejä. Mikä on tietysti ihan ehdottoman tärkeää. Eikö vain?! Yllä siis Bodom Trail Marathonin reitti Maastokartat sovelluksessa ja alla osuus, jonka siitä tänään hilpaisin.

Olihan se vähän tyhmän tuntuista (ja varmaan hullun näköistä) juosta kännykkä kädessä metsässä, mutta minä nyt vain satun olemaan sellainen urheilija, että tarvitsen jonkun muun antamaan minulle suunnan :). Eniten pelkäsin kuitenkin sitä, että tohelona heittelen kännykkää miten sattuu, rikon sen enkä lopulta löydä metsästä pois. Niinpä viritin narusta remmin, jolla sidoin kännykän ranteeseen ja off I went!

Kauden ennätysvetoja

Tällä viikolla on taas vedetty tämän kevään enkkoja salilla. Leuanveto jäi edelleen siihen reiluun yhdeksään (damn!) vaikka optimistina otin suorituksen myös videolle, et jos vaikka menis toiselle kymmenelle. Sen lisäksi tuli liikautettua alataljassa 80kg (kolmiolla) ja tänään maastavetoa 100kg:lla. Siitäkin valkun pyynnöstä video, alla :). Vähä mulla on rimppakintut!

Tässä on pitkin kevättä heiluteltu mavessa kevyitä 60-80kg:n tankoja ja mie oon sit tunnollisesti joka kerta kuitannu treenipalautteeseen että "iisi setti :)". Jossain vaiheessa valkku oli silleen et "Iisi! No johan!" Siinä vaiheessa tajusin, et mä oon vähän niinkun unohtanu kertoa hälle, että maven ykkösmaksimi viime syksyltä on 110kg *grin*. No sen jälkeen rautaa onkin laitettu vähän enemmän tankoon ;).

Valkun kommentit yo. videoon oli, et vähän kyykystä lähtee ja paino päkiöillä. Niitä kun sais vähän fiksattua niin sais taka-akselin paremmin mukaan ja enemmän rautaa tankoon. Itsekin huomasin tuossa jo tehdessä, että meinaa turhaa kaatua eteenpäin. Pientä viilausta, ja tuo viime syksyn enkka ylittyy heittämällä :). Maven lisäksi seuraavat ennätystavoitteet on ehdottomasti penkissä. Siinä ei meinaa tulokset parantua sitten millään! argh!

Polkujuoksua paljasjalkakengillä - My new favorite!

Nyt teki valkku hyvän teon laittamalla sunnuntain juoksulenkin tavoitteeksi 8km n. 150 keskisykkeellä ilman aikatavoitetta. Mietin, että niinköhän jaksan tuolla maanteillä tepsutella riittävän hitaasti, että sykkeet pysyy noin matalalla, mutta sitten muistin, että polkujuoksuakin voisi vähän harjoitella. Vierumäki Trail Maratoniin on nimittäin alle kuukausi, enkä ole käynyt poluilla ollenkaan!

Niin, olenko muistanut edes mainita siitä! Ilmoittauduin Vierumäki Trail Maratonin vajaamittaiselle! Eli 15km polkujuoksua 27.6.2015. Vierumäellä. Metsässä. Polkuja. Näillä näkymin varvaskengillä :).

Eilen kävin tosiaan ensimmäistä kertaa kokeilemassa ko. lajia ja vain kerran vedin kunnon faceplantin, kun kengännauhan silmukka kiepsahti toisen jalan ukkovarpaan ympärille (thing that would never happen with normal shoes), jonka jälkeen vedin molempiin kenkiin ammattimaisen silmukkarusettisolmuyhdistelmän. Tähän pitää kyllä keksiä joku pomminvarma ratkaisu, sillä en halua enää toiste olla polvet verillä rähmälläni. Metsässä. Yksin. Tosin yksi hyvä puoli tuossa mun uudessa juoksurepussa on > siinä on pilli! Voin sitten loukkaantuneena morsettaa apua paikalle. En kyllä osaa muuta kuin SOS. Mutta eiköhän se riitä.

Ostin tosiaan Vierumäen kisaa varten vesipullojuoksurepun, sillä kilpailuohjeissa sanottiin, että jokaisella pitää olla omat juomat ja EA-kamat mukana. En sitten tiedä, että jos reisi murtuu, niin kuinka paljon siitä laastaripaketista on hyötyä, mutta kyllä tuo Camebak Octane LR:n uusi lantiolle sijoittuva 2l vesisäiliö on kyllä aika oivallinen keksintö. Kulkee lähes huomaamatta mukana! Tosin vähän nuo olkahihnat hankaa kaulaa, mutta sekin ratkennee vähän korkeampikaula-aukkoisella paidalla.

Kuten etukäteen arvelinkin, on polkujuoksu juuri sopiva yhdistelmä juoksua ja suunnistusta. Tai jos toisin haluaa sanoa, niin jotain niiden väliltä. Maantiejuoksu on usein tosi puuduttavaa, suunnistus taas usein aika hidasta (kun ei ne rastit vaan löydy!). Polkujuoksussa saa suunnistuksen helpon osuuden, eli polut, monipuolisen maaston ja vähän rennomman tahdin kuin tiellä. Vibramin Fivefinger Speed XC:t toimivat lisäksi erinomaisesti myös maastossa. Niissä on sopivasti pohjaa ettei jokainen kivi, juuri ja käpy raasta jalanpohjaa ja vedenpitävyys huolehtii siitä, ettei pienet suolämpäreet tai mutalammikot haittaa. Suosittelen! (ja tämä ei sitten ollut maksettu mainos)

Kymppi miinus - leuanvetoenkkoja viikosta toiseen!

Ihan käsittämätöntä kuinka leuanveto on ruvennu kulkemaan! Valkkukaan ei varmaan kohta usko kuinka mulla voi joka viikko mennä vähintään se yks leuanveto enemmän kuin edellisellä viikolla :D. Viime viikolla nousi 8 ja tänään melkein kymmenen! Ens viikolla täytyy varmaan laittaa kännykkä kuvaamaan niin muutkin uskovat, että näin sitä ennätyksiä vain tehtaillaan. Ja sen lisäksi, että ensin meni melkein 10, niin sit lepotauon jälkeen vedin 8 vielä perään. Hyvä minä!

Eilen hilpaisin myös hyväntuntuisen 7km:n juoksulenkin 5:44 keskinopeudella. Sitä edeltävät pari lenkkiä oli kyllä työn ja tuskan takana. Hengitys ei oikein kulkenut, vähän samoja oireita kuin viime syksynä, vaikka jalat olis kyllä varmaan vieny vaikka kuinka lujaa. Eli nyt vissiin alkaa näkyä voimapuolelle panostaminen tuon kestävyyspuolen heikentymisenä. Vaikka nojoo, ei mulla tuo kestävyyspuoli oo koskaan mikään järin vahva oo ollu... Jotain tarttis siis tehdä. Ei oo lapsena tullu vissiin riittävästi juoksenneltua villinä ja vapaana, et olis saanu riittävän hyvän pohjan hapenottokyvylle. Mut ehkä se tästä.

Hengityksen lisäksi mulla on ollu ongelmia nilkkojen kanssa ja tuossa ehti tulla parin viikon taukokin juoksemisesta. Lieneekö sitten varvaskenkien syytä tai missä vika, kun lenkkiä seuraavana päivänä kanta- ja nilkkaluun väli kipuilee ja kävely menee nilkuttamikseksi. Viimeksi kipu meni lopulta ohi pohjetta/akillesjännettä venyttelemällä, joten lieneekö sitten kyse vain jumista.

Kaiken muun treenin ohella olen viime viikot laittanut meidän puutarhaa kuntoon. Viime viikon aikana tuli lapioitua ja kärrättyä sellaiset kuusi tonnia multaa. Sitä edeltävien parin viikon illat menivät ojaa kaivaessa. Ai mitäkö puuhaan? No tuija-aitahan siitä tuossa viikonlopun aikana lopulta tuli :). Perjantaina ahkeroin myös 23 metriä vanhaa lauta-aitaa pakettiautoon ja pakettiautosta Sortti-asemalle kierrätyslavalle. Ei muuten ole mitään kovin kevyttä hommaa nostaa 2m pitkiä ja reilun metrin korkuisia aitaelementtejä yli metriä maasta, että sain nostettua ne jätelavalle. Vaikkei mulla nyt oikeasti ollut edes ongelmia aitojen kanssa, niin tokihan siitä vierestä löytyi ystävällinen mies joka tarjoutui avuksi viimeisten kaikista isoimpien kanssa ;).

Kahdeksan! ...ja vähän muutakin

Ai mitä? No leuanvetoa! 

Ja puhdasta sellaista. No okei, vähän nytkytin kropalla vauhtia parissa viimeisessä, mutta kun leuka nousi joka kerta tangon yli, niin kyllähän se lasketaan, eikö lasketakin? Niin ja huomiona, että tällä kertaa käsky kävi tehdä leuanvedot vastaotteella, joten eipä se vastaote niin kovin paljon myötäotetta heikompi olekaan :). Ja mikä positiivista, mun rimakauhu alkaa viimein taittua! Jippii! Olen ehkä maininnutkin, että mulla oli pitkään lähes kirjaimellinen rimakauhu, kun aina leuanvetotangon nähdessä iski epätoivo ja epäusko omaan tekemiseen. Nyt kun ensimmäiset 5-6 leuanvetoa menee helposti, niin sitä alkaa uskoa, että ehkä se pari enemmänkin vielä menee ;).

Ja tämän saavutuksen kunniaksi alla ensimmäinen salipose.

Okei, en osaa _oikeasti_ poseerata (kuten ehkä asiaan perehtyneet huomaavat), mutta eiköhän tuosta käy hyvin ilmi, että jotain tuolla selkäosastolla on tämän kevään aikana tapahtunut :D. Olen viime aikoina lähinnä ihmetellyt kainaloiden alta omituisesti levenevää selkää ja tämän kuvan ottamisen jälkeen rupesin toden teolla epäilemään, että mahtuukohan kesän juhlamekko enää päälle... (Naiset! *silmienpyöritys*)

Ja mekosta, ja kesästä, puheenollen. Äidin mielestä lihaksikas nainen ei ole naisellinen.

Se sai minut taas miettimään, että miksi treenaan miten treenaan. Fitneksen ollessa nyt oih! niin muodikasta, olen itse vierastanut ko. sanan käyttöä. Vaikka monet ovat hyvin kirjoittaneet (tässä wikipediaa siteeraten), että (physical) fitness on "a general state of good health, usually as a result of exercise and nutrition", niin silti nykypäivänä fitness yhdistetään lähes aina fitness-urheiluun ja sitä minä en ole tai tavoittele. Treenaan tavoitteellisesti, mutta en yritä järjestelmällisesti kasvattaa lihaksista tietyn kokoisia tai tietyn muotoisia. En myöskään diettaa vaikka vähähiilihydraattista tulikin kokeiltua. Nyt on kuitenkin urheilumäärät sitä luokkaa, että voin käytännössä syödä mitä vain (ja melkein pakko), että saan riittävästi energiaa. Eikä se paino silti nouse! (Jep, olen omituinen. Paino saisi mun tapauksessa ennemmin nousta kuin laskea...)

Niin, miksi treenaan? No mut hei, onhan se ihan törkeen hienoa ylittää itsensä ja saavuttaa asettamansa tavoitteet! Hyvä olo, jaksaminen, muuttunut ulkonäkö, jne. ovat kaikki vain sivutuotteita :).

Syntisen hyvä laktoositon proteiinijuoma

Oh-my-god! Nyt se löyty! Täydellinen laktoositon proteiinijuoma palautukseen. Onneksi, ONNEKSI, en ostanutkaan uutta purkkia sitä samaa naudanlihaproteiiniliivateällötystä, kuin viimeksi, vaan rupesin juttusille gofitnessin myyjän kanssa ja hän pääsi kertomaan heidän BioTechUSA:n uutuudesta. Vähän skeptisenä uskaltauduin ostamaan tämän pienemmän, vajaan kilon purkin, Iso Whey Zeroa, mutta ai että, kun sitä ensimmäisen kerran hörppäsin treenin jälkeen... mmm. Ihan kuin suklaata jois! Syn-ti-sen hyvää! Kaikki s**tanan soijat heitän nyt kyllä sanonko minne, ja seuraavan kerran mukaan lähtee se reilu kahden kilon purkki! (jonkun vain pitäis raivata keittiön kaapista riittävästi tilaa).

Suklainen palkinto tuli kyllä tarpeeseen tämän päivän pepputreenin jälkeen ;). Treenin alkuun etukyykyt ja mavet, jonka jälkeen päästiin viimein asiaan glute bridgen kanssa. Tähän asti on tullut näköjään heiluteltua vähän liian kevyitä painoja, sillä vasta tämän päivän 100kg:lla tehdyt toistot tuntu sillee niinku ihan oikeesti! Mut enemmän olis silti noussu! Jos ette tiedä mistä liikkeestä on kyse, alla kuva. Ja tutuille tiedoksi, minä en ole kuvassa. Mut vatsalihakset ei oo ihan vielä tossa kondiksessa ja boobsitkin on valitettavasti vähän pienemmät...

Glute Bridge (Kuva täältä)

Vatsalihaksista ja boobseista tulikin mieleen fitness ja kaikki se höpötys mitä sen ympärillä pyörii. Aihe ansaitsee varmaan ihan oman postauksensa, mutta tässä on vain todettava, että havahduin vasta nyt ensimmäistä kertaa peilin edessä katsomaan, että herranen aika mitä mun yläkropalle on tapahtunut! Pullistelin siinä vähän miehellekin ja hänkin tuumasi, että ohhoh :D. On tuo selkä nimittäin vähän leuanvetotreenistä leventynyt! Toki kyllä sen vaatteista oli huomannut jo aikaisemmin, kun pari hihatonta business-mekkoa hiersi kainaloaukoista ikävästi ;). Nyt kun vielä osais poseerata, niin vois ikuistaa jälkipolville, että tää emäntä on ollu ihan ok kondiksessa!