Alhainen hemoglobiini

Nonni. Ei ihme ettei tuo aerobinen urheilu ole järin hyvin kulkenut ja puolimaratontuloskin oli mitä oli.

Multa otettiin viikolla pieni verenkuva ja labratuloksia Diacorin eLääkäriasemalta tarkastellessani alkoi pikkuhiljaa valjeta syy viimeaikojen olotilaan. Mun hemoglobiini oli 105. Ja parin viikon takaisesta pahoinvoinnista päätellen se on saattanut käydä tuonkin alle. Lisäksi lähes kaikki punasoluarvot olivat tietysti reippaasti alle suositusrajojen. Naisillehan tuo hemoglobiinin alarajasuositus on 117, joka on tullut vuosien saatossa hyvinkin tutuksi. Pahimillaan mulla on hemoglobiini ollut 86, jolloin nimenomaan pahoinvointi sai mut kääntymään lääkärin puoleen.

Vaikka olen koko ikäni joutunut elämään matalahkon hemoglobiinin kanssa, en silti osannut yhdistää tämän syksyn oireita siihen, saati tehdä asialle mitään. Ajattelin, että väsymys johtuu syksystä, pimeästä, työkiireistä, kovasta treenistä, paskasta kunnosta, tmv...

Nyt sitten selvitellään, että onko kyseessä joku ruoansulatuksellinen häiriö vai ihan joku muu satunnainen härö. Ensimmäisenä poissuljetaan keliakia, jonka verikoetulosta odotan kauhulla. Jos tässä laktoosittoman ruokavalion lisäksi pitäisi ruveta gluteenittomaksi niin hohhoijaa! Ajatuskin ahdistaa. Mieluummin syön vaikka loppuelämäni rautaa purkista :D. Vaikka toki sitä pitää muuttaa ruokailutottumuksiakin siihen suuntaan, että rautaa saisi mahdollisimman paljon. Nyt pitää mm. luopua viikonloppuaamukahveista sekä maitolasista ja teekupillisesta lounaan yhteydessä. Byhyy :(. Jonkun nettiartikkelin mukaan kahvi, tee tai suklaa nautittuna 1h ennen tai jälkeen ruokailun vähentään raudan imeytymistä jopa 80%!

 Yks vaihtoehto olis tietty veridoping. Mistäköhän sellaisia palveluita sais? ;)

Sumun hälveneminen

Tiedättekö sen tunteen, kun elämä on vähän off the rails? Ehkä vähän turhan (lue: liian) voimakas ilmaisu, mutta jotenkin tuntuu ettei asiat oo hyvin, vaikka asiat on kaikinpuolin hyvin. On jotenkin sellainen vähän poissaoleva olo. Pienetkin asiat häiritsee normaalia enemmän. Ei oikein jaksaisi edes puhua ihmisille. Voi vaikuttaa toisten silmissä jopa vähän epäkohteliaalta. Huomaa sosiaalisissa tilanteissa ettei ole ihan oma itsensä. Oma olemus ja käytös häiritsee jopa itseä.  Sekalaiset ja sekavat unet täyttävät yöt. Aamulla valitut vaatteet ärsyttää jo ennen lounasta. Treenikään ei innosta.

Sitten yhtäkkiä havahtuu ja huomaa, että näkeekin maailman taas vähän kirkkaammin. Tilanne normalisoituu (ainakin hetkeksi), vaikka olosuhteissa ei ole mitään muuttunut radikaalisti. Tai ehkä sittenkin on.

Valmentaja heitti viikko sitten, että pidettäisiinkö muutaman viikon "low-impact & ylensyönti" -jakso ja lepuutella varvajuoksusta rasittunutta jalkaa. Idea tuntui kaikin puolin hyvältä. Voisin jatkaa hyvin alkanutta dieettiä, parannella jalkaa ja hakea uutta treenimotivaatiota. En kuitenkaan arvannut, että pilates, kävely, kevyt pyörälenkki syysauringossa ja Fressin mindfulness -tunti (!minä! mindfulness tunnilla!) aukaisevat jo reilussa viikossa mielen sopukoihin hiipineitä solmuja. Ilmoittauduin eilen jopa kahvakuula-tunnille, joka alkaa pe klo. 7:00! Siis hei! Ihminen, joka vihaa aamu-urheilua!

Valmentajalle kuuluu kyllä iso kiitos oikein ajoitetusta treenien kevennyksestä. Mieletön ajatustenlukutaito, sillä tämä oli kyllä juuri sitä mitä tähän väliin kaipasin. Vaikken sitä itse tiennytkään :). Nyt on puolet kevennetystä jaksosta takana ja pikkuhiljaa alkaa kutkutella paluu normaaliin treenirytmiin. Enemmän odotan kuitenkin perjantaiaamun kahvakuulaa ja sunnuntaina häämöttävää pitkää pyörälenkkiä uudella fillarilla. Ylensyönti (lue: se oikea ruokarytmi ja -määrä) kyllä välillä ahdistaa, mutta olen tehnyt parhaani olla vähentämättä syömisiä vaikka treeneissä hetkeksi kevennetäänkin.

Tästä on hyvä lähteä uuteen nousuun!

Bike fittingin kautta uuden pyörän ostoon

Rakkaan aviomieheni mukaan käyttäydyin perjantaina hyvin miesmäisesti. Kannoin nimittäin uuden kulkupelini suoraan olohuoneeseen. Tadaa!

Ja käytin hyvän tovin illasta säätäen pyörää oikeisiin mittoihin. Vierailulla olleesta siskonperheestä huolimatta... Kröhöm.

Oman maantiepyörän laittamista on tullut harkittua jo reilun vuoden päivät ja pitkään (viime tiistaihin asti) olin sitä mieltä, että kyllä miehen vanha Olmo saadaan säädettyä minulle sopivaksi (ja mies saa hyvän syyn ostaa itselleen uuden). Niin siinä kuitenkin kävi, ettei puolentoista vuoden takaisesta uhittelusta huolimatta pyörää ole säädetty mihinkään suuntaan. Enkä minä ole ajanut sillä tänä vuonna kilometriäkään.

Mies kuitenkin rupesi taas puhumaan pyörän ostosta itselleen ja ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Otin ja varasin Kivenlahden pyörähuollosta ajan bike fittingiin, johon tiistaina lampsin Olmo mukanani. Ajatuksena mitoittaa minulle sopivankokoinen maantiepyörä ja selvittää saako, ja jos saa niin miten, Olmo minulle ajokuntoon. Nooooh. Toisin kävi. Kuten ehkä jo arvasitte.

Bike fitting oli erittäin mielenkiintoinen ja valaiseva kokemus ja voin suositella sitä kaikille, jotka kokevat olevansa ihan pihalla "oikeaoppisesta" ajoasennosta maantiepyörän selässä! Kivenlahden pyörähuollossa oltiin todella asiantuntevia ja koko mitoituksen ajan minulle kerrottiin, mitä tehdään ja missä asennossa minkäkin raaja olisi hyvä olla ajon aikana. Sain todeta, että pienikin muutos vaikuttaa yllättävän paljon ajomukavuuteen. Sain myös tietää, että minulla on pituisekseni naiseksi keskimääräistä lyhyemmät jalkaterät, selvästi pidemmät jalat (erityisesti sääret) ja lyhyempi selkä, mutta suht. normipituiset kädet. Hyvä.

Entä ne tulokset? Olmo on minulle 20cm liian pitkä. Siis 20cm! Ei ihme, että toissavuoden lenkillä tuntui vähän perseessä, alaselässä ja niskassa :D. Mitta otetaan penkin keskiosasta sarvissa oleviin natsoihin. Ja vaikka mitoituspyötä säädettiin seuraavaksi sellaisiin mittoihin, mihin Olmon voisi saada osia vaihtamalla (runkoa kuitenkaan katkaisematta), ei se tuntunut ollenkaan hyvältä. Etenkään optimaalisten mittojen löytymisen jälkeen :).

Homma oli siis sillä paketoitu. Olmolle täytyisi etsiä uusi omistaja ja minun täytyisi lähteä pyöräkaupoille. Sitä ennen päätin kuitenkin vilkaista käytettyjen pyörien valikoiman ja niin tori.fi yllätti jälleen kerran tarjoamalla minulle tätä ihanaa Feltiä, jonka kävin perjantaina hakemassa n. puoleen hintaan uuteen verrattuna. Ja mikä parasta, tämä oli täysin uusi ja ajamaton! <3

Felt Z85 syyslenkillä