Tiedättekö sen tunteen, kun elämä on vähän off the rails? Ehkä vähän turhan (lue: liian) voimakas ilmaisu, mutta jotenkin tuntuu ettei asiat oo hyvin, vaikka asiat on kaikinpuolin hyvin. On jotenkin sellainen vähän poissaoleva olo. Pienetkin asiat häiritsee normaalia enemmän. Ei oikein jaksaisi edes puhua ihmisille. Voi vaikuttaa toisten silmissä jopa vähän epäkohteliaalta. Huomaa sosiaalisissa tilanteissa ettei ole ihan oma itsensä. Oma olemus ja käytös häiritsee jopa itseä. Sekalaiset ja sekavat unet täyttävät yöt. Aamulla valitut vaatteet ärsyttää jo ennen lounasta. Treenikään ei innosta.
Sitten yhtäkkiä havahtuu ja huomaa, että näkeekin maailman taas vähän kirkkaammin. Tilanne normalisoituu (ainakin hetkeksi), vaikka olosuhteissa ei ole mitään muuttunut radikaalisti. Tai ehkä sittenkin on.
Valmentaja heitti viikko sitten, että pidettäisiinkö muutaman viikon "low-impact & ylensyönti" -jakso ja lepuutella varvajuoksusta rasittunutta jalkaa. Idea tuntui kaikin puolin hyvältä. Voisin jatkaa hyvin alkanutta dieettiä, parannella jalkaa ja hakea uutta treenimotivaatiota. En kuitenkaan arvannut, että pilates, kävely, kevyt pyörälenkki syysauringossa ja Fressin mindfulness -tunti (!minä! mindfulness tunnilla!) aukaisevat jo reilussa viikossa mielen sopukoihin hiipineitä solmuja. Ilmoittauduin eilen jopa kahvakuula-tunnille, joka alkaa pe klo. 7:00! Siis hei! Ihminen, joka vihaa aamu-urheilua!
Valmentajalle kuuluu kyllä iso kiitos oikein ajoitetusta treenien kevennyksestä. Mieletön ajatustenlukutaito, sillä tämä oli kyllä juuri sitä mitä tähän väliin kaipasin. Vaikken sitä itse tiennytkään :). Nyt on puolet kevennetystä jaksosta takana ja pikkuhiljaa alkaa kutkutella paluu normaaliin treenirytmiin. Enemmän odotan kuitenkin perjantaiaamun kahvakuulaa ja sunnuntaina häämöttävää pitkää pyörälenkkiä uudella fillarilla. Ylensyönti (lue: se oikea ruokarytmi ja -määrä) kyllä välillä ahdistaa, mutta olen tehnyt parhaani olla vähentämättä syömisiä vaikka treeneissä hetkeksi kevennetäänkin.
Tästä on hyvä lähteä uuteen nousuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti